sunnuntai 15. tammikuuta 2012

HEDELMÄTARHAN KILMENY

Hän joutui kuusikkoon, jota kirjoivat laskevan auringon rubiininhohtoiset nuolet. Hän kulki sen lävitse kävellen pitkää, purppuraista käytävää, jossa metsän pohja oli ruskea ja joustava hänen jalkojensa alla, ja tullessaan ulos metsiköstä hän kohtasi näkymän, joka yllätti hänet.

Melodia oli pakeneva ja lumoava ja kummallisesti se sopi aikaan ja paikkaan: siinä oli metsätuulen huokailua, ruohikon aavemaista kuiskailua kasteen laskeutuessa, valkonarsissien valkoisia ajatuksia, omenakukkien riemua; hedelmätarhan menneinä päivinään kokeman vanhan naurun ja laulun ja kyynelten ja ilon ja huokausten sielu; ja tämän ohella melodiassa oli säälittävä, valittava avunhuuto ikään kuin vangittu olisi kaivannut vapautta ja mahdollisuutta ilmaista itseään.


Täynnä auringon rubiinihohtoisia nuolia, purppuraisia käytäviä, metsätuulen huokailua, valkonarsissien valkoisia ajatuksia ja säälittävän melodian valittavaa avunhuutoa on L.M.Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny (Kilmeny of the Orchard, Minerva 2011, suomennos Sisko Ylimartimo). Väistämättä maalailevia virkkeitä lukiessa tulee mieleen, että mikä sallitaan Montgomerylle on kielletty Lennoxilta, tai ainakaan se ei ole kirjallisesti ’hovikelpoista’ vaikka Lennox ei yllä likellekään tätä:


Mutta ennen pitkää tyttö irrotti katseensa ”illanruskon auermasta” ja hänen kauniit silmänsä tapasivat Ericin, joka seisoi liikahtamatta hänen edessään omenapuun alla.

Hedelmätarhan Kilmeny ilmestyi ensimmäisen kerran jatkokertomuksena perhelehdessä nimellä Una of Garden vuosina 1908-09. Montgomery oli kuitenkin juuri julkaissut menestyskirjansa Anne of Green Gables (Annan nuoruusvuodet) ja Anne of Avonlea (Anna ystävämme), joten kustantaja halusi Maudin nyt pidentävän kirjoitusta riittäväksi kunnon romaania varten. Montgomery tuskaili työtä kovasti ja oli sen suhteen aivan uupunut, joten minulle, suurelle Anna –fanille tuli mieleen, että olisiko hän turvautunut adjektiivien ja maalailun ylitulvaan saadakseen työn nopeasti pois käsistä. Hedelmätarhan Kilmenyn kannalta on äärimmäisen tärkeää, että kirjan lopussa on kääntäjän ja Montgomery –asiantuntija Sisko Ylimartimon jälkikirjoitus Kilmeny – psykologisen kertomuksen kokeilu, josta myös minä olen ammentanut näitä kustannustietoja kirjan historiasta.

Järkyttävän kauniin kirjan (kansi ei nyt kerro kaikkea!) takakansitekstissä, suomalainen kustantaja, Minerva, jota saamme teoksesta kiittää, mainitsee kirjan olevan Montgomeryn muun tuotannon tapaan 'ihmissuhteiden kiemuraa, huumoria ja rakkautta.' Sekin on aivan totta! Tätä kirjaa voi lukea niin monella tavalla. Aluksi vertasin liikaa rakkaisiin, temperamenttisiin Annoihini ja sen jälkeen erityiseen suosikkiini Pat – Vanhan kartanon valtiatar (Minerva), jossa Maud selvästi piirtää omakuvaansa, kunnes:

