”Tyttö on tumma, tyyypillisen tattarin näköinen. Hänen
henkinen rakenteensakin vastaa tyypillistä tattaria: tytön katse on välttelevä,
hän on epäluotettava ja pelkurimainen.” Näin vuonna 1943 kuvattiin
viranomaisten raportissa 17-vuotiasta tyttöä, joka piti steriloida. Tytön
kerrottiin olevan ”tattare.”
Tapio Tammisen teos Kansankodin pimeämpi puoli (Atena 2015)
on karua luettavaa naapurimaastamme, mutta myös siitä epäinhimillisyydestä,
jonka vallassa me täällä maan päällä vaellamme. Monet vaativat susia
tapettaviksi petoina tajuamatta, että eläin ei ole paha, ihminen
on luomakunnan ainoa peto: tietoisesti paha.
En yhtään ihmettele, että Tammisen kirja voitti
Tieto-Finlandian 2015, sillä niin laajasti hän käsittelee vaikeaa aihettaan, niin hyvin pitää sen kasassa ja
niin taitavasti tuo esiin pieniäkin tapahtumia, joilla on ollut suuria
vaikutuksia vaikka siihen, miksi juutalaisia vainonnut ja heidän
kärsimykseltään sydämensä sulkenut Ruotsi yllättäen käänsi kelkkansa juutalaiskysymyksessä
1943. Yksi syy tietysti oli se, että Saksa oli miehittänyt Norjan ja Tanskan,
jolloin noista maista pakeni juutalaisia Ruotsiin. Norjan juutalaismäärä ei
vielä herättänyt ruotsalaisia, mutta 7 700 Tanskasta tullutta juutalaista
herätti jo ruotsalaisen ministerin radiossa toivottamaan juutalaiset
tervetulleeksi maahan. Asiaan saattoi vaikuttaa rintamatilanne, jossa Saksa oli
kokenut raskaita tappioita. Myös naapurimaiden ahdinko alkoi pelottaa. Samaan
aikaan holokaustista alkoi kulkea huhuja ja sitten tapahtui eräs kohtaaminen:
Ratkaisevana yksityiskohtana tässä on pidetty Gösta
Engzellin asenteiden muuttumista pakolaisia kohtaan. Maahanmuuton johtavana
viranomaisena Engzell sai kuulla ruotsalaisen Göran von Otterin kertomuksen
puolalaisen kuolemanleirin tapahtumista. Von Otter oli matkannut yöjunassa
Varsovasta Berliiniin elokuussa 1942. Junassa matkusti myös Belzecin
kuolemanleirillä vieraillut SS-upseeri Kurt Gerstein, joka pyysi päästä von
Otterin puheille kuultuaan, että tämä oli ruotsalainen diplomaatti. Gerstein
kertoi von Otterille yksityiskohtaisesti kuolemanleirin kauheuksista ja pyysi
tätä välittämään hänen kertomuksensa muulle maailmalle. Von Otterin kautta
upseerin kokemukset päätyivät Gösta Engzellille.
Paljon tätä ennen oli kuitenkin tapahtunut jo jotain
sellaista, jonka perusteella juuri ruotsalaiset olettivat olevansa
arjalaisempia kuin ketkään muut maailmassa.
Koska heillä ei ollut omaa Kalevalaansa, he omaksuivat kuin huomaamatta
islantilaisen Edda -runoelman omakseen. Eddan
oli alunperin koonnut islantilainen Snorri Sturluson (n. 1179-1241). Tästä
jumaltarustosta sekä Skandinavian mytologisesta historiasta syntyi Odin, joka
oli sodan ja taistelun jumala ja ihan ylivertainen, germaanien johtava jumala.
Kun tähän kaikkeen vielä sekoitetaan viikingit ja se myöhempi tapahtuma, että
Ruotsi menetti Suomen, saamme tulokseksi kansan, josta tuli rotupuhtauden
edelläkävijä, maa joka päätti laatia lait, joilla ruotsalainen perimä pidetään
puhtaana. Maa haluttiin monin keinoin, joista vain yksi oli pakkosterilisaatiot,
vapauttaa epätoivotuista yksilöistä, joita usein epämääräisesti kutsuttiin
tattareiksi. Syyksi pakkosteriloinnille riitti vaikka vakava mielisairaus,
heikkomielisyys tai huono geeniperimä. Myöhemmin myös irtolaisuus ja muut
sosiaaliset syyt riittivät sterilointiin. Tällöin aloitettiin myös kallojen muotojen
mittaukset ja muodon tarkistukset. Vaaleus oli valttia, tummuus ei. Silmien
piti mieluusti olla siniset. Myöhemmin
myös fyysiset sairaudet riittivät pakkosterilointiin. Sopii ihmetellä ja kiittää, että
tässä asiassa Norja, Tanska ja Suomi seurasivat mukana tosi vähäisessä määrin. Ruotsissa riitti innokkaita nationalismin
lietsojia ja jopa Tomten –runon kirjoittaja, runoilija, kirjailija ja lehtimies
Viktor Rydbergin mukaan hänen kotimaansa oli arjalaisen rodun alkuperäinen
tyyssija. Rydberg kertoo kirjassaan Himlens blå, kuinka hänet vihittiin
ruotsalaisuuteen, arjalaisen veren puhtauteen. Kaiken kaikkiaan koko tuo aika
kesti aina vuoteen 1975, jolloin tehtiin viimeinen pakkosterilointi. Koko asia
on järkyttävä, mutta sekin huojuttaa, että steriloiduista oli naisia noin 90 prosenttia, mikä on outoa siinä valossa, että miehille kyseinen toimenpide
olisi ollut paljon helpompi tehdä. No, päättäjät ja lääkärit olivat pääosin
miehiä.
