torstai 17. joulukuuta 2020

Erilaisen joulun joulupöytään!

Mikä muu kokoaa perheet niin yhteen kuin joulu ja jouluinen pöytä. Siinä jaetaan vuoden kuulumisia, muistellaan menneitä, luodaan uusia muistoja, kerrotaan tarinoita. Joku pöydästä on jäänyt pois, joku on tullut lisää. Pääasia, että perhe kokoontuu hektisessä elämässämme kerrankin yhteen vailla kiirettä. Pitkät joulut ovat armo ja rakkaus♥ 

Nytkin on pitkä joulu, mutta koronan takia monet perheet viettävät joulua erillään, jolloin aletaan miettiä, että mitäs nyt joulupöytään? Ainakaan en tee lanttulaatikkoa kahden kilon survoksesta, sillä yksi riittää. 


Edesmenneen anoppini ohje on niin herkullinen, että vävy valmistaa tätä nyt sitten heidän kahdenkeskiseen jouluunsa. Mehän Samin kanssa teimme tästä selvää aikaisemmissa jouluissa, paitsi viime jouluna olimme heillä Aurinkolahdessa tapanista alkaen ja kävimme kurkistamassa heidän juuri ostamaansa vaaleanpunaiseen kotiin Lohjalla. Sekin oli erilainen joulu, mutta omista valinnoista lähtevä iloinen kaikkine välipäivän menoineen. Tähän ohje löytyy Ruokareseptit Leena Lumissa


Graavisiikatartar, mäti-smetana ja mummonkurkut ovat tänäkin vuonna alkuruokana

Yrttiset, valkosipulisilkat valmistan tänäkin vuonna itse ja himosilakkaa on tilattu Mäkisen kalakaupasta samoin kuin muikun mäti. Mäkiseltä ostin aikanaan Porin torillakin...


Hänelle, joka oikeasti haluaa päästä helpolla Lohilaatikko - herkullinen, helppo, tuunattu

Hedelmäinen manchengosalaatti mahtuu hyvin monen päivän pituiseen jouluun! Rakastan salaatteja ja jos menemme ulos syömään, voin jopa varmistaa, että saan puolet lautasesta salaattia.

Jos tulossa on isompi porukka pöytään, heille joilla se onni on eli korona ei rajoita, he voivatkin tuoda jouluun jotain aivan uutta. Ehdotan esikoiseni Jaakon huikean hyvää kantarelli-kanakeittoa. Varaa vain aikaa sen valmistamiseen, mutta kun tekee riittävästi, sitä siinä sitten on: Parasta ikinä!


Tomaatti-mozzarellapastaa välipäiviin tai muuten vain.

Itävaltalaisilta ystäviltämme lahjaksi saaduista keisarinna Sissin laseista aiomme joulun kunniaksi nauttia omatekoista kirsikkalikööriä, jota jäi tänä vuonna meillekin, sillä tein tuplasatsin.

Tässä siis vaniljaista kirsikkalikööriä, josta niin kaikki ovat pitäneet. Vain äiti saa kokonaisen pullon ja se onkin hieno eli Tapio Wirkkalan suunnittelema ja jouluinen.Tämä sinänsä käy jälkiruoasta, sillä Reima haluaa pienen kinkun ja tietenkin meillä on rosollia! Pateita en nyt halua, sillä siinäkin kunnostauduimme minä ja vävy. Nyt vähemmän on enemmän eikä tule kahdeksan juuston tarjotinta hedelmillä ja hilloilla. Tasot pursuvat konvehtirasioita ja pakastimessa on sitä liian herkullista jäätelöä eli Aino Samettinen Nougat. Katsomme jouluelokuvamme ja sarjoja, jolloin nautimme brietä ja rypäleitä. Jouluyönä saatan lukea niin kauhistavaa kirjaa, että en voi edes sen kantta näyttää. Reimakin lukee melkein kaiken minkä minäkin ja siinä välissä sitten konvehtirasia tyhjenee kuin itsestään♥

Tähän Alaskakakkuun en kykene eikä ole nyt syytäkään edes yrittää. Jos nuoret olisivat meillä, olisikin taas juhlia: Heidän kihlajaispäivänsä, meidän hääpäivämme, joulu ja joulun lapsemme synttärit.

