Lehtosinilatva ei suostu kameralleni, ei uudelle, ei vanhalle, joten yksikään kuva ei kerro syvintä upeutta tästä ihanasti hunajalle tuoksuvasta kukasta.
Ostin monta vuotta sitten Viherlandiasta kymmenen taimea tätä kasvia sekä valkoisena että sinisenä. Vähempikin olisi riittänyt, mutta kun oli kokonainen koulu tulossa tutustumaan puutarhaamme ja lehtoomme, niin nousi tarve saada vähän jotain uutta...Tuo vähän on jälkeenpäin naurattanut, sillä nyt tätä Suomessa myös luonnonvaraisena elävää kasvia on meillä mielettömästi.
Minusta sininen on sinisempi kuin kuvista käy ilmi. Oma suosikkini on tietenkin valkoinen ja se saakin olla kolmas kasvi kuupuutarhaani valkoisen lupiinin ja valkoisen akileijan seuraan. Tämä on muuten sitten ensimmäinen kerta, kun tätä kasvia siirrän, sillä se on levinnyt kaikkialle, mutta juuri oikeisiin kohtiin, eli linturinteen rytteikköön ja puiden, myös synkkien havujen alle.
Näitä helppoja, koko sydänsuven kukkivia kasveja en ole kastellut kuin istutuskeväänä kauan sitten.
Etsiytyy mielellään kosteaan maahan ja puolivarjoon, mutta selviää myös kuivemmalla ja auringossa. Pölyttäjien suosikkikukkia.
Lehtokuusama viihtyy siellä missä lehtosinilatvakin ja samoin tekee...
lehmus ja...
linnunherne.
Kesä 2016 ja menossa on
nurmikot kukkaniityiksi projekti, jossa lehtosinilatva on mitä tehokkain apulainen. Saattoi muuten olla, että aloitin kymmenellä sinisellä ja kymenellä valkoisella, mutta se kannatti, sillä nyt tätä ihastusta on ziljoona.
Meidän etupiha kukkii nyt siis tällaisena ja muutama viikko sitten
näin
Terveisiä Leena Lumin puutarhasta
Olet niin oikeassa, lehtosinilatva on lähes mahdoton kuvattava. Sen ihanuudesta ei saa kuviin vangittua kuin pienen häivähdyksen. Mä niin toivon, että munkin viisi tainta levittäytyisivät kaikkialle. <3
VastaaPoistaMirka, ei voi tajuta, sillä monta vuotta jo yritetty sitä kuvata;-)
PoistaSe leviää ja leviää ja yksikään ei ole liikaa. Se vain jotenkin etsiytyy, minne se sopii, kuten tekee digitaliskin.
Täällä lehtosinilatvat eivät vielä kuki...Sain tästä idean, että siirrän myös tuonne takapihan lehtoon, kun siellä ei ennestään ole lainkaan, kumma etten ole aiemmin hoksannut! (Leena, se kysymys, joka minulla oli ja jäi vastaamatta, oli siitä mummosta, jolla oli ihana puutarha, lemmikeitä ja saniaisia, taisi olla Virossa ja ei ole enää keskuudessamme: Mikä oli hänen nimensä, muistatko? Löytäisin netistä, kun muistaisin..)
VastaaPoistaSari, meillä on nyt ongelma! Minä vaastasin sinulle pitkästi. Sen lisäksi olen meilannut sinulle ja kysynyt jotain. Minun meilini on nyt leenalumi@gmail.com Mikä mahtaa olla sinun?
PoistaTässä on linkki siihen, mitä kysyit http://leenalumi.blogspot.fi/2011/05/sita-haluaa-valilla-menna-rauhoittumaan.html
Nimenomaan lehto on lähtökohta tämän kasvin leviämiselle. Sinne sitä istutin, mutta nyt se on alkanut levitä myös 'kuivempaan osaan' eli varsinaiseen puutarhaamme.
En minäkään kastele paratiisissamme..
