tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen jälkihehkua Luvialta..

Pääsiäisen jälkihehku on tänä vuonna tavallista pidempi, sillä kukista suosikkieni kärkeen kuuluva kevätlumipisara 'Leucojum vernum', jota myös kevätkelloksi kutsutaan, sävytti koko Luvialla oloamme. Tämä kukka nyt seuraa tässä mukana muutamilla kuvillaan, mutta teen siitä ihan oman postauksen myöhemmin Leena Lumin puutarhaan. (Tämä kukka voi kyllä olla Sailan mukaan myös kesälumipisara 'Leucojum aestivum', vaikka se myytiin meille kevätlumipisarana.)

Melkein aina kun saavumme Luvialle, menemme ensin isän haudalle. Onneksi äiti ei ollut ehtinyt sinne vielä mitään kevätkukkia laittaa, joten sain siivota talviset kanervat pois ja istutin kolme ruukkua keltaisia pikkunarsisseja ja yhden ruukullisen Bridal Crownia. Äiti ja sisko saavat sitten laittaa suvikukat. Tiedän, että ei isä tuolla ole, vaan kirkkaimpana tähtenä taivaallani, mutta hautahan onkin jälkeen jääville lohduksi. Kaunista muistamista ja hautuumailla on ihan oma tunnelmansa, jonka tähden siellä mieluusti kävelen etenkin jouluyönä, jos vain Luvialla joulun vietämme.

Illalla lähdimme sitten vielä ennen pimeää piipahtamaan hautausmaalla. Kuvassa äiti vävynsä eli Lumimiehen kanssa. Saamme tuosta matkasta kivan lenkin pikkuteitä ympäri takaisin äidille. Kiersimme nytkin sitä, kun yhtäkkiä kuulimme kuin kukko olisi kiekunut. Äiti sanoi ensin, että ei kuule mitään kukkoa. Lumimies sanoi, että 'jos tuo on oikean kukon ääni, on sillä kello ihan sekaisin'. Sitten äiti, että 'se on fasaanikukko'. Minä siihen, että 'ei, tuo on kyllä oikean kukon ääni.' Vaikka olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa, oli silti aika kiva nähdä tämä komistus:

Kanatarha oli ihan hiekkatien reunassa (vai onko se jo siinäkin asfalttia...) ja minä tietysti heti ojan yli ja kuvaamaan. Kanaset ovat suloisia kuin mikä, mutta kukkopa vasta onkin aika poika, sillä hänellä on pussihousut jalassa, katsokaa tarkkaan alakuvaa:

Siinä sitä nyt rumbataan kanasten kanssa ja ollaan niin Casanovaa että...alkoi naurattamaan. Kyseessä olevat kanat ovat Hy Line -lajia eli tässä ollaan vähän itseä paremmassa seurassa. Tunsin sen etenkin sillä hetkellä, kun talon ehtoinen nuori emäntä tuli paikalle ja sain mennä kanalaan, jossa sitten kykin luukulla näitä ihania kuvaamassa.

Uskokaa tai älkää, mutta Lumimies on muutamasti jo ehdottanut, että mekin aloittaisimme tällaisen pienimuotoisen kanalan pidon. Jotenkin vain kanoissa on jotain sympaattista ja kukoissa myös. Käytämme myös munia niin, että oma kanala olisikin ihan tarpeen. Muistan millaista oli mammalassa kun sai hakea munat pesistä...No, googlasin nämä Hy Line Brown -kanat. Olen niin onnellinen, että nämä kanat ja kukko saavat elää onnellisen kanan elämää: Olen kuluttajana tarkka, mitä munia ostamme, joten joku pientila, jolta voisi noutaa takuulla onnellisten kanojen munia olisi kova sana. Minulle kun lattiakanalakaan ei ole kanoille lajityypillistä elämää: Kanojen on saatava kuopsuttaa ulkona keväästä syksyyn.

