tiistai 9. lokakuuta 2012

MEREN RANNAN TUULISSA

Olen niin etuoikeutettu, kun saan tuntea niin monta ihanaa valokuvaajaa, joista saan teille kertoa. Sarppu kuvaa siellä päin, mistä minä olen kotoisin ja aina kun katson hänen kuviaan Reposaaren rannoilta, merilinnuista, myrskyistä, paateista sumussa, tulee niin ikävä sinne, missä suolainen vesi pirstoutuu rantakallioon ja katselijakin saa osansa. Tässä Sarpun joutsenet johonkin aikaan loppusuvesta. Katso koko kuvasarja täältä  Valokuva kuin maalaus!
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, eli aikuiset joutsenet opettavat sukimaan sulkia, nukkumaan, varomaan vaaraa, olemaan ylväitä...Katso kuvasarja täältä
Ja sitten pitää tietysti tehdä vähän tuulilentoharjoituksia. Katso kuvasarja Tuulen armoilla 

Tänään ehdin vähän olla pihahommissa ennen kuin rankkasade pakotti sisälle. Ehdin kuulla tutut tööttäykset ilmasta ja sain hyvästellä ylilentävät joutsenet. Kauniissa muodostelmassa lensivät ja keväällä taas palaavat. Syksy on monenlaisten hyvästijättöjen aikaa, mutta kuten puutarhurit tietävät, jokaisessa siemenessä lumen allakin nukkuu talviunta uusi alku...
...ja pian he jo palaavat takaisin. Tämän kuvan nimi on takuulla Suvionnea merellä.

Sarppu, kiitos♥

22 kommenttia:

  1. Ihan mielettömän ihania kuvia Sarpulla. Hienoa, että sait laittaa niitä tänne meidän iloksi ja ihmeeksi.
    Etenkin tuo ylin kuva on niin upea.

    Tulin juuri Vakka-Suomen taideyhdistyksen valokuvanäyttelyn avajaisista. Sielläkin oli koskettavia, voimaan nuttavia kuvia, mutta ei noin loistavia.

    Eilen, kun olin Pilkun kanssa metsälenkillä, pellolla oli n 40 kurkea. pilkku ryntäsi innoissaan joukkoon. Aivan uskomaton näky, kun kaikki kurjet lähtivät kuin ammuttuina ilmaan, huuten..
    Meinas sielu valahtaa alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, minulla on lupa hänen kuviinsa: Eikö vain ole ihanaa! On muitakin kuvaajia, joita saan käyttää ja enkös ole saanut käyttää erään kuvataiteilijan kuviakin: Kiitos♥

      Se ylin on kuin joku vanha, hieno maalaus ja nimenomaan merenrannalta.

      Oi, ja minä en päässty edes Schjefbeckin taidenäyttelyyn...Harjukaupunkin osaa joskus olla niin syrjässä.

      Luoja!, olsipa sulla ollut kamera, mutta tuossa tilanteessa kannattaa 'filmata' vain muistiin. Noita kertoja tuskin montaa tulee elämssä, että kaikki on kohdillaan ja kurkiakin vielä paljon. Kurki on yksi mystisimpiä lintuja mitä tiedän...Meillä on paikka johon ajamme R:n kanssa niitä seuraamaan. Luvialla ne olivat minua liki, kuten pellotkin;-) Kun sielu valahtaa luonnossa alas se on melkein autuus...

      Poista
  2. Upeita kuvia! Tuo perheen yhteinen sukimishetki on hellyttävän suloinen. Tuo puutarhavertaus on onnistunut, syksyn haikeudessa on ripauksenomainen lupaus jostain uudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rina, ja jos katsoit kuvasarjat Sarpulla, olihan sekin kun ne nuoret joutsenet nukkuivat myrskytuulessa...

      Puutarhurit tietävät monenlaisia asioita;-)

      Poista
  3. Tuo eka kuva on TAIDETTA!! Aivan ihania kaikki, mutta se on kuin taulu!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Jael, sinähän tiedätkin...minun ovat linnut!

      Sinua voisivat kiinnostaa Sarpun muutkin kuvat sieltä Porin puolesta...

