sunnuntai 16. syyskuuta 2012

SYYSKIRJE ERÄÄNÄ SUNNUNTAINA

Hei!

Kultainen syyskuun sunnuntai on alkanut. Kaikki, mitä katson on kultaa, vaikka siellä saattaakin oikeasti olla vispipuuron väristä callunaa, kesänvihreää ruohoa, pilvikirsikkaa, joka ei ole vielä syysasussaan ja pieniä villiorvokkeja siellä täällä. Syysleimut mahtailevat tulenpunaisina ja malvat lopettelevat syötävän vaaleanpunaisina. Puraisen mehevää luumua, haukkaan kanelista omenaa, juon tätä aamua ja aukeavaa päivää. En pysty nyt muuhun...
Suuriruhtinatar Olga, rakas, ikäneitopunaturkkimme nauttii syyskuusta, kuten hoviväkensä. Hän ei muista enää kaivata lunta, sillä
hänen puutarhassaan liikkuu muitakin punaturkkeja ja kaiken huipuksi yksi niistä
syö hänen kupiltaan!  Sitähän Applehill's Thora ei voi kestää, joten illat menevät tarkassa vahdinpidossa.
Mikä harmi, että hoviväki viettää illat kuvaten muita punaturkkeja ja nyt mami on antanut jo yhdelle mustasukalle nimenkin: Reipastassu! Onneksi vain minä saan miljoona iltasuukkoa ja herkullisia erityisnameja. Ja vain minullE mami kuiskaa alati: Unforgettable♥
Pidän itseäni suhteellisen ahkerana kirjabloggaajana, mutta nyt en pysty, en pysty...syyskuu vie mennessään, tämä kaikki täällä. Palataan asiaan huomenna tai ylihuomenna. Menossa kirja, joka vaatii sulattelua, paljon sulattelua. Jotkut teistä tietävät, mitä polvelleni tapahtui viime vuoden lumityöviikolla, kun R. oli reissussa. Ihanaa puuterilunta satoi yötä päivää koko viikon, joten olin lumitöissä ensimmäisen kerran jo aamuvarhain ja lopetin keskiyöllä. Joku kiertoliike oli siinä mukana tuhat kertaa ja sitten seurasi ikäviä kuukausia. Nyt se on kuvattu, eikä ole mitään isoa, joten olen lähdössä R:n kanssa kiertämään rantapolkuja ja lopuksi aiomme kiivetä vuorta ylös. Saan kuulemma kiivetä vaikka maailman ympäri, mutta en saa laskeutua, joten silloinhan kulkuni on vain ylöspäin!

Iloista, kultaista syyskuun sunnuntaita teille kaikille♥
Minä hymyilen, sillä en saata olla hymyilemättä.

Tämä ei ole vain huulten hymyä,
sillä tämä hymy karkaa aina silmiini saakka,
säihkyy sieltä niin, että kaikki kysyvät:
Mitä ihanaa sinulle on tapahtunut?

Hymyni saa poskipääni hehkumaan,
paljastaa niskani suudelmillesi,
väräjää sisälläni asti.

Nyt kaikki arvaavat:
Sinä eilen minussa. Minä eilen sinussa.
Rakkauden kemiaa, hellyyden matematiikkaa.

Syyskuu!

Love
Leena Lumi

65 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Rva Kepponen, meillä on nyt luontopiha. Lue Riku Cajanderin samanniminen kirja. Löytyy myös blogistani esittely.

      Poista
  2. Vispipuuron värinen calluna♥
    Ja aivan uskomatonta tuo kettuvieras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, tuota väriä oli satojen joukossa KAKSI. Onneksi isoja. Ostin tietysti molemmat. Nyt tämä kuva lähtee luottokauppapuutarhalleni, sillä haluan just tuon väristä sammalleimua keväällä. Minulta pyydettiin sinne värimalli ja se on tässä.

