lekottaa puutarhassa Eedenin.
Täällä on pohjoista - ja ystäväksi
syksyn tänä vuonna valitsin.
Elän kuin vieraassa talossa,
josta näin unta, jossa ehkä kuolinkin,
ja jotain outoa illan raukeudessa
heijastuu salavihkaa peileihin.
Tummien matalain kuusten alla
kanervat suhisevat tuulena.
Kuin veitsi, vanha, rosoinen,
kuun sirpale loistaa himmeänä.
Tänne toin viimeisen pyhän muiston
ei-kohtaamisesta kanssasi -
kylmän, kevyen ja puhtaan liekin
voittona kohtalostani.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)
Kaunis runo ja kuva niin kaunis:)
VastaaPoistaJael, kiitos.
PoistaIhanat tunnelmat tässä postauksessa, juuri katselin yle-areenalta sitä jotain yltiöromanttista sarjaa, mikä ei ole lainkaan tapaistani, mutta kipeenä tulee tehtyä sellaistakin, olihan se muutteesta ihan kiva ja tänään taas silta, miten selviänkään kun se loppuu :) Koitetaanpas nyt selvitä tästä pimenevästä ajasta ja siirtää katseet joulua kohti...sehän on ihan just ja pikkujoulukausi alkaa tuossa tuokiossa...sitten taas päivät pitenee, sitä odotan niin kovin...
VastaaPoistaSarppu, kiitos. Miksi sitä ei voisi suoda itselleen viihdettä. Minä nautin tänään Aino Samettinen Nougat -jäätelöä kun tulee Silta. Toisiksi viimeinen jakso: Onko elämää Sillan jälkeen!
PoistaMiten olet nyt kipeänä...sanonko - taas. Muistithan sen D-jutun. Tapasin muuten tänään yhdessä tilaisuudessa erikoissairaanhoitajan, joka käyttää D:tä 100 mikrogrammaa joka päivä ja hänkään ei ole ikinä flunssassa, kuten en minäkään enää. Minulla siis vain 50 mikrogrammaa.
Minä en niin odota päivien pitenemistä, sillä elän juuri sitä aikaa jota rakastan. Joulun odotusviikot ovat ihan hurmaa ja sitten ne pitkät hitaat joulunajan viikot.
Tähtien valoa sinulle!
Hei Leena! Olen kovasti nauttinut blogistasi, vaikken tätä ennen ole kommentoinut. Joka tapauksessa, kiitos ihanista kirjoituksistasi! :) Sellaista olisin kysellyt, että osaatko suositella jotain Ahmatova-kirjaa? Muutaman hänen runonsa olen juuri sinun blogistasi bongannut ja vakuuttunut siitä, että niitä on saatava lisää. -Taru
VastaaPoistaTaru, kiitos. Ehdottomasti osaan: Aloita kirjasta Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012), joka oli ilemsytmisuvuonnaan blogini kaunein kirja. Siinä on sekä Ahmatovan runoja, elämäkertaa kuin myös uniikkeja valokuvia. Etsi kirja oikesta palkistani ja klikkaa kuvaa, niin näet tekijät ja saat esimakua mikä helmi on kyseessä. Jos voit, osta kirja omaksi. Minä palaan aina Fontankan taloon...
PoistaFontakankan talon jälkeen tulee niin kova nälkä Annan runoihin, että sitä ei pidättele mikään muu kuin Anna Ahmatova - Valitut runot. Suomentaja Marja-Leena Mikkola. Ostin kirjan Adlibris-nettikaupasta, sillä muualta en sitä saanut. Nyt just muuta en osaa mainita, mutta eiköhän tämä riitä alkuun...Toki aion hankkia Ahmatovasta kaiken, mitä löydän. Muuten: Marina Tsvetajeva, josta Riikka Pelo kirjoittaa romaanissa Jokapäiväinen elämämme oli Annan ystävä, joten sitäkin kautta Pelon kirja iski suoraan tajuntaani. Marinan runoja taitaa just suomentaa Marja-Leena Mikkola...
Hei taas! Suuri kiitos perusteellisesta vastauksesta! Kuulostaa kyllä aivan ihanalta tuo Fontankan talo, on aina mielenkiintoista lukea myös ihmisestä runojen takana ja vielä valokuviakin. Taidanpa tietää, mitä ostan itselleni joululahjaksi. ;) Riikka Pelon Jokapäiväistä elämämme -kirjaa eräs lukeva ystävänikin ehti minulle suositella (en tosin silloin tiennyt Ahmatova-yhteydestä), joten täytynee lisätä lukujonoon sekin! -Taru
PoistaOle hyvä vain. Fontankan talossa on parasta mitä voit itsellesi antaa ja sen jälkeen alat kaivata lisää Ahmatovan runoja;) Pelon kirja kuuluu minusta tähän kuvioon. He olivat Annan kanssa molemmat runoilijoita, mutta ihmisinä aika erilaisia. En kerro nyt kaikkea, että sinulle jää jotain uuttakin löydettävää.
PoistaMukavaa tulevaa viikkoa!