maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jørgen Brekke: Uneton


Jotkin asiat olivat tulleet lähemmäksi, jotkin etääntyneet. Tyttökaverit olivat kaukana, kaukana poissa, mutta kodin vessa, Aku Ankat pytyn vieressä, varpaat lämpimällä laattalattialla aamuisin, sellaiset asiat tuntuivat olevan vieläkin lähellä. Viha oli poissa, mutta äidin käsivarsien hennot ihokarvat, huulien alapuolinen iho joka oli sekä vanha että nuori, epäröinti kesken riidan, äidin halu lopettaa ja nauraa joskus kaikelle – se oli tullut lähemmäksi. Hän saattoi eläytyä pitkään tällaisiin mielikuviin. Narahteluun kenkien alla kun hän lapioi lunta, lähikatuihin, valoon joka vilisi isän näkötestitaulun kirjainten takana, säveliin jotka oli vaikea laulaa puhtaasti…(Julie)

Jørgen Brekken teos Uneton (Drømmeløs, Johnny Kniga 2013, suomennos Päivi Kivelä) on historiallinen laatutrilleri, jossa ovat balanssissa tempo eli ei mitään ärsyttävää actionia, kaksi Trondheimin aikakautta eli 1767 ja 2011, sillä koko jutun alku eli mystinen arkkiveisu lähtee eräästä 1700-luvun trubaduurista, jännitys, jossa ollaan sekä uhrin että murhaajan pään sisällä lukijan kuitenkaan saamatta tietää kuka on mies salanimen ’riitapukari Löfberg’ takana ja kaiken huipuksi poliisityöskentelyn esittely on pidetty kohtuullisissa rajoissa ja siihenkin on saatu psykologista jännitettä monin oivaltavin keinoin. Vastikään aivoleikkauksesta toipunut komisario Odd Singsaker on ärsyttämätön, olematta silti mikään haalea kylpy. Hänen historiallinen vastineensa Trondheimista 1767, poliisimestari Nils Bayer sen sijaan on hyvinkin värikäs persoona, joka unohtaa syömisen, mutta ei ikinä juomista ja jonka vaisto toimii kuin selvännäkijällä, menneisyyden vastine tv-sarjan Columbolle: rähjäinen, hämäävä, terävä, yllättävä, sydän kultaa.

Murhaaja nykyajan Trondheimista on julma ja tavaton. Musiikillisesti ehkä nero, mitään kaihtamaton, mieli täynnä pimeää lapsuudesta asti ja päässä suriseva kärpänen. Lopulta kärpäsiä on kaikkialla, jopa lumisessa Trondheimissa, eikä kukaan tiedä, mistä ne tulevat. Ja kaiken aikaa kaunis soittorasia soittaa melodiaa, joka on surumielinen kehtolaulu, nimetty Kultaiseksi rauhaksi ja alaotsikkona ’Joka yö unet luovat maailman uudelleen.’ Tuntemattoman tekijän laulun mukana kulkee legenda, että laulu saa kenet tahansa nukahtamaan ja ken kuulee laulun vain yhden kerran, niin nukkuu kauniita unia nähden joka yö elämänsä loppuun asti.  Ja meidän murhaajammehan kärsii unettomuudesta…

Vähitellen nämä yöt ja unenpuute muuttaisivat taas hänen ajatuksensa painajaiseksi. Murha ei ollut riittänyt. Väärä nainen, väärä ääni. Hän tarvitsi nuoremman, puhtaamman, taipuisamman. Hän tiesi kenet tarvitsi.

Tölkki oli hänen edessään pöydällä ja hän katseli kahta vaaleanpunaista kalvoa, jotka olivat vajonneet sen pohjalle. Ne näyttivät joiltakin toistaiseksi tuntemattomilta merieläimiltä, syvänmeren koralleilta. Toisinaan tuntui kuin ne liikkuisivat, valmistautuisivat laulamaan…

Kun Elise ja Ivar Edvardsenin 16-vuotias tytär Julie katoaa alkaa epätoivoinen etsintä lumisessa Trondheimissa. Kadonnut on nuori tyttö, tyttö kuin Bellmanin surumielisen hilpeä laulu.

