Kolmas valtakunta on tyhjentymätön kaivo, josta ammentaa. Historiasta erittäin kiinnostunut lukee kirjan toisensa jälkeen, kunnes tajuaa, että Kolmas pahan ydin on loputon eikä se ole minnekään kadonnut. Samaan aikakauteen liittyy seurapiirillisesti hyväksyttävämpi kiinnostuksen aihe eli toinen maailmansota. Kaikki tuntemani lääkärit lukevat näitä kirjoja nimikkeellä 'toinen maailmansota'. Sitä se olikin, mutta kun suuri kuvio aletaan hajottaa siruiksi, löydämme kaiken takaa yksilöitä, naisia, lapsia, perheitä....vuodenaikajuhlia, leirien savuja, käsittämättömiä julmuuksia puolin ja toisin, sillä missä Aatu siellä Stalin. Nyt kuitenkin lähdemme ainakin minua kiinnostavalle polulle kohtamaan Kolmannen valtakunnan ykkösnaisia. Jokainen voi mielessään päätellä, miten syyllisiä tai syyttömiä he olivat, mutta vaikka en kerro teille kirjaa auki, en voi olla tarttumatta siihen, mikä minua vielä kiertää...
Tietokirjailija James Wyllie on kirjoittanut Hakaristirouvat Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Nazi Wives, Atena 2020, suomennos Tähti Schmidt), joka kertoo meille Hitlerin tärkeimpien johtomiesten rouvien elämästä ja kohtaloista. Naiset ovat Gerda Bormann, Magda Goebbels, Carin ja Emmy Göring, Ilse Hess, Lina Heydrich ja Margarete Himmler. Vaikka natsiaatteeseen kuului, että vaimojen osa oli 'Kinder, Kirche, Küche' asia ei ollut ollenkaan noin yksiselitteinen. Miten naiset käyttäytyivät ja miten paljon he ihailivat Hitleriä, sitä paremmat mahdollisuudet heidän miehillään oli yletä tai yleensä edes selvitä hengissä. Hitlerin valkohehkuinen raivo tuli esille Henriette von Schirachin muistelmissa
Koska Hakaristirouvat on varsin tuhti paketti ylimpien natsirouvien elämään, kirja voi yllättää monellakin tapaa ellei ole lukenut mitään heistä aikaisemmin. Rouvista ja heidän väleistään ja vaikutusvallastaan, arjestaan ja juhlistaan kerrotaan niin, että henkilö voi nopeastikin vaihtua rouvasta toiseen ja aivan ummikon pitää keskittyä. Luin itsekin tätä kirjaa kauan. Minulla on missioita, joita en kaikkia tuo julki, mutta nälkä tietää on niin suuri, että olen kuunnellut lyhyellä, mutta toivottavasti vahvistuvalla saksallani mm. täysin katumattoman Reinhard Heyrdrichin puolison Linan haastattelua ja montaa muuta. Helpointa Linaan on tutustua ensin Terhi Rannelan kirjassa Frau. Kun vertasin ristiin Linaa eri kirjoista, kuva ristivalottuu julmaakin julmemmaksi ja niinpä ainakaan tältä istumalta en muista rouvista ihan tätä näe, sillä Lina oli käskijä ja Reinhard yllytti häntä ottamaan ohjat käsiinsä.
Kun Reinhard kuoli attentaatissa hänen ollessaan Böömin ja Määrin käskynhaltijana, Lina sai kostonsa, vaikka käsky muodollisesti tulikin Hitlerin kautta:
Aus Befehl des Führers wird die Gemeinde Liditz von Frauen und Kindern evakuiert, die Männer von 16 Jahren ab auf der Stelle erschossen und zum Schluss die Gemeinde abgebrannt.
Hakaristirouvat tekee Linasta sen mitä hän oli eli paholaisen, joten siinä valossa on vaikea ymmärtää, että häntä ei tuomittu edes myötäilijäksi eikä hän menettänyt henkilökohtaista omaisuuttaan. Lina Heydrichin myöhemmän elämän toinen avioliitto liittyy Suomeen, joten...
