Rakastan syksyä koska Herra Närhi saapuu taas luokseni vietettyään suven raakkumassa metsän siimeksessä. Hän on sallinut minun jo tutustua myös Rouva Närheen, joten olen ihan otettu.
Rakastan syksyä, koska puutarhan vaativin osuus on ohitse ja saan vain nauttia syksyn vahvoista väreistä ja niiden antamasta voimasta. Pidän myös siitä, miten valo suodattuu syksyllä lempeästi kuin hyväily.
Rakastan syksyä, koska Muuratsalon saaren jylhät metä- ja rantapolut houkuttavat minua jälleen syvemmälle, syvemmälle saaren siimekseen, rantojen rauhaan.
Rakastan syksyä, koska taas maistuu Leenan gulassi ja pöydässä viihdytään pitkään, pitkään ja kynttilöitä kaikkialla.
Rakastan syksyä, koska puutarhassa on jo aavistus omenoiden tuoksua, niiden kirpakoiden aamujen lupausta, kun hampaat puraisevat ensimmäisen kerran maahan pudonnutta kylmää omenaa ja taivas tuntuu aivoissa asti.
Rakastan syksyä, koska silloin minä olen enempi minä.
Rakastan syksyä, koska saan leikkiä Iiris rukkaa ja hyvästellä kurjet.
Rakastan syksyä, koska silloin saan kaivaa esiin kaikki herkulliset villalangat ja kutoa tai olla kutomatta pitkiä kaulaliinoja tai virkata yhdelle ihanalle issikalle talviloimen.
Rakastan syksyä, koska se on yllätyksiä täynnä!
Rakastan syksyä, koska silloin lehtomme tarjoaa metsän kultaa, kantarelleja.
Rakastan syksyä, koska silloin syttyvät tuikut joka päivä ja usein on myös 'partytime' ystävien ja hyvän ruoan merkeissä. Rakastan syksyä myös, koska silloin saan antautua viikonloppuina leffailtojen hurmioon kera valkohomejuuston, rypäleiden ja punaviinin.
Rakastan syksyä, koska silloin saan hyvästellä Viimeisen Ruusun rakkaimmalla suvimusiikillani:
kuvat omat paitsi kutova Kiss netti ja linnut Pekka Mäkinen
Siis on upea närhi, komea!
VastaaPoistaWau mitkä kengät!
Kurjet on komeita, ja haikein mielin ne hyvästelen minäkin.
Mukavaa syksyä :)
Seijastiina, pidän kaiksita linnuista, mutta suosikkini ovat närhi ja lokki.
VastaaPoistaJuu,kengät...mieheni kutsuu minua Imelda Marcos Kakkoseksi;-)ja hän ei tiedä edes mitään varakenkäkätköstäni...
Kurjet...vievät sielua ja lujaa.
Kiitos smaoin, Seijastiina!
Miten mukavasti kirjoitat syksystä. Saat tällaisen kevät ihmisen melkein rakastumaan sinun syksyysi:)
VastaaPoistaHanne, tämä on vain syksyn esileikkiä...,sillä jos kertoisin syksystä KAIKEN, sinustakin tulisi syksyn lapsi;-)
VastaaPoistaMinua syksyn lasta hivelee tämä kirjoituksesi - ylistyslaulusi syksystä.
VastaaPoistaOi ihana viileys ja villatakit!
Soolis, kiitos ja kiva! Lisäsin heti sun kommentin nähtyäni tuon leffailtakuvan;-) Niin villatakit ja -sukat♥
VastaaPoistaParemmin tuskin voi asiaa kuvata, muttan vielä emme ole sanoneet jäähyväisiä kesällekään; carpe diem. Taitaa se syksy olla hienoimpia vuodenaikoja puutarhan antimien kanssa, pikku juhlin ja mukavine lukuhetkineeen.
VastaaPoistaHannele, Carpe Diem on hyvä juttu, mutta minä olen niin syksyn lapsi. Syksy on myös lupaus lumesta;-) Kaikki muu menettelee...mutta marraskuu...
VastaaPoistaJuu, syksy on ýhtä sadonkorjuun, yhdessäviihtimsen ja myös lukemisen ja leffojen juhlaa.
