Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen Valitut runot

Kai Niemisen runoteokseen Istun tässä ja ihmettelen – Valitut runot (Tammi 2012) runoilija on itse koonnut runoja kuudestatoista yli neljänkymmenen vuoden aikana julkaisemastaan kokoelmasta ja lisäillyt niiden lomaan tarkennuksia ja huomautuksia. Tämä helpottaa minua, jonka on aina ollut vaikea arvioida runoja, tunnetiloja. Minä vain rakastan niitä ja siitä osoituksena pidän jopa runoblogia, joten en ole aivan vihreä runojen meressä, mutta arka niitä puhki analysoimaan. Runo on kuin eroottinen leikki tai rakastelu, se tunnetaan ja koetaan, sitten laitetaan muistojen kultaiseen riipukseen odottamaan uusia hetkiä.

Ennen tätä kirjaa olin kuullut Kai Niemisestä vain tämän runon verran. Jotenkin on tunne, että hän on kuitenkin monille tuttu, hyvin suosittu ja erittäin tuottelias, tajuan,  kun huomaan minkä määrän hän on runokirjoja kirjoittanut. Lisää Niemisen tuotannosta myös Istun tässä, ihmettelen kansiliepeestä. Kokoelmassa siis runoja kuudestatoista teoksesta…

Istun tässä, ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.

Tässä kirjassa kunkin runon perässä on vuosiluku, joka viittaa sen alun perin sisältäneen kokoelman julkaisuvuoteen. Nieminen on jaotellut runonsa Sisältöjä sinulle, Ajatukset hajonneet sanoiksi, Ajattelen vain sinua, Olkaa nyt hetki vielä lapsia, Minä elän aika pientä elämää, On pysähdyttävä ajattelemaan, Fuuga, Mushin, Ei minulla ole mitään sivistystä vastaan, Elämä on hyvin täydellinen ja Liika lukeminen on haitaksi.

Liika lukeminen
on haitaksi silmille, ne
alkavat nähdä tarkemmin
etenkin pimeässä, jollaiseksi
tämä maailma on
saostunut.

Ihmettelen tässä, miksi Kai Niemisen tuotanto on kiertänyt minua: Olenko vain rakkausrunojen perään? Löydänkö runoilijat intohimon kautta omina murroskausinani? Mutta pidänhän myös kovasti luonnosta ja...Liika lukeminen on kylläkin runo juuri minulle ja varmaan aika monelle muulle. Seuraava on kuin linnunhuuto jo katoavalle keväälle:

vaadin että kevät alkaa alusta,
silmut, hiirenkorvat
valkovuokot, mustarastat ja mullanhaju:
en ehtinyt mukaan.

Runoilija Nieminen puhuttelee lukijaansa suoraan, kuten tässä Sisältöjä:

Olen tänä syksyisenä iltana asettunut pöytäni ääreen tuottamaan sisältöjä Sinulle. Mahdatko juuri nyt olla sisältöjen tarpeessa? Minne Sinä olet asettunut? Istutko mukavasti kotona tai kirjastossa, siedettävästi bussissa tai junassa, epämukavasti lentokoneessa – vai satutko makaamaan vuoteessa (monet kuluttavat tämänlaisia sisältöjä makuuasennossa). Jos Sinulla on muuta puuhaa juuri nyt, pane tämä syrjään, palataan asiaan paremmalla ajalla.

Näin me kaikki kohtaamme Runoilijan ajatukset, kun keskitymme, olemme läsnä, kun luetaan runoa, luetaan runoa. Sitä tehdessä voi kohdata vaikka itsensä tai sitten:

runoilija:
olemme sanoja


maalari:
olemme kuvia


puutarhuri:
olemme kukkia


filosofi:
olemme


kuolema:
olitte

Luonto ja vuodenajat ovat aina kiehtovia kätkien kohtuunsa rakkauden metaforan. Tässä menetyksen maulla:

ennen kuin horsma ehtii kukkaan
alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa
jää sitten henkeään pidättäen odottamaan
että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin

Runoilija on puhunut, mutta me jatkamme hänen kanssaan varmaan vielä myöhemmin Lumikarpalossa, joka on ’markkinahälyä karttava, vain runoille ja kauniille kuville omistettu blogi.’ Kauniissa hiljaisuudessa Lumikarpalo on saanut jo sata kirjautunutta lukijaa ja sitä me juhlistamme vaikka tällä Kai Niemisen runolla:

Kuusen joka neulasen päässä sadepisara, minun silmäni;
näen sinun kulkevan ohi, sinä tiedät kyllä sen.

*****

Tämän kirjan kansi lähtee Valitse Vuoden 2012 Kaunein Kansi Leena Lumissa -kisaan.

*****

Osallistun tällä kirjalla Ainon Runotalon avoimet ovet -haasteeseen.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Pihi nainen

*****

Runokirjat Leena Lumissa