Eilen oli kova tekemisen meininki puutarhassa. Aloitettu jo lauantaina. Elin kuin olisi ollut toukokuu. Reima asetteli jyrkässä rinteessä onnenpensasta vähän pystympään ja minä katselin. Sitten huomasin siinä vähän alempana, että suojaamatta jäänyt kartiomainen kiinanmarjakuusi olikin vielä olemassa. Kädessäni oli pieni kastelukannu, jolla sulattelin vaativien havujen juuristoa etteivät ruskettuisi vaan löytäisivät jo kevään. Näin että rinteessä oli syksyn lehtiä. Mikään ei valaissut edes 39 vuoden jälkeen, että lehtien allahan se jää...Astuin reippaasti ja siinä sitä mentiin. Oikea polvi iski panssarijäähän oikein kunnolla. Mieheltäni ei tihkunut myötätuntoa, sillä hän oli koko ajan hokenut, että 'nyt ei ole toukokuu'. Minulla olisi ollut hommia iltaan asti, mutta siihen se sitten katkesi. Olin sängyssä särkylääkkeiden kera seuraamassa miten polveni turposi kuin vappupallo. Tyyny vielä jalan alla. Kun olin aikani kuunnellut, miten saan noita 'puutarhakohtauksia', mietin miten saan tuon loppumaan, puristin muutamat kyyneleet. Kipukin auttoi hyvin. Soitin Eevan naapurista vaihtamaan uutta lukemista. Häneltä sainkin sitten myötätuntoa ja tiedon, että ei ole halki! Aloin selvitä henkisesti vähän ylemmäs.
Tänään olikin sitten myös selkä kipeä eli tässä nyt tätä valivalivalia. Olihan se tärähtänyt kun olin unohtanut vaihtaa jalkaani Icebugit. Kerron vain, että menen vatupassiin ja en jaksa juuri nyt mitään. Tilasin eilen jo orvokkejakin...Kipulääkettä ja lepoa, vannotti Eevakin. Reima on kai jotenkin tottunut, sillä viime keväänä menin samassa rinteessä mutta toisessa päässä, Nyt saan passausta ja olen vaan.
Katson miten menee tämä olo, mutta yritys on saada yksi kirja tänne ja sitten vielä...Ellei niin en voi mitään. Tämä on minulle jotenkin vaikeaa, kun pasmat menee sekaisin. Härkä alistuu nyt huhtikuulle ja odottaa, että kaikki kipu poistuisi. Ja eikä niin väliä huhtikuullakaan, koska en saanut puutarhaa edes haravoitua!
Parempaa viikkoa teille♥♥
Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti