Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain Minttulilta Kuusi kuvaa kesästä -haasteen: Kiitos Minttuli ♥ Kuusi kuvaa ei nyt millään riittäisi, sillä meille on tänä vuonna yhteensä tapahtunut niin paljon, että taidan tehdä kaikesta vielä yhden muun koosteen, joten nyt nopeasti tämä ennen kuin lähden kaupoille hankkimaan lisää ledejä. Kuva on toukokuisesta Salzburgista, jonne teimme kahden viikon kevätmatkan. Nyt sain rauhassa seisoa kuvattavana lempeässä kevättihkussa vanhassakaupungissa, kun se edellisenä aurinkopäivänä oli niin täynnä kiinalaisia turisteja, että käännyimme jo sisääntulossa takaisin. Matkan anti oli monipuolinen, mutta se hautasi pikkubiritin sisälläni. Tämä ensimmäinen vuosi Vapaaherran kanssa meni remontteihin ja totutteluun vapaudesta,  mutta seuraavana syksynä meidät löytääkin sitten jo saksan kertauskursseilta. Jatkossa suuntaamme sinne, missä viihdymme molemmat parhaiten eli aina vain alppimaihin. Vanhat ihanat muistot heräsivät ja kaikki oli just kuten haluamme.

Hyvä kun olin matkalta selvinnyt, niin tytöt yllättivät ja veivät minut Jyväskylän yöhön. Meitä on neljä, mutta tässä kuvassa Bessu ja minä Sen Yhden Paikan ulkopuolella. Kotiuduimme joskus aamuneljältä...Oli niin hauskaa, että tästä lähin juhlimme jokaisen pyöreitä sekä 45, 55, 65, 75, 85 -vuotisjuhlia räväkästi. No, siis hyvää paremman ruoan äärellä laatuviineistä nauttien ja jatkot ovat sallitut. Huom. illan dress code oli poikkeuksellisesti pitkät housut, sillä oli toukokuu, mutta halusimme nauttia myös viinipihasta...

Suvella saimme myös uuden perheenjäsenen, sillä tyttäremme Meri ja rakkaansa Teemu ottivat Dinalle kaveriksi shetlanninlammaskoira Taikan. Täällä juttua lisää

Heinäkuussa vietimme pitkää viikonloppua äidillä ja asian kuului tietysti päivä Yyterissä ja toisena päivänä kävimme syömässä perheen kanssa Reposaaren Merimestassa, jota suosittelen!  

Nuorten lähdettyä matkoille saimme pitää Dinaa ja Taikaa luonamme melkein kaksi viikkoa! Koiruudet tekevät talosta kodin, mutta meillä ei ole nyt aikaa omalle koiralle, sillä aiomme olla jonkin aikaa levottomia ja lähteä milloin vain ja minne huvittaa. Nuortemme koirat saavat olla nyt myös meidän koiriamme. Täällä lisää kuvia koiruuspäiviltä.

Sade sopii minulle ja myös puutarhalleni. Pidän tämän vuoden puutarhakuvistani eniten tästä ristinummiruususta sadepisaroissa.

Haastan edelleen Jaelin,  Opuscolon,  Birgitan, Päivin,  Katjan,  Sarpun ja Anna-Liisan

Jos haluat lukea lisää hektisen vuotemme ensimmäiseltä puolivutiskaudelelta, niin löytyy täältä

Lukusuositus on Oma aika -lehti ja siitä kiinnostava Eija Aatelan haastattelu kirjailija Hannu Mäkelästä: Hannu Mäkelän kirjailijaelämää Suomessa ja Venäjällä. Huomatkaa myös Fabian Björkin vaikuttavat kuvat.

Oi!, sunnuntaina tulee sitten toistaikseksi viimeinen Silta...Onko elämää Sillan jälkeen!

Ihanaa viikonloppua tasapuolisesti teille kaikille♥  Ensi viikolla kirjoja, aivan erityinen kakku ja ehkä vähän myös...;)

Love
Leena Lumi

Hollow Talk

Puheenvuoro: Kotimainen kirjallisuus

"Olin kuuntelemassa Helsingin yliopistolla 12 tuolia luentosarjasta Riikka Peloa. Hän kertoi Tsvetajevasta ja omasta kirjastaan Jokapäiväinen elämämme. Luentosarjaa vetää Pekka Pesonen ja hän mainitsi, että Marja-Leena Mikkolalta on tulossa Tsvetajeva -suomennoksia. Se oli vain sellainen ohimennen huomautus, mutta toivossa on hyvä elää. Myöhemmin hän vielä mainitsi, että Kaisa Iäskin julkaisee omia suomennoksiaan Tsvetajevalta. Pitäisin tuota ihan luotettavana tietona.

Olin niin onnellinen tuosta Pelon Finlandia ehdokkuudesta! Totesin, että sen ansiosta uskoni suomalaiseen kirjallisuuskenttään ei ole ihan lopullisesti murentunut. Muuten minusta yleensä nuo ehdokkaat ja koko suomalainen kirjallisuus on vähän semmoista sisäsiistiä. Monet kirjat ja F-ehdokkaat ovat oikein hyviä ja laadukkaita, mutta jotenkin...Suomalaisesta kirjallisuudesta puuttuu usein rohkeus, hurjuus, rajojen ylittäminen, intohimo. Pelataan varman päälle ettei epäonnistuta, mutta aivan toisenlainen luovuus voisi tuottaa LOISTAVIA onnistumisia, uusia nimiä, maailmanluokan kirjallisuutta."

