Jos olet jo lukenut Riku Cajanderin loistavan kirjan Luontopiha - Ympäristöystävällinen piha ja puutarha (Minerva 2010), tiedät, miten houkutella puutarhaasi eläinystäviä, joista on sekä hupia että hyötyä. Monien vuosien jälkeen täytin siileille kupit ja niihin koiran kuivamuonaa, toiset laittavat kissojen vastaavaa, ja ihme tapahtui: Nyt pihallamme on iltaisin ainakin viisi ruokailijaa, Päämies epäilee luvun tuplaksi;-) Hänen ei kannata kuitenkaan marista siitä, että koirannappuloita menee, sillä ensinnkään ne eivät kelpaa Hänen Majesteetilleen Olgalle ja toisekseen nyt ovat etanat ja lehtokotilot hävinneet! Ja kuka se onkaan, joka illat kyykkii siilien touhuja eniten ihastelemassa...Päämieshän siellä kamera mukanaan, mutta ei edes kuvaa, kun keskittyy niin intona siilien moninaisiin juttuihin. Miksi monta ruokakuppia? Siksi, että siilit ovat kovia tappelemaan keskenään. Myös Olgalle alkoi nyt uusi, vireä elämä, sillä Vanha Neiti ei NOUDA siilejä, vaan PAIMENTAA niitä hellästi milloin karhealla haukulla, milloin pikkuhaukulla, milloin käyden vähän nuuhkaisemassa.
Talvipesäsuunnitelmakin on jo valmis ja sen keksi itse Päämies: Meillä on eläimiä varten semmoinen hoitamaton pihaosio, jonne hankimme pari kuormalavaa ja sinne vain heinää. Kuivuuden takaavat päälle kasatut varatalvipuumme, joita emme yleensä tarvitse ennen toukokuuta, jolloin sitten siilitkin jo selviävät ilman pesän suojaa. Pihallamme on iso kallio ja myös kallioluola, mutta se on useimmille eläimille epämukava pesäpaikka kosteuden takia. Olemme nähneet sinne livahtavan vain lumikon, mutta sekin oli talviaikaa, joten emme tiedä, millä asioilla lumikko liikkui.
Lokakuun lopulla aloitamme aina pikkulintujen talvisyötön, jota pitää jatkaa Suomen oloissa huhtikuun lopulle, jos sen kerran on aloittanut. Pikkulinnuista on suuri hyöty puutarhassa, sillä ne syövät moninaisia kasvein ja puiden tuhohyönteisiä eli ovat siis parasta mahdollista biologista torjuntaa. Ehdottomasti ahkerin on kirjosieppo, jonka kaksiavioisuus jo takaa runsaan hyönteispyynnin. Ja mikä laulu, kun uros virittyy kahdelle armaalleen serenadia laulamaan: Laulu on kuin satakielen, paitsi se lopun pikkuluritus jää kuin kesken, mutta uusi alkaa heti...Jos haluat tietää enemmän biologisesta torjunnasta vaikkapa tornipöllöjen avulla, mene S:n blogiin Isreliin, jossa asia on hoidettu juuri kuten pitääkin. S:n ja tornipöllöt löydät täältä
S:n kiinnostavasta blogista löysin myös lepakkopöntöt ja nyt on tuska suuri, kun Päämies ei ymmärrä, että hänen pitää rakentaa meille lepakkopönttöjä. Millä ihmeellä viritetään itsepäinen mies, jonka mielestä lepakot ovat kiinnostavia ja näemme muka niitä riittämiin ilman pönttöjäkin! Jokin hänen järkeilyssään ontuu...Onneksi olen aika kekseliäs naaras;-) Ja miten lumoavia ovatkaan illat, jolloin istumme puutarhan pimeässä ja lepakot suihkivat vieritsemme suih!suih! Lepakoissa on jotain ikiaikaista...ja mystistä. Ja pöllöt taas saavat hymyn huulille:
kuvat Pekka Mäkinen ja Itä-Savo/netti
Mukavia otuksia nuo pikkuiset siilit. Olen toivonut niitä omalle pihallemme, mutta ei yhtään ole ilmaantunut.
