Viikonloput on toivotettu etc., mutta
en voi olla heti jakamatta näitä suloisia hiirulaiskuvia kanssanne. Kuten tiedättekin sisareni aviopuoliso on luvialainen
lehti- ja luontokuvaaja Pekka Mäkinen, jonka loistavia otoksia olen teille tarjoillut karhuista lintuihin ja kaikkea siltä väliltä. Nyt on vuorossa pieni hiirisarja, jota Pekka on työstänyt neljä vuotta:
Luontokuvaus ei ole kärsimättömien puuhaa! Kukapa ei heltyisi kun katsoo noita silmiä ja pyöreitä korvia..
.'Tässä minä odottelen, mitä lintujen ja oravien talvipöydiltä putoilee...Nälkä jo kurnii masussa.'
'Iiiiik, nyt minusta kuitenkin tuntuu, että joku seuraa touhujani...' Tähän on hyvä lisätä, että sain just kuulla, että kahdet uudet silmälasit ovat saapuneet ja noudettavissa, mutta
Personal Trainerini pakottaa minut pitkälle lenkille ja kaksi päivää lepoa. Eilinen menikin kauppojen hullunmyllyssä, joten nyt yritän olla kaksi päivää
out of office. Ensi viikolla tulee monta kirjaa...Ihana viikonloppu edessä, sillä Lumimies lupasi kokata koko viikonlopun;)
'Olen introvertti hiiri, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa julkisuuteen, jota tämä poseeraaminen edellyttää, joten taidanpa kaivautua lumen hellään syliin...'
'No niin, nyt sitä saatiin oma lumiluola-aika. Kukaan ei löydä ja saan rauhassa miettiä omia hiirulaisajatuksiani. Unohdinkohan jotain...Jaa no, pitäähän sitä jollakin tavoin reviirinsä merkitä.'
Kiitos Pekka ♥
Smile
Vaikka en kyllä yhtään hiiristä välitä, täytyy myöntää että aivan ihania kuvia!
VastaaPoistaPioni, no luonto on luonto ja minä pidän taidan pitää melkein kaikesta...,mutta joskus ihmettelen, miksi hirivkärpäset ja punkit;) Kiitos psta!
PoistaIhania kuvia! Minä tykkään miltei kaikista eläimistä, niin käärmeet pois ja muut saisi olla:)
VastaaPoistaTaina, kiitos psta! Luonto on ihmeellinen.
PoistaVoi miten suloinen hiirulainen, vaikka inhoan niitä yli kaiken, iiiiiiik. Eikös ne tee 400 poikasta vuodessa? Meidän saariasuntoon pesityy välillä hiiriä ja seinät vain ropisee yöllä, kun hiiret pitää lystiä. Pekka on tehnyt hurjan hienoa työtä kuvien kanssa :)
VastaaPoistaMai, se on silti suloinen;) Luonto on luonto on luonto.
PoistaEihän näitä söpöläisiä kukaan ruokakomeroonsa kaipaa. Meilläkin oli merenrantamökillä kova työ pitää hiiret ulkona.
Kiitos psta. Hän osaa keskittyä. Ja on kamerasilmää.
Aivan ihanat hiirikuvat ♥
VastaaPoistaMinä tykkeen kaikista elukoista, niillä on oma tehtävänsä :)
On hän vaan mainio kuvaaja, no mikä ettei kun lehtiinkin kuvaa.
Kerrankin pääsen katsomaan kuviaan, kun on tästä ollut puhettakin.
Hyvää viikonloppua Leena :)
Seijastiina, no eikö vain. Kiitos psta♥
PoistaNiin miekin, melkein kaikista. Mikä ihme tehtävä on punkilla tai hirvikärpäsellä;)
Olethan ennenkin nähnyt: Muista nyt nukkuva karhu, nukkuva kettu ja ne supit aamuauringossa vai oliko se iltakuva ja sitten monet, monet lintukuvat....
Kiitos samoin sinulle!
Suloisia niin kauan kuin ovat poissa omalta tontiltani :) Käsittämätön kammo hiiriin, olen ihan kädetön kun näen hiiren :( Mutta kuvissa ovat kuin pehmoleluja !
VastaaPoistaPivi, niin...;) Minulla on ollut hiiri lemmikinäkin, se oli oikein jouluhiiri. En minä osaa hiiriä pelätä, mutta kylläkin melkein pyörryn jos hirvikärpänen tarttuu hiuksiin. En tiedä mitään yhtä iljettävää.
PoistaVoih, vaikka hiiristä en tykkääkkään, niin täytyy myöntää...suloinen on...:)
VastaaPoistaIrmastiina, no juu, onhan ne söpöjä;) Kiitos psta.
PoistaOi miten hienot kuvat ja ihanat tekstit. Tuli sellainen hassusti hyvä mieli, kiitos <3
VastaaPoistaElegia, kiitos psta. No, olen yrittänyt ehdottaa Pekalle, että tekisimme yhdessä lastenkirjan...