Yllä puheenvuoro paljon kommentoivalta lukijaltani sähköpostilleni. Kuten varmaan arvaattekin, vastaan viikoittain ehkä noin sataan sähköpostiviestiin kommettivastausten lisäksi. Välillä olen parisuhdeterapeuttina, joskus piristän alakuloisia, mutta useimmiten käymme kirjallisia keskusteluja. Tässä S:n kommentissa oli kiintoisaa se, että hän ei kirjoittanut sitä Leena Lumiin. Aivan kuin olisi vaarallista kirjoittaa ulos, että rakkaan kotimaamme kirjallisuus liian usein on samoja nimiä ja liian varman päälle kirjoitettua tasapaksuutta. Puuttuu yllätys. Jää jäljelle kyllästys.

Helsingin Sanomien raati julkaisi oman mielipiteensä aiheesta 16. marraskuuta  Jutussa Kirjallisuus voi sittenkin hyvin - HS-raati tyrmää väitteet suomalaisen kirjallisuuden keskinkertaisuudesta ja tasapaksuudesta. Raati on koottu eri alojen vaikuttajista, mikä tuo vastauksiin raikkautta. Yleislausuma oli, että kolme neljäsosaa vastaajista on sitä mieltä, että Suomessa julkaistaan riittävästi hyvää kotimaista kirjallisuutta. Siis hyvää...

Ja nyt puheenvuoron saavat muutamat raatilaiset:

"Kirjailijoille fyysinen kirja on fetissi. Se tuntuu estävän todellisen luovuuden: miksi kukaan ei luo kielen avulla tarinoita ja maailmoja, kanavasta riippumatta."

Jaakko Veijola, mainonnan suunnittelija

"Turvallisessa ja hyvinvoivassa Suomessa asuvan kirjailijan voi olla mahdotonta kirjoittaa merkittävää yhteiskunnallista kirjallisuutta ajastamme."

Riiko Sakkinen, kuvateiteilija

"Ongelma on kiire. Kirjailijoilla on kiire julkaista ja menestyä, kustantajilla on kiire panna kasaan ja kiire saada kirja liikkeelle varastosta. Kirjakaupoilla on kiire päästä kirjoista eroon. Pahinta on tietysti kirjailijan kiire."

Ville Ranta, sarjakuvataiteilija

"Olen jo kauan sitten luopunut toivosta. En lue enää suomenkielistä kirjallisuutta."

Paul Lillrank, teollisuustalouden professori, Aalto-yliopisto

"Kirjallisuuden suurin ongelma on tällä hetkellä se, etteivät edes aktiivisesti kirjallisuutta seuraavat lukijat enää tiedä, mitä kaikkea julkaistaan.--Palkinnot, kohut, ulkokirjalliset seikat ja samat, tutut, varmasti myyvät nimet nostetaan joka ikisessä lehdessä esille. Julkisuus yksipuolistuu.--Myös kustantajat tuntuvat hyväksyneen sen, että vain muutamalla nimikkeellä tehdään koko kirjakauden tuotto."

Tiina Pystynen, kirjailija ja graafikko

Torstai on toivoa täynnä, joten ottakaa tänään iloa elämäänne Hesarin Pystysestä, jossa Tiina Pystynen sanoin ja kuvin käy taistoon Unhoon jäävän kirjallisuuden puolesta. Leikatkaa talteen!

"Jokainen voi perustaa oman kirjallisuuspalkinnon!"  Pystynen

Kirjallinen ennakkopaljastus: Leena Lumi -blogin paras kirja vuonna 2013 on Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Blogini alusta lähtien paras kotimainen on saanut samalla Leena Lumi Finlandian. Se on vain kunnianosoitus, syvä niiaus, mutta jopa polvistuminen mykistävän upean edessä. Kerran sain tavata oman Finlandia -palkittuni ja hän sai ihan oikean palkinnon: Aila Meriluodon Tältä kohtaa - Päiväkirjat vuosilta 1975-2004 jota hänellä ei vieä ollut. Kirjailija oli Marja-Leena Virtanen kirjallaan Kirjeitä kiven alle

Kuvassa kirjailija Marja-Leena Virtanen ja minä Helsingin kirjamessuilla 2011. Ihana, ihana ihminen ja mikä kirjoittaja ♥ Tästä kuoharien äärestä jatkoimme sitten vielä Helsingin yöhön...hyvän ruoan, viinin ja seuran ääreen.

Mukavaa torstaita! Meikä lähtee nyt tänne...

Love
Leena Lumi

Eräs automatka

Kaisa & Aleksi Kuokka: 24 askelta jouluun

Kaisa & Aleksi Kuokan kirjassa 24 askelta jouluun (WSOY 2013) on mukava idea, jossa voimme kulkea joulukuun ensimmäisestä päivästä valon juhlaan, jouluun, step by step, ja vailla stressiä. Vaikka kirjassa onkin aika paljon askartelua ja herkkujen valmistusta, on yleistuntuma leppoisa. Rauhallisin mielin askartelemme omatekoisen joulukalenterin sekä väsäämme havuista erilaisia kransseja. Kaikki tämä kynttilöiden lempeässä valossa.

Kirjan kuvat ovat Aleksi Kuokan ja ne ovat herkän mattaiset ja värit ovat tarkkaan harkitut. Neljäntenä päivänä leivomme. Teemme joko Mantelista kerroskakkua, Vanhan englantilaisen kakun, Tahmeaa joulupullaa, Kuokan käpykakun tai Puolukkaisen juustokakun. Minä valitsen nyt Mantelisen kerroskakun:

Kakkupohja:

kananmunan valkuaisia 9
suolaa ripaus
sokeria 3,5 dl
mantelijauhoa  8 dl
70 % tummaa suklaata 150 g

Täyte:

kermaa  5 dl
tomusokeria 0,5 dl
kahvilikööriä 3 rkl
liivatelehtiä 2
70 % tummaa suklaata 50 g

Valmistele - Leikkaa valmiiksi viisi leivinpaperia ja piirrä niiden toiselle puolelle halkaisijaltaan 24-26 cm:n ympyrä. Käännä sitten paperit toisin päin ja voitele ne pyöreän muodon kohdalta.