Luin juuri vähän aikaa sitten Göring ja hänen psykiatrinsa Jack El-Hain Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa. Nytpä alkaa polttaa, sillä kirjassa Göringin ensimmäinen vaimo on miehensä palvoma ruotsitar ja vakaumuksellinen fasisti Carin Göring.
He asuivat jonkin aikaa Ruotsissa ja palatessaan Saksaan mukana kulki rotuaatetta ja Odinia niin, että hirvittää. Tässä kohtaa avuksi olisi ollut lukea Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli, joka avaa enemmän kuin moni edes haluaa uskoa. Siis oliko arjalaisuus tuontiaate Ruotsista? Ainakin se upposi otolliseen maaperään, sillä Saksassa oli paljon yhteiskunnallista tyytymättömyyttä, joka saatiin sitten osoittamaan juutalaisten suuntaan.
Erityisen altis näille paineille oli porvaristo, jota hiersi sekä oman ylivertaisuuden korostaminen että kalvava tulevaisuudenpelko.
Carin Göring ei elänyt pitkään ja Göring avioitui Emmy Sonnemannin kanssa. Samalla kun Göring hoiti tehtäviään Hitlerin kakkosmiehenä ja toiseksi rikkaimpana natsina, hän rakensi Carinhalliaan, joka paisui kuin keisarin palatsi. Emmy oli näyttelijä ja hän oli tottunut juutalaisiin ystäviin ja hänen hyvä ystävänsä oli bi-seksuaali, mikä oli tuolloin rikos. Emmyn piti avioiduttuaan vetäytyä teatterista. Häitä edeltävänä iltana hän esiintyi viimeisen kerran, mutta hän sai pelastettua miehensä vaikutusvallalla ystäviään leireiltä.
Henriette Hoffman, josta alussa kerroin, taisi sanoa totuuden Emmystä: "Hän olisi ollut aivan tyytyväinen jos...univormut olisivat olleet näytelmäasuja, hänen palatsinsa kulissia, sodan kumu taustalta kuuluvaa ääniefektiä ja hänen saamansa mahtavat lahjat pelkkää rekvisiittaa. Ei hän todellisuutta halunnut."
Koska Hitler janosi naisten ihailua, hän halusi esiintyä kuin vapaa mies, joten hänen Hoffmannin valokuvausliikkeessä tapaamansa kaunis Eva Braun, joutui olemaan poissa julkisista tilaisuuksista ja usein myös illallisilta, joissa muut natsirouvat olivat. Sillä on hintansa, kirja kertoo kaiken tästä samoin kuin Hitlerin siskontytöstä Geli Raubalista, joka oli täysin rakastunut, mutta joutui pysyttelemään syrjässä kuten Evakin. Tähän kohtaa voin suositella teosta Diane Ducretin Diktaattorien naiset.
Valtakunnan toisen naisen rooli istui täydellisesti Magda Goebbelsille, joka täytti kaikki kunnon saksalaiselle naiselle asetetut tavoitteet:
Magdaa ja hänen lapsiaan kuvattiin yhtä mittaa viikko- ja aikakauslehtiin esimerkkinä täydellisestä natsiperheestä. Tuottamalla yhä lisää jälkeläisiä hän ilman muuta täytti keskeisen tehtävän, jota Saksan naisilta vaadittiin - vuosien 1934 ja 1937 välillä hän sai vielä kaksi tytärtä ja yhden pojan - mutta hän ei ollut luonnostaan äidillinen.
Magda kuitenkin rakasti kaikkea kaunista ja hän suosi Elisabeth Ardenin tuotteita, esiintyi aina viimeisen päälle ehostettuna ja puettuna. Saksalaisten suunnittelijoiden parhaimmistoa olivat juutalaiset ja tästäkin syntyi ristiriitaa. Ellei oma maa tuottanut enää tyyliä, toiset naiset käänsivät katseensa Pariisiin. Goebbelsille oli hyvin tärkeää, että hänen Magdansa olisi esikuvana kaikille saksalaisille naisille. Se oli hengentärkeää, sillä outo kolmiodraama alkoi hahmottua ja mustasukkaisen Goebbelsin oli pakko se sietää: Hitler rakasti Magdaa ja Magda tätä. Magdasta tuli valtakunnan ykkösnainen, jolle Hitler vielä kerran olisi osoittava kiitollisuuttaan.
