Kullerot - kauniita ja vaatimattomia sydänsuven ilahduttajia
Kullerot, Tróllius europaéus, ovat kauniita ja vaatimattomia, Suomessa luonnonvaraisena eläviä kosteikkojen kasveja. En ole oikein yhtään keltaisen värin ystävä, mutta siitäkin huolimatta meillä on keltainen polku ison kalliomme murheenkryynissä, jossa toisella puolella keltakurjenmiekkoja, kulleroita, rantakukkaa ja kuunliljoja. Toisella puolella on päivänliljoja, kulleroita sekä kuunliljoja.
Ikimärkä kasvisaarekkeemme on niin kostea, että esimerkiksi siniset iirikset eivät siinä pärjää, mikä on kokeiltu. Kullerot oikein nauttivat, tosin kasvavat reippaasti vartta, mutta sitten nojautuvat keltakurjenmiekkoihin, toiseen luonnonvaraiseen kosteikon keltaiseen kukkijaan.
Takana olevassa lintujen altaassa on riittänyt vettä koko suven. Sanomattakin on selvää, että keltaisen polun kasveja ei ole ikinä tarvinnut kastella. Ja kuunliljat kasvavat hyvin suuriksi.
Kallion vasemmassa reunassa on valtaisa kivi, jota syleilee nyt köynnöshortensia. Tämä kuva on vuodelta 2010 ja nyt kivi alkaa olla jo aika hyvin hortensian syleilyssä.
Iltamyöhällä keltaisella polulla on vilskettä:
Yllättävää kyllä, näin kosteassa viihtyvät myös metsäkurjenpolvet, joita 'vanha kansa' kutsuu juhannuskukiksi. Lena Andersonin kirjassa Maijan aakkoset (Weilin&Göös 1984, suomennos Hannele Huovi) kuitenkin kerrotaan, että metsäkurjenpolvi nimenomaan viihtyy kosteikoissa: "Metsän salaisuus/ puiden holvi/ kosteikossa metsäkurjenpolvi!/ Juhannustaikoja/ keijujen töitä/ valvon valoisia öitä."
Kulleroista äiti muistaa aina kertoa, miten Karjalassa niitä kasvoi kesäkuussa 'kaikki paikat keltaisenaan'. Noin kuukausi sitten kirjoitin teille, että 'kulleroita odotellessa minä...' ja tässä niitä nyt sitten on.
Näitä keltaisia aurinkoja ihastellessa jäämme odottamaan keltaista iiristä eli keltakurjenmiekkoja, joita tosin menen tänään kuvaamaan muualle, mutta meillä suuret puut varjostavat juuri kurjenmiekkojen puolelta, joten saamme kukinnan vasta noin viikon päästä, mutta tässä alkupalat:
Muita puutarhamme kasveja löydät lisää Leena Lumi's Flower Power
Love
Leena Lumi
Kulleroita juhannuksen jälkeen, kesäkuun lopulla 2015, jolloin on ollut aika kylmää ja paljon sateita. Köynnöshortensia kivellä on puolivarjossa ja kukat ovat vielä nupullaan.
Kesäkullerot peilaavat itseään kalliomme lintulammikosta.
Nyt kun alkusuvi 2017 on ollut sekä kylmää että sateista, juhannuksena kullerot kukkivat runsaasti, mutta eivät ollenkaan meillä vielä esim. iirikset tai juhannusruusut.
Tässä kesäkulleroa ja niittykulleroa.
Kaikki näyttää minusta kiveä ja kalliota vastaan jännemmältä. Kukatkin.
Takana suuren kallion porras.
Kallion päädyssä olevalla kivellä köynnöshortensia vasta aloittelee kukintojaan samoin keltakurjenmiekat.
Kenen runosta tulee tuo kulleron nimitys "pieni keltainen aurinko"? Ei vain tule mieleen.
VastaaPoistaMinulla oli pienenä Maijan aakkoset-kirja, ja eiköhän se ole vieläkin tallessa. Muistan siitä vain kauniin kuvituksen, sisällöstä en mitään.