Näin suuri on yksi muna ja tämä on takuulla tuore. Sain pidellä ihan vielä lämpöistä, ruskeaa kananmunaa, jota esitteli

kanalan omistaja, kaunis Hanna. Kiitos Hanna, että saimme poiketa ja kuvata tuosta vain. Ja oli niin kiva, kun olit luannikkaan puhelias: Lumimies sai kokea, että kyllä Satakunnassakin osataan olla eläväisiä eikä vain pönötetä jäykkinä ja puhumattomina!

Illan hämyssä palatessamme huomasimme, että naakkaparilla oli vähän vielä katsastelua muualle, mutta lopulta taisivat päättää, että

'mitäs jos laitettaisiin höyhenet yhteen ja...'. Oi, tämä on niin kevättä!


Lankalauantaina lähdimme Poriin ostamaan merikalaa ja vähän katsomaan markkinoita. Porin tori on kyllä vilkas ilman markkinoitakin, mutta nyt oli kyllä oikein väentungos etenkin kävelykadulla. Tapasin ystävän, jonka kanssa olemme tunteneet ihan lapsesta asti. Tapasin myös lukioaikaisen historianopettajani sekä...pöytiä joilla myytiin kevätlumipisaroita! (Tai kesälumipisaroita!) Tätä ei olisi voinut tapahtua Jyväskylässä. Ehkä vain kerran elämässä ja Porissa. Tätä kukkaa olen istuttanut joka syksy, mutta kun myyrät syövät juuri sekä lumikellot että nämä kevätlumipisarat: Katsovat, että olen tarpeeksi Lumi jo muutenkin. Äiti ja vävynsä menivät kalaostoksille ja me siskoni Merjan kanssa ostimme näitä kolme eli äidille yksi ja yhdet itselle. Joku kauhea black out meidät kohtasi, sillä miksi ihmeessä emme ostaneet niitä loppujakin! Kesälumipisarakin on hyvin, hyvin kaunis, mutta tämän kevätlumipisaran viehätys on siinä, että joku näin kaunis kellossa olevine vihreine pilkkuineen nousee maasta silloin, kun muut vähemmän elegantit eivät ole viemässä siltä tilaa, solistin roolia, kevään neidon 'tilaa'. No, sitten vaelsimme ostostemme kanssa ja kukkia ruuhkassa varoen tasokkaaseen kahvilaan nauttimaan Merjan synttärikahvit kera herkullisen juustokakun. Anteeksi, anteeksi, ettei ole kuvia herkuista, mutta joko nämä kukat veivät huomioni tai sitten sitten se plaa-plaa-plaa...Minä nautin kuitenkin herkullistakin herkullisemman suklaajuustokakun. Yrittäkää nyt kuvitella se!

Ei, tämä ei ole kummikoiramme  Luna. Tässä Lumimies ja Jusu eli Pikku-Hukka, sisareni ja hänen miehensä koiruus, the king, sillä Merja ja Pekka ovat hoviväkeä. Jusua selvästi harmittaa, kun tarjotaan vinkulelua kunnon suukkojen sijasta;)

Kuvassa Jusun hoviväki eli vasemmalla Pekka ja oikealla siskoni Merja, välissään perheen vauhdittaja, joka vielä 8-vuotiaana on riehakas kuin pentukoira. Seinällä katselevat mamma ja pappa kihlakuvassaan, joka on otettu rajantakaisessa Karjalassa, ehkä Viipurissa... Äiti ei muistanut varmaksi.

Luin tässä ohessa kevätlumipisarasta kirjasta Hehkuvat sipulikukat, että "se ei siedä maasta nostamista ja kuivumista. Siksi myynnissä olevien kuivien sipuleiden juurruttaminen voi olla haasteellista." Minulle tämä avautuu nyt niin, että myyrät ovat syyttömiä ja sipuleista istuttaminen on vähemmän toivoa kantavaa, kuin valmiina kukkivan ryhmän maahan istuttaminen.

Huomatkaa jokaisessa kuudessa terälehden kärjessä vihreä pilkku. Kevätlumipisaralla pilkku voi olla myös keltainen. Sailan Saaripalstalla löytyy sekä kelta- että vihreäpilkullisia kevätlumipisaroita.