      Muistathan, millaista oli hyvin vatkattu vispipuuro...ja miten hyvää♥

      Elämme nyt todellakin luonnossa ja villieläinten keskellä. Enää en kaipaa Afrikan safarille, sillä meillä on täällä kaikki ketuista lumikoihin ja haukka viipyy välillä parvekkeemme kaiteella.

      Poista
  3. Vau, ihanat kettukuvat! Toivottelen mukavia ja leppoisia sulatteluhetkiä. Meilläkin kukkii, laitan huomenna kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, ne olisivat paljon paremmat, jos kamerani olisi laadukkaampi. Tytär 'uhkasi' tulla kuvaamaan järkkärillään. Odotan sitä.

      Kiitos samoin sinulle ihanaa kaikkea!

      Kirjoitin jo post it -lapulle: Sannabanana! Eli tulen huomenna sulle.

      Poista
  4. Ihana postaus, kiitos Leena!

    Kaikki on sinulla niin uniikkia, niin ainutkertaisen kaunista ja ihanaa!<33 Ymmärrän mikset koko ajan voi lukea, hyvä nauttia välillä omasta elämästään! Ja kun olet syysihminen, sitäkin suuremmalla syyllä!

    Kiitos hienosta runosta ja ihanista kuvista! Iloitse sillä Olga-rouva on vielä tänään kanssasi;)))

    Oikein upeaa sunnuntaipäivää sinulle, Leena-IhaNainen!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos ja ole hyvä.

      Minä vain koen kaiken niin uniikisti;-) Se muten riippuu täysin vuodenajasta. Takuulla olet huomannut miten huonosti voin kesähelteellä...En voi lukea todellakaan samaa tahtia neljättä vuotta: Se on nyt selvä.

      Ole hyvä: Toivottavasti inspiroin sinua. 'Hän on, hän on', laulaa sydämeni.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen!

      Poista
  5. Ihania kuvia! Itsellänikin syyskuu nielee aika niin, että jo kaksi viikkoa mennyt ja vasta tänään on oikeasti aikaa hetkeksi istahtaa ja antaa aikaa blogeille. Eilen kyllä sain yhden tekstin kirjoitettua, mutta siitä lähdinkin sitten taas aivan muualle. Nyt sopisi kysyä, että koska on aikaa kirjoille...

    Toivottavasti polvesi ja sinä jaksatte hyvin kaiken keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos. Laatu ei niinkään, mutta ehkä aihe.

      Kurkkasin mitä sinulla on menossa ja tulen kohta lukemaan siitä aiheesta kaiken. Rollaa vähän mun oikeaa palkkia alaspäin...

      Kirjapinot huojuvat...

      Polvi kesti lenkin hyvin ja siitä olen niiiin iloinen! Kiitos!

      Poista
  6. Oi, kettu syksyisessä maisemassa lumosi minut. Ihastuin!

    Ihanaa syyssunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, meidän etupihalla. Mongolianvaahteroiden joukossa. Minäkin olen aivan 'lääpälläni'.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Leena, en ole itse erityisen syksyihminen, mutta sinä saat kyllä minutkin huomaamaan tämänkin vuodenajan hienoudet, kiitos siitä!

    Tosi kivat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, sinä ehdit vielä oppia suureksi syksyn rakastajaksi! Yhtenä päivänä heräät ja tajuat, mikä on syksyn kultainen salaisuus;-) Ole hyvä: Ilo on minun.

      Kiitos!

      Poista
  8. Hih...Reipastassu oikein ituu kupin vieressä...ilmeisesti lisää ruokaa odotaa...:)

    Hyvä, että polvessasi ei mitään pahempaa.

    Aurikoista sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, sitä juuri eli on kaikkein koiramaisin villieläin. Oli onnellinen vahinko saada ketut puutarhaamme, sillä ruokimme siilejä ja sitten kupeille alkoikin tulla kettja. Kettu on puutarhan hyötyeläin, joka syö myyriä, hiiriä ja jopa lehtokotiloita. Tästä kaikesta kerrotaan Cjanderin kirjassa Luontopiha.