Kovasti kyllä yritin, mutta siitä tulikin sitten aivan hurjan hauskaa!

Synttärisankari itse sai tähtisädetikut loistamaan kauneimmin♥

Tätä joulua en unohda! Enkä niitä muitakaan...

makuterveisin
Leena Lumi

pöytäkuva Ilona Pietiläinen Olisipa aina joulu

tiistai 15. joulukuuta 2020

Seija Helander, Anne Stolt: Tauno ja Nelli joulurauhaa etsimässä


 Posti toi yllätyskirjan, jonka luettuani tajusin miten tärkeä tämä on. Puhumme joulumielestä ja joulurauhasta, mutta kuinka moni sotiamme kokematon osaa ajatella, miten konkreettista oli joulurauha sotien jälkeen 1940-luvun lopun Suomessa. Silloin se tuntui kaikessa, vaikka sotakorvauksia vielä maksettiinkin. Leikki-ikäisille lapsille asia saattaa jäädä hahmottomaksi aikuisen kertomana, mutta jos siitä kertovat vaikka nallet Tauno ja Nelli, viesti hivuttautuu kuin luonnostaan lapsenkin mieleen ilman sodan korostamista. Sotaa ei tarvinnut mainita, mutta rauha tunnettiin sitäkin vahvemmin ja etenkin joulun aikaan.

Seija Helanderin tekstittämä ja Anne Stoltin kuvittama Tauno ja Nelli joulurauhaa etsimässä (Avain 2020) kertoo harmaanuttuisista tontuista, joilla kaikilla oli omat tehtävänsä pihan eri rakennuksissa.


Hämärätontulla piti kiirettä, sillä hänen tehtäviinsä kuului tarkkailla taloa ja talon väkeä. Hän oli pirteä sillä oli herännyt vasta kaamokseen, jolloin hänen työnsä alkoi. Hänen yksi tehtävänsä oli valvoa joulun rauhaa ja niinpä hän kurkki ikkunoista sisään miten väki toimi ja käyttäytyi.

Perheen tytär Alma Akilina kyselee isoisältään Ukko Ohreilta joulusta ja rauhasta. Äiti toteaa väliin:

Rauhan jouluja jouduttiin kyllä vartomaan. Vai mitä sanot Nelli-nalle?

Nelli vain nyökytteli päätään, joka oli jo melkein irtoamaisillaan.

Tämä kuva toi mieleeni erään jutun tai toimittajan kommentin jossain lehdistä, joita luen. Isoisä, tämän aikuinen tytär ja tyttärentytär istuivat saman ruokapaikan viereisessä pöydässä. Isoisällä oli paljon kerrottavaa menneistä ajoista ja varmaan nykyisistäkin, mutta sitä emme saa koskaan tietää: Aikuinen tytär ja tyttären tytär somettivat niin kiihkeästi omiin älypuhelimiinsa, että isoisä vaikeni. Tämän kirjan 1940-lukua esittävässä kuvassa näemme vielä sitä sukupolvien vuorovaikutusta, joka olisi niin tärkeää etenkin lapsenlapsille. Ylisukupolvinen viestikapula miten ennen oli oltu ja eletty. 

Isoisän jatkaessa tonttutarinoita, Hämärätonttu Harmaanuttu hiipii sisään ja huomaa seinällä joulukalenterin. Ensimmäinen luukku oli jo avattu ja sieltä oli ilmestynyt tonttu. Suurin toivein Hämärätonttu aukaisee toisen luukun, mutta 

lennähtikin kyyhkynen, valkoinen kuin mielenrauha. Lintu kantoi nokassaan oliivipuun oksaa.