Tee taikina ja paista - Vaahdota valkuaiset ja ripaus suolaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sitten sokeri koko ajan vatkaten. Lopuksi sekoita joukkoon mantelijauho varovasti käännellen. Levitä taikina leivinpapereiden päälle ympyröiden sisäpuolelle. Paista pohjia 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pohjat ovat rapeita ja kuivia. Anna pohjien jäähtyä leivinpaperilla. Sulata sillä välin suklaa miedolla lämmöllä kattilassa ja levitä se jäähtyneiden pohjien toiselle puolelle...

Valmistele täyte - Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vaahdota kerma ja mausta se tomusokerilla ja liköörillä. Tee espressokahvia ja liuota liivatelehdet kuumaan kahviin. Anna kahviseoksen jäähtyä ja lisää se sitten kermavaahdon sekaan.

Kokoa kakku - Nosta alimmainen pohja tarjoilulautaselle suklaapuoli ylöspäin. Kokoa kakku levittämällä väleihin kermatäytettä. Jätä täytettä jäljelle myös koristelua varten. Levitä täytettä kakun pinnalle ja raasta sen päälle tummaa suklaata. Juhlavuutta tuomaan voit ripotella pinnalle vielä hopeakuulia. Nosta kakku kylmään ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Jätämme kakun vetäytymään ja keskitymme lahjojen paketointiin. Jutun otiskko on Paketointi on puoli lahjaa ja siinä olen täysin samaa mieltä. Minä aikuisten oikeasti etsin kauniita joulupapereita jo vuotta ennen seuraavaa joulua, mieten tarkkaan sitomisnarut ja kerään, kuten kirjassakin neuvotaan, pitkin vuotta sopivan kokoisia laatikoita, joihin lahjat on helppo pakata - ja sitten samalla vähän huijata joulu-uteliaita;) Kun koittaa 14. päivä (lue: askel), postitamme joulutervehdykset ja mieluusti omatekemät.

Jutussa Mistä on joulu tehty? esitellään joulunmakujen ja tuoksujen antajamausteet, joista kaneli lienee varmaan ihan huipuin ja sitähän voi sitoa vaikka vanhanaikaiseen joulupakettiin paperinarulla kiinni. Mausteista jumalaisin on sahrami ja olenkin menettänyt sille kokkaajan sieluni...Neilikoita pistellään applesiineihin ja tähtianiksia voi käyttää vaikka glögeihin, mutta voi niitä myös ripotella koristekulhoihin joulun tuoksua antamaan. Muistatteko sitä joulua, kun pyysin Lumimiestä tuomaan kaupasta paljon tähtianiksia ja hän toikin nomparelleja...Oi näitä muistoja!

Uskokaa tai älkää kirjassa tehdään itse makkaraa! Ja ihanaa: Blinejä! Kirjassa onkin niin runsas ruokareseptitarjonta, että aion viedä teoksen ruokakirjoihin. Ruokien lisäksi on mukana myös juomapuoli eli vahvaa glögiä ja munatotia.

Juustot sopivat erityisen hyvin jouluiseksi jälkiruoanksi. Ne ovat hellpa tarjottavaa vieraille ja maistuvat myös perheen keskeisillä herkkuhetkillä. Valitse muutama erilainen juusto, jotka täydentävät toisiaan mutta ovat riittävän erilaisia, kuten manchego, brie, appenzeller ja roquefort. Ota juustot lämpimään reilu tunti ennen kuin niitä on tarkoitus nauttia, näin niiden maut pääsevät oikeuksiiinsa. tarjoa juustojen kanssa joulupipareita ja suolaisia keksejä sekä viikunahilloa, päärynöitä ja portviiniä.

Olen teille usein kertonut, että meidän joulupöytämme on kalapöytä ja pyrimme tuomaan sinne joka vuosi yhden uuden kalajutun. Tänä vuonna se olkoon Kaisa ja Aleksi Kuokan Graavilohirulla korvasienikastikkeella. Nyt vain pitää saada jostain kuivattuja korvasieniä..., sillä eihän suppikset kai tähän...Ruokapuoli on niin edustettuna kirjassa, että saamme myös Burgundin pataa, Tartaria, Siankylkirullaa, Madekeittoa, Manchegokohokasta ja mielettömästi houkuttavia jälkkäreitä. Itse sain ahaa-elämyksen Perinteiseen sienisalaattiin, jonka olen aina tehnyt kuohukermaan: Senkin voi valmistaa smetanaan, joten tuli slaavilaista tuulahdustakin ripaus jouluun. Olen ihan hulluna kaikkiin smetanaohjeisiin.

Tämän hurmaavan kirjan nostaessa joulunodotustunnelmiamma saavumme aatonaattoon, jolloin varmaan jo monessa perheessä koristellaan joulukuusi, sillä on niin kiva herätä aattoon, jossa joulu on jo odottamassa. Aatonaattona ehkä lapset koristelevat kuusta, äiti suunnittelee jo kattausta ja isä noutaa joulukalat ja mädit.

Aatto on tullut ja sen riemut ja ilot. 24 askelta jouluun on kuljettu toivottavasti lumen valossa, mutta ainakin joulun odotuksessa. Kirja saa viipyä esillä, hämärä putoo ja lopulta jouluyö, jonka taikaa odottavat kaikki ne, jotka kantavat joulua sydämessään koko vuoden.  Tämä kaunis tumma kuva olkoon nyt tunnelma siitä hetkestä, kun ollaan jo kahdestaan. Kaikki pikkutontut ovat jo unten mailla ja: Oi jouluyö!


