Nähtyäni elokuvan suomalaisjuurisesta sarjamurhaajasta Aileen Wuornosista, näin kovan kohtalon naisen sekä erään parhaista pääosasuorituksista ikinä. Charlize Theron oli aivan uskomaton roolissaan ja voittikin sillä Oscarin. Mitä taas tulee Aileen Wuornoosiin henkilönä, hänestä on tullut maaginen vetonaula ihan oman persoonansa kautta, sillä voiko sanoa, niiden murhien tähden, jotka hän teki. Hänestä on kirjoitettu lukuisia kirjoja, mutta minä olen lukenut vasta yhden. En voi olla sanomatta, että kuolemantuomio oli hirveä virhe, sillä kun lopussa lukee psykiatrien lausuntoja hänestä, tajuaa sairaan ihmisen joutuneen myrkytetyksi. Ja miten vähän otettiin ensimmäisen murhan jälkeen esiin, että kaikki alkoikin siitä, että kirotun sattuman kautta Aileen liftasi pedon kyytiin. Mies oli toisessa osavaltiossa istunut jo yksitoista vuotta naisiin kohdistuvista väkivallanteoista ja siksi jos hän nyt jatkaisi, hän olisi ehkä ikänsä vankilassa. Niinpä hän matkusti toiseen osavaltioon tekemään ilkeitä juttuja naisille. Tätä kaikkea ei tiennyt Aileniin kuolemaan tuominnut jury. Syyttäjäkin osallistui salaamiseen.
Aileen
Wuornoos & Christopher Berry-Dee on mainittu kirjan Monster Amerikansuomalaisen
sarjamurhaajan tositarina (Monster: My True Story, Into kustannus 2021, suomennos
Heidi Nieminen)tekijöiksi. Aileenin tarinaa kertoo Berry-Dee ja sitten Aileen
pitkissä kuulusteluissa. Berry-Dee yllättyi, miten helposti pääsi tapaamaan
Aileenia, jota lehdistö nimitti Damself of Death, kuoleman neito. Heti kohta
Berry-Dee tekee päätelmän:
Tältä
kovasydämiseltä naiselta oli turha odottaa katumusta. Hänen kasvonsa olivat
kuin kiveen hakatut ja hän puhui kaunistelematta – vaikka sekavasti – ilman turhia
korulauseita.
Berry-Dee oli kiinnostunut, koska muut olivat. Miksi juuri tämä nainen aiheutti kiinnostusta ympäri maailmaa? Eikä monikaan ajatellut, miksi Wuornos oli tappanut. Tosin suuriin sarjamurhaajiin verrattuna, Aileen oli pikkutekijä. Voisipa verrata vaikka Ted Bundyyn, jolla uhreja taisi olla viisikymmentä, jos riittääkään, kun Aileen oli todistetusti tappanut kuusi.
Olen
pettynyt siihen, että tämän kirjan toinen kirjoittaja on mies. Hän seisoo
muutamien korulauseiden jälkeen kuitenkin raiskaajamiesten puolella ja nimittää
Aileenia huoraksi silloinkin, kun olisi voinut mainita tämän oman nimen. Eikä
tietääkseni kukaan miehistä, lääkäreitä lukuun ottamatta uskonut Aileenin
olevan vakavasti muserrettu ja sairas todella järkyttävän lapsuutensa takia.
Hänen äitinsä jätti hänen omille vanhemmilleen ja isoisä käytti tyttöä hyväksi
seksuaalisesti sekä hakkasi mennen tullen ja isoäitiä ei olisi voinut vähempää
kiinnostaa. Sen jälkeen murskattu tyttö heitettiin kadulle. No milläpä hän
olisi itsensä elättänyt kuin ilotyttönä. Hinnat olivat selvät ja kaikkeen Aileen
ei suostunut. Hän teki kovasti töitä, koska hän oli biseksuaalina rakastunut toiseen
naiseen, jota elätti. Mitään ongelmia ei ollut ennen kuin sateessa farkuista
leikatuissa sortseissa liftaava Aileen törmäsi petoon nimeltä Richard Mallory,
joka oli juuri sulkenut liikkeensä ja vaihtamassa liittovaltiota viikonlopuksi
voidakseen pahoinpidellä naisia. Emme saa koskaan tietää, mitä olisi tapahtunut
tai jäänyt tapahtumatta ellei tämä paholainen olisi sattunut Aileenin tielle. Loppuun
asti Aileen vakuutti ampuneensa miehen itsepuolustukseksi, mikä kuulostaa
järkeen käyvältä, jos huomaa vaikka toisen aikovan murhata itsensä! No, kaikki
tapahtui ja sen jälkeen Aileenin herkkyys pelottavia ja häntä rumasti nimitteleviä
miehiä kohtaan muuttui. Jokainen peto, oli sen jälkeen mennyttä kalua. Elleivät
he, ehkä Aileen? Ainoa ylilyönti lienee yksi saarnaaja, mutta mitä ihmettä hän,
naimisissa oleva mies oli housut kintuissa vieraan naisen kanssa autossa!