Tässä nyt sitten pääsiäisen jälkihehkua, jonka jälkeen onkin astuttu aimo askel kohti kevättä. Tänään täällä Keski-Suomen saarellakin pääsi jo haravoimaan, vaikka lunta on vielä paikka paikoin kinoksina siellä sun täällä. Huomaan kuitenkin maasta pilkistävät sadat ellei tuhannet sipulikukkien alut, jotka ovat kuin toivo ja lupaus. Kevät...

Leena Lumi

PS. Jos tämä onkin nyt sitten kesälumipisara, niin yksi lysti: Kauniita molemmat. Se kukkii sitten ehkä samaan aikaan muscarien kanssa ja etupihalla paikassa, jossa on sille riittävän kosteaa ja valkoinen särkynytsydän siinä liki.


Tässä KEVÄTlumipisara eli onhan näissä eroa. Kuva on kirjasta Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia. Kuten huomaatte, kevätlumipisaralla nuo pienet täplät voivat olla myös keltaiset.

32 kommenttia:

  1. Hauska lukea Satakunnan reissunne tunnelmia!
    Minä löysin kotimme lähellä olevasta pikkumetsiköstä sinivuokkoja - se on kevättä nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, mukava pääsiäinen.

      Meillä ei ole vielä näkynyt kukkia, mutta odotus on iso. Toivotaan, toivotaan...

      Poista
  2. Hmmm... en nyt haluaisi pilata iloa, mutta tuossa on nyt niin monta kukkaa per kukkavarsi, että epäilen tuon olevan kesälumipisaraa. Kevätlumipisaralla on vain yksi tai kaksi kukkaa per varsi. Kesälumipisaraa myydään aika usein kukkivana näin keväällä, vaikka meillä se kukkiikin puutarhoissa vasta touko-kesäkuussa.
    Ihana se on kumminkin, molemmat ovat niin kauniita kasveja! Kevätlumipisara myös selvästi kesäistä serkkuaan matalampi, korkeintaan 30 cm, mutta ainakin minulla noin 20 cm. Siitäkin ne erottaa. Kesälumipisara on helposti 40-senttinen.
    Kaunis hautapaikka, ja suloinen pussihousukukko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, hyvinkin mahdollista. Minulla on nyt edessäni molempien kukkien kuvat, mutta kun myyjä ehdottomasti myi nämä kevätkelloina. Ihan outoa, että pääsiäisenä myydään jo kesälumipisaraa. En ole pettynyt tietoon, vaan siihen, että minä just ja nimenomaan haluaisin lumipisaran, jossa olisi vihreät pilkut ja joka kukkisi ennen muita kukkia. Minullakin yli 500 kasvia ja miljoona kieloa, joten nämä kuin hukkuvat kesäkuun ylitarjontaan.

      Kesälumipisara on Hehkuvat sipulikukat kirjassa ehdottomasti kauniimpi, sillä po. kirjassa kevätlumipisara on ilman vihreitä pilkkuja, vaikka siinäkin ne voivat olla ja kuten on sinulla siellä naapurissasi. Kyllä tämä on varmaan sitten kesälumipisara, sillä on jo aika korkea.

      Olihan tuossa aika erilaista taas kaikki;) Porissa oli niin ruuhkaisaa, että siitä kuvaamisesta ei nyt tullut mitään. Kiitos asiantuntijalausunnosta!

      Poista
  3. Ihania kuvia ja tunnelmia Leena. Olet niin rohkea ja raikas:) Kuva äidistä vävyn kanssa oli liikuttava. Kauniit valkeat kukat, nimestä en kiistele, tyydyn ihailemaan kukkaa. Kerrankin. Valoisaa pääsiäisen jälkeistä elämää Sinulle ja perheellesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kiitos <3 'Raikas', mikä ihana sana...kiitos. Rohkeaksi on mainittu, mutta sinä ihanainen sanoit niin kauniisti tuon 'raikas'. Muistathan, mistä aloitimme...kun Olga lähti, kävin sitä sinun surujuttuasi lukemassa ja sain siitä vertaistukea. I owe you!