*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

Kiinnostava vierailu!

Tänään sain vieraakseni Oma aika -lehden päätoimittajan, Anna-Liisa Hämäläisen. Olemme jo aika kauan pitäneet yhteyttä lähinnä koirien tiimoilta, mutta nyt oli kyseessä mahdollinen Oma aika -lehden ja Leena Lumi -blogin yhteistyö.

Jälkeen puolen päivän asetuimme pöytään ja oli niin ihana tavata livesti ihminen, josta oli jo kauan ollut etiäinen, että...Ja niinhän se oli, että oli kuin olisi vanhan tutun tavannut. Keskustelun meri oli  tuttavallinen ja monipuolinen. Toisia asioita päätettiin ja jotkut odottavat vielä täyttymystään. Ne odottavat omaa aikaa;) (lue: tekniikan pientä säätöä). Nyt on pakko kertoa, että kun näin ensimmäisen kerran Oma aika -lehden mainoksen televisiosta ja loistavan Miitta Sorvalin, totesin Lumimiehelle, että 'Miitta sanoo sen, mitä minä ajattelen; tämä on ihan mun juttu.' No siitä ei mennyt kauaa kun sain Anna-Liisalta viestin, jossa hän teki esitarjouksen ja sitä tänään rukkailimme. Sanotaan, että perästä kuuluu.

Pääruokana oli gulassia, mutta toki mukana oli jälleen maailman terveellisin salaatti eli caprese Juomana lähdevesi ja alsacelainen valkkari, jälkiruokana Robertsin suklaakahvia kera Aino Samettinen Nougat -jäätelön. (Kahvi oli erityisen super, kiitos Jaelilta tänään samaani pähkinäkahvin, jota sekoitan Robertsiin yhden suhde kolmeen!) Kiitos Jael ♥

Kiitos Anna-Liisa tästä antoisasta päivästä ♥ Olet juuri niin rento ja maanläheinen kuin arvelinkin: Olet ihana! Meistä ei olisi tärkeinä pönöttäjiksi;)

Teille kaikille tiedoksi, että en ole mihinkään katoamassa mutta olen kuin entisen Nauvostoliiton kolhoositalous eli elän viiden vuoden sykleissä ja tulevana ystävänpäivänä tulee viisi vuotta Leena Lumia täyteen. Nyt on pakko saada näkyviin uusi huippu, jota kohden kulkea. En ole etsinyt mitään, mutta elämä on suuri seikkailu ja tarjoaa toisinaan uusia näkymiä, kun vähiten osaat niitä odottaa. Jotain tapahtuu, mutta mitä se on, sen saa huominen kertoa...

Love
Leena Lumi 

PS. Anna-Liisan juttu päivästämme

I Will Survive   (ohita se hiivatin mainos...;)

Vessaremontti - Vierasvessan uusi kuosi

Vierasvessamme kokonaisuudessaan sekä alakerran aulamme lattia ovat nyt uudessa kuosissa. Perjantaina saimme päälle sähkölämmityksen uusille lattioille. Aulassa ei ole mitään erityistä, mutta se on siis samaa tummanharmaata laattaa mosaiikkipiristyksillä kuin vessa ja alakerran tuulikaappikin. Kynnykset on poistettu. Tästä vessasta piti tulla varsin värikäs ainakin takaseinän osalta, kaipasin turkoosia tai oranssia, mutta alkoi hirvittää, että jos kyllästyy. Päädyimme siis hyvin tavanomaiseen eli vain valkoista ja tummaa harmaata.

Alakerran vessamme on kapea, mutta sen lisäksi se oli todella ahdas liian syvän, kaiken tilan vievän kaapiston takia. Nyt löysimme kuin vahingossa lavuaarin, joka on just vessan levyinen ja niiden alle valkoiset kaapistot, joiden syvyys on vain 30 senttiä.

Hana on italialainen ja miellyttää vieläkin, vaikka valitsin tämän aika nopeasti ja kuin välisoittona. Pikkuvessan seinät ovat kiveä ja maalasimme ne valkoisiksi (egg white) ja vain takaseinälle tuli korkeakiiltoinen harmaa laatta.

WC-rullateline on sepän työtä täältä Samasta paikasta on tulossa myös pyyheliinateline, mutta saamme odottaa sitä vielä jokusen viikon, niinpä laitoimme tilapäisesti seinälle korutelineeni, jonka toinen kappale tosin toimii yläkerran isossa vessassa hyvin pyyhkeille. Nyt vain kävi niin, että löysimme tälle WC-rullalle parin eli samat ulospäin pyörtävät kiehkurat tulevat lopulliseen pyyhetelineeseen. Ja täältä se naulakko nyt löytyy jutusta Vessaremontin viimeinen silaus ja...

WC-pytty on aika perusjuttu, mutta tosi moderni entiseen verrattuna. Mattona on toistaiseksi vanha, mutta tasokas sveitsiläinen luonnonvaalea. Ennen remonttia tähän vessaan ei mahtunut normaalikokoinen matto...Vielä tekemättä on takaseinän laattojen ja kiviseinän välinen saumaus.

Tässä näkyy vähän kaapistoja, joiden avulla siis teimme tilaihmeen. Olemme erikoistuneet tekemään ahtaista tiloista isoja ja on tosi vaikea uskoa, että 35 sentin lyhennys entiseen kaapistoon verrattuna tuntuu niin isosti: Se tuntuu minusta neliön lisätilalta!