VastaaPoistaHannele, arvaa vaan onko ollut kastelemista uusissa istutuksissa, kunnes nämä sateet alkoivat. Ensi keväänä, ensi keväänä...en istuta mitään uutta. Olen vaan. Mutta syksyn sipulikukkasunnitelmia aloin kirjata tänään ylös;-) Olin yhdellä visiitillä ja siellä tuli ideoita.
PoistaLevittäytynyt sininen lehtosinilatva on mökin pihan jokaiseen pieneen multatilkkuunkin. Annan sen olla rauhassa, kukkapadoissakin sitä jo on. Valkoinen on hävinnyt, tai ei ainakaan kukkinut vielä juhannuksena. Olispa muutkin kukat yhtä kiitollisia kasvamaan.
VastaaPoistaAnja, minsuta lehtosinilatva levittäytyy hieman eri tavalla kuin akileija. Akileija yllättää jopa harvinaisen kuunliljan (yksi pieni ja tosi kaunis) tyveltä ja saa siinä olla. Lehtosinilatvat etsivät puita, isoja puita. Hakenevatko kuitenkin varjoa...
PoistaLuulin, että valkoinen häviää, mutta ei tietoakaan ja siksi uskallan nyt siitä tehdä muutaman siirronkin.
Eikö vain ole ihania nämä kukkien polut!
Minulla on samanlaisia kuvausongelmia monien muidenkin kukkasten kanssa! Paitsi että väri ei tule oikean sävyisenä, myös kuvakulmien kanssa on ongelmia, samoin kuin terävyyden. Varsinkin jos haluaisi lähikuvia...
VastaaPoistaMies jo vähän lupaili järjestelmäkameraa ensi kevään lahjaksi :)
Minä sain useita vuosia sitten lehtosinilatvan taimia äidiltäni, joka puolestaan oli saanut niitä aiemmin tädiltäni. Ehkä meidän pihalla maaperä on hiukan liian hapanta, sillä eivät ole kovin kovasti levinneet. Välillä pelkään niiden kadonneen kokonaan, mutta sitten jostain aina ilokseni putkahtaa taimia.
Marietta, no väri on ollut se isoin ongelma ja etenkin tässä uudessa pienessä kamerassa, jonka ostin siksi, että se on pinkki! Minä en ikinä oppisi käyttämään järkkäriä, mutta mies voisi sen tehdä.
PoistaNiin, meillä ei ole siis hapan, koska lehtomme määrittää kaikkea. Onneksi kaikki hortensiat viihtyvät kuitenkin hyvin, sillä ilman niitä ei olisi mitään.
Pieni ponnistelu kaupan hyvän mullan kanssa ja siihen siirrät niitä. Kun ne saavat kunnon alun, niitä ei sitten enää pidätä mikään.
Linnunhernettä ihastelin Turun lehdoissa, täällä ei sitä löydy luonnosta. Siinä on syvä lilansininen väri.
VastaaPoistaLehtosinilatva on täällä rajautunut puutarhoihin, en ainakaan luonnossa ole sitä nähnyt. Näyttää kukkivan runsaasti.
Keltaisia sinulla on myös runsaasti. Ne hehkuvat hienosti puutarhassa. Keltaista on vaikea kuvata.
Arleena, minulle on kerrottu, että sitä, siis lehtsinilatvaa olisi ns. mummojen pihoilla vielä - luonnonvaraisena.
PoistaLinnunherne on kaunis ja aikainen. Tämä kuva ei ole nyt otettu.
Voi ja voi ja muistat mitä kerroin minusta ja keltaisesta väristä;-) Tämä on joku karma...
Häipyvä sininen, pakeneva sininen, se on mun pikkukameralla vielä vaikeampaa, mutta ruusut ovat onnistuneet. Sinulla on ilm. järkkäri, koska kuvasi ovat niin hyviä.
Jotkut ei vaan millään halua tulla kuvatuiksi kunnolla ;-) Hienoa, että on kauniita kasveja, jotka ei tarvitse jatkuvaa hoivaa ja huoltoa.