      Minustakin tuo kuva on liikuttava. Äiti täyttää lokakuussa jo 88 vuotta.

      En minäkään kiistele;) Salla on oikeassa ja olisihan minun pitänyt tuo tunnistaa, sillä omistan kirjan, jossa nuo molemmat ovat rinnatuksin, mutta kun myyjä sanoi KOLMASTI kevätlumikello ja olin niin innostunut, mikään tieto ei mennyt enää läpi, vaan elin sitä kevätlumipisaraa. Minusta tämä kesälumipisara on kauniimpikin, sillä tässä on takuulla ne vihreät pilkut, kevätlumipisarassa ne voivat olla myös keltaiset, jolloin se ei minusta ole niin erikoinen. Lisäksi vihreä väri on yksi suosikkiävreistäni. Ihaillaan vaan, nimestä viis!

      Kiitos samoin kaikkea samoin sinulle!

      Poista
  4. Olipa ihanaaluke pääsiäiskkuulumisiasi! Kukkolassa/kanalassa käyntisi hymyilytti tätä lukijaa. Ihanat kuvat!

    Ja ihanaiset lumipisarat! <3 <3 <3

    Se, mitä sanot sipulikukkien istuttamisen epävarmuudesta, kävi metsäpuutarhassa toteen kauhealla tavalla: Kaikki viime syksynä istuttamieni tulppaanien ja muiden kevätkukkien versot oli napsaistu eräänä yönä/aamuna parempiin suihin. Myös suurin osa sipuleista oli viety. Jäljelle jäivät vain sorkankuvat... Aamusella rikolliset olivat palanneet katsomaan, olisiko jälkiruoaksi mitään tarjolla: neljä ihanaa valkohäntäpeuraa, joita rakastan normaalisti yli kaiken, mutta silloin en... Edessä on uusi istutusurakka, tällä kertaa paikoille valitaan taatusti pahanmakuisia perennoja! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos <3 Kuvittele minua siellä sisällä pikkukanalassa kontallaan luukulla kuvaamassa tarhaan päin;)

      No, lumipsaroista tulee nyt mun toinen projekti, toinen ovat ne valkoiset varjoliljat. Tavalla tai toisella saan lumipisaran menestymään puutarhassa. Toivon, että se on tahdonasia;)

      Ihan tosi...todellinen painajainen! Peurat ovat niin kauniita: Katso kerran peuraa silmiin ja olet mennyttä. Niin monet puhuvat peuratuhoista puutarhoissaan, mutta ei tällä saarella, vaikka olen nähnyt hirvenkin kävelevän lehtomme läpi eli se oli matkalla rantaan ja ui sieltä sitten seuraavaan saareen. Jänikset ovat meillä riesana, joten kaikki uudet koriste- ja hyötypuut pidämme verkotettuina noin 3-5 vuotta talviaikaan. Vain lukuisia pikkupensaita en jaksa verkottaa ja niinpä jänikset popsivat onnenpensaita suurena herkkunaan;) Olen jostain lukenut, että narsissit eivät kelpaa eläimille. Kokeile niitä. Minulla on metsäpuutarhassamme upeatuoksuksuista runoilijannarsissia eli Poeticus Actae sekä kerrottuja, joiden myyntinimiä mm. Texas, Dallas ja Tahiti. Ja monia muitakin löytyy. En uskalla istuttaa tulppaaneja lehtoomme, mutta paljon scillaa, muscareita ja noita narsisseja kylläkin. Kokeile tätä!