Kaapistotilaa on riittävästi eli isompi kaksiovinen ja sitten pienempi yksiovinen. Mitään siivousjuttuja meidän ei tarvitse täällä säilyttää, sillä alakerrassa on erikseen pyykinkäsittelyhuone, jossa mm. komero siivoustarpeille ja pesuaineille etc.

Peili on hyvin tavallinen: yläosassa on valot ja alareunassa ihan pieni hylly Kivi-tuikuille tai vaikka meren kotiloille.

Niin...olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen ja vaikka minä tein kompromissia värien suhteen, sain siltikin mukaan turkoosia ja oranssia! Ja myös turkooseissa pyyhkeissä löytyy...

Kiitän, miten olette eläneet tätäkin tapahtumaa kanssani ♥  Remontti on sekä kiinnostavaa että rasittavaa, mutta vielä tähän asti lopussa on kiitos seisonut.

Love
Leena Lumi

Nyt jo amarryllisaika vierasvessassa ja pyyheliinanaulakko on paikoillaan:

Tämä on ihan meidän juttu!

Löysin vierasvessaan Kodin Ykkösestä aika jännittävät hammasmukit sekä saippua-alustan. Ne ovat aivan kuin kiveä, mutta

Lumimies on muovin asiantuntija ja vakuutta niiden olevan muovia. Sitä parempi: Kiven tyylikkyys, mutta eivät mene helpostikaan rikki.

Muita remonttejamme etc.:


Keittiöremonttimme

Saunaremonttimme

Kirjasto/toimistoni sisustustilaihme

Grilli/ruokakatoksemme

Joku viettää yhä lomaa etelässä, lekottaa puutarhassa....

Joku viettää yhä lomaa etelässä,
lekottaa puutarhassa Eedenin.
Täällä on pohjoista - ja ystäväksi
syksyn tänä vuonna valitsin.

Elän kuin vieraassa talossa,
josta näin unta, jossa ehkä kuolinkin,
ja jotain outoa illan raukeudessa
heijastuu salavihkaa peileihin.

Tummien matalain kuusten alla
kanervat suhisevat tuulena.
Kuin veitsi, vanha, rosoinen,
kuun sirpale loistaa himmeänä.

Tänne toin viimeisen pyhän muiston
ei-kohtaamisesta kanssasi -
kylmän, kevyen ja puhtaan liekin
voittona kohtalostani.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)

Jouluruusu on marraskuun lumoa: Kaikki on tässä ja nyt!

Jouluruusun lumous on kuin kaikki maailman rakkaus ja ihmetys, ensimmäinen tanssi rakkaasi kanssa...se huumaava tunne: Olen löytänyt ihmisparini. Arjesta tulee juhlaa, vuodet kulkevat kulkuaan, mutta kaiken aikaa varma tieto: Unforgettable!

Arki on usein parasta, mutta välillä oudon kiireistä. Sitä mietti, kun lapset olivat pieniä ja kaikki oli samaan aikaan:lapset, ura, talon rakentaminen ja sitten vielä monta muuta juttuä päälle, että 'missä on minun oma aikani'. Olin keskiviikkona kontallani märässä maassa ja kuvasin jouluruusua sateen jälkeen ja tajusin: Oma aika on tässä ja nyt. Muuta ei ole. Tämä riittää. Hengitys alkoi kulkea paremmin. Listahullun listat katosivat, kaaos järjestyi ja vaikka taivas olisi tippunut juuri silloin, olisin vain tyynesti katsonut ja löytänyt fatalistin itsessäni. Älä hermostu sellaisesta, jolle et voi mitään. Ole virta virrassa ja anna mennä elämän rytmissä.

Alakerran remontti vetää loppusuoraa eli kalusteet on kiinnitetty eilen. Sähkömies saapuu tunnin sisällä ja enää puuttuu vain eräs sepän työ. Kuvia tulee, kunhan ehdin. Mutta nyt on muuta. Alan raivata makkarin kirjahyllyjäni, joka onkin oivallista aikaa mietiskelyyn. Tänään ei laiteta gourmet -ruokaa, vaan arjen pelastusta eli soppaa. Huomenna grillaamme ja sunnuntaina on menoa, vaikka emme niin olisi halunneetkaan. Tiedättehän launtain suurimman lumon, kun voi filmien ja herkkujen äärellä sanoa toiselle:' Miten mahtavaa, huomenna ei tarvitse mennä mihinkään!' Ihan aina se ei ole mahdollista, mutta onneksi aina tulee uusi lauantai...

Ilman jouluruusua en löydä polkujani marraskuun pimeässä, lumen valon ollessa vasta matkalla. Ilman sitä ei tule joulua. Helleborus sai minusta kiinnostuneen ihailijan. Haluan tietää tästä ihanuudesta kaiken. Kuvan yksilö on 'Verboom Beauty' ja kyseessä on kokeilu, jota minä ja Viherlandian 'tytöt' seuraamme hellästi...Jos haluat tietää lisää jouluruususta mene tänne

Vuoden toiseksi viimeisenä kuukautena muistan aina sen, kuinka kerran päätin, että aloitan joka vuosi kolme uutta 'juttua' koko elämäni ajan. Aikaa vahvaa, myönnän, mutta siinä on pitkä ja antava jälkimaku: nahkaa, multaa, tahtoa, uskallusta, ripaus tallia ja paljon jouluruusua. Nyt kohta seisotaan taas uusien ratkaisujen edessä. Mitä ne sitten ovatkaan, mihin minut vievät: Olen valmis antautumaan elämälle.

Mitä sitten on tullakseen, kaikki voidaan lopultakin tiivistää vain kuuteen sanaan:

Muistatko miten...joit aurinkoa nilkkani iholta.

