maanantai 10. syyskuuta 2012

RAILI MIKKANEN: MENNÄÄN SIRKUKSEEN

Jo sana sirkus tekee olomme iloiseksi. Se tuo mieleen huimat hypyt katonrajassa, uljaat hevoset kumartelemassa ja kantamassa selässään taitavia ratsastajia, hurjan näköiset petoeläimet karjumassa pelottomasti, mutta tottelemassa rohkean hoitajansa käskyjä. Mielikuvituksemme silmin näemme heti valtavia mutta hellyttäviä norsuja ja monia muita esiintyjiä, jotka saavat välillä pelkäämään, välillä taas nauramaan, ihailemaan ja huokailemaan. Tärkeä on myös sirkuslaisten kiertävä elämäntapa ja sen tuoma mielikuva vapaudesta.

Näin aloittaa Raili Mikkanen lastenkirjansa Mennään Sirkukseen (Minerva 2012), jossa hän varmalla ja tutulla tietokirjailijatyylillään tuo perinpohjaisesti esiin suomalaista sirkusta sen historiasta aina tähän päivään asti. Kirjaa lukiessa minulle tuli kyllä mieleen, että lastenkirjako?, sillä niin paljon kirja antaa faktatietoa sirkuksesta ja sirkuslaisista, että aloin kaivata kirjaan mustavalkoisia valokuvia tunnetuista sirkuslaisista. Olisipa se ollut hauskaa nähdä köyliöläinen Antti Tuomento kävelemässä nuorena narulla tai tamperelainen Pauliina Räsänen lentämässä ilmassa akrobatianumerossaan. Pauliina aloitti taitovoimistelijana, mutta sirkuskärpäsen puremana siirtyi jo 14-vuotiaana Sorin nuorisosirkukseen, josta jatkoi Montrealin sirkuskouluun. Hänestä tuli myös ensimmäinen suomalainen, joka on päässyt esiintymään kuuluisaan Cirque du Soleiliin:

Suurten sirkusten kykyjenetsijöitä istuu aina katsomassa koulun loppunäytöstä. Pauliinan vuosikurssin näytöksen jälkeen häntä kehotettiin osallistumaan Cirque du Soleilin pääsykokeisiin. Cirque du soleil on kansainvälisesti kuuluisin ja ympäri maailmaa koko ajan kiertävä kanadalainen taiteellinen ja viihteellinen uusi sirkus, jossa ei ole eläimiä.

Uusi sirkus on kiva sirkus, sillä vaikka kuinka asettaa tapahtumia aikakauden kulisseihin, ei jaksa kestää ajatusta temppuilevista karhuista, vangituista norsuista, häkeissä kehää kiertävistä panttereista, jotka

Taukoamatta se kulkee ohitse tankojen,
silmät niin väsyneinä – katse häilyen
kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa
ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma…

(Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille: Rainer Maria Rilken, Pantteri, suomennos Eve Rehn)

Pieni lapsi tosin ei vielä ole eläinsuojelutietoinen, vaan hänestä kaikki hatusta vedettävät kaniinit, temppuilevat apinat ja maneesia kiertävät norsut ovat suuri riemastus. Onneksi Mikkanen kuitenkin tuo esiin eläinsuojelukantaa ja vaikka kirjassa kerrotaan paljon eläimistä, etenkin norsujen Vani ja Pepita surulliset kohtalot, myös niiden hyvät päivät, niin Raili toteaa monissa maissa eläinohjelmien vähentyneen, koska petoeläimiä ei saa enää käyttää sirkuksissa ja mikä parasta

Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa myös norsut ovat kiellettyjä.

Norsu on eläin joka voi surra itsensä kuoliaaksi. Norsussa kaikki on suurta surua myöten, myös sen lempeys.

Mennään Sirkukseen kirjassa kuitenkin katsotaan taaksepäin ja aikamatkustetaan aina Rooman Circus Maximukseen asti, josta pari tuhatta vuotta vanha sirkus-sana on peräisin.

Nykyisen kaltaisia sirkuksia on ollut 1700-luvun puolivälistä. Englantilainen Philip Astley oli taitava ratsastaja ja ratsastuksenopettaja. Hän keksi sirkusareenalle muodon, jossa hevosten kanssa on helppoa esiintyä. Suomessa sirkusta saatiin kuitenkin odottaa vielä hetki.