      <3

      Poista
  5. Minustakin oma kanala olisi kiva, mutta meidän pihalle ei mahdu lisää rakennuksia. Paitsi Helmin pitää tietysti saada oma kesämökki, mutta se ei onneksi tarvitse olla paljon neliötä suurempi sisätiloiltaan:). Kaunis on kukka, olkoon sitten kevät tai kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, meille mahtuisi. Minä vain toppuuttelen, sillä eihän niitä kanoja voi kai naapurien vaivoiksi jättää, jos/kun itse olemme poissa. Ja pitäähän sinne vetää lämmitys ja kaikki...Kasvihuonettakaan ei vielä ole, mutta siinähän aika menee kun toinen haluaa kanalaa ja toinen kavaria, niin ei tule kumpaakaan;)

      Helmi? Yksi tyttäristä? Meillä on kivestä tehty leikkimökki, joka nykyään o hienosti green house. Sen terassilla tulee usein istuttua ja mietittyä, mitä siitä saisimme aikaiseksi...Alapuutarhan kesähuone ehkä...

      Juuri niin, kaunis ja lumipisara kuitenkin;) Olen niin innostuva, että ei minun olisi pitänyt langeta myyjän antamaan väärään nimeen, kun olen näitä molempia puutarhakirjoissa ihastellut. Tämä on nyt menoa, sillä seuraavien vuosien projektit ovat valkoiset varjoliljat, joita onkin jo istutettu, mutta jatkan ja sitten lumipisaroita. Ne onnistuvat kaikki, jos oikein kovasti tahdon.

      Poista
  6. Olipahan kivaa nähdä kuvia reissusta. Aika muuten iso tuo muna, tein täällä Pavlovaa ja tuumin, että nyt ei homma toimi, no kun munat olivat aivan pieniä, niin reseptihän meni vallan pieleen ensin.

    Ihana tuo kanalan omistaja <3 Ihanaa että on välittömiä ihmisiä.

    Leena kevät on aivan korvilla, pian pääset kukkien ääreen ja puutarhaan nautiskelemaan. <3

    Lämpimiä ajatuksia kasakaupalla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos <3 Se onkin tavallista isompi muna. Oi, olen hukannut yhden eritysien Pavlovan reseptin: Toivottavasti laitoit ohjeen blogiisi, sillä kohta tulen...Kaupan munista osa on hirveän pieniä ja osa hyvin ohutkuorisia.

      Hanna on aurinko! Hän näyttää ihmiseltä joka elää unelmaansa todeksi ja sellainenhan luo hohtoa olemukseen ja heijastuu lumoavasti myös ympäristöön.

      Eilen jo olin haravoimassa ja nyt lähden sulattelemaan kartiovalkokuusten juuristot. Pidin auringonsuojaharsoja vain muutaman viikon.

      Kiitos kaikka samoin sinulle <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Irmastiina, ne selvästi siinä mun kuvatessa tekivät ratkaisunsa ♥♥

      Poista
  8. Moi.
    Suurkiitos vielä seurasta. Oli tosi hauskaa. Oli mukava nähdä kuvia ja lukea tapaamisestamme. So what jos se kukka on kesä-alulla, todella kaunis on vihreine pilkkuineen. Kiitos vinkistä. Se juustokakku jäi kuvaamatta, kun minä aloin heti höpöttää jo pöydässä istuvan kanssa ja sinä tulit siihen mukaan-eli vauhti alkoi heti, minä edellä ja sinä heti perässä. Kun olemme yhdessä tuntuu, että kiritämme toisiamme..... Nuo kukot ovat aivan ihania. Täytyy mennä niitä joskus katsomaan. Jusu-haukkumme oli todella onnellinen, kun sai olla mukana seurassa kuten huomasit. Hän rakastaa ihmisiä-mitä enemmän huomiota Hän saa osakseen, sen onnellisempi Hän on. Näki varmaan vielä seuraavana yönä mukavaa unta. Ja oli ihana saada meistä perhekuva. Edellisestä on aikaa vuosikymmeniä. Valokuvaaja-aviomies ei ole suostunut kameran toiselle puolelle. Seuraavaa tapaamista odotellen.
    Mukavaa keskiviikkopäivää sinne!!
    Lämpöisin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos samoin! Rento meno on aina kivaa. Ihan sama, lumipisara se kuitenkin on;) By the way, sinä höpötit jo torilla ja aloit niistä villasukista, jolloin mun keskittyminen hajosi: Miten saatoimmekaan jättää ne loput, muutamat pisarat sinne! Toki kiritämme, mutta sinä aina aloitat;) Ei enää killata, mää sanoin ensin! Hannalle terkkuja, jos tapaatte <3

