keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Sotien kirjat Leena Lumissa

Tässä kohtaa piti olla aivan muuta kuin sotien kirjoja eli tämän oli tarkoitus tulla vasta ensi viikolla. Tälle päivälle oli varattu jotain kevyttä ja hauskaa, mutta saatte sen huomenna! Tässä nainen, joka blogia aloittaessaan ilmoitti, että ei lue scifiä, fantasiaa ja sotakirjoja! Niin vaan ovat Kolmas valtakunta ja Stalinin hirmuteot kuin myös Romanovit vieneet. Blogistani löytyy Vainojen kirjat Leena Lumissa, jossa osin väistämättä samoja kirjoja kuin tässä. Sama koskee Elämäkerrat Leena Lumissa. Miksi tähän nyt ryhdyin jälleen kerran liian myöhään lukeneena, on se, että osallistuin Jokken toista maailmansotaa käsittelevän haasteeseen innokkaasti ja aika umpeutuu just kohta. Olin vain otaksunut, että koska vein  sinne kaikki kirjani 24.10. saakka,  Jokke ne sieltä poimii, mutta ei, pitää tehdä vielä koonti. Tässä otan nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saan aikaiseksi kauan suunnittelemani tiedoston sekä voin osallistua Jokken haasteeseen. Yleensä minulla ei ole ollut enää aikaa edes haasteisiin osallistua, mutta tässä aihe vie. Kiitos Jokke kiinnostavasta haasteesta♥ Kirjat tulevat aika sekalaisessa järjestyksessä ja varmaan parantelen tätä myöhemmin. Jokke saa koko koosteen, mutta hän voi pysähtyä Hakaristirouviin, joka tuli kisan päätyttyä vasta luettua. Annette Hessin Tulkki mahtunee haasteeseen. Muutama kirja on ensimmäistä maailmansotaa. Ainakin yksi parhaista eli Näkemiin taivaassa, mutta sen Jokke kyllä tietää. Aloitetaan:

1.  Nir Baram: Hyviä ihmisiä


2.  Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

3.  Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa


4.  Audrey Magee: Sopimus


4.  Ralf Rothman: Kuolema keväällä


5.  Heidi Köngäs: Dora, Dora


6.  Katarina Baer: He olivat natseja
7.  Terhi Rannela: Frau


9.  Gerald Posner: Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat

10.  Anne Svärd: Vera


11.  Sami Hilvo: Pyhä peto


15.  Philippe Claudel: Varjojen raportti


16.  Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa


17.  Mark Sullivan: Palavan taivaan alla


18.  Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen


20.  Julie Orringer: Näkymätön silta


22.  Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle




24.  Anne Kuorsalo, Iris Saloranta: Sodan haavoittama lapsuus


25.  Ruta Sepetys: Harmaata valoa

26.  Jamie Ford: Hotelli Panama

27.  Katja Kettu: Kätilö 


28.  Max Manner: Kadotettujen kahvila

29.  Kate Quinn: Koodinimi Alice

30.  Rosa Liksom: Everstinna

31. Lena Muhina: Piirityspäiväkirja


32.  Miriam Gebhard: Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä


33.  Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


34.  Philippe Claudel: Harmaat sielut


35.  Khamila Shamsie: Poltetut varjot

36.  Kristin Hannah: Satakieli


37.  Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen


38.  Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa


39.  Johanna Laitila: Lilium regale


40.  René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan


41.  Kate Quinn: Metsästäjätär


42.  William March: Komppania K

43.  Annette Hess: Tulkki


44.  James Wyllie: Hakaristirouvat


45.  Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa


46.  Pierre Lemaitre: Tuhon lapset (Mirloir de nos peines, Minerva 2020, suomennos Susanna Hirvikorpi)


47.  Kate Quinn: Ruusukoodi (The Rose Code, Harper Collins 2021, suomennos Päivi Paju)



Tässä näitä nyt sitten on ja veikkaanpa, että kohta täällä on yksi toisen maailmansodan kirja lisää eli se, jota luen parhaillaan. Se onko kirja fiktiota vai faktaa, on näissäkin kirjoissa kuin se kuuluisa hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Mukana on tietokirjoja sekä kirjoja, jotka ovat fiktiota, mutta: Kun lukee ns. fiktiivisen kirjan loppuun, voi kohdata yllätyksen. Näin oli mm. Tulkin kohdalla, sillä lopussa esitellään, miten tarkasti aina oikeudenkäynnin sanoja myöten kirja oli tehty. Tarkistan myös itse usein, onko kirja ihan kuvitelmaa  vai todellisen sodan kulissia. Sade lankeaa ei voisi jäädä minulta pois, vaikka olisi sinänsä fiktiota. Sain sätkyn Darfurin sodan akana kun eräs akateeminen ystäväni kysyi: Mikä ihmeen Darfurin sota? Juu, kyllä se sota ihan totta oli ja varmaan siellä rämmittiin myös iilimatokosteikoissa, kärsittiin siitä sun tästä, kuoltiin ja myös voitiin rakastaa. Kaikkien sotien yhteinen nimittäjä on julmuus, joten otetaan nöyrästi vastaan ja toivotaan rauhaa kaikille maailman kansoille niin ilmassa, vesillä kuin vuoristoissa ja etenkin sydämissä!

rauhan terveisin
Leena Lumi

PS. Jokunen päivä sitten facebookissa käytiin keskustelua, että miksi esim. isille ostettaisiin sotakirjoja. Ei tarvitsekaan ellei kiinnosta. Minulla on nyt neljän vuoden kokemus siitä, mistä herratohtorit ylilääkäreitä myöten ovat kiinnostuneita ja se on toinen maailmansota!!!Lisäksi eräs lisäsi, että hän ei jätä lukematta yhtäkään Pierre Lemaitren kirjaa eli tasokkaat dekkaritkin käyvät.Oma isäni luki mieluiten elämäkertoja, mutta myös historiaa.

maanantai 26. lokakuuta 2020

Käytetäänhän maskeja ja käsidesiä ahkerasti!


Käytetäänhän maskeja ja käsidesiä ahkerasti! Tämä voi jatkua kauan, mutta toivotaan, että tämä ei ole uusi normaali.

Olen kokeillut muutamaa maskityyppiä pitää tunteja ja tänään pidin niin puutarhaliikkeet kuin tavaratalot kirurgista suu- ja nenäsuojusta. Ainakin parempi kuin se entinen valkoinen, jonka kanssa tuli happivajauksen kanssa niin paha olo, että alkoi huimata.

Viikosta on tulossa monipuolisen kiihkeä, joten blogin puolella mennään kevyemmissä merkeissä. Ostimme tänään ensimmäistä kertaa isohkon sypressin, jota toivottavasti pääsemme ledittämään keskiviikkona. Luen paksua opusta, jota olen odottanut koko vuoden, mutta kuten sanottua, nyt on iskenyt Murphyn laki tämän viikon arkipäiviin. R. lähtee jo aamusta varhain...Yritän yksin huomenna istuttaa sypressin erityisruukkuun, jonka sille ostimme ja sen päälle tulee vielä muu ruukku. R. saa sitten hoitaa ledit myöhemmin.


Viikonloppuna saimme yökylään Lunan. Oli se vain niin kivaa, kun iso koira nukahti kiinni minuun kuin Merin villakoira Dinalla on ollut tapana tehdä. Kokoeroa vain jonkin verran.


Onni on ystävän kutomat villasukat ja


tyrnilapaset♥


Ihanaa, että puissa on vielä paljon lehtiä ja mongolianvaahteroissa neniä. Vasta tänään huomasimme, että helokkimme ja lehtikuusemme ovat alkaneet värjäytyä keltaiseen juhla-asuunsa.

Tänään ostin monen vuoden jälkeen ulkolyhdyn, mutta kuvat eivät ihan onnistuneet, lyhdyn nimi on Kaupunki. Se on talo, jonka erilaisista ikkunoista valo tulee ulos kauniisti. Käykää katsomassa livenä, sillä sivuston kuva ei vastaa lyhdyn viehätystä.


Tänään keksimme, että täytämme lyhdyn ledeillä ja laitamme yläterassille. Se näytti niin hyvältä, että saimme hankittua toisen, kun naapurin Tuula oli asioilla. Kiitos Tuula♥ Toinen näkyy olkkariin ja toinen heti sisääntulijalle vastapäisestä ikkunasta. Siis vain 14.95 tämä keskikokoinen. Ikkunalaudoilla meillä on monta pienempää valkoista lyhtyä, joissa oikeat kynttilät. Ne ovat näitä:


Päivä on ollut pitkä...joululahjoja, kortteja, lahjanarua, ylläreitä...Ken kantaa joulua sydämessään koko vuoden, toimii nyt ja fiilistelee koko joulukuun!


Leena Lumi