Koirani lukee minua meripihkasilmillään: Olen läpivalaistu.

Ei ole toista. Minun on ainoa.

'Sealed with the kisses': Ensirakkauden tähtitomua.

Tämä minusta jää: lumi, sade, janosi.

Toivotan kaikille pitkän jälkimaun viikonloppua ♥  Palaan kirjan kanssa heti kun ehdin. Saan vieraan tiistaina ja koko maanantain valmistan seuraavan päivän ateriaa, joka vaatii onnistuakseen aikaa, intohimoa ja pitkää haudutusta. Monet parhaat asiat syntyvät juuri ajasta, intohimosta ja pitkästä haudutuksesta. Ottakaamme aikamme ja olkaamme jouluruusun helliä niin itsellemme kuin läheisillemme.

Love
Leena Lumi

Windmills of Your Mind

Birgitan punajuurikeitto

Tässä ehkä yksi herkullisimmista Ruokareseptit Leena Lumissa eli Birgitan Punajuurikeitto. Kiitos Birgitta ♥

Guten Appetit!

PS. Ja tästä kirjasta löytyy lisää punajuurireseptejä.

Omena-aprikoosifilotorttu

Ennen kuin antoisa ruokakirja Ruoasta viiniin - Makumatka Euroopan halki lähtee arvonnossani voittaneelle eli uuteen kotiin, laitan teille tämän hurmaavan rseptin, jonka antoi minulle Antti Vahtera ja kuvasi Arto Kangas. Olen hulluna Apfelstrudeliin, joten...

filotaikinaa
3 omenaa
100 g aprikoosia
1 appelsiinin mehu ja raastettu kuori
1 rkl hunajaa
50 g hienoa sokeria
150 g voita
2 rkl kanelia
2 dl kuohukermaa (jäätelökin käy)

Tämä on muunnos perinteisestä omenastruudelista. Kuori omenat ja kuutioi aprikoosien kanssa pieneksi. Sulata kattilassa puolet voista ja lisää aprikoosit. Anna niiden pehmetä hetkisen ajan. Lisää omenat, hunaja, puolet sokerista ja kuullota hetki hiljaisellla lämmöllä. Lisää appelsiinin mehu ja raastettu kuori, ruokalusikallinen kanelia ja keitä kunnes liemi on lähes kokonaan kiehunut pois. Jäähdytä.

Levitä filotaikinalevy pöydälle. Sulata loppu voi ja sivele voita taikinan päälle kevyesti. Sirottele sokeria ja kanelia pinnalle. Toista edellinen työvaihe kahteen kertaan. Lisää omena-aprikoosiseos taikinan reunaan pitkittäin lähes koko levyn pituudelta. Kääri rulla kiinni ja paina päät yhteen. Nosta leivinpaperin päälle uunipellille ja voitele pinta vielä voisulalla. Paista 280-asteisessa uunissa muutama minuutti rapean kypsäksi. Anna hetki levähtää ennen leikkaamista. Tarjoile kevyesti vaahdotetun kermavaahdon kanssa.

Tähän on kirjassa viinisuosituksena makeahko valkoviini, vaikka Brauneberger Juffer-Sonneuhr Riesling Spätlese, joka on juuri kuin Rilken runo..."Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,/ und auf den Fluren lass die Winde los./ Peitä varjoihin aurinkokellot/ ja valloilleen päästä tuuli toinen/ (suom. Eve Rehn) 

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Ruokakirjat Leena Lumissa

Anja Snellman: Pääoma

Tyttö, Siepurin viimeinen tyttö, niin kuin Ludmila häntä kutsuu, syntyy Muistokirjan kuvauksessa lämpimänä mutta tulisena kesäkuun iltapäivänä vuonna 1944, horoskooppimerkiltään kaksosena, syntyy kolme kiloa ja sataviisikymmentä grammaa ja neljäkymmentäkahdeksan senttiä, Muistokirjan ensi sivuille on liimattu ensimmäinen hiuskiehkura ja piirretty ensimmäiset käden – ja jalanjäljet, syntyy hetkeä ennen kuin synnytyssairaala ja koko kaupunki evakuoidaan vihoviimeisistä suomalaisista.

Tyttö ei ime maitoa eikä itke. Tyttö ei päästä ääntäkään. Ei liiku. Hengittää kyllä. Arka kuin metsäneläin. Silmät kuin suitsinrenkaat.

Kuikansiivissä siskontuhkaa.

Sain lapsena tartunnan. Sen nimi on Maru.

Luettuani Anja Snellmanin teoksen Pääoma (Otava 2013) saatoin vain hämmästellä, että en ollut löytänyt häntä ennen.  Olen tietenkin kuullut hänen muista kirjoistaan, mutta ehkä maailmankirjallisuuden himoni on ollut liian syvä tai sitten olen pelännyt suomalaista dialogia, joka liian usein on kohdallani aiheuttanut myötähäpeää, joskin myönnän: Dialogien kömpelyys on katoamassa, hyvä kieli on tulossa takaisin. Pääoman kohdalla kieli on kaunista, koskettavaa, ’minun kieltäni’. Miten onnekasta kuitenkin, että Snellman ei anna kirjan aiheen, erilaisen siskon tarinan, hukkua kieleen. Marun tarina on koko kirjan tähtitomuinen muisto, joka on kirjoitettu häpeän, ihmetyksen, katumuksen ja ikävän musteella. Anja Snellman laittaa todellakin itsensä likoon, hän polvistuu ja katsoo suoraan kohti kokemaansa.