Kaikesta kilpailusta kieli se, että Goebbelsin pariskunta tuntui aina jäävän varjoon, kun vain Göringit olivat paikalla. Göringien juhlat olivat ylitse muiden ja Goebbelsien varallisuus ei millään riittänyt samaan tasoon. Magda oli myös kaiken aikaa raskaana, joten sekin vei voimia. Emmy jaksoi juhlia aamunkoittoon.
Nyt ken on lukenut kirjan Mitfordin tytöt - Sodassa ja rakkaudessa saavat jälleen todisteen, miten Diana ja Unity viettivät aikaa Hitlerin parissa ja suunnittelivat fasistista Britanniaa, jolloin Saksa ja Englanti olisivat ystävyysmaat ja yhdessä vahvemmat.
Unity oli saapunut Müncheniin vuonna 1934, ja norkoiltuaan siskonsa kanssa puoluekokouksen (1934) liepeillä hän oli alkanut käyttäytyä kuin sekopäinen ihailija. Hän seurasi Hitleriä, tarkkaili tämän päivittäisiä liikkeitä, opetteli tuntemaan tämän tavat ja rutiinit ja odotti hetkeä, jolloin tämä huomaisi hänet, mikä lopultakin tapahtui 9. helmikuuta...Hitler toivoi voivansa hyödyntää Unityn "sokeaa omistautumista hänelle" hänen pyrkiessään varmistamaan brittien puolueettomuuden tulevassa sodassa.
Kirja on todella kiinnostava ja vaikka en voikaan enempää tässä kertoa Gerda Bormannista, Margarete Himmleristä ja Ilse Hessistä, voin luvata, että heistä on kirjassa paljon kiinnostavaa. Ja kirjassa on myös yllätysnimi, jota en ollut kuunaan kuullutkaan, vaikka kohta listaan kaikki Kolmatta valtakuntaa ja toista maailmansotaa käsittelevät kirjani. Samalla vedän mukaan Vainojen kirjat Leena Lumissa, sillä tarkoitus on, että mitään valtakuntaa ei enää verelle rakennettaisi. Voimme mielissämme pohtia, paljonko naiset tiesivät, mutta eivät he voineet olla niin tyhmiä, etteivätkö olisi tajunneet mistä alkoi tulla isompia asuntoja, tauluja, yltäkylläistä elämää ja minne katosi lasten koulukavereita, heidän itsensä ystäviä ja naapureita. He muodostivat kuin yhden perheen, jonka keskus oli Hitler ja he saivat kaiken Mitä Hitler heille soi. Sillä oli hintansa! Kaikki oli veren tahrimaa ja maailman kammottavin massamurha ei unohdu. Ihminen on luomakunnan ainoa peto, tietoisesti paha ja myös pahaan ryhtyvä.
James Wyllie kirjoittaa tietoa, mutta tyylillä, jota on helppo ja kiinnostava lukea. Kaikki tämä on nyt minussa ja tajusin, että pakko tilata Herraskansaa, sillä taisin antaa sen tohtorilleni, joka vei minua läpi pahimman. En olekaan tajunnut, miten paljon toinen maailmansota kiinnostaa. Ja nyt minuakin. Ja tässä nainen, joka lupasi lukea mitä vain, mutta ei sotakirjoja. Hakaristirouvissa ei ole karttaan piirrettyjä rintamalinjoja, vaan mieliin piirretyt. Kuka oli Hitlerin lähin? Ketä hän arvosti ylitse muiden? Kaunis, mutta ehkä hieman naiivi Eva Braun vai sittenkin siskontyttö..., mutta oi, missä on kaunis Geli?
Hitlerin tunteet Magdaa kohtaan olivat alusta alkaen vaikuttaneet yhtä voimakkailta kuin Magdan tunteet Hitleriä kohtaan. He näyttivät olevan täydellinen pari, ja tuon ajatuksen häikäisevyyttä vain kasvatti se, että heidän ei ollut lupa olla yhdessä. Siitä muodostui viekoitteleva haavekuva, joka sai Magdan loukkuun Hitlerin tappavaan syleilyyn.
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön! ja Kirjojen kuisketta
