1) elämä on huomattavasti helpompaa, kun kaikkea krääsää (lue: tavaraa) on vähemmän. Huomasin sen, kun sisustin meille vierasmakkaria mimalistisesti. Aloin käydä siellä sitten 'lepäämässä', sillä tavarat muualla ahdistivat. Nyt teen silloin tällöin hurjia karsintoja, jolloin siirrän tavaraa varastotilaan tai annan jopa pois. Kuitenkaan siihen unelmaan en ole vielä yltänyt, että olisi vain jättimäinen vuode ja hyvä lukuvalo ja seinät päällystetty kirjoilla, ikkunoissa valkoiset, ylipitkät verhot tyyliin Karen Blixen, eikä mitään muuta.
2) kaikki on paremmin, kun ei näe huolta siitä asiasta, mitä ei voi muuttaa
3) minun pitää silloin tällöin lukea itsestäänselvyyksiä oppaista tai lehdistä, että saisin sisäisen Levottoman Tuhkimoni pysymään aisoissa
Uudessa Anna -lehdessä on Taru Jussilan juttu Vähemmän kaikkea. Jutun asiantuntijana on life coach, elämäntaidonvalmentaja Sirpa Ärilä. Siitä poimin tähän nyt muutaman kohdan, lisää saatte lukea ostamalla ko. lehden.
Tee lista elämässäsi vaikuttavista ihmisistä: Ketkä antavat sinulle virtaa? Ketkä vievät sitä sinulta ja aiheuttavat pänvaivaa? Vähennä kanssakäymistä niiden ihmisten kanssa, jotka tyypillisesti vain syövät sinulta energiaa.
Tämän olen jo toteuttanut. Lue blogistani runoni Päätös.
Nurkissa lojuvat rojut ja käyttämättömät tavarat sitovat suotta enrgiaa.
Tiedän!
Hyödynnä ajatuksen voimaa ja keskitä huomiosi hyviin puoliisi - sillä se, mitä ajattelet, vahvistuu.
Tiedän!
Älä vatvo menneitä tai tee liian tarkkoja suunnitelmia vuosiksi eteenpäin. Tee - älä vain suunnittele tekeväsi.
Heikoin kohtani;-)
Jaa ongelmasi seuraaviin ryhmiin: a) asiat, joihin voit vaikuttaa ja joista voit päättää, b) asiat, joihin voit vaikuttaa, mutta joista et voi päättää ja c) asioihin, joihin et voi vaikuttaa ja joista et voi päättää.
C-lokeroon jää yleensä varsin vähän asioita. Lopeta ajan tuhlaaminen näiden asioiden murehtimiseen, koska et kuitenkaan voi niille mitään.
Tehty!
Sirpa Ärilä sanoo vielä hyvin: Nykyän on paljon asioita, joista valita. Tästä syystä tehdään usein liikaa ja ollaan niin kiireisiä, ettei edes ehditä pysähtyä miettimään, mitä elämältä oikeasti haluttaisiin. Moni vain tekee ja tekee - ja ruokkii aistejaan yli, jolloin mikään ei enää oikein tunnu miltään.
Liian usein ajattelemme, että tulemme onnellisiksi, kun meillä on sitä ja tätä enemmän. Oikeasti pitäisi miettiä, mistä voisi luopua.
Laukkaamme onnenhetkiemme ohi, koska emme ehdi olla läsnä huomataksemme ne.
Me maksimalistit eletään toisin,
VastaaPoistajopa hyllyt täynnä kirjoja :)
Hannele, juuri niin, mutta kirjathan ovatkin elämän kultaa!
VastaaPoistaÄlä vatvo menneitä.
VastaaPoista(Niin ne liian tarkat suunnitelmat jäi kun isäni vei juureni, pakotti vaihtamaan kielen, ystävät, kaikki, aika herkässä iässä 17-vuotiaana. Siitä jos jostain oppii elämään päivä kerrallaan.)
Kokeile.
Palaan varmasti lukemaan tämän postauksen uudestaankin, hyviä ajatuksia.
VastaaPoistaItse aloin miettimään tuota "roinan" määrää alkukesästä, kun yksi enoistani menehtyi aika yllättäen. Hän asui yksin (eronnut ja ainoa lapsi menehtyi useampi vuosi sitten) vaatimattomasti pikkuruisessa yksiössä, jonka sisarukset tyhjensivät, ja josssa oli lopulta yllättävän paljon tavaraa. Jos siellä, niin entäpä minun kolmiossani... Tavarat tietysti lisääntyivät muutamalla enoni tavaralla, halusin jotain muistoksi, ja kirjoja ja käsityötavaroita tietenkin on paljon, mutta taatusti paljon turhaakin. Tarkoitus olisikin nyt syksystä aloittaa "puhdistus"ohjelma :-)
Hannele, olen kokeillut. Elämäni näyttää helpommalta kuin on ollut. Olen päättänyt olla valittamatta blogissani muuta kuin suvaitsemattomuutta, naisten,lasten ja eläinten huonoa kohtelua ja hellettä.
VastaaPoistaKatri, ehkä voit kipaista ostamaan myös Annan, sillä lehtien juttujahan saa lainata vain osin ja ilmoittaen lähde.