Viipurin (Siepurin) viimeinen vauva lähtee evakkotielle, jossa oli myös juuri rippikoulun käynyt äitini. Junat lähtivät, toiset eivät, junat savusivat, huusivat, sekasortoa, verenhajua. Ehkä äitini tai hänen äitinsä, mammani, katse hipaisi Marua kantavaa Ludmilaa,  Tai Ruslania, perheen isää. Emme saa tietää. Eikä hiljainen vauva ole todistajana vaan hymyilee vaieten kuvassa, jossa vieläkin näkee suu-kitalakihalkion vinon hymyn, parantumattoman haavan. Silloin leikkaukset eivät olleet tämän päivän tasoa, eikä silloin annettu puheterapiaa, jota Maru olisi kiivaasti tarvinnut. Hänelle tuli sitten oma marunkieli, jota parhaiten ymmärsivät vain vanhemmat ja sisar Anja eli Anu. Vanhempien jälkeen Anusta tuli Marun pienen, hiljaisen elämän tulkki. Usein vastentahtoinen sellainen, vielä useammin hyvin hämmentynyt ja vastauksia kaipaava: Mikä Marua oikein vaivasi? Miksi hänen polvensa turposivat? Miksi hänen oli vaikea puhua? Miksi hän oli niin arka? Miksi kukaan ei tehnyt mitään? Miksi hävetti, vaikka se ei ollut kaunista?

Vaikka Anu syyttääkin paljon itseään, hän oli Marulle lopultakin elämän aurinko, kuu ja tähdet. Pikkusisko oli hänelle läheisin, vaikka sisko oli usein hävennyt häntä, nopeuttanut askelia, kun kuuli kiusaajien huutelevan kaduilla, mutta hän oli myös ollut sisko, joka halusi tietää, auttoi paljon etenkin vanhempien jälkeen sekä oli kumppani lapsuuden kodin päättymättömässä elämänvalheoopperassa. Ludmilan ja Ruslanin ’paukut’ eivät missään vaiheessa riittäneet Marusta huolehtimiseen. 

Vanhemmilla oli omat tähtiroolinsa, joissa myyttiset karhutarinat, pakkomielteisyys, holtittomuus, masennus ja väkivaltaisuus tanssivat paritanssiaan. Maru kosti kaiken pakenemalla komeroon ja vaikenemalla, Anu löytämällä ulkopuolisen elämän, johon taas Marun kyvyt eivät yltäneet. Tosin Maru kävi kauan töissä, maksoi jopa Anun vaatteita, tanssitunteja ja monia muita asioita, mutta se ei ollut sama kuin olla tasavertaisena ja kuultuna mukana.

Snellmanin Pääoman sisällöllinen ansio on kirjailijan luonteessa: Hän uskaltaa panna itsensä likoon.  Ja hän tekee sen tavalla, jossa lukija ei tunne itseään tirkistelijäksi, vaan hätkähtää ajattelemaan, miten me tosiaankin olemme kohdelleet ja edelleen kohtelemme omia syrjästäkatsojiamme. Minulla on sukulainen, joka vaikean sairauden takia tuottaa vaikeasti puhetta. Jotkut saavat siitä selvän, minä en. Olen yrittänyt, mutta kun en, niin en. Minulla on ystävä, joka tietää, että hänellä on kaksi velipuolta, mutta hän ei halua kohdata heitä. Eihän sitä tiedä, mikä särö siitä voisi tulla melkein täydelliseen elämään. Ja sieluun. Mutta tiedän, että asia vaivaa häntä. Tällaisia juuri me olemme. Ei yksin Anja Snellman vaan meistä liian monet. Toisaalta ja onneksi nyt meillä on Toisenlaiset frendit ja monta muuta juttua, johon kehitysvammaiset pääsevät tähtirooleihin. Mutta kun…Kuka on sanonut, että Maru oli edes kehitysvammainen? Hän oli syrjässä kyyröttävä vaikenija, joka olisi kunnon kannustuksella ja vahvalla tuella voinut kyetä mihin vain.

Helsingin Sanomissa Hanna Syrjälän jutussa Isosiskon mysteerin jäljillä, Anja Snellman kertoo valmistuvansa pian terapeutiksi.  Mielen mysteerit kiinnostavat, mutta ehkä vahvin primus motor lienee ymmärtää Marjatan eli Marun, isosiskon mysteeri osana oman elämän mysteeriä. Haastattelussa Anja kuvailee siskonsa elämää yksinäiseksi ja traagiseksi, mutta:

Silti Marulla oli omat ilon aiheensa: Suomalaiset tv-sarjat, aleksanterinleivokset, uudet perunat ja lohi, joulu, Anjan tyttäret.

Tästä Snellmanin kauniista muistokirjoituksesta edesmenneelle sisarelleen minulle tuli mieleen eräs toinen kirja, jossa koin yhtä voimakkaasti syrjästäkatsojan puolesta: Bo Carpelanin Axel Axelissa tosin en voinut tuntea myötätuntoa hänen sukulaisiaan kohtaan, mutta Pääomassa samastuin vahvasti Anuun. Ja sitten muistin Södergranin kirjasta Kaikkiin neljään tuuleen:

Kosmoksen runot voivat olla vain kuiskauksia.

Maru, hiljainen kuiskaus, joka soi kauas.


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Sara/P.S. Rakastan kirjoja,  Kirjasähkökäyrä  Sonja  ja Jokken kirjanurkka

Kirjasto/toimistoni edullinen sisustustilaihme ja leikkiä valoilla

Käydessämme Kodin Ykkösessä hankkimassa jotain tärkeää remonttiin, näin ikkunassa Strada-hyllykön. Ensin se näytti minusta nuorisojutulta, mutta yhtäkkiä tajusin: Tämän kalusteen avulla voimme palauttaa 90 senttisen runkopatjavuoteen takaisin kirjastoon, jossa sille on ollut hämmästyttävän usein kysyntää. Kerron sisustusmuutosta samalla kun leikimme kuvilla vähän valoleikkiä. Tässä siis hyllykkö niin, että sängyn viereinen lukuvalo on päällä.