Huomasin aluksi kirjan toivottomalta tuntuvan rakkauden äärellä oman kyynisyyteni, joka johtui vain ja ainoastaan ’Annalle’ liian runsaasta maalailusta. Sitten yhtäkkiä luinkin kirjan yöllä loppuun aivan hurmiossa ja täysin unohtaneena kaiken muun paitsi mahdollisen ison tragedian, joka väijyi Kilmenyä ja Ericiä hedelmätarhan kuusikossa. Vaikka en ollut vielä lukenut kirjan jälkisanoja, tunsin selvästi erään toisen henkilön eli Heathcliffin läsnäolon, olin Emily Brontën Humisevalla harjulla (Wuthering Heights), joka oli minuun aikanaan vahvimmin vaikuttanut teos Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarinan (Villette) ohella. Hedelmätarhan Kilmeny aukeni vielä minulle ja siitä olen iloinen! Kirjan kohderyhmää ovat varmaan nuoret neitokaiset, mutta kun on kerran ollut eniten Vihervaaran Anna (Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja) sekä myös hiukan Runotyttö, ei jätä yhtäkään Montgomerya lukematta.

En voi väittää, että kirjan tarina olisi kovin vaikuttava, mutta kun riisuu yltään kyynisyyden viitan ja antaa vain mennä, saa kokea todella suloisia hetkiä vaikeuksia kohtaavan ensirakkauden äärellä. Ihan tarkoituksella en nyt kerro kirjan juonirakennetta, mutta tietenkin olemme jälleen Prinssi Edwardin saarella, jonne nuori Eric Marshall pestautuu opettajaksi. Kerran hän sitten kävelymatkallaan kuulee viulun soivan metsässä, kuin kertovan hänelle tarinaa ja…


Suloinen lahja niin äideille kuin tyttärille!

***


Toivon, että kaikki lukisivat Sisko Ylimartimon kirjan Anna ja muut ystävämme (Minerva 2008), joka on huimaava avain Montgomeryn tuotantoon. Ja viime suven autuaiden lukuhetkien jälkeen en voi olla suosittelematta Montgomeryn Sinistä linnaa, joka on hänen aikuisille kirjoittamansa suloista, suloisin rakkauskertomus. Kiitos Sara!

***


”Kilmenyn suu muistuttaa rakkauslaulua, joka on suloisesti aineellistunut”, Eric sanoo kiihkeästi.


”Hmph!”, sanoi herra Marshall. ”No niin”, hän lisäsi suvaitsevaisemmin tuokion kuluttua, ”olinhan minäkin elämässäni runoilija kuukauden ajan, kun hakkailin äitiäsi.”

***

Osallistun tällä kirjalla Sinisen linnan Marian Tyttökirjahaasteeseen.

***

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Anna Elina  Jokke Maria.

21 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, Leena! Luin jostakin, että "kirjalliset piirit" itse asiassa pitivätkin Montgomerya vähän viihdekirjailijana osittain juuri noiden maalailevien luontokuvausten vuoksi, mutta myöhemmin tuli "kunnianpalautus".

    Vasta tätä kirjoitustasi lukiessani tajusin, että Heatcliffiä ja Neiliä yhdistää sekin, että molemmat ovat kasvatteja.

    Suloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  2. Maria, kiitos! Tulenkin kohta lukemaan sinun kirjoituksesi, jossa viimeksi vain pikapiipahdin.

    Montgomerylle kuuluu tämä kuvaileva maalailu. Hänelläkin sitä tosin on toisissa kirjoissa enempi kuin toisissa.

    Juuri niin: Molemmat kasvatteja. Näen unta, että ehdin lukea Humisevan harjun uudestaan...

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  3. upeat vihreän sävyt kannessa ja tuo kulta..

    olen ollut liian kiireinen että olisin ehtinyt kommenteerata tänne, oon sillon tällöin käynyt vilkaisemassa :D minäkin syön d-vitamiinia ja muita, on toistaiseksi pysynyt tauteilut poissa.. viime sykynä meias tulla joku pöpö-mut keitin tuoreesta inkiväärestä teetä ja sit se meni ohi.. kommneteeraan tätä sun edellistä postausta jossa on upea kuva!

    VastaaPoista
  4. Akiss, mutta kaniskuvassa ei näy kaunis selkämys...