PoistaOi muistan miten paljon pidinkään kirjasta Kaislikossa suhisee...
♥
Hiiret ovat oikeastaan söpöjä ja nämä kuvat mielettömän hienoja:))) Kiitos kuvaajalle ja sinulle kun saa katsella!
VastaaPoistaHyvää ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa ♥
Minttuli, niinhän ne ovat ja kiitos psta. On ilo jakaa;) Hiiret ovat pääosassa mm. Esko-Pekka Tiitisen ja Tuula Tiitisen kirjassa Onnen omat...
PoistaKiitos samoin sinulle ♥
Enpä olisi uskonut, että kammoamistani hiiristä saa noin suloisia kuvia! :)
VastaaPoistaJonna, siinäs näet;)
PoistaLiikuttavan ihania. Etenkin tuo maastoutuminen:). Hiiret on söpöjä, mutta ei niiden kanssa tahdo saman katon alla asua.
VastaaPoistaMine, jotenkin lystikkäitä. Eihän niiden kanssa voi asua...;)
PoistaVoi mahdoton, ihana kuvasarja! On taitava kuvaaja tuo siskonmiehesi!
VastaaPoistaMatkatar, kiitos psta. Tämä sarja tuo hymyn huulille ainakin minulle, toivottavasti sinullekin.
PoistaKiitokset Pekalle ihanista hiirikuvista täältäkin!
VastaaPoistaMies tuli kurkkimaan, että mitä tässä päätteellä niin nauran. Nauroi pian itsekin. Näistä tuli kyllä niin mukava mieli, kiitos!
Rita, ole hyvä ja kiitos psta.
PoistaEikö vain;) Tuo häntä lumen päällä on ihan huipennus...
Upea kuvasarja! Ei voi kuin ihailla pientä metsähiirtä, joka urheana yrtittää etsiä itselleen einettä. Antenni jäi pystyyn :) Luontokuvaaminen ei todellakaan ole kärsimättömien puuhaa, lisäksi se vaatii paljon ymmärrystä kuvauskohteesta.
VastaaPoistaCheri, kiitos. Niin, ne pienet urheat ja niiden jäljet lumessa...Yrittävät kerätä mitä lintujen syöttölaudoilta putoaa...murusia. Juu, tuo antenni on super! Just niin, Pekka onkin siinä erinomainen, sillä hän pitää todella paljon kaikista eläimistä.
PoistaSöpöläinen hiiri. Hiirethän ovat ihania, niitä vain säikähtää niin helposti kun ne ovat niin pikkuruisia ja sukkelia. =D Hei, uusi profiilikuva sinulla, oikein kiva!
VastaaPoistaIrene, miten Kingiä, kahvia ja t....a, voi säikähtää pientä hiirtä;) Luulin ihan tuon mainion bloginimen hämäämänä, että 'siinä nainen, jossa on munaa, eikä pieniä säiky!' Well...no ei siinä kuvassa kaikki ole ihan kohdillaan, mutta olkoon nyt vähän aikaa. Uutta en lupaa yrittää ennen ensi suvea. Kierrätän siinä vanhempia. Ottaa lujille nuo kuvat, ja koko ajan enempi.Jos mukana on koiria, kuvat onnistuvat melkein aina;)
PoistaHihihii, enhän minä pieniä säikykään... paitsi joskus niitä hiiriä. Mutta sitten kun tajuan, että se on vain hiiri, eikä King-maailmasta karannut tappajarotta, en minä sitä pelkää. =D
PoistaIhanat kuvat! Meille eksyi joskus hiiri. Mieheni nappasi sen ämpäriin ja kantoi metsään. Ei tullut takaisin.
VastaaPoistaKukkaiselämää, kiitos psta! Niin meillekin: Kun oli lapsi ja jouluaatto ja sitten...;)
PoistaMeillä oli sisällä orava juuri kun Reima oli noutamassa tiistaivierastamme;)
Ihana kuvasarja, kertakaikkiaan! Tuo viimeinen kuva on ihan huikean hieno. Sait hymy huulille, naurun remahtamaan.
VastaaPoistaHymyä, ystävä! <3
Valkoinen Kirahvi, kiitos psta! Se on niin hauska:'Mä oon ihan piilossa, enks olekin...?'
PoistaKiitos samoin ja just nyt toit mieleeni yhden biisin, kiitos ♥
Harvinaislaatuiset kuvat!
VastaaPoista-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
Helena, kiitos psta. En voi kieltää;)
PoistaHurmaava tuo ensimmäinen hiirikuva,onpa se herttainen,vaikken tuollaista haluaisi ulkona nähdä.....Keväällä näin yhden kuolleen pihalla,varmaankin kissat asialla....Minulla oli japanilaisia tanssijahiiriä lapsena,joten pidän hiiristä,vaan en pihallani tai talossa ei-lemmikkinä.