VastaaPoistaTalolla (sillä entisellä, jolla poikamme asuu) asustaa siilejä, ja asui jo silloinkin kun me siellä elimme. Kesällä ne tulivat ihan navettaan asti, ja kulkea mönkivät käytävillä ja lantakourussa. Piti varoa että niiden aikana ei pane lantakonetta päälle;)
Hyvää jatkoa teille niiden pikkuisten vieraidenne kanssa! Hienoa että isäntä, emäntä, ja koirakin viihtyvät siilien touhuja seuratessa---.
Hauskaa viikon alkua sinulle ja perheellesi Leena t. Aili-mummo<3
Aili, ne ovat mukavia tuhisijoita ja niitä oli aikanaan jo mummolassani. Mummoni Amanda laittoi siilille sen aikaista rasvaista maitoa, joka koko maito on nykyään siileiltä kielletty nykytietämyksen valossa, mutta hyvin voivat mummoni siilit: Iltaisin emo tuli kuin kellon tarkkuudella ja perässä paapersivat pienokaiset. Oli siinä pikkulikalla ihmettä ja iloa!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle ja perheellesi, Aili!
Voi, minä rakastan siilejä ja niitä näkyy täällä meidän pihallakin joskus, vaikka asutaan miljoonakaupungissa. Ostin viimeksi näkemälleni pikkuiselle siilille kissanruokaa, mutta pelkään pahoin, että joku naapuriston kissa kävi sen syömässä ja harmittaa, sillä en tykkää, että ne tulee meidän pihaan kakkaamaan ja sitten vielä syö siilin sapuskat.
VastaaPoistaAllu, siilit ovat hämmätyttäviä, että siis Kölnissäkin! Tosin en missään muaalla muista nähneeni siileille rakennettuja alikulkutunneleita kuin Saksassa. Ehkä niitä oli myös Sveitsissä...
VastaaPoistaMeillä Dianlle ja Olgalle eivät nappulat kelpaa ennen nälänhätää;-) ja naapurustossa vain yksi rouva pitää kissaansa sitkeästi irti, mutta siilit tulevat jo todella aikaisin, vaikka ovat muka yöeläimiä. Ensimmäiset saapuvat jo klo 18! Se irtokissa liikkuu vain öisin, joten ei syö ainakaan meidän 'piikkiin'.
Ihana postaus! Kiitos linkityksestä!
VastaaPoistaHistorian ensimmäinen biologinen torjunta oli kissat muinaisessa Egyptissä. Ja koska kissat olivat niin tehokkaita työssään, niitä pidettiin jumalien tasolla. :-)
PS. Ja kyllä Alfauroksen pitäisi ne pöntöt nyt tehdä! Suosittelen myös pöllöpönttöjä luontopihaanne. Niissä kahdessa mallissa nikkarointia riittääkin iltapuhteiksi. ;-)
VastaaPoistaS, eipä kestä;-) Blogisi on niin kiinnostava, että kaikki saisivat sinne löytää.
VastaaPoistaEnsin kissat ja sitten, myöhemmin ainakin Keski-Euroopan kaupungeissa on käytetty oikein sitä varten kehitettyjä rottakoiria, joista nyt monet ovat suosittuja seurakoiria.
S., kiitos tuesta! Hän lukee komenttisi heti töistä palattua. Hän 'tottelee' takuulla sinua, sillä on kiinnostunut blogistasi;-)
VastaaPoistaJuu, hänellä pakkaa koripallo voittamaan kaiken, mutta voisi välillä näytää myös puusepäntaitojaan. Minun on pakko pitää esillä/näkyvissä hänen kansakoulussa aikanaan vuolemaa/veistämää puuteosta, jossa hevonen, kärryt ja maamies. Minulle riittäisi pelkkä hevonen!