    Minä yritin tulla sinulle tänään, mutta sivusi ei auennut. Minun koneessa ei nyt pitäisi olla vikaa: Kaikki on Mr. Googlen syytä.

    Nuoret miehet ovat luonnollisesti kiireisiä ja eräs taitaa juuri matkustaa Afrikkaan...

    Tottaki D:tä ja minullakin on inkiviiäri käytössä, mutta en kehdannut laittaa kaikkea kerralla;-)

    Kiitos, Sinä Hurmuri!

    VastaaPoista
  5. Minä luin nuorena enemmän Tiina-, Lotta-, ja Neiti-etsivä -kirjoja, ja tv:stä kyllä katselin sitten Anna-sarjaa jne. Nyt aikuisena on alkanut vähän harmittamaan, ettei itsellä ollut koskaan tyttönä sellaista vaihetta, että olisin näihin kirjoihin uponnut kunnolla. Nyt aikuisin silmin olisi varmasti aika ihana lukea näitä vastaavia uusia kirjoja sitten.

    VastaaPoista
  6. Todella kaunis kansi! Una of the garden tuntui jotenkuten tutulta,joten aloin miettiä,olenko tätä lukenut,mutten muista. Montgomeryä olen viimeksi lukenut nuorena,jolloin olin fani,mutta kyllä tämänkin haluaisin lukea!

    VastaaPoista
  7. Susa, minä taas olin aivan ehdoton Montgomeryn lukija. Tässä kohtaa pitää aina muistaa lisätä myös kirjat Pikku naisia ja Salainen puutarha sekä eräät Rauha. S. Virtasen kirjat.

    Voisithan lukea vaikka Montgomeryn Sinisen linnan. Se on aikuisille ja suloinen.

    ***

    Jael, jostain syystä kustantamon kuvassa ei näy selkämys, joka tekee siitä vieläkin kauniimman.

    Sinun pitäisi lukea Sininen linna...

    VastaaPoista
  8. Kirjoitinkin kommentissani Marialle, että aion ostaa tämän itselleni keväämmällä.

    Olen nimittäin joskus (valitettavasti) hieman kyyninen tai analyyttinen lukija enkä siksi halua lukea tätä vielä. Liialla kiireellä nimittäin pilasin osin lukukokemukseni Dodie Smithin samaan kategoriaan menevästä Linnanneidon lokikirjasta, joka on ihana kirja ja josta pidin, mutta talviaika ja pieni kiire söivät lukuelämystäni. Hedelmätarhan Kilmenyn aika saakin omalla kohdallani olla keväällä tai alkukesästä, omenankukkien ja valoisien öiden aikaan!

    Anna ja muut ystävämme on hieno kirja. Siihen tulee palattua aika usein.

    VastaaPoista
  9. Näitä uusia Montgomeryn kirjoja löytyy yhä jatkuvasti, vaikka kirjailija kuoli silloin, kun minä synnyin, 70v. sitten.

    Jälleen yksi hyvin esitelty teos, Leena-IhaNainen.<3

    VastaaPoista
  10. Katja, kevät ja kesä onkin oikein sopiva aika tälle kirjalle. ja sitten pidät kirjan omassa hyllyssäsi, että A. saa aikanaan lukea tämän.

    Minäkin pidän itseäni hieman kyynisenä eli takerrun väliin liialliseen adjektiivivyörytykseen yms., mutta Maudin taika piti ja yhtäkkiä unohdin 'liioitellun makeat kuvaukset'. Suvella kun akileijat tuovat keijuja puutarhaasi, tämä kirja on kuin piste iin päälle.

    Anna ja muut ystävämme olen nimikoinut jäämään kirjastooni 4-ever. You too!

    VastaaPoista
  11. Aili, tämä on kaunis kirja ja kaunis tarina.

    Montgomery on kuin eläisi...