Ja sitten kerrotaan niin paljon eri sirkuksista ja etenkin suomalaisista sirkuksista, että huimaa kuin olisi lentämässä ilmassa kohti kurottuvia käsiä...Myös niin monta suomalaista, kuuluisaa ja maailman sirkuksiin päässyttä esiintyjää mainitaan, että alkaa tuntua meillä olevan veressä jonkinlainen viehätys vaaraan ja kiertolaisuuteen. Monen sirkuslaisen lapset ja lapsenlapset jatkavat sirkuksissa. Koulu käydään sirkustyön ohessa 'kotikouluna' ja sitten tentitään. Olemme saaneet lehdistä lukea kuuluisasta Sariolan sirkussuvusta, jonka lisäksi meillä on monenlaista muutakin sirkuselämää.

Tätä päivää ovat lukuisat sirkuskoulut, joista kirjan lopussa on kattava luettelo. Tätä päivää on myös 14-vuotias Linnanmäen sirkuskoulun oppilas Ada, joka on ollut mukana jo viitisen vuotta. Adan laji on akrobatia, erityisesti ilma-akrobatia, käsinseisonnat, pariakrobatia ja pyramidit. Opettajana toimii suosittu Lionel Lejeune Ranskasta ja Adan suuri unelma on saada sirkuksesta itselleen vakituinen ura.

Mennään Sirkukseen antaa niin paljon tietoa pienelle lukijalle, että kirja kannattaa lukea yhdessä isän tai äidin kanssa ja monessa osassa. Samalla vanhemmat voivat myös vastata kirjan väistämättä herättämiin kysymyksiin temppujen vaarallisuudesta tai voiko tiikereitä pitää häkeissä ja moneen, moneen muuhun. Laura Valojärvi on loistava kuvittaja ja antaa jälleen parastaan. Mikkasen ja Valojärven käsialaa on myös Suomen lasten linnakirja, joka on saanut Anni Swan –palkinnon.

Haminan teinisirkuksen vetäjä ja sen sielu Claes Cedercreutz on todennut sirkuksesta nuorten harrastuksena: ”Parempi keikkua nuorilla kuin kadunkulmissa.” Hän on takuulla oikeassa ja monet ovat samaa mieltä, sillä sirkuskouluihin on enemmän pyrkijöitä kuin voidaan ottaa sisälle.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut myös Maria 

22 kommenttia:

  1. Lapsena se oli hienoa, kun tuli sirkus kaupunkiin. Nyt en enää pidä eläinnumeroista enkä kaikesta akrobatiastakaan, olen enemmän sellaisen poeettisen sirkuksen ystävä, jota esittää mm. ranskalainen Cirque Plume.
    http://www.youtube.com/watch?v=6Z166lEhbTk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, sama täällä. Muistan kun Säkylään tuli sirkus ja näki oikean virtahevon ja sai sitä koskettaa. Ei ajatellut mitään, vaikka eläinparka oli pienessä häkissä, jossa rullat alla...,mutta olin 4 -vuotias.

      Poista
  2. Tulipa kivana päivänä ulos tämä Sirkus-postauksesi; meidän 5-vuotias tyttömme, joka kiipeilee ovenkarmeja pitkin ja roikkuu jaloilla pää alaspäin isänsä käsivarresta, aloitti tänään sirkusliikunnan :).

    Hieno kirja, kuten sanoit hyvinkin tietopitoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, no jopas! Hirveän suosittua tuo sirkusliikunta yms. tuntuu olevan. Tämä kirja avasi ihan uusia käsityksiä aiheeseen 'sirkus'. Lykkyä tykö ja intoa notkealle tyttärelle.

      On tämä ja tosi valtavalla tietomäärällä, mutta sitä kun yhdessä luetaan niin avautuu.

      Poista
  3. Raili Mikkanen on selvästi eräs Suomen parhaimmista lapsille suunnattujen tietokirjon tekijöistä. Kiehtova aihepiiri - ja upea kuvitus. Tämä kirja antaa varmasti paljon aikuisillekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, nimenomaan niin. Tämä kirja antaa minusta aikuislukijalle yhtä paljon kuin lapsilukijalle: Aloin todella kaivata niitä mustavalkovalkokuvia, jotka olisivat olleetkin aika jännä juttu taiten suunnitellen Valojärven kuvien lomaan asemoituna. Ainakin siis niistä ihmisesiintyjistä. Eläimistä en olisi valokuvia kaivannutkaan, sillä sirkus ei ole eläimelle lajityypillinen elinolosuhde.