Tämä oli energisen ihana postaus!Nuo syysomenat haluaisin tänne kanttarellien kera:) eilen illalla kun olimme lenkillä toisen ja neljännen tyttären kanssa "katsastimme" ohi kulkemiemme pihojen aitojen ylikurkkivia omenapuun oksia..ehkäpä niitä omenia kadullekin tipahtelee..Hyvän mielen hetkiä sinulle pimeneviin iltoihin ja päiviinkin,
VastaaPoistalämpöisesti maria
Voi, minä olen jo niin syksyn viemää taas, etten meinaa enää kohta muistaa niitä helteitä;)
VastaaPoistaJa miten ihastuttava varmasti tuo Herran Närhi hurmaavan Rouvansa kera:)
Voin kuvitella suuren ilosi juuri nyt puutarhassasi, kun ei tosiaan ole enää sitä jatkuvaa kastelua ja työtä vaan oikeasti vain kaikesta siitä loistosta nauttimista!
Nyt putosin kärryiltä, jos niillä edes olen ollutkaan, mutta siis mikäs kuva/juttu tuo yllätyshomma on;)?
Maria, voiko energiaa koskaan saada keneltäkään tai mistään liikaa. Kiitos! Ja minä käyn sitten välillä harmonisoitumassa sun blogissa;-), sillä olen aloittanut ihan uuden elämän. Ja tunnelmallisia syyshetkiä myös sinulle, Maria♥
VastaaPoistaSusa, onneksi minäkin olen jo sen hellehelvetin unohtanut;-) Olen ihan syksyn viemä myös.
Närhen pienikin kesyttäminen eli sallii mun vaikka kuvata, vaatii jo kykyjä. Hän on niin vaativa tapaus...
Nyt minä vain nautin. Tulin juuri Viherlandiasta ja nyt grillaamme ja sitten vähän vaikka 'nap' ja sitten taimia istuttamaan. Keli on mitä parhain.
Älä välitä, en minäkään koskaan ole pysynyt missään kärryillä...hällä väliä. Siis se tarkoittaa, että elämässäni kaikki ihanat yllärit ovat tapahtuneet syksyllä. Mihin ne nyt yhtäkkiä loppuisivat!
Tuossa olikin monta hyvää syytä rakastaa syksyä,hienosti kirjoitettu!.Kaipaan sitä jonkun verran,mutta sitä syksyä,jolloin kaikki lehdet putoavat ,en kaipaa,vaikka olenkin syyskuun,syksyn lapsi.Hieno närhikuva,onpa mukava vieras!
VastaaPoistaJael, kiitos. Oletko ihan varma, etten yritä käännyttää juuri sinua;-) Myönnän, että minuakin hiukan karmii, kun lehdet lähtevät puusta, mutta kun sataa lumi, kaikki on taas aivan taivaallista.
VastaaPoistaNärhi on lintumaailman Persoona.
Ja siksi että saan tehdä takkaan tulen, kaivaa villasukat jalkaan, käpertyä lammashuovan alle sohvan nurkaan, sytyttää ulos lyhtyjä jne.
VastaaPoistaIhana postaus ja kiitos kahviseurasta, parasta terapiaa! Viherlandiassakin oli jo syksy ja huumaava omenoiden tuoksu.
Mun syksy sais kyllä vielä odottaa muutaman viikon.
VastaaPoistaHieno tunnustus syksylle, ehdottomasti parhaalle vuodenajalle!
VastaaPoistaKallionauhuksesi kukkivat upeasti. Täällä ei käy närhi, mutta tinttejä riittää. Nyt jo istuvat omenapuun oksilla ja ikäänkuin odottelevat lintulaudan herkkupalojaan.
Siispä, oikein mukavaa aikaa, tuikkuja, kirjoja,käsitöitä, ystäviä ja kaikkia kauniita luonnon värejä. Yläkerran maalari osaa.
Voi ihana kirjoitus syksystä! On tosiaan monta asiaa minkätakia syksyäkin rakastaa. Kaikki nuo mitä kirjoitit ja sitten on vielä ruska-aika kun koko luonto näyttää niin kauniilta.
VastaaPoistaAh Syksy!! Ehdottomasti mun vuodenaika. Olimme tämän vikonlopun purjehdusreissulla, kaikki se ympäröivä syksy; meren vaahtopäät, pilven takaa kurkisteleva aurinko, veneen kattoa rummuttava sade - jokainen hengenveto toi lisää innostusta ja onnellisuutta.