      Tänään meni lenkki hyvin, mutta juokse en enää. Lisään vain kävelyä vähitellen ja talvella hiihdän toivottavasti paljon.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  9. Kylläpä teillä käy kauniita vieraita.
    Kiitos ilahduttavasta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, nämä sieltä toivotuimmasta päästä;-)

      Ole hyvä ja kiitos sinulle!

      Kaunista alkavaa viikkoa!

      Poista
  10. Ihania kettukuvia, kaikkea sitä näkee. Mukavaa syksyä paratiisissa. Mitä muutakaan se on, kun kaikki eläimet liikkuvat kukkien keskellä?

    Alaspäin minullakin on polven takia vaikea kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, eikö vain. Tämän takia en osaa kuvitella asumista kaupungin keskustassa. Asun kyllä Jyväskylän saaristokaupungin osassa...Täyttä paratiisia tämä on;-)

      Otetaan se positiivisesti: Meidän kulkumme on vain ylöspäin! Olen läytänyt lenkin, jossa vain yksi tosi pieni laskeutuminen ja ensin tasaista, sitten kuntoa vaativa nousu ja sitten olenkin jo kotona. Liikkumist alkäämme lopettako!

      Poista
  11. Vielä on pihanne vihreyttä täynnä. Upeat kuvat luontopuutarhan ketusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, täysin sitä. Pelakuut kukkivat upeina, mutta nostin niitä parvekkeen pöydälle, että sain muualla tilaa callunoille. Ellei NYT osta suosikkivärejään, ei niitä enää myöhemmin saa.

      Kiitos!, mein niin tykkäämme hänen kuvistaan kuvien laadusta viis'.

      Poista
  12. Mun aiempi kommentti taisi kadota... mur. Jos tää tulee kahteen kertaan, poista toinen ;)

    Mutta. Ihastelin noita kuvia! Mahtavaa, että ketut on noin kesyjä! Ja Olga suloisena siellä paistattelee päivää. Tällaisia lisää hänelle!

    Mie sain myös tuon "pahamaineisen" romaanin. En ole varma, onko nyt oikea hetki sitä lukea. Ainakin pari dekkaria vedettävä väliin...

    Ota rauhallisesti polven kanssa, paranemisia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, eikö olekin tekniikka kivaa;-) Poistan aina toisen, jos huomaan tulevan kaksi samaa.

      Luin jostain, että ketut ovat melkein kuin koiria taajamissa, joissa niillä ei ole mitään hätää. Lontoohan on oikein tunnettu cityketuistaan. Yleensäkin asenne kettuihin on Englannissa kovasti muuttunut ja nyt niitä kutsutaan kulttuuriketuiksi ja houkutellaan puutarhoihin syömään tuholaisia - ja tuomaan villin pihan tunnelmaa.

      Ikä on tehnyt Olgasta entistä säätiedostavamman. Kuivat aurinkoiset, mutta sopivan hellät, ei kuumat päivät, ovat hänen suosikkejaan. sadepäivät pahoja. Ne nivelet, ne nivelet...

      Voi Annika, älä anna minun vaikuttaa: Se on monilta osiltaan huippua, mutta hyvin erikoinen ja kaikesta siinä en nyt todellakaan pidä, sillä...kerron sitten arviossani, joka todennäköisesti ei tule vielä huomenna.

      Olen ottanut koko kesän niin rauhallisesti kuin mun luonteella voi ottaa. Nyt täytyy alkaa vähän uskaltaa. Pitkät kävelyt ovat minun kaiken jaksamiseni takuu. Kiitos♥

      Poista
    2. Odotan innolla arviotasi! Juoni vaikuttaa kieltämättä erikoiselta mutta jos ei pelkkää synkkää paahdetta ole, niin mikä ettei. Lukulistalla kirja joka tapauksessa on.

      Pelkääkö Olga kettuja? :) Tai miten ylipäätään suhtautuu, kun punatakit käyvät ruokakupilla? En muista oletko jo aiemmin aiheesta kirjoittanutkin.