Outi, en minä vaan tiedä...keksin itse tuon lennossa, kun mietin, että en kai voi sanoa 'keltainen kuin voi'.
PoistaMaijan aakkosissa ei muuten ole ollenkaan kulleroa, mutta monta muuta ihanaa kylläkin. Kirja on nyt minun puutarhakirjoissani;-)
Sepä outoa. Minulla alkaa aina kulleroita nähdessäni kaikua mielessä tuo "pieni keltainen aurinko", niin että luullakseni se on lainaus jostain. Ehkä Eeva Kilveltä?
PoistaNo nehän näyttävät niin keltaiselta auringolta!
PoistaEhkä olen unessa lukenut Eeva Kilpeä. Yhden kirjan olen häneltä kerran lainannut ja jommassa kummassa blogissani on runo tai kaksi. Ei mitään keltaista aurinkoa. Olisin halunnut keksiä omaperäisempää, mutta kun on ollut aika haipakka päivä...
Vaikka Lapissa kesä on lyhyt, on se riittävän pitkä kulleroiden kukkimiseen. Laulussakin sanotaan, että "kullerot laulaisin kultaniityille kukkimaan". Minä pidän kulleroista, en vaan tiedä miksi. Ilahdun joka kevät niiden nuppujen aukeamisesta.
VastaaPoistaAnja, niissä täytyy olla jotain romanttista ja Suomen lyhyttä suvea ja vähän nostalgiaakin. Ja ne vain kiitollisina lisääntyvät....
PoistaSiilitkin siellä tepastelee ja taitaa napostellakin.
VastaaPoistaJuu, annan niille mitä ikinä keksivät haluta, että pysyisivät pihapiirissä. Lehto tuottaa lehtokotiloita ja nämä suloiset ahmatit syövät koiran kuivapapanan lisäksi myös kotiloita alku- ja jälkiruoaksi. Luen muuten juuri kirjaa siileistä...
PoistaNo hienoa, että syövät kotiloitakin. Etanoista puutarhurit ei taida pitää, vai =). Ystäväni ruokki ahmattisiilejä kissanruualla, ruokaa meni jo aika tavalla ja siilit kävivät pihalla tökkimässä ystäviäni varpaisiin, jos ruoka ei ollut odottamassa valmiina. Kaikkea ne siilitkin oppii =D
PoistaNo kuule, olen nyt niin julmana, että voisin tehdä niistä R:lle valkosipulikotiloita, mutta jostain syystä herran mielestä ravintolan etanat ovat ihan eri juttu;-) Siis etanat ovat vihonviimeisiä puutarhassa.
PoistaNo, naapurini, jolla on hyvin pidetty sisäkissa, antaa siileille kissankuivaruokaa ja minä pikkukoiran kuivaruokaa: Me kilpailemme, kummasta siilit pitävät enempi eli pitää yökaudet väijyä montako siiliä käy kupeilla (huomaa monikko);-) Ja pääsen lukemaan entistä myöhempään.
Kuvittele, nainen osaa relata miehestä äkkiä. Kerran kun R. oli viikon USAssa, ilmoitin hänelle, että keskityn koko viikon Emily Dickinsoniin in Englsih ja mua ei sitten saa häiritä. Sitten katsoin puhelinta ja siellä oli hemmetisti puheluita joltain R:ltä. Mulla löi ihan tyhjää ja mietin: R. who? Siitä tapauksesta alkaen olen antanut hänelle soittoajat. Hän kertoo tarinaa ympäriinsä kuin jotain vitsiä...
Äsken meilasin hänelle, että turvallista lentoa huomenna kotiin, kun olin kuullut yhdestä isosta myrskystä. Sieltä tuli huvittunut: 'Lento on jo ohi ja nyt ollaan jo autolla ajamassa kohti kotia'. Siis miten luulinkaan, että huomenna olisi vielä ollut ellunkanapäivät. Arvaa olenko siivonnut ja nyt sitten kun luen johonkin yhteen, niin klo 2 alkaa Olga vöyhkätä, kun Paras tuli kotiin! Pääsen nukkumaan joskus klo 3...ehkä. Tästä saa taas kuulla, mutta mulla on ollut niin kiire, että en voi alkaa muistaa, missä hän suvaitsee milloinkin olla. Oi äkkiä jäätelöä iso kulho ja kirja!!!