      Poista
  4. Hei Leena! Mää tuli kertomaa sul et löydät Dansku, joka taisi ihan särkee su sydämmes (niinko minunki), uude kuva ja viimiset kuulumiset täält: http://www.pinkkitassun.fi/?p=ddaniel
    Monen suven Helsinki kaduil o temppuillu sirkuskissoi. Temppukissoje kouluttaja o naine, joka o aikoinas ollu tyäs Moskova sirkukses.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos. Kävin katsomassa. Edelleen liikuttavimmat on sun ottamat söpöt nassukuvat.

      24 euroa? Eihän tuo kai ollene (sic) hinta? Kun hankkii koiran, on muutama nolla perässä. Ovatko nämä rotukissoja?

      Ihme, että Suomi sallii. Venäjältä olen kuullut, että vieläkin karhuja tanssitetaan kivuliaan nenärenkaan avulla...En voi tätä asiaa edes mainita sisarelleni, jolla on karhuystäviä.

      Poista
    2. Leena, hauska väärikäsitys? EUR e 24 o koodi, joka tarkottaa Danieli rottuu, färrii ja kuvioit. Rotu o eurooppalaine lyhytkarva, e o creme. (Täs pentuees oli färit n, d, e ja a). 24 tarkottaa täplikäst. Pentuje emo Ruska o EUR f 22 (22 = tabbykuvioine) ja isä EUR a 24 (sinitäplikäs). Pentuje hinta ei ol 24 euroo, se o jottai 650 euroo; kilohinta vissii hiukka korkeempi ko koiril. ♥

      Poista
    3. No ny sää huomaat, mite vähä mää tiärä kissoist. Se rajottuu johoki tämmösee http://leenalumi.blogspot.fi/2011/08/mina-nelly.html

      Onneksi se ei ollut hinta, sillä toivon todellakin, että Daniel ja muutkin pennut saavat arvostavan kodin, johon kissa tulee perheenjäseneksi.

      Kyl sua ny nauratta;-)

      Poista
    4. Juu, mua nauruttaa, et joka alal täytyy ol omat hiaroklyyfis ja hepreas, niinko kissaharrastusalal, varmaa koirapualellaki. Mikä ihme se ny o et EUR 24 näyttää hinnalt jos ei ol vihkiytyny kissarotuasioihi?

      Poista
    5. Aivan;-) Lähetin serkulleni sen linkin ja nyt hänkin, koska on maatiaiskissaharrastaja, varmaan sitä lukua ihmettelee.../Mää anna häne ny vähä fndeerata. Joka paikka änkee oma kiäl, koht olla ko Raumal ja muu ei ymmär mittä.

      Daniel on pusipusi♥

      Poista
  5. No voi ei, pyörittelin tätä käsissäni joku aika sitten, mutta en kuitenkaan ottanut matkaan kirjastosta... Kuvat oli loistavia, mutta mietin vain, ettei actionia hinkuvat pojat tästä kiinnostuisi. Itteä varten pitäny ottaa :)

    ps. meillä oli hirveä yö takana, mentiin ambulanssilla sairaalaan kun nuorimmainen ei saanut happea. Kurkunpäätulehdus, se pahamainen tauti, jota tuttavien lapset ovat sairastaneet, muttei vielä ole kohdalle kolahtanut. Nyt on. Mutta selvittiin! Joka tapauksessa olen valvoneena niin töttöröö, etten taida tänään Oppipoikaa jaksa tehdä, vaikka mieli tekisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tässä oli kyllä actonia aika tavalla;-)

      Hyvänen aika sentään! Älä tee Oppipoikaa väsyneenä, please. Jos vertaiskärsimys yhtään lohduttaa, meillä tuli aikanaan pikalähtöjä astman takia. Siis silloin kun ei kukaan ollut vielä käsittänyt, mistä on kyse. Muuten lapsi antoi nukkua jo ihan vauvasta, mutta nuo kauhujen yöt ja tuska sairaaloissa...