Lähiluonto on paitsi hauskaa seurattavaa, myös oikeasti hyödyllinen, kuten kirjoitit. Siileissä on jotain valloittavaa. Ja kun ne ovat teille löytäneet, pysyvät ne ystävinänne pitkään ♥ Joensuun yliopistossa tehtiin siilitutkimusta joitakin vuosia sitten. Antennipyllyiset siilit (mutta niitä ei rääkätty, vaikka muutama saikin antennin) kulkivat mielensä mukaan ja osoittivat ihmisille, miten siilit ovat nurkkakuntaisia ja reittiuskollisia. Tämä tietää sitä, että jos siilit jossain viihtyvät, ne myös pysyvät.
VastaaPoistaLepakot ovat samaan aikaan pelottavia ja kiehtovia. Muistan, miten mummolassani lepakoita tuli joskus sisälle pimeinä syysiltoina. Siinä riitti ihmeteltävää siskollani ja minulla. Ikiaikaisuus on hyvä termi kuvaamaan noita siivekkäitä.
Kiitos tästä postauksesta. Olen yhä enemmän ihanissa syystunnelmissa.
Lumiomena, takuulla ovat reittioskollisia. Sen takia haravoin tänään heidän reittiään, jolle suuri mänty oli tiputtanut valtaisan määrän käpyjä. Huomasin eieln, miten vaikeasti nämä muinaiseläimet kulkivat siitä käpykohdasta ylitse. Muistasin, että siili on jotenkin yksi vanhimpia nisäkkäitämme tms. Toivottavasti S. kertoo, miten tämän asian kanssa on. Tiedän, että vedessä elää semoinen oudon näköinen nisäkäs, jonka nimeä en muista ja se on kai vanhin, mutta tarkoitinkin nyt vanhinta maalla elävää nisäkästä.
VastaaPoistaKyllä ne tällä ruokinnalla pysyvät;-)
Ehkä osa lepakoiden kiehtovuutta on niiden mystinen pelottavuus. Oikeasti niitä ei kai tarvitse pelätä, paitsi pitää olla koskematta ellei ole pakko, sillä vampyyrilepakoiden puremat voivat aiheuttaa ongelman.
Eipä kestä. Teen tätä nyt siirtääkseni itsenikin toisiin tunnelmiin.
Leena,äsken puistoon Bambia viedessäni näin siellä kuolleen siilin.En tiedä miten siiliparka oli menehtynyt,tulin siitä vähän surulliseksi. Olen nähnyt siellä aina silloin tällöin siilin,toivottavasti tämä ei nyt ollut ainoa siellä,Kerran näin kun siili pisti hyvällä ruokahalulla kissan kuivaruokaa poskeensa.
VastaaPoistaJael, olen vuosia nähnyt vain yliajettuja siilejä. Ilmeistä on kuitenkin, että ympärillä on pyörinyt tietty populaatio, sillä naapurimme kertoi syöttäneensä vuosia siilejä kissan kuivamuonalla. (Hän ei pidä kissaansa irti.) Aion nyt pitää näistä 'kiinni'.
VastaaPoistaToivotaan ja tuskin, on ainoa siili sun puistossa, jos Allukin kohtaa siilejä Kölnissä. Nyt me kaikki odotamme S:ltä isoa SIILIPOSTAUSTA saadaksemme lisää oikeaa infoa.
Tuosta ylemmästä kuvasta tykkään TOSI paljon. Se on herkkä ja kaunis.
VastaaPoistaTuure, se onkin seinällämme suurennettuna ja lasin alla, josta Reima sen kuvasi. Aika on hiukan syönyt värejä, mutta kaikki herkkyys on tallella pikkusiilin varpaita myöten.
VastaaPoista