Kauniita kukkia. En ole kukkien, enkä kullerojen asiantuntija. Mutta aivan upeita kuvia, ja asetelmia, myös lehdet ovat todella upeita.
VastaaPoista***
Luonnossa niittyleinikki, joka on myrkyllinen tiettävästi, niityillä muodostaa kasvustoja, jotka ovat keltaisia. Keltaisia kukkia on toki muitakin luonnossa voikukasta alkaen. Itseasiassa huomasin, että aivan tulipunaisia kukkia luonnossa ei juurikaan ole, viime pyöräretkellä havainnoin etelän kukkien väriä, ja keltaista, violettia, sinistä löytyy, mutta ei apilan lisäksi juuri punaista, ja ruusunpunaista ei sattunut silmään lainkaan.
Jokke, tämä on nyt sitä osaa isosta puutarhastamme, joka ei vaadi mitään. Koska kalion päällä on pläntti maata, joka on ikimärkää, mutta saattaa olla vaikka kuinka syvä, siihen vain piti aikanaan keksiä kukkia, jotka sen peittävät kauniisti ja selviävät juuret märkinä. Joku kyllä ehdotti, että kaikki kaivettaisiin pois ja tehtäisiin siihen uima-allas, mutta tuskin;-)
PoistaNiittyleinikkiä kasvaa meilläkin reunaalueilla ja joskus jopa iirispehkojen vieressä. Siitä saa kauniin satakuntalaisen väriyhdistelmän kuviin. Lehmätkään eivät syö niittyleinikkiä. Rönsyleinikki taas on kukkien vitsaus, joka edetessään tukahduttaa kaiken.
Eräs hlö toi minulle jotain ihan punaista, joku kellukka. Istutin sen kompostin reunaan toivossa, että se katoaisi, mutta siinähän kävi päinvastoin, sillä edes reuna-alueen isot muut kasvit eivät voineet inhokillleni mitään.
Oliskohan se niin, että pölyttäjät näkevät keltaisen värin parhaiten. Maantieliikenteessäkin on tutkittu, että punainen väri nähdään heikoimmin.
Apila on ihanaa! Pidän tietty valkoapilasta, jota olemme oikein istuttaneet, sen kauniin ulkonöän ja tuoksun takia.
Valkoapilasta puheen ollen, valkoiset kukat ovat minusta myös suhteellisen yleisiä valkoapila, siankärsämö, ojakärsämö, paivänkakkara, saunakukka, koiranputki, valkovuokko ...
PoistaLehmät jättävät tosiaan niittyleinikit syömättä, mutta eivät minusta syö kaikkia muitakaan heiniä, jos muuta ruohoa on tarjolla, luultavasti syövät ainakin koiraputkea ...
Jokke, minun lehmähavaintoni ovat siellä laspuuden mammalassa...
PoistaTosiaankin: Valkoisissa kukissa löytyy, ja siitä minä pidän. Oleme oikein tuoneet lehtoomme jostain tien varrelta sitä valkoista, joka on kuin vaahtopilveä, mutta jonka nimeä en nyt muista...ja sitten koiranputkea saa kasvaa myös lupiinien joukossa.
Olisiko valkoisten kukkien tarkoitus olla yöperhosille...Riku Cajanderin kirjasta Luontopiha nämä tiedot varmasti löytyisivät.
Valkoisia on vaikka mitä mainitsemiesi lisäksi, kuten karhun laukka, suopursu, metsätähti, talvikit, valkopeippi, peltosauramo, peltokierto, käenkaali etc. Ja jos lähdemme vesille, sieltä löytyy paljon valkoisia muitakin kuin lumme.