      Poista
  5. Hienoja kuvia!

    Kiitos, Leena-IhaNainen!<33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, eikö vain.

      Ole hyvä.

      Kaunista viikkoa sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  6. Pitääpäs ajan kanssa katsella. Nyt meillä on vierassävytteistä täyttä arkea. Mukavaa, mutta aikaa vievää. Kiva oli nyt aamulla ehtiä joutsenet ihailemaan edes tästä sinun sivultasi. Istanbulissa on vielä viileä aamu ja hytisyttää ihanasti. Kahvi on kiehumassa ja koululaiseni tekevät lähtöä kouluun. Ihan kuin meilläkin jo olisi syksyä ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, miten upeaa, että hytisyttää ja saatte jo syksyä - vihdoinkin. Syksy on kodikkuutta!

      Me olemme kaupunkilaistumassa silleen, että sovimme silloin tällöin ystävien kanssa tapaamisia kaupungille syömään pitkällä kaavalla. Siinä ei silloin kukaan (lue: minä) joudu passaamaan, vaan kaikki voivat rentoina osallistua seuranpitoon.

      Poista
    2. Täällä harrastetaan vielä ruokakyläilyjä pitkällä kaavalla. Kiva silloin kun pääsee itse valmiiseen pöytään:). On minusta ihan kiva kokatakin. Sitten täällä harrastetaan vielä yövieraita. Nyt meillä on edessä sellainen kahden viikon yövierasputki. Jos minua ei näy täällä netissä notkumassa, se johtuu justiinsa siitä. Hetki sitten kävin ostamassa lisää peittoja ja tyynyjä. Sainpas samalla itselle uudet lakanat, jotka jo koneessa pyörii ja huomenna petaan petiin...

      Poista
    3. Mine, no niin meilläkin, mutta minua välillä uuvuttaa! Senpä takia olen niin lapsellinen ja vaatimaton, että osaan edelleenkin nauttia, kun pääsen ulos syömään. Tosin vaatimustaso on hiukan noussut...Kivaahan se on yhdessä syödä suuren pöydän ääressä ja se olohuoneen ikkunaunelmakin tukee sitä mun ruokailutouhua, mutta ehkä kaipaan vain nyt välivuosia: Aloitan sitten taas uudestaan;-)

      Kirjailija Aksel Sandemose on sanonut, että 'on kohtuullista päästä vieraistaan eroon aamuviideltä.' Yhdyn! Olen liian väsynyt passaamaan ketään aamiasipöytään, etenkin kun muutamat pitkän matkan yövieraat (Kanadasta9 nousevat joka aamu klo 5 oli arki tai loma. Se tappaa minut! Tänä vuonna olin niin törkeä, että vein vierasmakakrin viereisen takkahuoneen apukeittiöön aamiaistarpeet ja kunnon aamianinen syötiin sitten vasta joskus klo 10 jälkeen.

      Minä olen peitto-, lakana- ja tyynymaanikko! Jael voisi kertoa jotain siitä. Tarjosin hänelle kahta tyynyä, mutta valittavana oli kaupan pusseissa vielä VIISI. Uudet Pentikin lakanat, hyvin uudet täkit, hyvin uusi runkopatjavuode...Me emme edes käytä vierasmakakrin lakanoita itse, mutta se johtuu siitä erehdyksestä, että osti´n meille vahingossa uudet täkit, joiden pituus on 220 cm, kun piti olla 210 cm. Voisin muuten kirjoittaa tästä aiheesta kirjan...

      Poista
  7. Upeita kuvia!

    Sarpun kuvia katsellessa tulee minullekin haikea olo.
    Räpsöö on niin tuttu paikka. Syksyinen meri niin mahtava.

    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ne ovat.

      Niinpä...sinne, missä sinulla ja minulla oli pieni yhteinen historia, vaikka saimmekin sen tietää vasta bloggailun myötä;-)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Voi suloisuutta! Kiitos näistä kuvista, mahtava aloitus päivään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, suloisuus on kansallislintumme ja siihen onkin mitä kaunein.

      Ole hyvä. Mukavaa päivää sinulle!

      Poista