perjantai 27. elokuuta 2010

PYSÄHDY - OLET JO PERILLÄ


Olen ammatiltani terapeutti, kirjailija, mentori ja luennoitsija. Olen jonkinlainen ammatti-ihmettelijä. Ihmettelen työkseni tätä ihmisenä olemista, miksi toimimme niin ja tunnemme näin. Yksi uteliaisuuteni kohde on luonnollisesti minä itse.

Näin esittelee itsensä Tommy Hellsten kirjassaan Pysähdy – Olet jo perillä (Minerva, 2009). Luin kirjan hyvin nopeasti, vaikka etsin koko ajan levollisuutta ja hitautta. Samaa levollisuutta on kirjassa etsimässä Tommy, joka on kokenut nuorena, että hän on olemassa vain suorittamisen ja menestymisen kautta, Tommy joka on ollut vakavasti työuupunut, Tommy, jonka isä oli alkoholisti ja äiti teki itsemurhan, Tommy, joka on itse käynyt terapiassa parisenkymmentä vuotta. Tommy, joka on oiva esimerkki siitä, että vain itse syviin vesiin hukkunut, pirstaleiksi särkynyt, on kykenevä auttamaan toista vajoamasta samaan pohjaimuun.

Tommyn pelastus oli Utön saarella asunut isoäiti Agnes, jonka ympärillä leijui aina vahva läsnä olon tunne. Kun hän perkasi kampeloita, hän perkasi kampeloita. Hän ei perannut kampeloita mahdollisimman nopeasti päästäkseen käsiksi verkkoihin, vaan hän perkasi kampeloita. Oli läsnä siinä hetkessä mikä oli. Hän ei tuntenut kiirettä. Kiirettä, joka on sitä, että on aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Miksikö luin kirjan niin nopeasti? Siksi, että olen Levoton Tuhkimo, joka janoaa levollisuutta niin, että tämä kirjakin piti juoda nopeasti. Miksen voinut juoda sitä hitaasti! Oi, miksi en!

Nyt ainakin tiedän,  että matka on pitkä ja vaivalloinen, mutta ehdottomasti kannattaa kiivetä vuorille ja siirtyä saarelta saarelle, se on pelastuksen kartta. Haluan mennä vuorille kuuntelemaan susia ja vain maata siellä tähtien suudeltavana. Haluan aina olla veden ympäröimä, sillä vielä ei ole sitä löydetty, kuka ei vedestä rauhoittuisi. Haluan myös katsella takkatulta, sillä tuleen katsominen hävittää aikeet, tarpeen olla tehokas ja saada jotakin aikaan. Tehokkuus haihtuu savuna ilmaan, sielu rauhoittuu ja on ihmeen hyvä vain olla. Tulessa on taikaa!

Nyt teidän on jo täytynyt hoksata, että Hellsten osaa kirjoittaa. Näistä asioista, mistä hän kirjassaan kertoo, voisi ajatella, että ne ovat itsestäänselvyyksiä, vaan kun ne eivät sitä ole! Tämä kirja on viimeinen varoituskello olla hukkaamatta omaa itseään markkinatorilla, sillä mitä muuta meidän vöyhkäämisemme on kuin markkinatorilla pellenä pelehtimistä ja ikuista menemistä, ettemme vain joutuisi kohtaamaan omaa itseämme, sitä minää, joka sisällämme asustaa. Tämä on inhaa tekstiä, mutta hei!, tämä on sitä mitä me kutsumme elämäksi:

Levollisuuden ja identiteetin puute kuuluvat yhteen. Ne selittävät toisiaan. Kun ihmiseltä puuttuu identiteetti, hän alkaa kuumeisesti etsiä sitä. Identiteettiä yritetään kyhätä lomamatkoilla, kesämökeillä, joissa on mikro, sähkösauna ja valtavan kokoinen terassi. Mökille, joka ei enää ole mökki vaan huvila, mennään citymaasturilla, jossa on niin paljon hevosvoimia, että sillä liikkuisi jo valtamerialus. Citymaasturilla ajetaan pontevasti oikeanmerkkiset aurinkolasit päässä. Ajettaessa vastataan, ei enää puhelimeen, vaan communikaattoriin, sovitaan seuraavasta golf-matkasta ja varataan liput näytelmään, joka on pakko katsoa, koska muuten ei pysy työpaikan intelligensseissä keskusteluissa mukana. Identiteettiä etsitään olan takaa, mutta turhaan, sillä se ei ole meidän ulkopuolellamme. Se on meidän sisäpuolellamme.