    Kiitos Aili-IhaNainen ja mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  12. L.M. Montogomery oli suosikkini parikymmentä vuotta sitten. Tätä en ole lukenut, mutta tekisi mieli, ihan vain lämpimien muistojen takia :)

    VastaaPoista
  13. Helmi-Maaria, monia Montgomeryn kirjoista ei oltu suomennettu sinun eikä minun lapsuudessa. Sellaisia ovat mm. Sara sekä Pat -kirjat sekä tämä Kilmeny.

    Tyttökirjat ovat aikuiselle elämän suloista softia!

    VastaaPoista
  14. Hei Leena, en uskaltanut nyt lukea kirjoitustasi tästä Montgomeryn teoksesta, koska aion lukea sen lähiaikoina! Sitten palaan tietysti tänne ja Marian kirjoitukseen myös.

    p.s. Sininen linna on yksi suosikeistani ja pidin myös paljon Annan jäähyväisistä sekä Sara tarinatytöstä. Mutta minulla on vielä näitä Montgomeryn uusia suomennettuja teoksia jäljellä, kun olen säästellyt... Voi olla, että säästelen vielä Kilmenyä ja luen yhtä toista Montgomeryä sitä ennen!

    VastaaPoista
  15. Sara, olen käynyt kurkkimassa, että joko tämä löytyy sinulta;-)

    Sininen linna on omassa sarjassaan. Mielessäni vilahtelee tavantakaa se luistelukohtaus...

    Annan jäähyväiset on vaikuttava ja pysyvästi kirjastooni jäävä.

    Mikä ihmeen muu suomenettu Montgomery nyt voi olla liikkeellä...en millään muista mitään.

    Tämä kirja sopisi hyvin lukea suvella hedelmäpuutarhassa.

    VastaaPoista
  16. Kirjan esittely herätti mielenkiinnon. Kirjan kansi lumoavan kaunis.

    VastaaPoista
  17. Aiselu, hienoa! Montgomery kiinnostaa lukijoita sukupolvesta toiseen.

    Eikö vain! Kansi on kirjassa tärkeä mielenkiinnon herättäjä ja ihan siksi järjestän blogissani joka vuosi Valitse Vuoden Kaunein Kirjan Kansi -kisan, joka on samalla myös arvonta.

    VastaaPoista
  18. Montgomery on minun suosikkini tyttökirjailijoista. Pidin erityisesti Runotytöistä, toki Annoista myös, mutta Emilia oli jotenkin ihanan erilainen, ei yhtään arkinen.

    Viimeisin Montgomeryni on Annan Jäähyväiset, jonka luin hiukan huolimattomasti ts. vääränä ajankohtana :-/ Tämän voisin Katjan tapaan lukea vaikka keväällä tai sitten kesälomalla :-)

    Mukavaa alkanutta viikkoa !

    VastaaPoista
  19. Petriina, mutta Anna oli temperamenttinen. Muistat kai sen riffelitaulun, minkä hän löi Gilbertin päähän ja taulu hajosi.

    Olen lukenut molemmista kaikki ja omistan ne kahtena, sillä ostin Merillekin, mutta häntä kiinnostikin muu kirjallisuus kuin äitiään...

    Annan jäähyväiset on erittäin upea teos, joka on pysyvästi minulle jäävä, vaikka koko Lundia kaatuisi. Lue myös Sininen linna. Sitten suvella.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  20. Leena, olen kovasti samoilla linjoilla kanssasi. Jotain taikaa näissä Montgomeryissä on, myös aikuiselle lukijalle. Mietinkin omassa postauksessani just nostalgiaa ja aikuislukijan näkökulmaa Montgomeryn lukemisessa. Käy kurkkaamassa: http://mustikkakummunanna.blogspot.com/2012/03/rakkaustarina-prinssi-edwardin-saarelta.html

    VastaaPoista
  21. Anna Elina, se on niin totta. Mieti miten hurmioiduin Sinisestä linnasta viime suvena...

    Kiitos, että vinkkasit. Olen niin kiireinen monista syistä, että vaikka yritän joka viikko käydä edes kaikki kirjablogit, en aina pysty. Tulen...

    VastaaPoista