Jørgen Brekke on taitava kirjoittaja. Hän on norjalainen haastaja Camilla Läckbergille, mutta haastaako hän myös Åsa Larssonin? Olen vakavasti kallellani psykologisiin ja historiallisiin dekkareihin. Lukiessani Unetonta koin jotainTulppaanimurhista, mutta osin myös Kirjan kansasta! Viime mainittu ei ole dekkari, mutta kylläkin kahdessa aikatasossa etenevä seikkailua sisältävä huippuromaani. Kun Kirjan kansassa nykyajassa löydetään ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma, haggada, jota lähdetään jäljittämään 1800-luvulle. Unettomassa löytyy murhaajalle tärkeä sävelmä, jota lähdetään jäljittämään 1700-luvulle murhaajan henkilöyden selvittämiseksi.

Jørgen Brekke on norjalainen journalisti ja kirjailija, jonka esikoisteos on Armon piiri. Armon piirissä lukija vaeltaa Norjan Bergenissä 1528 ja Richmondin elokuussa 2010. Armon piiri on tuleva suvidekkarini, sillä Brekken tyyli vakuutti minut ja olen onnellisesti hänen historiallisen tyylinsä pohjaimussa.  Unettomassa Brekke vielä lyö lopussa ’pökköä pesään’ kertomalla, että Nils Bayerin viljelemät latinan- ja ranskankielisten sanontojen tausta ovat saaneet innoituksensa ehkä maailman ensimmäisestä rikostarinasta, Maurits Christopher Hansenin pienoisromaanista Mordet på Maskinbygger Roolfsen (1840)!

Lumiluolassa oli pilkkopimeää ja äänetöntä. Kukaan ei enää laulanut, kuului vain yhden ihmisen heikko hengitys.

Hiljaisuudessa hänestä tuntui kuin hän kuulisi oman sydämensä sykkeen.

Minä palellun kuoliaaksi. Sen vuoksi tuntuu niin lämpimältä. Olen lukenut siitä joskus. Unia, harhoja, lämmön tunne.

Niin me lähdemme tästä elämästä. (Julie)


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Norkku ja Kirjasähkökäyrä


*****


24 kommenttia:

  1. Hei Leena!
    Aurinkoista huomenta, vaikka kylmää tuulta tuuppaakin.
    Mielenkiintoiselta dekkarilta vaikuttaa tuo lukemasi Brekken kirja. Mielestäni nuo kahdessa ajassa seikkailevat kirjat ovat jotenkin jännittäviä. Tulee mieleen Kate Mossen Labyrintti, joka käytti tuollaista kerrontaa.
    Kirjailijailija on minulle tuntematon, joten onkin mielenkiintoista tutustua häneen.
    Kiitos vinkistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanne!

      Kylmä täälläkin, leivarissa on jo tulet, mutta kohta lähden puusavottaan;-)

      Aivan: Labyrintti! Pidin siitä tosi paljon.

      Norjasta tulee yllättäjiä, kuten oli vaikka Etten palaisi tuhkaksi.

      Ole hyvä ja ihanaa päivää sinulle!

      Poista
  2. Oi, mielenkiintoista! Täytyy ottaa tämä jossain vaiheessa. Luin Armon piirin ja siinä liikuttiin myös usealla aikatasolla. Kerronta oli melkoisen hulppeaa, tykkäsin kyllä. Aivan välitöntä tarvetta saada heti lisää ei tullut, mutta tämä vaikuttaa paremmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ai että Armon piiri ei niin hyvä...Annetaan armoa esikoiselle;-)

      Minusta tämä oli oikein hyvä ja ihan kantta myöten. Ainoa mikä nyt tapahtui oli se, että arvasin 1700-luvun tarinassa juonen ratkaisun liian aikaisin, mutta sitä tasoittivat sitten nykypäivän kauhut, joissa olin todella piinassa.