Käännä kasvosi itsesi puoleen

Tässä kirjassa on 12 rappua levollisuuteen, joista ensimmäisessä noustaan vuorelle ja viimeisessä suostutaan luotavaksi. On hirveän helppo huomata, että Tommy Hellsten tietää omakohtaisuuden kautta, mistä hän puhuu. Paikka, jossa ollaan paljon on Jurmon saari, josta olen blogissani tarjonnut teille Sandy Pimenoffin Iurima Ultima –teoksen. En ole vielä päässyt tälle Suomen kauimmaiselle saarelle, mutta toivoa on. Jurmossa Tommy käy sekä yksinään että vaimoineen. Jouluna on mukana myös tytär sulhasensa kanssa. Hellsten suorastaan kehottaa ihmisiä olemaan myös yksin. Minä sain luvusta Käännä kasvosi itsesi puoleen siunauksen viikon erakkoretriiteilleni, jotka ovat minulle suorastaan hengissä pysymisen ehto.

Kaikki eivät kuitenkaan uskalla olla kahden itsensä kanssa. Monilla on niin kiire, että he eivät mahdu omaan kalenteriinsa. Monet seisovat elämänsä oven takana koputtamassa päästäkseen sisälle. Arkemme on siis niin aikataulutettua ja ylivirikkeistettyä, ettemme mahdu enää omaan elämäämme! Mutta on myös heitä, jotka tarvitsevat humua ja kiirettä voidakseen olla kohtaamatta itseään. Ei haluta kohdata muistoja ja niihin liittyviä tunnejälkiä. Ne on suljettu visusti tuhannen salvan taakse.

Uskalla ulos rooleista

Ruotsalaisen ja suomalaisen palvelukulttuurin välillä on eroja. Kun Ruotsissa menee kunnan rakennustarkastajille hakemaan rakennuslupaa, virkamies yrittää selvittää, miten sen saisi. Suomessa tuntuu joskus siltä, että virkamies tekee kaikkensa, jotta asiasta tulisi mahdollisimman hankala. Näin hän tekee itseään tärkeäksi ja pönkittää asemaansa. Tapahtuman keskipisteessä ei olekaan asiakas vaan virkamies. Suomenkielisestä sanasta ”virkamies” puuttuukin sana palvelu, kuten se on ruotsinkielisessä tjänsteman-sanassa, palvelumies. Virkamies on ihmistä varten, eikä ihminen virkamiestä varten.

Lehmäksi laitumelle

Tommy Hellsten tiesi jo varoa suorittamista ja työuupumusta, mutta niin vain kävi, että hän taas kerran putosi täydelliseen uupumukseen. Sitä lähdettiin moottoripyörällä pakoon lomalle. Laitumella oli lehmiä, raukeita lehmiä märehtimässä ja olemassa omissa maailmoissaan. Yhtäkkiä uupunut terapeuttimme oli lehmille niin kateellinen, että halusi niiden joukkoon, halusi lehmäksi. Kaipasi joutilaisuutta vailla aikataulua enemmän kuin mitään muuta elämässään.

Hellstenin mukaan nykyajan ihminen on työnarkomaani, joka ei osaa olla tekemättä töitä. Hän mittaa arvonsa sillä mitä tekee. Työnarkomaani samastuu saavutuksiinsa ja rakentaa identiteettinsä niiden varaan. Hän on Human Doing.

Yhteistyössä väistämättömän kanssa

Tommya ja hänen vaimoaan odotti täydellinen ja kaivattu neljän viikon loma. He lähtivät ensin moottoripyörällä Etelä-Ruotsiin, mutta jo Kehä kolmosella alkoi sade. Se jatkui perille asti ja siitäkin eteenpäin. Myös pyörä hajosi. Piti olla mökissä, kun ulkopuolella alkoi tulvia. Viikkokausia mökissä ja sitten toisessa. Kotimatkalla poikkesivat syömään pizzat, jotka maistuivat oudoilta. Ruokamyrkytys, joka kesti 1,5 viikkoa! Sitä seurasi flunssa…, mutta jo aikoja sitten Hellstenit olivat alkaneet tehdä yhteistyötä väistämättömän kanssa, hankkineet mahtavan kasan kirjoja ja loikoilivat sängyssä huopien suojissa kerrankin vailla mitään kiirettä. Todellisuuden myötäily on viisautta!