VastaaPoistaMinäkin olen alkanut saneerauksen, mutta siihen kuuluu tietty se, ettei sitten koko aan haali tosiella kädellä lisää. Nyt olen mm. astioiden ja vaatteiden ostolakossa. Vain kukkia ja kirjoja saa tulla kotiini, muulle sanon kiitos ei!
Vierailen välillä eräässä kolmiossa, jossa on niin paljon tavaraa, että minun pitää välillä lähteä pihalle, sillä tulee ahtaan paikan kammo...
Tuo C-lokero on kyllä minun heikoin kohtani: On todella kuluttavaa murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai joista ei voi päättää. Ja juuri sellaisista minä yleensä murehdin. Täytyisi ihan syventyä yrittämään päästä tuosta tavasta eroon, niin pääsisi helpommalla.
VastaaPoistaKiitos tästä postauksesta, se saa ajattelemaan!
Lumiomena, kun oikein kovasti yritämme, me selviämme. Joskus naureskelen, että historioitsija minussa pyörii meneissä...;-) Silti: Aion lopettaa sen! Sinä myös♥
VastaaPoistaOle hyvä vain. Haluankin kirjoittaa semmoista, joka saa ajattelemaan. Pintaliito ei ole minua varten. Toki pientä kevennystä - joskus...
Hyviä elämänohjeita - noista voisi tehdä huoneentaulun ja lukea niitä sieltä aina jos pääsee unohtumaan : )
VastaaPoistaTuo tavaran vähentäminen on tosi hyvä juttu - olen sitä kanssa menestyksekkäästi tehnyt tässä vuosien saatossa esim. viemällä tavaroita kirpparille - eikä niitä tavaroita ole tullut yhtään ikävä. Esim. siivous on paljon helpompaa. Nykyään ajattelen -pieni on kaunista- : )
Erjuska, eikö vain olekin! Minä saneeraan alati ja samalla muutan omia kulutustottumuksiani. Elämän aromit eivät silti katoa minnekään, vaan aivan päinvastoin: Jää tilaa/energiaa olennaiselle!
VastaaPoistaMe taidetaan nyt kulkea samoja polkuja...
Niin viisaita ajatuksia! Suurinta osaa olen näköjään tiedostamatta ruennut toteuttamaankin. Tai sanotaanko, että olen matkalla sitä kohti. Mutta tuo elä - älä vain suunnittele eläväsi -kohta tuottaa vaikeuksia meikäläiselle. Minulla kun on tapana tehdä suunnitelma ja varasuunnitelmat a,b,c... täräkämpi täti on tehnyt jo itse asian siinä vaiheessa valmiiksi ;)
VastaaPoistaAmma, tämä on kuitenkin kuin hohtava taulu hämärässä. Ei kaikki voi tulla todeksi heti. Minäkin olen pitkän linjan suunnittelija, vaikka ei heti uskoisi;-) ja varasuunnitelmat ovat elämäni varalaskuvarjoja.
VastaaPoistaBoheemi, järjestelmällinen sekasotku tuntuu minusta todella eksoottiselta, mutta ei lainkaan ole juttuni vaan saatan välillä jopa tykätä siivoamisesta: D Valkoinen ja tilojen puhtaat linjat antavat raikkautta ja tilaa ajatuksille.
VastaaPoistaTuure, olen nyt elänyt hallittua kaaosta kauan, eikä see niin paha, mutta vähitellen syö voimia ja pakko saneerata. Puhun nyt eniten tästä kirjasto/toimistostani, joka täyttyy kaikesta mahdollisesta kirjoista muistilappuihin ja lehtileikkeisiin ja mitä ikinä. Vaalea ja etenkin tilan tunne rauhoittavat minua...Onneksi meillä on yksi sellainen huone;-)
VastaaPoistaKiva, että olet takaisin!
Mullakin kirjahylly on poikkeus :D
VastaaPoistaTuure, muistat ehkä,e ttä pidin kerran monen päivän paussin siivotakseni työpöytäni, sillä en mahtunut enää tähän ääreen kuin oudossa asennossa. Nyt Reima uhkaa kuvata tämän taas ja laittaa mun blogiini...ja valitettavasti hänellä on mun teknisten ongelmien varalta salasanani.
VastaaPoistaMietin koko ajan pää kuumana, mikä olisi paras tapa arkistoida kirjasto niin, että sieltä löytyisi nopeasti tarvittava kirja...
Haa! Jospahan osaisin elääkin niin, että tyhjentäisin paitsi kotini myös aivoni turhasta lastista. Mutkun se jää valitettavasti haaveeksi vain ja lisää entuudestaan painolastia.
VastaaPoistaPeriaatteessa kaikesta krääsästä voi luopua, sillä onnellisuuden avaimet on jossain muualla kuin materiassa. Absolut varmasti.
Ja se Franciscus Assisilaisen rukous, missä pyydetään voimia muutoksen tekemiseen, tyyneyttä hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa ja
viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan, olkoon ohjenuorana elämiseeni. Vaan minulle huithapelille tämä tuntuu olevan saavuttamatonta. No, kenties sitkun...
Anja, kommenttisi voisi olla minun;-) Tämä on ikiaikainen taistelu, jonka olen päättänyt voittaa! Mutkun. No, kenties sitkun...
VastaaPoista