      Minäkin olen nyt tehnyt niin, että vaikka kuinka polttelisi, jätän kirjan muhimaan yön yli, jos yö on mennyt kirjaa lukiessa. Siinä väistyy sitten myös ylilyönneiltä suuntaan taikka toiseen.

      Jaksamista♥

      Poista
    2. Kiitos Leena ♥ Nyt poika on onneksi jo hyvässä kunnossa vaikka röhkiikin. Juu, parasta nyt antaa mielen levätä... Oppipoika oli ehkä paras tänä vuonna lukemani kirja, joten jätetään hautumaan :)

      Poista
    3. Annika, ole hyvä. Puolin ja toisin, tiedät kyllä...

      Lepää. Minun pitää aina oikein pakottaa itseni siihen. Olen kuin joku maantiekiitäjä;-)

      Paitsi, eikö yksi, edes yksi vähän uhkaa sitä...Mietippä nyt.

      Poista
    4. Uhkaa kyllä, paha sanoa, kumpi loppuen lopuksi parempi! Tässä oli vaan niin mahtavia henkilökuvauksia, kuten kyllä Åsallakin :)

      Poista
    5. Ja kaíken huipuksi minulle on tulossa vielä eräs, josta sinä et muistaakseni pidä, mutta minä pidän: Hänellä on hiukan vaihtelevaa, mutta ehdottomasti kyseessä 'musta hevonen'. Ainakin kolmen kärki on jo melkein kuin kiveen hakattu.

      Niin: Henkilökuvaukset olivat vahvempia melkein kuin Åsalla, mutta Åsan kirja ylitteli minusta jo perinteisen dekkarin rajoja, sillä pidin niin siitä toisen ajan kertomuksesta. Jotkut ovat kahden aikatason tarinoihin kyllääntyneet, minä vain pidän niistä. Ehkä ajatus tästä kirkastuu ellei niin kysyn sitten sinulta!

      Åsa julkaisee harvoin, mutta kun hän sen tekee, hän on tosi vahva. Pakko oli taas lisätä tuokin lause...;-) Yritän vain todistella itselleni, että kaikki ei sitten johtuisi Sebastianista. Miten saatankaan pitää siitä sekasortoisesta äijästä!

      Poista
    6. Oppipojassa oli sekä kiinnostavat henkilöt että kammottava juoni -takuuvarma soppa dekkariherkuttelijoille. Tosi harmi, että Åsa julkaisee niin harvoin, mutta olet oikeassa, hän on vahva! Jollain tapaa tulee Alvtegen mieleen.

      Ahaa, mitähän olet lukemassa?! Kerro jos haluat, ei ole kiveen hakattua, ettenkö pitäisi minäkin :) Itse odotan Lars Keplerin Tulitodistajaa, se julkaistaan näinä päivinä... ruåtsalaista jännitystä jälleen.

      Kerron sitten postauksessani mitä mieltä itse olen Sebastianista (et ole kiero sen suhteen ;)

      Poista
    7. Annika, juuri niin.

      Alvtegen! Miten mínusta tuntui, että kukaan muu ei siitä niin innostunut kuin minä...Ehkä olen väärässä. Hänen dekkareitaan en ole vielä lukenut.

      En lue sitä vielä, nyt olen syvällä...Tarkoitin Peter Jamesia. Hän voi yllättää, joten ei tässä uskalla kauheasti hihkua - vielä. Katsos kun minulla on vanhastaan se kova tyköveto myös brittiläisiin dekkareihin. Tulitodistajasta en ole kuullutkaan, mutta minulla on lukemattomien hyllyssä yksi, jonka sain yllättäen, siis jännitystä. Se kaiken päälle vielä;-)

      Anna palaa vain! Odotan;-)

      Poista
  6. Kyllä Leena Alvtegenistä ollaan, innoissaan, minä ainakin! Jos vain aikaa riitää, lue lisää Karinia.

    Muistit oikein, Peter James ei ole mun juttu. Kiinnostavaa kuitenkin, mitä pidät hänen uusimmastaan ja siitä Toisesta dekkarista... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kitos vinkistä, luen vaikka ensi suvena, sillä sitä ennen ei tunnu aikaa olevan. Hänen psykologinen otteensa takuulla vangitsee minut.

      No en minä sitten kaikkea unohda;-) Hän on parhaimmillaan tosi hyvä.

      Siitä Toisesta meilaan sulle...

      Poista