VastaaPoistaAnne, kiitos itsellesi. Onneksi meitä odottaa parin viikon päästä pidempi 'sessio' herkkujen äärellä♥
VastaaPoistaAnne, syksyinen omenoiden tuoksu on sinä ja minä;-)
Allu, antaa kaikkien kukkien kukkia;-)
Kiitos Marjatta! Nauhukseni eivät ole vielä ketaakaan pettäneet minua. Tintit ovat niin mukavuudenhaluisia, että tosiaankin käyvät jo pyytämässä, että aloittaisin ruokinnan. Luonto tarjoaa kauneintaan, eikä erehdy rohkeimmissakaan väriyhdistelmissä.
Susanne, olen ymmärtänyt sinut auringon lapseksi, mutta uskon sinun arvostavan ruskan kauneutta ja joskus jopa kotiseutusi kauniita lumimaisemia. Sen ovat kauniit valokuvasi paljastaneet!
Tuure, parhaat syyshetkeni ja -retkeni, olen minäkin kokenut veneessä. Kerran lokakuussa, jolloin oli kaikkien aikojen ruska, me vietimme vesillä koko viikonlopun, eikä paatin paattia missään, me ainoat. Nyt jaksat hyvin taas uuden viikon vaateet.
Muistan niin usein "meidän päiviä" omenan tuoksuisessa syksy puutarhassasi. Minä lämmitin vielä ulkosaunan, saa nähdä koska into laantuu ja siirryn sisälle. Odotan tuota herkutteluiltaa rk:ssa todella. Se kruunaa syksyä. Minä lähden yksin lauteille, nauttimaan ja haaveilemaan :)
VastaaPoistaAnne, lähde sinä lauteille, minä...;-)
VastaaPoistaSitä voi haaveilla vaikka yhteisestä järvimaisemasta, suppiskeitosta, siitä Espanjan kuninkaallisten viinistä;-) etc.
Syksyssä on paljon rakastettavaa ♥ Paras lauseesi on: "silloin olen enempi minä". Niin minäkin! Syksyllä ei ole pakko olla niin muka-onnellisen-reippaan-aktiivinen kuin keväällä ja kesällä, vaan saa joko käpertyä omaan oloonsa tai olla sosiaalinen ihan oman mielialansa mukaan eikä kukaan kysele, että miks sää sillai. Syksy tekee onnelliseksi. Sille voisin laulaa ylistyslauluja. Eikä siihen ole mitään lisättävää.
VastaaPoistaLumiomena, totta puhut. Jos ihmisessä on kaksi aivan eri puolta, vilkkaan sosiaalinen ja sitten se omaa rauhaa ja tilaa tarvitseva erakko, niin kesä on vaikeaa aikaa. Ellet suvella lähde joka kissanristiäisiin tai rientoon tai ole niitä itse ehdottelemassa, sinua pidetään sairaana tai ylimielisenä. Syksy tuo armon! Nyt saan laatia OMAN kalenterini itse! Menen kun huvittaa ja olen menemättä kun en ole tuolla onnellisen-reippaan-aktiivisen tuulella. Joskus pehmeä huopa, hyvä kirja ja Geisha suklaa voittavat kaiken ryntäilyn!
VastaaPoistaTähän ei todellakaan ole mitään lisättävää;-)
No myönnän: on syksyssäkin puolensa. :)
VastaaPoistaIhana postaus, mahtavat kuvat. Minäkin tykkäsin tuosta, että silloin olen enemmän minä. Paremmin ei voisi sanoa. Minä olen eniten minä ihan toiseen aikaan, mutta tästä postauksestasi saan uskoa siihen, että kyllä tämän kestää. Kiitos! :)
Ilse, muistan, että olet kesä lapsi;-) Jo se yksi laulu...Kesääään laaaapsi määää oooon...saa mulle kylmät väreet läpi kropan.
VastaaPoistaMyönnän, että marraskuu ei ole kiva juttu. Kyllä sää kestät, kun otat parhaat palat päältä: leffaillat, kynttilät, herkut, kirjat, villasukat, punaviinin, pehmeät huovat, joihin voi käpertyä kuin rakkaan syliin, takkatulen, raikkaat kirpat aamut, ruskan....Try it!
Syksy on myös Last of the Summer Wine...
VastaaPoistaIf YOU say so...
VastaaPoista