Näin elämäni ensimmäisen kerran mustakurkku-uikun kuvia, kun Janne Vilppula lähetti niitä minulle. Toki olen jossain vaiheessa Lohjan Porlassa käynyt, mutta silloin oli jo yö ja kävelimme nuortemme kanssa ihastuttavaa rantapolkua, jonka varrella on paras uimapaikka ikinä ja Lagugsen entinen huvila, josta saa erikoisen hyvää lämminsavulohisoppaa. Unelmarantapolku!
Parista vanhemmasta lintukirjasta kopioin faktaa tästä hurmaajasta. Lars Imbyn Suomen linnut kirjassa kerrotaan:
Tämä pienikokoinen uikku on kesäpuvussa helppo tuntea mm. mustasta päästä ja kullankeltaisista korvatupsuista. Punaruskea kaula ja rinta näyttävät kauempaa mustilta. Talvipuvussa mustakurkku-uikku muistuttaa väritykseltään silkkiuikkua, mutta on tätä selvästi lyhytkaulaisempi ja -nokkaisempi ja huomattavasti pienempi. Tavallisesti hyvin hiljainen, mutta etenkin öisin kuuluu valittavaa "hiarr-hiarr..." -ääntä ja suhteellisen lyhyitä nenäsointisia trillejä.
Mustakurkku-uikku pesii harvalukuisena kaikkein rehevimmillä lintujärvillämme maamme etelä- ja keskiosissa. Muuttaa loppukesällä - alkusyksyllä Pohjan- ja Välimerelle ja palaa takaisin huhti-toukokuun aikana, Olen aivan hurmaantunut Lohjanjärveen eli tulee heti meren jälkeen, vaikka asummekin Alvar Aallon huvilasaarella. Järvissä on monta eroa ja ensimmäinen on tietenkin Lohjanjärven veden kirkkaus, toinen on.... ja kolmas, että olen ylen ihastunut Lohjanjärveen♥♥
Tässä Jannella eri kamera, mutta tilanne on mustakurkku-uikkujen soidinmenot, joka on jotain uskomatonta. Kumpikin pari suorittaa oman muunnelmansa, jossa koiras ja naaras kohoavat rinta rintaa vasten veden pinnalla pystyasennossa. Soidinääni kantautuu helmeilevänä: "bibibibibi".
Paljon rakkautta ja sitten pesäntekoon. Antakaamme tälle parille pesintärauha aina niiden lähtöön saakka, sillä kanta on aika pieni. Näihin myös isosti ihastuu. Toivottavasti minäkin näen livenä vaikka tänä kesänä. Olen nähnyt nuo soidintanssit filmattuna jossain päin Floridaa ja se oli niin, että halusi vain jatkaa katsomista. Toisaalta pysähtynyt kuva on kuin taideteos.
Porlassa on ihanaa seurata lintujen elämää. Luontoihminen liikkuu rauhallisesti ja nauttien. Ei ole kiire mihinkään. On vain tämä Porla-aika♥♥
Vaalikaamme luontoa ja sen eläimiä. Lähdetään rannoille ja metsiin kameran kanssa. Ja luonto kiittää.
Nauttikaa kuvista ja iloitkaa, että meillä on joitakin järviä, jossa tällainen eksoottinen lintu pesii.
Kiitos paljon Janne♥♥ Jannen kuvia tähän juttuun löydät bogistani sekä minun blogini oikeasta palkista klikkaamalla että https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/
Paljon kuvailen itsekin lintuja, mutta ei ole pitkää putkea. Nämä olivat fantastisia kuvia.
VastaaPoistaIrja Viirret, minä haluaisin vain lukea ja kuvata. Nyt jo enemmän kuvata, mutta en oppisi ikinä järkkäriä. Puhelimen kameran pitää riittää, mutta se ei tee sitä kauas. Kiitos paljon psta♥♥
PoistaOnpa hienot värit tuolla linnulla.
VastaaPoistaJael, eikö vain! Kiitos ♥♥
PoistaTosi upeita! Mie yritän opetella tuntemaan lintuja. Opi tunnistamaan lintuja-ryhmässä. Laitan sinne kuvan ja hetken päästä tulee vastaus! En ollut nähnyt punarintaa elävänä enkä tunnistanut sitä, laitoin kuvan ja heti se tunnistettiin. En vain ymmärrä, että miksi ihmeessä kuva, joka ei siis ollut lähelläkään huippuotosta, on saanut melkein 270 tykkäystä!
VastaaPoistaTiiu, linnut vie mennessään, kohta kirjablogi on vain unta mennyttä! Meillä on täällä Keski-Suomen saarella punarintoja. Ne ovat aika kesyjä, mutta eivät niin paljon kuin kuukkelit. Minusta se kuvan juttu ei ole sen kuvan terävyys, vaan kuvaajan visuaalisuus saada kuvaan tunnelmaa♥♥
PoistaNo linnut on kivoja, seuraan wwf:n sääksiä Saimaalla ja Satakunnan sääksiliveä myös. Mutta kirjablogi ei todellakaan ole mennyttä!! Tämä lintujuttu oli vain pikkupolku kirjamaailman sivupolulle :).
PoistaTiiu, seurasin ennen blogia noita paljon. Vie aikaa, vaikka onkin kivaa.
Poista