Heppatytön suven kohokohta on ehdottomasti ratsastusleiri. Tässä aiheessa liikumme jo viidennessä Sinttu-kirjassa. Lin Hallbergin ja Margareta Nordqvistin Kiva leiri, Sinttu (Ridläger med Sigge, Tammi 2010, suomennos Marvi Jalo), vie meidät Elinan ja hänen ystäviensä heppakesään. Mukana on shettistallin ratsastuksenopettaja Inka, tuttu tyttöjoukko, Inkan pojat Simo ja Erkki sekä tietysti ponit, joista varmaan rakkaimpana kirjan päätähti, melkein valkoinen sisupussi Sinttu.
Leiriin on enää kuusi päivää aikaa, mutta ensin on koulun kevätjuhlat ja pitää kestää rehtorin pitkä puhe…aika tuntuu aivan matelevan etenkin sen jälkeen, kun tallin isot tytöt Jossu ja Linda vihjaavat, että tallilla odottaa supersöpö yllätys…
Miten Lin Hallberg osaakaan tehdä näin ponitallin tuoksuista tarinaa ja Margareta Nordqvist kuvituksellaan vain vahvistaa tallitunnelmaa. Entisenä ponitallityttönä koen nämä kirjat kuin paluuna takaisin gotlanninruss-vuosiin. Se meni juuri näin! Nyt kun käyn issikkaratsastuksessa olen tutustunut siellä noin kymppivuotiaisiin ratsastajiin ja he ovat ihan hulluina Sinttu-kirjoihin. Ja minä myös!
Lin osaa hyvin eläytyä tyttöjen maailmaan, joka sisältää pientä mustasukkaisuutta poneista, mutta myös vahvaa yhteishenkeä ja valtavaa innostusta. Ratsastusleirillä saadaan uusia kokemuksia etenkin yhden päivän vaellusratsastuksen aikana ja ilmassa alkaa olla ihan suloväreitä:
Sun kanssa on kiva ratsastaa, Erkki sanoo.
Mustakin on kiva, että sä tulit leirille, Elina vastaa.
Voitaisiin mennä joskus yhdessä ratsastamaan, Erkki ehdottaa.
Ennen leiriä tytöt kuitenkin käyvät niin ’kuumina’, että Elinan vanhemmat kutsuvat tytöt heille yökylään ja on niin hauska huomata, miten Elinan äiti, jolla on oma tallihistoriansa, osaa eläytyä tyttöjen maailmaan:
Ruoka odottaa pilttuissanne, hän sanoo.
Aamiaisesta tulee silkkaa höperehtimistä. Tytöt sanovat kaurapuuroa väkirehuksi. Voileivät saavat olla heiniä ja maito vettä.
Kirjan lopussa on suloinen kirje Liniltä, joka alkaa:
Heippa Sinttu-fanit!
Kun kirjoittelen tätä nyt, näen Sintun ja Samin ikkunastani. Sinttu näyttää kamalan likaiselta, ja sillä on pieni pömppövatsa…
Seuraavassa kirjassa kerrotaan lisää Elinasta ja Erkistä. Eräänä päivänä Erkki soittaa ja…
Ja tässä ovat Sinttu, Margareta, Lin ja Sami:
Jos olisi joku hevoshullutyttötuttu,niin tietäisi ainakin nyt,mitä kirjoja ostaa;-)
VastaaPoistaJael, onneksi ne tytöt, joille aikaisemmat Sintut annoin, ovat jo siirtyneet 'oikeisiin' ja saan pitää tämän itse. Minä olen sun hevoshullutyttötuttu;-)
VastaaPoistaHeppatyttökirjat ovat suloisia. Luin itse lapsena kaikki lajityypin kirjat, vaikka olin itse talliliepeilijätyttö (=parhaat kaverit kävivät tallilla ja minäkin, vaikka hieman - turhaan - pelkäsin heppoja). Sinänsä voisi olla aika virkistävää lukea Sinttu-kirja. Omassa nuoruudessani taisi olla vaan Marvi ja Merja Jalon kirjoja.
VastaaPoistaMeidän A pääsee ensi viikonloppuna elämänsä ekalle poniratsastukselle :)
Lumiomean, jotkut ovat ikusia heppatyttöjä. Jo tallin tuoksu vie mut hurmoksiin...
VastaaPoistaTeillä on tiedossa tosi hurmaava viikonloppu! Ota sinäkin sitten siitä kaikki irti.
Ja minäkin pelkään isoja hevosia, mutta issikoita en yhtään. Ne ovat vähän kuin aikuisen poneja, vaikka ovatkin oikeasti hevosia.
Toivottavasti A:ta puraisee ponikärpänen oikein kovasti;-)
Rupees nyt ostamaan hänelle jo näitä kirjoja. Yksi synttärinä, sitten nimpparina, jouluna ja joskus muuten vaan.
Hei, jossain näin noita kirjoja, sisartani sanottiin Sintuksi, ja mä tahdon tuollaisen myös, eläinkirjat ovat vetoavia, tykkään!
VastaaPoistaOlen kyllä edelleenkin,mielessä,ei vaan ole tallia vieressä,Lapsena ja sitten aikuisenakin oli Ruskeasuon hevostallit ihan lähellä....
VastaaPoistaSeijastiina, nyt kauppaan kipinkapin ja osta siskolle yksi myös;-)
VastaaPoistaJael, aivan, tiedän nuo tallit, mutta meillä oli vain yhden ponin talli, Sammyn...Ratsastus on laji, jonka voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Reimakin eka kerran tänä vuonna vasta...
Kuten tiedätkin, perheessämme on yksi heppatyttö, joka ihan rakastaa näitä Sinttu-kirjoja !!!
VastaaPoistaSooloilija
Soolis, tiedänhän minä;-) Hänellä on hyvä maku!
VastaaPoistaheppatyttö Pinja yhtyy kommentteihisi ja lähettää terkkuja!
VastaaPoistaAnne, hienoa, että Pinjakin lukee blogiani;-) Terkkuja takaisin heppatyttö Leenalta! Ehkä Pinja-neiti on mukana jo seuraavalla ratsastuksellamme maastossa...
VastaaPoistaSinttu-kirjat ovat aivan ihania! Ihmettelen itsekin, miten Lin osaa kirjoittaa niin hauskasti ja kiinnostavasti ja miten Margaret osuvasti kuvittaa teokset!
VastaaPoistaSuorastaan ahmin näitä kirjoja ;)
Anonyymi, uusi Sinttu-kirja on tulollaan keväällä. En nyt muista kuukautta, mutta se tulee heti ilmestyttyään blogiini.
VastaaPoistaMinäkin rakastan Sinttu-kirjoja♥