kotia vailla ajan meressä.
Ja tätä toiveet: vuoropuhelua
hetken ja ikuisuuden välillä.
Tätä on elämä: Kunnes päiväin mennen
hetkistä yksinäisin vyörähtää
ja hymyillen kuin yksikään ei ennen
Ikuista vastaan vaiti jää.
- Rainer Maria Rilke -
suomennos Anna-Maija Raittila
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Tuure
hieno - loistava runo, osuu kuin nappi silmään kuvan kanssa.
VastaaPoistaTuure, tämä on täydellinen symbioosi veneköyttä myöten!
VastaaPoistaUpea runo..
VastaaPoistaminä aaltoilen ajan meressä täydellisesti!
Hanne, enhän voi kieltää, en kursailla, sillä upeaa on Rilken kieli.
VastaaPoistaAaltoillaan molemmat!