Taiteilija Picasso oli maalannut edelliskeväänä Pariisissa rauhankokouksen mainosjulisteeseen valkoisen kyyhkysen. Harmaanuttu oli kuullut Picasson kyyhkysestä Lehtitonttu Lörpöttelijältä...

Harmaanuutti livahteli pitkin taloa, sillä Nelli ja Tauno tuntuivat olevan kovasti liikkuvaisella tuulella. Riitaakin ehtivät keskenään rakentaa ja sitä taas pelästyi kyyhkynen ja lennähti navettaan.


Alma Akilina ihmettelee, minne joulukuun toisen päivän kuva oli kadonnut...Kalenteri oli ihastuttava, sillä joka aamu sieltä ilmestyi jotain uutta: manteleita, musiikkia, kiisselikulhoja...

Sillä aikaa Tauno ja Nelli etsivät kadonnutta kyyhkystä navetasta ja tallista, mutta eivät löytäneet.

Akilina alkaa leipoa äidin kanssa joulupiparkakkuja. Sillä aikaa Ukko Ohrei veistelee Akilinan iloksi yllätystä.

Miten Tauno ja Nelli saatiin sopuun? Mistä kyyhky löytyi vai löytyikö se? Tuliko taloon joulurauha?

Tauno ja Nelli -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet: Tauno ja Nelli evakkomatkalla, Tauno ja Nelli ja hirmuinen sanahiiri sekä Tauno ja Nelli kesäleirillä. Kirja on hengeltään samaa, vaikka eri aikakauden sarjaa kuin Karoliina Suoniemen Tehdaskaupungin lapset, joka oli minulle lukuvuoteni paras lasten kirja. Historiaa tuotuna esiin lasta kiinnostavalla tavalla. tietokirjat lapsille ovat tärkeitä!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Vaaleanpunainen amaryllis!

Eihän voi olla tottakaan, että minunlaiseni valkoisen amarylliksen rakastaja hurmaantuu vaaleanpunaiseen amaryllikseen! Näin nyt kuitenkin kävi ja kaksi päivää on muun ohessa kuvailtu viettävässä rinteessä kaksivanaista kukkaa, jonka toinen on vasta nupulla. 

Hiukan oli hermo mennä, kun edelleenkin puhelimeni kamera ei vastaa, mitä odotin. Onneksi tänään otimme kehiin vanhan pokkarin ja juttu alkoi sujua. Nyt tämä on jo hauskaa, kun on silmät kuivina katsottu niin monta kuvaa että ei tosikaan. Ei yhtään timanttista, mutta meille hyvin riittäviä.

Niin monet kukat ovat kauniita, mutta minun jouluni on enimmäkseen ollut viime vuosina valkoista amaryllistä ja mieluummin sitä matalaa sorttia. Niistä tulee juhlava fiilis. Silti Festivo- ja muissa korkeiden kynttilöiden jaloissa on pinkit kynttilät! Aika aikansa kutakin ja eihän sitä tiedä, milloin eräs mustanpunainen amaryllis on eniten mieleen...Se on erään joulun ihme, mutta en laita nyt tähän juttuun.

Jotenkin aavistan, että tulee toinenkin vaaleanpunainen, vaan matkustaako se joulunlapsellemme hänen synttärinään, sitä kukaan ei vielä tietää voi...Ja valkoista ken unohtaa voi!

Tässä haetaan nyt tosissaan joulumieltä, enkä saa aikaiseksi mitään hyödyllistä, joten päätin olla rento ja hyödytön. Sain kuitenkin Nicci Frenchin Tiistai taakse jäänyt, joten sitä ja The Crownia. Lenkillä myös, sillä kiva pikkupakkanen ja maa on edes valkoinen. Tiistaina just alan ryhdistäytyä suunnittelemaan joulupöytää kahdelle, sillä aattona ja joulupäivänä pidämme eristystä varmuuden vuoksi. Varmaan tapaninpäivänkin. Kuusen koristelemme jo aaton aaton aattona! Siitähän se joulumieli alkaa - viimeistään. Valkokuusi ei varista viikko nuutistakaan!