Suostun luotavaksi

Olemisen kautta löydän luovuuteni, sen tiedän. Luovuus tarvitsee tilaa, väljyyttä, tyhjyyttä. Mitään uutta ei voi syntyä, ennen kuin syntyy tyhjä paikka, jonne se voi tulla. Tänä vuonna teen levollisuudesta päätavoitteeni. Tahdon sitä ja sitoudun siihen.

Minä myös, sillä olen jo aikaa sitten tajunnut, että tämä on kaikki niin pinnallista ja turhuuden turhuutta vain. Putoaako taivas, jos en tee mitään viikkoon? Irtoaako sinun pääsi, jos jäät kolmeksi päiväksi vatupassiin kuuntelemaan unelmiasi? Ellei opi tarttumaan hetkeen ei elä. Selviää vain hengissä.

Kampelat ovat perattavissa vain nyt!

19 kommenttia:

  1. Allu, kannattaisi lukea ja - pysähtyä.

    VastaaPoista
  2. Anne, sinähän tätä tarvitset, sanoo toinen syntinen. Jo mun arvostelun lukeminen voi pelastaa sut ja mut, mutta mene ja osta tämä kirja!

    VastaaPoista
  3. Hellstenillä on paljon sellaisia ajatuksia, jotka jokaisen olisi hyvä ymmärtää. Hän tarjoaa meille mahdollisuuden oivalluksiin omassa itsessämme. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta kaikissa haastatteluissa Hellsten vaikuttaa ymmärtäväiseltä, takkanäköiseltä ja viisaalta.

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, minä kuulun ainakin niihin, jotka eivät selviä hengissä ilman tämänkaltaisia kirjoja. Tämä kirja on nyt kaikenaikaa yöpöydälläni muistuttamassa minua etten enää yökuku edes blogin ihanassa yössä, vaan nukun. Joku aloitti ruokaremontin blogissaan, minä aloitin eilisestä alkaen elämäntaparemontin. Kaikki muuttuu nyt eikä viidestoista päivä!

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus ja varmasti hyvä kirja, menee hankintaan ja luettavaksi. Pitkin tuon lukemista vaan tuli kuristava tunne, että kun tietää tuon kaiken eikä edes ole osallisena siinä pellenäpyörimishulluudessa tai mammonanpalvonnassa. Ei edes työnarkomaaniudessa vaan ainoastaan sellaisessa työssä missä deadlinet painaa päälle ja työsarka kaikilla valtava. Miten ihanaa olisikin heittää se kiire pois ja olla, mutta kolmea tenavaa elättäessä sieltä ei niin vaan loikata. Noh, käsi on nyt sitä mieltä, että ollaan vaan. Ollaan ja mietitään, että miten ne pikkaraiset saisi ruokittua jotenkin muuten. Joku ratkaisu varmasti tulee.
    Onnea sinulle uuteen elämäntaparemonttiisi, kuullostaa kyllä hyvälle tuo nukkuminen hih!

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut Tommyn edellisiä kirjoja, ollut kuuntelemassa hänen luentoa..
    esim."Saat sen mistä luovut", oli tosi tärkeä kirja minulle..vielä'kin..

    Noita samoja totuuksia luen juuri tällä hetkellä kahdesta eri kirjasta..
    "Uusi maa", Tolle ja "Zen", A.W.Wats.


    Ennenkuin jokin muutos meissä todella tapahtuu, meidän on täytynyt nähdä se reagoimisemme ja halu nähdä asia toisin..

    Vähän niinkuin liikunnan saralla. Jos olet oppinut väärän tennislyöntitavan, sinun on ensin huomattava tuo virhe itsessäsi, sen jälkeen poisopittava se, tyhjennyttävä ja sit uusi voi astua tilalle, hitaasti, lempeäasti..

    VastaaPoista
  7. Johanna, palaan katsomaan, vastasitko kaikkeen, mitä kysyin.

    Ja mitä, onko mulla joku ongelma nyt myös luetun ymmärtämisessä: Ei kai sulta työt tuon vaivan takia menneet. Juon nyt piristävän iltapäiväteeni ja luen uudestaan sun pitkän kirjoituksen.

    Johanna, et nauraisi, jos tietäisit. Muistan aina kertoa kaikille, miten monta tuntia nukuimme lomalla mieheni kanssa tai miten monta tuntia joskus viikonloppuisin, vaan kukaan ei tiedä, montako tuntia istuin tässä koneella esim. viime viikolla ja kuinka vähän nukuin...