      Poista
  3. Kiitos Leena, kiinnostuin. En ole pitkään aikaan lukenut dekkareita ja pian olen lähdössä kirjastoon, katson vain onko tätä hienosti arvioimaasi kirjaa tai muita kirjailijan teoksia lainattavissa. En ole aikaisemmin lukenut hänen teoksiaan..
    Mukavaa päivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, voisit pitää myös Tulppaanimurhista. Se meni minulta heti viime arvonnassa. Nämä molemmat hyviä.

      Kiitos samoin sinulle♥ Olen lähdössä puusavottaan aurinkoiseen kylmään...

      Poista
  4. Tämä lähti heti varaukseen, ja se Armon piiri oli hyvä. Tulppaanimurhat taas oli hiukan liian heppoinen ja kevyt minun makuuni...

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky, hienoa. Luen sitten Armon piirinkin, mutta vasta suvikirjana. Tulppaanimurhat on sellainen välitiladekkari, lajissaan tyylikäs, että sitä voi suositella heillekin, jotka eivät esim. siedä murhaajan sairasta julmuutta, uhrin piinaa etc. Tulppaanimurhissa minua kiinnosti asian kytkeytyminen puutarhaan ja historiaan. Enemmän kullä luen kovempia, mutta en toimintadekkareita, joissa luja meno, hirveästi henkilöitä ja kaksoisagentteja etc. En ole vieläkään katsonut yhtään Bondia;-)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Minulla on saman kirjailijan teos Armon piiri. Taidanpa sinun postauksesi innostamana alkaa lukea sitä... Sen prplogi alkaa näin: "Sängyn alla ei ole hirviöitä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, sitten tämä on ihan sinun kirjasi. Minä jätän Armon piirin suvilukemiseksi, sillä silloin kuitenkin pitää saada lukea dekkareita, edes. Tai eihän sitä tiedä...

      Ja päättyy: "Vahuus oli nyt ovella, ja sen hän halusi pitää omanaan." Siis Armon piiristä...

      Poista
  6. Norjalainen ajatusmaailmahan voisi olla lähempänä kun tuo amerikkalainen:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, yleensä näin, mutta jos vertasit Kirjan kansaan, niin se on omaa luokkaansa eikä dekkari ollenkaan, vaikka onkin jännittävä. Brooksin kirja on 10 parhaan blogikirjani joukossa, jos sellaisen listauksen joskus teen.

      Minä olen lukenut norjalaisia kirjailijoita jo kauan...alkaen Aksel Sandemosesta.

      Poista
  7. Tuo kuulostaa sellaiselta,mistä voisi taas tehdä hyvän tv-sarjan;D En ole tainnut oikein norjalaisia kirjoja lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ihan hyvin tai elokuvan. Sinä ehdit vielä;-)

      (Odotan niin takaisin brittisarjaa Scott & Bailey, jossa kaksi naispoliisia ja näiden vahva esimies Amanda...)

      Poista
  8. Sait kiinnostumaan! Tuohan on ihan pakko lukea, kun vaikuttaa niin mun kirjalta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, en tiennytkään, että pidät jännityksestä...näin tutustutaan;-) Tämä ei ole ihan niin kesy kuin Tulppaanimurhat, sillä muutama yksityiskohta on kovempi, mutta ei mässäillä kivulla tai julmuudella ja saa silti pelätä - sopivasti.

      Poista
  9. Wau!! Kuulostaa hyvältä, houkuttaa ja koukuttaa :) Hienoa kun aina löydät jonkun uudenkin tuttavuuden dekkarinälkäiselle. Tämä menee lukulistalle ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, saat tämän lainaan sitten seuraavalla kerralla.

      Uskon, että pidät ja minullahan on kymmenien vuosien tatsi lukumakuusi.

      Poista
  10. Voi Leena, onpa hyvän oloinen dekkari. Pakko ehtiä lukea!

    VastaaPoista
  11. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta, pistetäänpä nimi korvan taakse! :)

    VastaaPoista
  12. No tämä kolahti. Kaksi aikakautta ja psykologiaa. Kyllä kirja pitää saada lukemistoon. Kävisiköhän tämä kesäksi vaikka aihe on talvinen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, vois hyvinkin olla sun kirjasi. Huomenna postaan kans jotain ihan uskomatonta...

      Lue dekkarit kesällä, nyt on tulee muuta.

      Poista