      Koirat rakastavat ihmisiä ja huomiota. Lunasta se oli helppo huomata. Suunnittelemme täällä kummikoiruutta yökylään, mutta odotamme, että tuo rapa hiukan kuivuu, sillä meillä on ne valkoiset karvalankamatot...Perhekuvia tulee otettua niin tosi harvoin. Ennen meille, siis jo ennen sun syntymää, tuli valokuvaaja kotiin. Ja sitten sun synnyttyä taas eli ne ihanat mustavalkokuvat.

      Suutarin lapsella ei ole kenkiä! Valokuvaajan perheessä ei ole paljoakaan perhekuvia;) Mutta nytpä suostuikin!

      Kiitos samoin! Arvaa vaan teenkö vieläkin lähtöä sinne pihalle...

      Kiitos samoin.

      Poista
  9. Mukava pääsiäinen teillä!
    Ihana kukka...
    ja N a a k k a p a r i ♥
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, toivottavasti sinulla myös!

      Eikö vain...melkein hengitystä salpaa...

      Naakkapariskunta on niin kevättä, niin kevättä ♥

      Poista
  10. Ihania tunnelmia Luvialta, kevätlumipisara taitaakin olla itselleni uusi tuttavuus! Mutta tuo naakkapariskunta...kuva on aivan upea! Kukko on myös aika hurmaava housuissaan, kerrankos sitä erehtyy kiekumaan vääriin aikoihin :)

    Pääsiäisloman jälkeen on itselläni ainakin hieman käynnistysvaikeuksia, jostain syystä taas tuntui kuin kaikkialla muualla kuin töissä olisi kamalasti järkevämpää tekemistä. Vielä kun ilmatkin alkavat tästä jo tuntumaan keväältä.

    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos<3 No, just nuo mun kuvat ovatkin kuitenkin kesälumipisaraa, vaikka ostimme ne kevätlumipisarana;) Kaunis kuitenkin. Itse kukin joskus on kiekunut väärään aikaan;)

      Minä haluaisin vain olla kuopsuttamassa puutarhassa. Ihmettelemässä, mitä kaikkea taas maasta ilmestyykään. Yöllä alkoi myrsky, mutta aurinko on paistanut täysillä: Nyt tulee se oikea kevät!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Mukavaa oli lukea pääsiäisen vietostanne.Kauniita kukkia isäsi haudalla..
    Oliskin kiva jos teillä olisi kananmunat omasta takaa;D
    Ja suklainen juustokakku kuulostaa kyllä niin herkulliselta! Mukavaa loppuviikkoa Leena.Täällä on taas pyhä,eli Pesah-pääsiäinen loppuu perjantaina illalla .Huomenna puolipäivää ja sitten pitkä viikonloppu.Lapsukaiseni perheineen palaa Suomeen perjantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiva kuulla. Toivottavasti Pesah oli kaunis ja mukavatunnelmainen. Oli kiva saada laittaa kevätkukat. Se on joku lohtu.

      Mietippä sitä: Me syödään munakastakin niin paljon ja sitten sitä frittataa, johon tullee myös kantarelleja, usein lounaaksi paistan molemmille pari munaa ja sen kanssa sitten jotain vähän ja leivonhan sentään omenapiirakkaa ja seuraavaksi kohta raparperipiirakkaa, joten munia menee.

      Miten voi unohtaa kuvata,,,! Oli vaikka mitä sorttia juustokakkua. Kiitos samoin Jael. Onpa teillä nyt pitkä juhla-aika, kun tuo Pesah päättyy, alkaakin jo viikonloppu. Ihan tosi..laita nyt privaattiin vaikka kuvia sinusta ja L:sta.

