tiistai 17. elokuuta 2010

TUULEN HEVONEN

Hevonen on noussut vuorelle
Seisoo kauniina, hevosenvärisevänä

Huiskauttaa häntää, harjaa
Tuntee sieraimissaan
tuulen hyväilyn


Hengittää samaa hengitystä:
villiä, vapaata, tuulitanssia


Korskahtaa, kuopaisee,
nostaa laukan, lentää...


- Runotalon Sari & Leena Lumi -
kuva Iines

9 kommenttia:

  1. No niin Leena Lumi, nyt musta ei lähde edes ääntäkään...vaikka suu on auki. Tämä on positiivista, tarkennettakoon kaikille :)

    VastaaPoista
  2. Sari, nauran täällä ääneen ja kyyneleet valuvat...Siis myönnä pois, että sun suu jäi auki siksi, kun minä, joka en koskaan vaihda mitään, olen uskaltautunut kokeilemaan uutta blogiväriä/muotoa tms. Koville on ottanut, siksi ryhdyin näin räväkäksi. Mutta sinähän nyt ihan yllytät minua...,näytät härälle punaista vaatetta, sillä näen sinun nauravan...Kohta naurat ripset tähtiä täynnä! Bis morgen, Sari♥

    VastaaPoista
  3. Eläväinen runo ... sun blogipohja on muuttunut : ) kaunis väri.

    VastaaPoista
  4. Jo pitäisi nukkua, mutta pakko vielä tulla takaisin tänne ja edelleen tekee vaikutuksen kaikkineen. Härkähän se taisikin olla se sinun merkki ja nyt ymmärrän taas jotain kun tuo minun rakas avopuolisoni on merkkiä härkä ;)

    Otan tähdet matkaani ja nauran ripsiini.

    VastaaPoista
  5. No en sitten entiseen pohjaan vielä kerinnyt edes kommentoimaan, vaikka kurkkaamassa kävinkin. Hienolta näyttää tämäkin! Eikä se ollenkaan varmaan haittaa vaikka kirjallisessa blogissa olisikin valtavasti eläintarhalaisia. Lisäävät vaan hyvää mieltä, huiskivat hännät ja suhisevat siivet :)

    VastaaPoista
  6. Tuure, tämäkin oli työn ja tuskan takana. Ei mulla yleensä mikään muutu, mutta nyt repäisin;-) Tässä vaihtelen vaihtelen sitten vian värejä, jos vaihtelen. Tämä turkoosinsininen tuntui NYT omimmalta.

    Runotalon Sari, sittenhän ymmärrät, ymmärrät...;-)Ehkä saat hänetkin nauramaan! Ripsiin kannattaa nauraa paljon tähtiä.

    Johanna, minä olin takuulla Suomen toiseksi viimeinen, joka käytti sitä ruskeaa pohjaa. Leikin, että se on vanhan kirjan sivu,leikin sitä kauan, mutta yhtäkkiä se alkoi tntua tunkkaiselta ja nyt ei taas tunnu yhtään kotoisalta...

    Eihän noista kanssaaeläjistämme, eläimistä mihinkään pääse, ne ovat osa kaikkine niistä tykkäävien elämää. Eräs komentaa juuri lisää aamaista;-)

    VastaaPoista
  7. PS. Runotalon Sari, täällä koneella olis kiva kukkua yöt, mutta kun mun alkaa klo 21 työt. En lue päivisin, sillä puutarhamme on niin suuri, että olen kuin maatilan emäntä;-), joten yöt ovat lukemista varten. Sitten on joskus pakko nukkua...paljon.

    VastaaPoista
  8. Tuo kuulsstaa hyvältä: päivät puutarhaa ja yöt kirjoja, mutta kun ainakin toistaiseksi täytyy ihmisen vielä nukkuakin...minulla on yleensä herätys klo 4.45 ja se aiheuttaa sen, että tavoittelen petiin jo 22 maissa ja se ei aina ihan onnistu.

    Minulla meni puutarhahalut, kun kaikki alkoi jotenkin ränsistyä kuivuudessa. Onneksi ensi keväänä saa taas aloittaa ikäänkuin uudelleen.

    VastaaPoista
  9. Runotlaon Sari, niin on mennyt multakin puutarhahimo nyt. Meillä on vaan semmoinen tilanne, että teimme isoja uudisistuksia aavistamatta, millainen suvi on tulossa, joten ne uudet kasvit, puut, pensaat, perennat on nyt kasteltava. Muualla on satanut, mutta ei meidän saarella.

    Sari, tässä ei ole mitään järkeä, tässä mun touhussa. Mun on opittava hidastamaan, mutta aina löytyy liikaa jotain kiinnostavaa, vaikka sun blogi...sitten uusi kirja, sitten uusi blogipohja, sitten uusia runoja, sitten joku hieno kuva...Olen Levoton Tuhkimo, joka polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Oi, nyt haluan mennä nukkumaan...

    Sulla on sikamaisen varhainen herätysaika! Otan osaa ja öitä♥

    VastaaPoista