      Poista
    3. Minä rakastan valkohehkuista raivoa ja synkkää paahdetta, mutta nyt menossa tyylikokeilu, joka vaatii lukijalta todella kiinnostusta vaikkapa psyykkisiin häiriöihin, oikeisiin tai oletettuihin ja niitä on paljon kuin myös lääkkeitä. Takuulla luet tämän!

      Ei ollenkaan, mutta jos Olga ja kettu kohtaisivat, kettu lähtisi heti pakoon. Toivottavasti Olga sitten tajuaa, että hän ei jaksa jahdata, se on turhaa. Olga ei lähde enää pihalta ja puutarhasta mihinkään, mutta kettuja hän saa seurata vain meidän parvekkeelta. Se on hänen viriketoimintaansa nyt. Tosin silloin yksi ilta, kun R. ja kettu kohtasivat kalliomme polulla, Olga oli mukana, mutta hänen kuulo on jo niin todella huono, että ennen kuin hän reagoi, R. koppasi ison koiran syliinsä;-) En kai ole kettuja kunnolla tuonut tätä ennen esiin, vain ohimennen maininnut.
      Se on kesäinen siilinkuppa, mistä kettu alkoi syödä ja nyt se on ketun kuppi. Kettuhan on arka eläin ja väistää ellei joudu ahdistetuksi vasten seinää ja sitä ei tapahdu ainakaan meidän luontopihalla.

      Poista
  13. Oh, odotan jo sulattelemaasi, vaikka en voikaan sitä tulla hetimmiten lukemaan.

    Lumoava syksy ja lumoava Olga! Kyllä minäkin kuppiani katselisin, jos tuollainen sukkelasuinen vieras hiippailisi lähettyvillä. Ketut ovat sitten lumoavia. Yksi jäi kerran lenkkipolulla tuijottamaan pitkäksi aikaa silmiin. Ei ollut kiire, ei ketulla eikä minulla. Koira sen sijaan ulahteli hermostuneesti, että mitä tämä tämmöinen peli oikein on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, rimakauhu lähestyy;-) Hyvin, hyvin erikoista, täytyy sanoa.

      Lumoavia ovat he, Olga ja syksy. Olga on niin virkeä ketuista, että alkaa jo klo 16 niitä odottaa. Hyvä kun malttaa välillä syödä;-)

      R:lle on käynyt meidän kallion polulla ihan sama. Molemmat vain katsoivat toisiaan ja sitten kettu kääntyi ihan rauhassa ja usko tai älä: Nousi etupihalle ja pani maata, pää tassujen päällä just kuten Olga tekee. Vasta R:n myös lähestyessä etupihaa tullakseen etuoveesta sisälle, kettu häipyi meidän lehtoon, joka on pyhitetty villieläimille.

      Oli ihme, että kettu näyttäyti sinulle, koska sinulla oli koiruus mukana. Minä en 12 reippaan metsävaellusvuoden aikana nähnyt kertaakaan kettuja, sillä aina Olga mukana. Moni kertoi nähneensä, mutta koiralliset näkivät harvoin. Cajander kirjoittaa, että kettu väistää koiraa kuin myös ihmistä, mutta epäilen, että just Reipastassu on vasta about vuoden vanha, joten ei kovia kokemuksia. Arkajalka kun saapuu, niin lähtee heti, jos Olga on partsilla tai me. Kerran pari ollaan nähty ja kiitos Arkajalan ollaan kuultu yksin ketun kahdestakymmenestä eri äänistä.

      Poista
  14. Upeita nuo ketut! Kerrassaan ihania. Ja vähän hävyttömiä, kun Olgan ruokakupilla käyvät.

    Mulla ei ole vispipuuron värisiä callunoita, mutta mulla on itsetehtyä vispipuuroa.:)

    Kultaista, ihanaa syyskuuta sinulle Leena Lumi!

    (Olen muuten parhaillaan lukemassa Shriverin Kaksoisivirhettä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, eikö vain! No vitsillä tietty sanoin: Olgalla on puutarhassa vain vesikuppeja, nuo ruokakupit tai kukkaruukkujen aluset oli laitettu jo alkusuvesta siilejä varten. yhtäkkiä siilit katosivat, mutta ruokaa kului edelleenkin...eli ketut.

      Minäkin haluan itsetehtyä vispipuuroa. Kohta sitä teenkin. Se on herkku, joka tuo mieleen lapsuuden.

      Kiitos samoin sinulle, Sanna!

      (Oi, sinä sitten melkein lukisit minusta ja R:stä, jos me olisimme molemmat SAMAN lajin urheilijoita...R:kin on alkanut jo myöntää tuon faktan, minä Willy, hän Eric. Opin taas paljon itsestäni, sillä niin syvästi samaistuin Willyyn, mutta Eric minusta...)

      Poista
  15. Kaunis luontopiha! Voimakkaat syksynvärit. Luonto tuhlaa nyt parasta väriloistoaan ja sitten putoamme harmaaseen.
    Olet saanut punaturkista upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos. Tosin värileikki on vasta alkamassa.

      Minusta tuntuu näinä päivinä, että taivas on tullut maanpäälle.

      Älä sure harmaata: Ensilumi pelastaa sinut siltä!

      Ainakin ne ovat ihania, joskaan eivät laadukkaita. Tämä kaikki tässä ja nyt on kuin ihanaa unta...

      Kaunista tulevaa viikkoa sinulle! Joku sanoi, että huomenna sataa...

      Poista
  16. Voi mitkä ihanat punaturkit, niin omasi kuin vierailijakin ☺
    Minäkin voisin yhtä kettua ruokkia...exän isä kavereineen sattui aikanaan löytämään kaksi orpoa ketunpoikaa, emo oli ammuttu, ottivat talteen ja pitivät pihoillaan niin kauan kunnes naapurit alkoivat valittaa ympärikäännetystä pihasta.
    Lopulta molemmat pääsivät eläintarhaan, jossa totutettiin itsenäiseen elämään, lopulta vapautettiin jonnekin keskisuomeen -seurattiin aikansa ja kaikki meni kuulemma hvyin ☺

    Muitakin omituisia kotieläimiä oli...monta hauskaa tarinaa oli ex-anopilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatukka,eikö vain;-)

      Pääasiassa tässä käykin nyt vain yksi, sillä Arkajalka taisi häipätä, kun Olga jaksaa vielä haukkua ja komentaa, jos reviirille tulee outoja kävijöitä. Reipastassu ei ole moksiskaan. Tosin emme halua että se kesyyntyy liikaa. Saa pyöriä turvallisesti meidän lehdossa ja puutarhassa, mutta ei tulla ihan koiraksi, vaikka siitäkin siihen olisi. Parhaat otokset ovat vain muistissa, sillä kameramme ei mikään tasokas, ei mikään niistä. Reipastassun ilme, kun naksuttelen eri ääniä ja hän katsoo minua pää kallellaan...ihan kuin meidän Olga.

      Minulla oli lapsena hiiriä ja kilpikonna, kunnes tuli koira...Tyttärellä hamsteri ja kilpikonna, kunnes tuli Olga. Mun 'lapsenlapsetkin' ovat koiria. Nyt vasta yksi eli Dina, mutta kohta taitaa tulla pikkuinen sheltti...

      Ensimmäisellä esimiehelläni oli lemmikkinä nuorena sika. Siis asunnossa. Hän vakuutti aina, että sikaa viisampaa eläintä saa etsiä;-) Sika sai häädön, kun tuli morsian...

      Poista
    2. Sika ON kuulemma fiksu lemmikki, ne pienenpienet minisiat vaan tuppaa kasvamaan kunnon mötiköiksi....tiesitkös muuten sen, että (kuulemma) koira katsoo ihmistä ylöspäin, kissa alaspäin, mutta sika pitää vertaisenaan ☺

      Poista
  17. Hei Leena, jälkijunassa tullaan, mutta yritän olla viikonloput koneen tavoittamattomissa. On niin paljon ihanaa puuhaa:)
    Upea, ihanat kuvat!♥
    Nyt kyllä ymmärrän, että vietätte illat terassilla, sillä pihallanne on niin paljon mahtavaa katseltavaa.
    Onnellinen Sinä joka asut veden saartamana.

    Alkakoon uusi viikkosi yhtä onnellisissa merkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sama täällä, mutta aina en pysty. Viikonloput ehdottomasti perheelle! Nyt 'puhuin' itselleni maantaista 'ruhetagin'.

      Kiitos♥

      Minä en lähtisi täältä mihinkään...paitsi huhtikuussa. Tällä saarella on kaikkikaikkikaikki. Niin ja tuo Päijänne ympärillä...Osaan arvostaa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  18. Ihania punaturkkeja : )

    Kyllä vaan on paljon kaikkea kaunista ympärilläsi. Syksy on niin kertakaikkisen ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erjuska, näin koen. Varmaan myös sinulla, meillä kaikilla...on syksyn fiesta ympärillämme.

      Kaunista viikkoa sinulle!

      Poista
  19. Kiitos syyskirjeestä, joka kyllä nostatti sellaisen syksyikävän, että... Täällä on taas lähemmäs 30 astetta. Kassissa on kyllä omenoita, joten voin kuvitella olevani Suomen syksyssä omenapiirakkaa leipoessani.

    Voihan Repo. Onpa hän sievä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, se on tarkoituskin;-) Mikä muu on kuin Suomen syksy!

      Omenat auttavat paljon...niissä on jotain syksyn taikaa.

      Hän on niiiiin kaunis.

      Poista
  20. Tästä syyskirjeestäsi tuli samalla kertaa ihana ja haikea olo. Etenkin nuo punaturkit, etenkin Olga. <3 Tuo kettu taas aika jännä vieras. Olen itse tainnut nähdä ketun vain kerran elämässäni - olen nähnyt hirvenkin pari kertaa, mutta ketun vain kerran. :)

    Pilvikirsikka on syysasussaan varmasti ihana. Äitini sai pilvikirsikan taimia hiljattain ja haaveilen sellaista omallekin tontillemme, mutta tontti on sen verran pieni, ettei pilvikirsikka varmaankaan enää mahdu. Nyyh.

    Ihanaa, syksyn kultaista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin minullekin. Etenkin Olga.

      Tätä ennen en ollut kettua luonnossa nähnyt huolimatta pitkistä metsälenkeistä monia vuosia Olgan kanssa. Kettu väistää aina ellei joudu 'seinää vasten'. Hirviin törmäsin Luvialla lenkkipoluilla, arvaa kumpi väisti;-)

      Aion kuvata just samasta kuvakulmasta tuon pilvikirsikan. Siihen laitan viime syksyn kuvan viereen ja tekstin: Hillittykasvuinennko?

      Minä muistan, että hän sai. Onnea uusille taimille ja saamme alkaa odottaa upeita ruskakuvia jo ensi syksynä. Puu kasvaa nopeasti. Voit sitten käydä äidilläsi niitä kuvaamassa keväin syksyin ja nauttimassa ihanuuttansa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  21. Ihania kuvia Reipastassusta :)

    -Tuija-

    VastaaPoista
  22. (tueleekohan tää kommentti nyt toisen kerran,mutta:)
    LEENA sä oot ♥

    VastaaPoista
  23. Oi Leena, tämä sun posti oli kuin satua, aivan lumoava kettuineen kaikkineen!

    Voi hyvin ihana syyskulkija, ylöspäin, ylöspäin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kiitos! Joskus ihan oikea elämä voi olla kuin satua...joskus.

      Kiitos samoin sinä Hymytyttö, ylöspäin, ylöspäin♥

      Poista
  24. Kettu tietää miten viekastellaan puutarhassa makupaloja. Ilmankos Punaturkki ei tykkää siitä.

    Imaisin ihanan runosi.
    Nyt taas tänään satoi ja eilen oli lämmin ja aurinko paistoi. Oikukas syyskuu.