Olen vajoamassa joulun suloisuuteen. Niihin unenomaisiin päiviin, jolloin unelmat kannattelevat. Niihin voi suorastaan kääriytyä samalla kun kaakao höyryää mukissa, takka lämmittää, luontopihan villieläimet on ruokittu ja lyhyt päivän valo on jo kadonnut.

Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee.

Susan Fletcher Meriharakat

Lumi poistaa yön pelon ja päivän kaipuun. Se pyyhkii yksityiskohdat, riisuu kasvot piirteistään viiva kerrallaan ja jättää jälkeensä vain valtimon joka sykkii:

HS.

Mila Teräs Jäljet

amaryllisunelmin
Leena Lumi

perjantai 11. joulukuuta 2020

Mitä kirjoja Välikaton Feetu tuo lahjaksi tänä jouluna meidän perhekunnalle ja ystäville?

Julkaisen jälleen kerran ne kirjat, joita meillä kääritään joulupakettiin. Osa on jo viety perille länsirannikolle saakka, osa odottaa Lundian päällä. En tietenkään mainitse kenelle: sehän olisi yllätyksen spoilaamista. Jokaisen kohdalla on ajateltu saajan makua ja joltain olen kyllä joutunut kysymäänkin, mutta ei voi mitään sillekään. Myönnän, että ensimmäistä kertaa on minulla joulumieli hakusessa, mutta yritän päästä sen ohi. Monella perheellä on sama epävarmuus, että tavataanko vai ei. Luvian perheen kanssa vietimme joulun jo lokakuussa ihan varmuuden vuoksi, mutta jatkosta en tiedä....Me itse haluamme nyt olla taas aaton kahdestaan kuten viime joulunakin, jolloin lähdimme vasta tapanina tyttären luokse ja pääsimme katsomaan nuorten juuri hankittua vaaleanpunaista ja noin satavuotiasta taloa. Nyt tarkkailemme tilastoja ja laitamme ainakin itsemme noin kymmenen päivän karanteeniin varmuuden vuoksi. Menee niin tai näin, kirjoja on paketoitu. Muistakaa, että minäkin ostan kirjoja, vaikka saankin arvostelukappaleita. Kirjan hinta on Suomessa korkea ja elinkaari lyhyt. Olen ehdottanut Keski-Euroopan mallia, että kirjan hinta kohtuullisemmaksi ja elinkaari pidemmäksi. Siitä hyötyisivät kaikki. En kauheasti riemastu, kun joku uutuus lojuu alelaarissa kolme kuukautta ilmestymisensä jälkeen. Toki, jos se kirja on minulle tarpeen vaikka jollekin antaa, ostan sen sydän kärvistellen. Siinä on paljon työtä tehty ja etenkin kirjailija on mielessäin. Minulla on omat edulliset paikkani matkalla täältä Jyväskylästä Helsinkiin päin, mutta täyttä hintaakin on maksettu. No, ei lahjojen yhteydessä kai pitäisi puhua rahasta, mutta minun on ihan pakko, sillä muistan aina sen mummon, joka, kommentoi minulle joulusaarnaani, että 'lapset ja lapsenlapset eivät välitä, kun hänellä ei ole rahaa muuhun kuin omakutomiin villasukkiin.' Onko parempaa lahjaa kuin villasukat, kirja tai suklaa!

Menee eräälle vain elämänkertoja lukevalle.

Melkein sama juttu kuin edellä...

Läheiselle kaukana♥

Muutamalle ystävälle, joiden maun tunnen.

Kolmas valtakunta kiinnostaa.

Lahjaksi voi etsiä edellisvuotisiakin kirjoja! Bibliofiili taas ilahtuu oikein valituista vanhoista.

Dekkareista pitävälle ystävälle,

Kuin myös tämä.