VastaaPoistaJael, meillä on molemmilla ollut sitten lapsena hiiri lemmikkiniä;) Minulla maatiasihiiri, joka ilmestyi kotiimme jouluaattona ja isänihän ei tappanut edes hyttystä, joten...;)
PoistaVoi pikkuinen, unohtikohan jotain :) Hellyyttävä kuvasarja - kuin satukirjasta. Kuvissa näitä veijareita katselee mielellään, vaan ei mökissä.
VastaaPoistaPekka Mäkinen on taitava kuvaaja!
Tuulia, mutta se reviirimerkintä;) Eikö vain! Luontoon kuuluvat.
PoistaHän on. On kiva mennä heille ja istua sohvalla kuin olisi taidegalleriassa, kun seinät on peitetty mitä uskomattomimmilla luontokuvilla.
Jotenkin nuo korvat ovat niin ihanan läpikuultavan ohuita ja tuo sojottava häntä viimeisessä kuvassa puhutteleva.
VastaaPoistaTulee mielen meidän oma hiiri, joka eli viime talven linturuokintapaikkamme ruoilla.
Irene, niin, korvat juuri ja sitten katso tuota pientä nenää...
PoistaNäin oli meilläkin ja kohta varmaan taas...
Voi vietävä miten suloinen pieni hiirulainen ♥
VastaaPoistaErjuska, älä muuta sano. Kiitos psta ♥
PoistaSiis ihan huikea kuvasarja!!! Aivan ihana!!!
VastaaPoistaSusa, vähän kuin jostain lastenkirjasta, mutta onki totta;) Kiitos psta.
PoistaVoiko kukaan olla pitämättä hiiristä nähtyään nämä kuvat =) Suloinen hiirulainen ♥
VastaaPoistaSude, ei voi, ei voi. Kiitos psta ♥
PoistaHellyttäviä hiirulaisia, kunhan vaan pysyvät kaukana! Kuvat on upeita, vaikka en kyllä hiiristä tykkää...
VastaaPoistaAnja, ekö vain. Luonnossa on paljon kiinnostavaa, jonka kanssa ei haluaisi asua, kuten vaikka hiiret, lepakot, karhut...
PoistaMahtava kuvasarja, varsinkin tuo viimeinen kuva on ihana!
VastaaPoistaTuli ihan ikävä omaa "hiirtäni" (gerbiiliä), joka ilahdutti minua aikoinaan noin parin vuoden ajan... <3
Villasukka kirjahyllyssä, eikö vain.
PoistaMinulla oli ihan maatiaishiiri, kun siis se pelastettiin yhtenä jouluaattona, mutta tyttärellä oli hamsteri, tosi kaunis, kun monella hänen ystävistään oli just gerbiilejä. Nämä pienet eläimet ovat surullisen lyhytikäisiä.
♥
Jos nyt hiirestä voi sanoa, sanon kuitenkin. Aivan ihana hiiri ja sen pilkistävä hännänpää
VastaaPoistaArleena, ethän olisi voinut olla sanomatta;) Kiitos psta.
PoistaTämä pelasti päiväni, ihan totta, katsoin kuvat moneen kertaaan ja tällaiselle luontoihmiselle tällainen postaus on mannaa. Mielettömän ihanat kuvat ja kiva pikku tarina introvertti tai ekstrovertti, erittäin kaunis yksilö joka tapauksessa. Toivottavasti Ukko ei näe tätä, sillä painostuksestani johtuen joutuu saalistamaan hiirulaisia täällä sisällä. Hänestä siihen ei olisi mitään tarvetta....sääliksi niitä käy, mutta vaikka ovatkin suloisia, eivät sovi samaan asuntoon kanssani.....harmi. Kiitos tästä piristyksestä.
VastaaPoistaSarppu, sama minulle ja kiva jos saatoin edesauttaa maanantaitunnelmissasi!
PoistaNo, minä taas en antaisi niille tehdä muuta kuin ottaa kiinni ja sitten luontoon vapaaksi, mutta onneksi meillä ei täällä saarella ole ollut yhtäkään kuin lumessa ulkona;)
Ole hyvä ja mukavaa viikon alkua!
Rakastan pieniä hiirulaisia! Jo lapsena 'pyydystin' peltohiiriä puimakoneeseen syötettävän viljan seasta ja pidin niitä lemmikkeinä. Minkä valloittavan triptyykin tuosta kuvasarjasta saisikaan!
VastaaPoistaNette, niin minäkin! Hyvä kun pelastit, sillä kauhea olisi ollut puimakoneen terissä hiirien kohtalo...
PoistaTäydellisen suloisen hyvänmielen sarjan. Kiitos psta.
Kun junassa luin tätä postausta, niin hihitys vaan kuului. Tuo viimeisen kuvan häntä on niin mahtava, etten voinut olla ääneen nauramatta =) En ihan näyttänyt vieressä istuvalle, mutta nyt kun ajattelen enemmän asiaa, niin olisi pitänyt tönäistä sitä kaveria ja näyttää sille hiirenhäntä =D
VastaaPoistaUpeita kuvia!
Birgitta, tästä tulee todellakin hyvä mieli. Olisit voinut jakaa iloa!
PoistaKiitos psta!