    Rentoa syyskuun jatkoa sinne puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Arleena, vastasin sinulle eilen pitkästi. Minne lie kadonnut...

      Ota runo ja nauti!

      Nyt paistaa: Lähden rantapoluille ja sitten kiipeän vuorta ylös. Oikukas syyskuu eli syyskuu taitaa olla femiini;-)

      Kiitos samoin sinulle sinne kauniiseen kotiisi ja kaupunkiisi.

      Poista
  25. Ihanat punaturkit! Upeat kuvat olet onnistunut saamaan. Meilläkin liikkuu noita mustasukkia, mutta en ole koskaan onnistunut osumaan niihin kameralla.

    VastaaPoista
  26. Cheri, eikö vain! Kuvien taso ei ketussa oikein toimi, mutta aihe voittaa nyt laatuvaatimukset;-)

    Mustat korvat ja sukat. Niin kauniit. Tiedän tunnit, joiden haarukassa kettu tulee.

    VastaaPoista
  27. Kettu ryäkäle syä Olka kupist. Ja nimenki o tämä ketupoika saanu: Reipastassu. Ihana postaus, tempaa mukanas tunnelmii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, se on meille Ihanuus! Hän on Reipastassu ja on tyttö. Arkajalka on toista maata: Taitaa olla poika;-)

      Kiitos!

      Kaunista syyskuun jatkoa sinulle!

      Poista
  28. Jälkijunassa täälläkin, mutta kannatti tulla ♥
    Aivan ihana syyskirje ja jotenkin tuli haikea mieli katsellessani Olga-punaturkkia.
    Kauniita ovat kuvat luonnon punaturkeista, ovathan somia.
    Kaunista syyskuuta, jatkuisi vielä tälläinen sää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, aina tulee uusia junia...Kiitos♥

      Tämä syksy on kaunista haikeutta tulvillaan. On vain kestettävä, selvittävä, nähtävä valo pimeässäkin.

      Tämä Reipastassu on kaunein. Varmaan aika nuori.

      Kiitos samoin sinulle! Toivon niin, että saamme oikein pitkän ja kauniin syksyn.

      Poista
  29. Onko OLGA vielä täällä, ihana juttu!!! Ketuista viis, vaikka oikeasti oli hienoja hänt.. siis kuvia:)

    VastaaPoista
  30. Mustis, no kuvittele, että hän on! En lähde muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa luotaan, hieron, paijaan, leikin, pussailen...Hän lähtee sitten kun se on armo, ei murha. Paikka puutarhassakin on jo...ja sitä ympäröivät sinivuokot, lehto-orvokit ja lemmikit. Sitten joskus ensi keväänä, istutan niiden keskelle särkyneensydämen.

    Kettu on suosikkivillieläimeni ja muistuttaa eniten koiraa.

    Kaunista syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  31. Voi miten ihanat kettukuvat omassa puutarhassasi :) Olen aivan sanaton.
    Nyt nämä vasta bongasin.
    Kettu on varsinainen luonnon puhtaanapitolaitos ja kaunis selllainen. Olispa ihanaa jos tuollainen viivähtäisi minunkin puutarhassani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi-Maaria, eikö vain! Minä vietin iltoja ollen ihan sanaton. Nyt ei ole näkynyt. Lähistölle muutti kettujen tappaja. Naapureita ei voi valita. Nyt harmittaa kuin myin metsätonttini pois länsirannikolta...

      Ilman kettuja ja variksia Suomi kuulemma hukkuisi raatoihin. Ne pitävät paikat puhtaina. Minäkin toivon, että saan ketturauhan tälle ihanalle saarellemme. Täällä on suojelualueita, mutta aina löytyy niitä, jotka eivät noudata mitään lakeja.Ja meidän pitäisi siirtyä siihen, missä ovat muut länsimaat eli kieltää kettujen metsästys koirilla.

      Voit olla varma, että viime syksy jäi ikuisesti muistini verkkokalvolle.

      Poista