Suorastaan pyynnöstä...heille♥

Ystävälle, joka olisi kirjaston jonon mukaan saanut tämän ensi juhannuksena!

Tämä meni vaativalle dekkarienlukijalle.

Pienille...yhteiseksi.

Saksalaisesta kirjallisuudesta pitävälle, jota myös Kolmas valtakunta kiinnostaa.

Dekkareista pitävälle ystävälleni. Ja heitä on monta...

Rakkaalle läheiselle♥

Vaativimmalle lukijalleni kauas....

Hänelle joka kerää kaikki Peter Jamesin kirjat ja pitää niistä tietysti!


Tämä tärkeä teos tulee varmaan luetuksi joulun hiljaisina´, lumisina viikkoina....Tosin ystäväni Sanna, ehdotti, että 'kunnolla joulun jälkeen sitten.' Siis tiedän tämän lahjani, koska varmistin, että saan! Jouluna jotain jännitystä mieluummin kuin omien virheiden pohtimista ja kehitysmahdollisuuksia♥

Aiheesta kiinnostuneelle. 

Hänelle joka haluaa jouluyönä lukea jännitystä.

Ystävälleni, joka oli kotikaupunkinsa kirjastossa tämän kanssa numerolla 101!

Pienelle tytölle....

Hänelle, joka tästä innostuu♥

Tässäpä näitä ja mukana on ihan alelöytöjäkin. Haluan lisäksi muistuttaa muutamasta viime vuodelta tai sitä edelliseltä, että löytyy, mutta Adlibris ei lupaa enää ehtiä varmasti toimittamaan jouluksi, joten kirjakauppaan sitten. Näistä jokunen ollut viime vuonna kuusen alla.

Linnuista kiinnostuneille.

Yksi parhaita toiseen maailmansotaan liittyvistä kirjoista, joka kertoo ihmisen hyvyydestä.

Tämän vuoden kirja: puutarhailijan unelmaa♥

Viime vuotinen. Paras true crime minulle tähän asti. Luen uudestaankin.


Tämä taisi mennä jossakin arvonnassa. Lainaan ja luen uudestaan. Tätä oli ainakin Seppälän Prismassa...

Niin...ne villasukat. Meillä koko perhe niitä arvostaa ja veikkaanpa, että 

monet muutkin. Meilläkin noita pehmeitä paketteja, joten toivossa on hyvä elää. Villasukat♥ Suklaa♥ Kirjat♥

joulumuistamisterveisin
Leena Lumi

PS. Mieleeni tuli juuri kirja, jonka luin blogiini 2018 sytokevään jälkeen. Mietin silloin, että kaikkien pitäisi lukea juuri tämä kirja 1) itsesi ja muiden hyväksi 2) jos olet jostain syystä putoamasta systeemin kyydistä ja jäämässä ulkopuoliseksi 3) tai vain ollaksesi valo tunnelin päässä, sitä tarvitsevalle. Kirja ei ole valitusta, vaan kiinnostava sekä osuva tarina siitä, miten kenelle tahansa meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa!


Immo Pekkarinen: Kuolleen meren kristallit


Immo Pekkarisen Kuolleen meren kristallit on yksi avain syrjäytymiseen. Zak yrittää ja yrittää, mutta ei vain pärjää...Tämän lukeminen haihduttaa ylimielisyyttä ja tuo nöyryyttä: Lukekaa! Kirja oli mukana Vuoden 2018 parhaat kirjat Leena Lumissa

Elämä on jo riittävän vaikeaa silloin, kun olemme terveitä ja elinvoimaisia. Kun olemme osittain trauman pirstomia, elämästä voi tulla sietämätöntä.

Peter A. Levine
Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen


Immo Pekkariselta on ilmestynyt runojen ja proosarunojen kokoelma HYVÄKSY KAIKKI Runot 1968-2004, julkaistu joulukuussa 2020. Olen jäämässä tapani mukaan joulubreikille eli samalla olen kuin vuosilomallani. Halusin kuitenkin antaa tämän vinkin teille♥