Ensimmäinen keltainen lehti, sydämen ensimmäinen epärytmi ja nyt tajuat: päättyy, huomenna, tänään, viikkojen tai vuosien kuluttua. Tulee se hetki, jähmettyvät vedet, suonet. Ilmassa ja maassa kivun purppura sitten etäisyys, kulta.
Aili, niin juuri. Tuli surumieli. Ensin intoilin noiden munakoisojen kanssa, sitten tuo runo löysi minut ja sitten totuuden suru. Selvisin: Kävin uimassa. Sehän on osa elämää - kuolema.
Lassi Nummi pukee runoksi sen, mitä Juicekin esitti laululyriikassaan "elämä on kuolemista". Sitä se on kaikessa surullisuudessaan, mutta onneksi myös kaunista, rikasta, rämää ja suloista.
Susa, tämä tuli kuin 'vahingossa' kesken touhukasta munakoisopäivää. Toivon, ettei tämä ole etiäinen...
Lumiomena, pidän todella paljon Juicen sanoituksista, jotka ovat suorastaan neroja. Juice olisi voinut laulaa tämänkin, mutta olisi lisännyt hiukaa rosoa mukaan.
Hieno runo - niinhän se tosiaan on että jokaisella on se oma elämänkaari. Kellä pidempi ja kellä lyhyempi. Soisi vaan että jokainen osaisi nauttia jokaisesta päivästä iloineen ja suruineen.
Erjuska, sitten on vielä se muu tie eli unohtaa Kaikkien Aistien Juhlat ja lähteä sinne, missä tarvitaan apua.Välllä tuntuu, että tämä pinnallinen elämä on pahinta, mitä tiedän. Mitä väliä sillä, onko sohvani nurkalla aito Aalvar Aalto valaisin, halpa Ikean malli vai ei lamppua ollenkaan, jos jossain taphtuu Darfur...
Erinomaisesti on Lasse Nummi oivaltanut elämän katoavaisuuden ja lakastumisen:
VastaaPoista"Ilmassa ja maassa
kivun purppura
sitten etäisyys,
kulta".
Aili, niin juuri. Tuli surumieli. Ensin intoilin noiden munakoisojen kanssa, sitten tuo runo löysi minut ja sitten totuuden suru. Selvisin: Kävin uimassa. Sehän on osa elämää - kuolema.
VastaaPoistaPysähdyttävä runo. Todellakin!
VastaaPoistaLassi Nummi pukee runoksi sen, mitä Juicekin esitti laululyriikassaan "elämä on kuolemista". Sitä se on kaikessa surullisuudessaan, mutta onneksi myös kaunista, rikasta, rämää ja suloista.
VastaaPoistaSusa, tämä tuli kuin 'vahingossa' kesken touhukasta munakoisopäivää. Toivon, ettei tämä ole etiäinen...
VastaaPoistaLumiomena, pidän todella paljon Juicen sanoituksista, jotka ovat suorastaan neroja. Juice olisi voinut laulaa tämänkin, mutta olisi lisännyt hiukaa rosoa mukaan.
Hieno runo - niinhän se tosiaan on että jokaisella on se oma elämänkaari. Kellä pidempi ja kellä lyhyempi. Soisi vaan että jokainen osaisi nauttia jokaisesta päivästä iloineen ja suruineen.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua
T: Erjuska
Erjuska, sitten on vielä se muu tie eli unohtaa Kaikkien Aistien Juhlat ja lähteä sinne, missä tarvitaan apua.Välllä tuntuu, että tämä pinnallinen elämä on pahinta, mitä tiedän. Mitä väliä sillä, onko sohvani nurkalla aito Aalvar Aalto valaisin, halpa Ikean malli vai ei lamppua ollenkaan, jos jossain taphtuu Darfur...
VastaaPoistaMukavaa elokuun viikonloppua, Erjuska!
Koskettavaa.. Joko ensimmäinen putosi?
VastaaPoistaAnne, eikö!
VastaaPoistaEi vielä, ei vielä...Tämä kuva osui silmiini ja saman aikaisesti tämä vaikuttava runo.