VastaaPoistaBirgitta, kukat kyllä saisivat olla linssiluteita;-)
PoistaÄlä muuta sano!
Näiden kukkiesi myötä toivoisin itselleni puutarhaa. Aikaa oppia. Kykyä keskittyä. Kuopus haluaa oppia luonnosta. Hän haluaa jatkuvasti luontoretkille. Minä ajattelen aina, että "kunpa tietäisin enemmän". Mies menee metsään ja avaa maailmaa lapselle. Siksi kai häntä niin rakastan. Aina valmis selittämään ja avaamaan. Ottamaan selvää jos ei tiedä.
VastaaPoistaMine, sinä ehdit, sinä ehdit. Kaikella on aikansa. Täytyy sanoa, että tämän puutarhan myötä ainakin kuopuksesta tuli nero luonnon suhteen. Hän oli aina kaikessa mukana kun rakensin puutarhaamme ja siinä tuli mm. hyönteisoppi niin kovaksi jutksi,että piti hankkia aihealueen tietokirjoja. Ja nyt hän kasvattaa Hesan parvekkeellaan kärhöjä, jotka ovat jo talvehtineet ja hyvin.
PoistaLehtosinilatvasta puheenollen kasvatin siemenestä viime kesänä muutaman taimen. Istutin kasvit sitten viime kesänä kukkapenkkiin suuren kukkameren toivossa. No... tänä kesänä tuo em. kukkapenkki on tyhjä, ja yksi lehtosinilatva kököttää kasvamassa puutarhakompostin vieressä pihan perällä varjossa. Outoja ovat no kasvien tiet : ) Hyvä kun nyt sitten edes yksi - ja ihan eri paikassa, kuin mihin olin aluksi ajatellut.
VastaaPoistaMukavaa kesäkuun loppua Sinulle ja rapsutuksia Olgalle.
T. Erjuska
Erjuska, jäi sitten sanomatta minultakin, että en minä HETI mitään valtavaa kukkamerta huomannut. Nyt jo muutamia vuosia olemme saaneet ihmetellä, kun lehtosinilatvaa pukkaa kaikkialta. Erikoisinta lienee, että tontin reuna-alueiden synkkien kuusien (pienilmaston parantajia!) juurelta yleensä teemme löytöjä, mutta nyt jo toki omenapuun juurelta, linturinteen rytteiköstä, valkoisten syreenien juurelta etc. Kova kasvi etsimään kaveria.
PoistaTaimesta on varmpempi, mutta myös tyyriimpi. En minäkään enää kahtakymmentä taimea ostaisi...
Kiitos samoin sinulle!
Sinulla on todella siellä lehdon kasveja. Meillä noita kaikkia löytyy myös. Lehtosinilatva kasvaa ja kukkii nyt ihan pääkukkapenkissä. Olen aina siitä pitänyt. Lehmuksia istutimme putkiin monta kymmentä. Olisiko niitä nyt ehkä kaksi hengissä. Täytyy mennä tarkastamaan.
VastaaPoistaKevätlinnunherne on ihan upea. Tein keväällä useampia kukkakimppuja, joissa oli tanakoita keltaisia torvinarsisseja ja siihen ympärille muutamia violetteja hentoja linnunherneen oksia. Todella ihastuttavia!
Irene, puolet meidän tontista on lehtoa, jossa on toistakymmentä isoa metsälehmusta ja uusia tulee. Tätä ihmettä on puutarhaseurakin käynyt katsomassa. Talvikkeja, lehtokuusamaa, linnunhernettä, miljoona, miljoona kieloa...Kyllä teillä pitäisi lehmuksen hyvin menestyä.
PoistaSiinä satakuntalaiset värit taas syleilivät toisiaan. Keltainen on hyvin siedettävä, kun sen kanssa on sinistä. Tai tuo linnunherne taiaa olla aika lilaa, mutta kuitenkin.
Kiitollinen, vaatimaton, hyvä leviämään, tuoksuu hyvältä ja tuo pölyttäjiä: Voiko kukalta enempää toivoa.