aina elämä vyöryy itsensä yli, tungeksii.
Tahtoisin olla yksi, yksinkertainen.
Mutta mitä sitä voi kerroksilleen?
Kaikille nimille, väreille, muistoille,
kun mikään ei haalistu.
Siis pelkkä kaivertamaton kivi, pyydän.
Kuorikaa nimet pois, hiokaa sileäksi,
en halua ketään enää.
En edes itseäni.
- Aila Meriluoto -
Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)
Tämä runo kolahti! Juuri tänään, juuri tähän mielentilaan se sopii täydellisesti. Aila Meriluoto on yksi suosikkirunoilijoistani, jotenkin niin iätön. Sanat porautuvat suoraan sieluun.
VastaaPoistaKiitos Leena kun postasit tämän, tämä teos kuuluu nyt kesän hankintalistaani.
Rina, kiva, että löysit oikean runoin oikeaan hetkeen. Tämä on sattumaa, sillä runobloginihan on Lumikaprlao, joten täällä runoja vain satunnaisesti.
PoistaAila on aina ollut suosikkini, jo teinistä.
Tämän lisäksi Ailalta on hyvä runokirja Kimeä metsä. Tämä on uusin.
Ole hyvä ja kiitos innostasi, jonka voimin on taas hyvä jatkaa...
Kiitos Leena Aila Meriluodon ihanasta runosta.
VastaaPoistaRunoja ei voi lukea liikaa, kaikki ovat niin erilaisia,koskettavat sisimpää eri tavalla eri aikoina:)
Suloista tiistaita auringon kera!
Hanne, ole hyvä.
PoistaTäysin samaa mieltä.
Täytyisi koota itseni, sillä edessäni on runoteos, jota pitäisi voida arvioida. Miten arvioida tunnetilaa...
Kiitos samoin sinulle! Minulle taitaa tulla puolipilvistä ja vieraita, mikä 'passaa' minulle hyvin.
On niin tuttu runo, kiitos Leena-IhaNainen.<333
VastaaPoistaAili, ihan tosi...,mutta sinä oletkin ihan paras itse sekä löytämään runoja kuin niitä myös itse kirjoittamaan.
PoistaOle hyvä ja kaunista päivää sinulle, Aili-IhaNainen!
♥