Tässä sama ilman lukuvaloa. Tarina on siis se, että tuo vähän näkyvä, äidiltä saamamme jättimäinen lukutuoli oli ennen sänkynurkassa eli ikkunaseinällä ja päätyseinällä oli apukirjahyllykkö, huonekalu, joka oli funkkiskaudeltani ja ei yhtään enää tuntunut minulta sekä oli varsin leveä, tosin siihen kyllä sitten kirjoja myös mahtui...

...mutta sängyn oli aika palata ja samalla kauppareissulla löysimme siihen myös pellavaiset lakanat, jotka näykyvät jossain näistä kuvista.

Kuvat on otettu useina eri hetkinä, viimeiset tänään, kuten tämä, jossa iiristaulu on jo saanut antaa hiukan tilaa ledeille ja itse hyllykölle. Nyt ylähylly saa toimia paksujen kynttilöiden säilytyspaikkana, suvella siitä voi kasvaa ja roikkua alaspäin vaikka muratti.

Tässä näkyvät jo pellavaisiin tyynynpäälisiin peittyneet tyynyt. Huoneen vihreä väri on tyttäremme tarkka harkinta, sillä tämä huone kuului hänelle kauan ennen kuin hän muutti alakerran 'yksiöön' omalla sisäänkäynnillä.

Strada-hyllykkö maksoi tarjouksessa muistaakseni 79 euroa ja sen sivupuut ovat täystammea. Hyllykköä myydään myös leveämpänä ja sitä saa sekä valkoisena että mustana. Kuvissa ei näy alin hyllytaso, jossa voi pitää vaikka villalankakoria, sisustuslehtiä tai talvella varahuopaa.

Jotenkin tästä 'kirjastopesästä' vain niin pidän...Tosin vuode on tavallista matalampi, sillä laitoimme sängystä aikanaan jalat poikki, että suuriruhtinatar Olga olisi siihen päässyt myös ikäneitona paremmin menemään, mutta tuo ei mitään haittaa, sillä nyt Lumimies on keksinyt, että tästä tuleekin jenkkisänky: Koko helahoidon päälle joustinpatja ja sen päälle pedari, niin juttu on siinä. No, tosin uskon, vasta kun näen;) Kun olen seurannut tyttäremme sisustusta, kaikki on matalaa vuoteesta ja sohvasta pöytiin eli jotain japanilaista tyyliä sitten...otaksun. Minun työnurkkaukseni on nyt sängyn jalkopääseinän kulmauksessa, ikkunan vieressä ja vasemmalla seinällä, ikkunaseinää vastapäätä, on rakas, vanha Lundiamme täynnä kirjoja. Minusta tapahtui tilaihme!

Love
Leena Lumi

Täällä sama Strada joulun jälkeen...

Vuoden 2013 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa & Arvonnan Tulos!

Tämän vuoden kauneimmat kirjan kannet -kisa oli tiukin, mitä on blogissani ikinä ollut. Voittajaksi tuli Pikkupöllö 24 äänellä, toiseksi tuli Lumoava Joulu 23 äänellä ja kolmannen sijan jakavat Persikoiden aikaan ja Haltiakuusen alla kumpikin saamallaan 9 äänellä. Ihania kansia kaikki ♥

...kuten myös Kesä Baden-Badenissa, joka olisi ollut viides 8 äänellä.

Arvonnan voittajaksi tuli Tiitsa, toiseksi Allu, kolmannelle sijalle nousi Minttuli, neljännelle Annika ja viidenneksi Katri Onnea voittajille ♥ Odotan voittajien ilmoittavan minulle palkintovalintansa täältä ja sen jälkeen kertovan minulle sähköpostilleni leenalumi@gmail.com postitusosoitteensa, että saan kirjat matkaan. Huomatkaa, että ensin valitsee voittaja, sitten toiseksi tullut etc. Merkitsen valitut varatuiksi vahvalla pinkillä. Odotan ke 13.11. klo 12 asti ja ellei joku voittajista siihen mennessä ilmaannu, nostamme uuden arpalipun eli jono nytkähtää sitten siinä kohtaa eteenpäin...

Lämmin kiitos kaikille osallistujille ♥ Myönnän, että tämä on vuoden työläin arvontani, mutta mitäpä en tekisi kirjojen ja myös niiden kansien esteettisyyden eteen. Kaikkihan alkoi siitä, että tunsin kansiin kiinnitettävän liian vähän huomiota. Olisittepa nähneet Kate Mortonin suomentamattomien kirjojen kannet salzburgilaisessa kirjakaupassa...Mikä vahinko, että en tajunnut kuvata, mutta kansien lumo vei keskittymiseni. Pidin kyllä jo Paluu Rivertoniin kannesta. Näin jokin aika sitten unta, että kohta suomennetaan lisää Mortonia...

Seuraava arvontani onkin sitten ystävänpäivänä ja silloin Leena Lumi täyttää jo viisi vuotta: Uskomatonta, mihin kaikki aika katoaa...

Ensi viikosta sen verran, että olen lukenut kirjan ja toisenkin, mutta en ole ehtinyt niistä kirjoittaa, joten aloitamme uuden viikon ma tai ti eräällä hyvin edullisella sisustusjutulla, jolla tein kirjasto/tomistostani tilaihmeen ja sain tänne takaisin vuoteen, jolle on ollut silloin tällöin tarvetta. Näette sitten;)

Love
Leena Lumi

The Winner Takes It All