      Poista
  12. Kyllä se näyttää kesälumipisaralta, jota myös suvikelloksi kutsutaan. Minulla on juurikin noita suvikelloja. Olen niihin niin ihastunut, että olen lisännyt niitä vähän lähes joka syksy. Ne sopivat niin monien kasvien viereen. Tuota kevätlumipisaraa minulla ei vielä ole. Täytyy syksyllä panostaa näihin aikaisiin pikkusipuleihin, kun nuo kevään ensimmäiset kukkijat saavat niin suuren hurmoksen aina aikaiseksi.
    Pääsiäistä on ihanaa viettää lähisuvun kesken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, se se on. Menin vain harhaan kun myyjä kolme kertaa kutsui sitä kevätlumikelloksi. Värisyttävän kaunis. Tätä voisi kokeilla, sillä ne kevätlumipisarat eivät ilmestyneet ja just niiden kohdalla kirjassa Hehkuvat sipulikukat sanotaan, että ne eivät yleensä lähde kasvuun, koska sipulit kuivuvat etc. Minä olisin niin halunnut, että juuri tämä upea olisi ollut kevätlumipisara, mutta toisaalta: Nyt suvilumipisara kukkii etupihallani varsin viehkona.

      Vuodenaikajuhlissa parasta on just että ehditään kokoontua perheen kanssa yhteen.

      Poista
  13. Moi.
    Nyt vasta välähti; yksi Luvia matkan kohokohta unohtui. Ilmeesi ja kuulemma minun ilmeeni, kun näit helmiorapihlajani, jota salasin koko talven!!
    Lämpimin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Ajattelin yrittää kertoa siitä sitten, kun teen ihan oman jutun helmiorapihlajasta tänne: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/09/leena-lumis-flower-power.html Mikä huippu, jos joku olisi kuvannut minun ilmeeni ja sen jälkeen sekä nauhoittanut että kuvannut sinut! Tänäänkin vielä R:lle ihmttelin, miten kykenit tuohon salailuun: Eihän meidän perheessä ennen tällaista ole ollut;) Perästä kuuluu: yritä nyt olla yhtä kärsivällinen kuin olit salaisuutesi kanssa!

      Poista
  14. Olipa hauska käynti kanalassa. Minäkin olin kuulevinani kukon kiekaisun Hangossa pääsiäistä viettäessäni, mutta ajattelin sitkeästi, että kuulin harjoja... ehkäpä sielläkin oli jokin kanala piilosalla. Valtavan isoja munia nämä kaunokaiset munivat.

    Naakat ovat hauskoja, kun näihin aikoihin alkavat istua pareittain oksilla. Mitä lie mahtoi toinen sanoa, kun tuli hetkeksi ryppy rakkauteen ;-)

    Ja nuo lumikellot, ne on kauniita, kaikki versiot. Toivottavasti nyt saat nauttia istutuksista tulevinakin kevätpäivinä, eli istutus onnistui. Lumoavan ihanaa viikonloppua teille. Nyt täällä on todella upea auringonpaisteaamu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ja tämä kukko kiekui monasti, Ehkä kaiku kiiri sinulle saakka;) Ah Hanko, mikä kaunis sana...

      Minulla on noista naakoista kokonainen sarja. On sellainenkin kuva, jossa toinen katsoo kohti, voin kuvitella, mitä sanoo ja toinen katsoo poispäin;)

      Eivät nämä ole lumikelloja, vaan kesälumipisaroita. Jutusta tuli vain tosi sekava, sillä torimyyjä myi nämä meille kevätlumipisaroina ja toisti sen nimen kolmasti. Olisihan minun pitänyt tunnistaa, mutta että Porin torilla kesälumipisaraa huhtikuussa...on liian uskomatonta. Lumipisarat ovat nyt maassa ja kukinta jatkuu eli tällä tavalla ainakin onnistuu.

      Kiitos samoin <3 Aurinko paistaa täysillä, joten eikun ulos puutarhailemaan.

      Poista