Naiset
pitivät Aileenista aidosti! Jopa hänen vanginvartijansa adoptoi hänet. Aileen
teki rakkaansa eteen kaiken, kun tämä vaati saada asua hienoissa hotelleissa
uima-altaineen yms. Aileen teki duunia.
Kiinnostavia muuten nuo liitovaltioiden tuomiot. Mallory oli saanut raiskausyrityksestä noin kymmenen vuotta ja Suomessa sitä ei kai saa vaikka olisi kuinka raiskannut. Mallory olisi pitänyt pitää kiinni, mutta kukaan ei silloin tutkinut miten patologinen hän oli tai oli siitä joku lausunto eli uusi tekonsa etc., mutta patriarkaalinen valta viis veisasi. Kun taas oikeudessa Aileenin puolustusasianaja vetosi juryyn kyynelehtien. Ja syyttäjä salasi mikä mies Mallory todellisuudessa oli. Hän ei voinut elää ellei saanut vahingoittaa naisia. Kirjan kirjoittaja kyllä toteaa Malloryn egon sairaaksi, mutta samalla sivulla hän toteaa Malloryn poimineen kyytiin väärän naisen, mistä ei ollut mitään näyttöä ennen tätä hetkeä. Asiahan on niin, että Aileen meni väärään autoon, sillä hänellä ei ollut takanaan pitkää rikostuomiota kuten oli uusia pahoja tekoja suunnittelevalla Mallorylla!
En puolusta
murhaa, mutta vastustan kuolemantuomiota! Tämä juttu olisi vähitellen auennut
jollekin sinnikkäälle ja kaikki olisi mennyt ehkä ihan toisin. Nyt mitään ei
ole enää korjattavissa. Aileen on poissa. Kirjan nimen ei olisi kuulunut olla Monster, vaan Aileen Wuornos, alusta loppuun kaltoinkohdeltu.
Kirjan paras luku eivät ole ne miehet, joista kerrotaan, miten perhe heitä rakasti ja miten he olivat ahkeria etc. Miksi he sitten olivat housut kintuissa metsiköissä repimässä itseään pienempää naista?
Kirjan paras
luku on Peruuttamattomasti vaurioitunut. Haluaisin kirjoittaa sen tähän
kokonaan, mutta lukekaa itse, miten lapsesta asti raiskattu ja hakattu lapsi
näkee maailman murrosiässä, kuin hän olisi voinut sen nähdä toisenlaisesta
lapsuudesta ponnistaneen aivan toisin. Suurin syyllinen oli isoisä Lauri
Wuornos, mutta eivät olleet puhtoiset myötäjuoksijankaan eli isoäidin jauhot.
Hän ei tehnyt mitään pelastaakseen Aileeniin. Kukaan ei tehnyt!
Tämä on
sentään hyvä Berry-Deeltä:
Meidän on
kysyttävä itseltämme, miksi Lee tappoi ensimmäisen kerran. Hän oli ollut
lukuisten miesten kanssa ennen kuin ampui Richard Malloryn. Totuus on, että
Mallory oli erittäin vaarallinen ja kieroutunut mies, vaikka useimmat
kirjoittajat, tiedotusvälineet, oikeudenkäynnin tuomari, syyttäjä ja poliisi
kaunistelivat asiaa tai lakaisivat sen maton alle ajatuksenaan, että tarkoitus
pyhittää keinot tuomion aikaansaamiseksi. Olisi suorastaan käsittämätön
sattuma, jos sillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että hänestä tuli
ensimmäinen uhri. Lee oli liftannut sinä päivänä jo monen ihmisen kyytiin ennen
kuin tapasi Malloryn. Hänellä oli laukussaan tarvitsemansa takuuvuokrarahat,
joiden ansiosta he Tyrian kanssa pääsisivät muuttamaan uuteen asuntoon. Totuus
on yksinkertaiesti se, että Mallory kohtasi jonkun, joka tappeli vastaan.
Totuus on
se, että Aileen Wuornos taisteli henkensä puolesta. Hän puolusti itseään
hirviötä vastaan!
*****
*****
Vuoden ensimmäinen kommenttinosto: Saila2. kesäkuuta 2021 klo 19.27
Mikähän siinä tosiaan on, että mies-sarjamurhaaja on sarjamurhaaja, mutta naisvastaava on monsteri-sarjamurhaaja.
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kartanon kruunaamaton lukija/Elegia