Äärinationalismi ei ole hävinnyt Ruotsista mihinkään, sen
Tamminen todistaa hyvin. Ja ovathan äärioikeiston puolueet naapurimaassamme
ihan suorastaan salonkikelpoisia, vaikkapa nyt Rikspartiet. ’90-luvulta on tunnettu valkoiseen
ideologiaan erikoistunut lehti Nordland, jonka yhdeksi avustajaksi on kerrottu
190 vuoden tuomiota Yhdysvalloissa istuva
David Lane. Ilmeisesti valkoisen rodun ylivaltaa ajavien ei tarvitse olla
kunniallisia ja kunnollisia kansalaisia.
Kun äärinationalismi tuodaan tähän päivään se saa muukailaisvihamielisiä piirteitä. Ne jotka nyt vainoavat tänne sotaa pakoon tulleita ja avostelevat etenkin sitä, että maahanmuuttajista suurin osa on miehiä, ovat unohtaneet, että pohjoismaista on aina lähdetty muualle paremman leivän toivossa eli hakemaan parempaa elintasoa, ei vainoja pakoon. Esimerkiksi Ruotsi oli hyvin pitkään maastamuuttajien maa, sillä lähes 1,5 miljoonaa ruotsalaista lähti etsimään parempaa elämää ulkomailta. Ja muuttaneista suurin osa oli juuri miehiä.
Noin yleisesti ottaen luin Tammisen kirjaa henkilönä, jota
on aina kiinnostanut kansallissosialismi ja juutalaisten kohtalo. Tässä oli
siis minulla paljon tuttuakin, mutta myös uutta, sillä Tamminen marsittaa esiin
kuvia, tilastoja ja osin sellaista, että kaikki alkoi tuntua ihan
uskomattomalta. Ei niinkö, etten uskosi, mutta
Hitlerin papitar Savitri Devi, jonka oma äiti oli taistellut Ranskan
vastarintaliikkeessä juutalaisten puolesta, tuntuu ihan jonkun seikkailukirjan
henkilöltä reissatesaan maasta maahan, pitäessään palopuheitaan ja etenkin
jatkaessaan vielä kolmannen valtakunnan kaaduttua tarkoituksenaan perustaa
uusi, uljas neljäs valtakunta!
Tamminen siis kirjoittaa kiinnostavasti ja hyvä niin, sillä
ei riitä, että tutkii ja tietää, pitää hallita myös tiedon tarjoilu. Kansankodin
pimeämpi puoli jakaantuu kuuten osaan: Skandinavia arjalaisuuden kehtona.
Eugeniikka kansankodissa, Pohjoismainen mytologia ja germaanien uskonto,
Neljännen valtakunnan rakentajat, Islamofobia ja Kansakunta orgaanisena
kokonaisuutena. Alaotsikot ovat vaikka
Mikä tattarien rotu? Melkein keitä vain saatiin tattarimääritelmän alle, jos
oli tumma, sen jälkeen tuli lisämääreitä: kavala, ahne seksuaalisesti
kyltymätön, tyhmä, ovela,älykäs, lyhyt...Oma lukunsa ovat avioitumislait,
joissa piti osoittaa tulevan puolison arjalaisuus, rodullinen puhtaus.
Sopii ihmetellä, miksi eugeniikka tuli esiin vasta vuonna
1998 Dagens Nyheterin laajan artikkelin myötä. Historian professori Stig
Ekmanin mukaan ruotsalaiselle yhteiskunnalle on leimallista salailun kulttuuri.
Jos Ruotsi vaikeni niin Savitri Devi ei. Hän kipuili aikansa äitinsä tekoja
Ranskan vastarintaliikkeessä ja ihmetteli, miten tämä saattoi sääliä
juutalaisia, mutta löysihän hän riittävän syyn antaa äidilleen anteeksi:
”Äitihän on antanut minulle viikinkivereni. Hän on
Pohjois-Tanskan Juutinmaan viikinkien perillinen. Äitini on kertonut, että
hänen esi-isänsä tulivat Englantiin 900-luvulla. He eivät olleet kristittyjä,
vaan Odinin ja Thorin palvojia. Ja minussa virtaa heidän verensä.”
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Mari a ja Suketus
Those who cannot remember the past are condemned to repeat it.
Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen.
Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomitut toistamaan sitä.
- George Santyana -