    VastaaPoista
  8. PS. Johanna, kiitos♥

    Hanne, mulla kaikki pysähtyi eilen. Ei mitään hitaasti ja pehmeästi. It's now or never!

    Minua ette löydä enää koneelta öisin kukkumasta kuin ehkä jonain juhlan hetkenä. Hyvästi ihanat, paheelliset blogiyöt, jolloin tapahtui mitä vain, siirryn vuoteeseen...Eläköön: Levoton Tuhkimo on kuollut ja kuopattu!

    Olen lukenut vain tämän Hellstenin, mutta tämä osui just kohden minua.

    Hanne, ei sitä vielä tiedä, miten hyviä ihmisiä meistä tulee...ja rauhallisia.

    VastaaPoista
  9. Leena, sinä olet jo perillä.
    Olet jo ihana täydellinen sinä.

    Eiks ole ihanaa, miten meitä koo ajan johdatetaan itsemme luo, jossa asuu se kirkkaus, valo, rakkaus..
    Kuinka väsytämme ja uuvutamme itseämme ja sielumme todella ei pysy mukana..

    Sytytän tänään takkatulen ja olen siinä.
    Ihanaa olemistä sinulle, halauksin..

    VastaaPoista
  10. Leena, siis ei, ei mennyt työpaikka tietenkään, sairaslomaa vaan taas. Murhe on siinä, että ketään ei voi tuosta vaan nappasta tilalle ja valmiiksi kiireiset kolleegat joutuvat nyt vetelemään minunkin hommat. Syyllisyydentunne on valtava ja huoli heistäkin.
    Ja jatko tietty huolestuttaa omalla kohdalla, että onko tämä lopun alkua vaiko paraneeko. Aika näyttää ja voin tietenkin ruveta metronkuljettajaksi paitsi että siinäkin pitää varmaan kiskoa jotain kahvoja. Ei ole minulle ongelma jos joutuu vaikka ammattia vaihtamaan, kuten kirjoitin niin paljon kerkisin tehdä. Jos vaikka linnunpelätiksi, siihen sopii jäykistyneet ketarat. He he

    VastaaPoista
  11. Hanne, miten niin olen perillä! Olen ylitsevuotava virta, Levoton Tuhkimo, ylikiehuva kattila, takulla ADHD, karjalainen geenikirous...

    Kiitos jos olen ihana;-) Saatan joskus olla sitäkin, jos oikein haluan. Sinä olet enempi ihana ja perillä, mutta silti aavistan, että sinussa on outoja pohjavirtoja, hyvin levottomia.

    Hanne, kuka haluaa olla perillä? Se kuulostaa kuin makaisi ruumisarkussa valmiina! Silti olen nyt päättänyt aloittaa Uuden Elämän ja se voi jonkun mielsetä olla arkkuvalmentautumista, mutta siitä minä viis veisaan, sillä olen niin elämänjanoinen, että haluan elää vielä kauan kokeakseni kaiken, kaiken. Siksi en tapa itseäni enää valvomalla ja muutakin muutosta tulee. En ole kypsä postaamaan tätä pitkään aikaan, mutta ehkä jonakin päivänä kerroin, mistä kaikki alkoi...

    Hanne, tuleen tuijottelu terapoi pois kaiken kuonan. Tuli puhdistaa sielun kristallinkirkkaaksi ja tekee sielusta tajuisan.

    Johanna, helvettiin syyllisyydentunne! Nyt on kysymys sun loppuelämästä.

    Taisin kirota eka kerran blogini aikana. Anteeksi kaikki käytöksenvalvojat.

    Kävin uudestaan sivuillasi ja vastasin piiiiiitkästi. Toivon ettei mennyt pahasti ohi.

    Huumori on hyvä lääke kaikkeen. Silti: Kerran taiteilija, aina taiteilija. Et voi elää ilman luomista. Minä en ikinä voi lakata kirjoittamasta. Eri asia on tietenkin, jos voisit olla freenä ja tehdä vaikka vain tilauksesta tms. Tsemppiä♥

    VastaaPoista
  12. Leena!

    Hyvä kirja kannattaa lukea kahteen jopa kolmeen kertaan, jotta sen sisäistäisi itselleen. Minä en pysty lukemaan hyvin nopeasti, tuntuu että puolet kirjan sisällöstä jää tajuamatta. Käytän muutenkin paljon aikaa mietiskelyyn, varmaan ihan liikaa. Mutta kun ei ole kiire minnekään - enää. Liika hoppuilu on aina pahasta, silloin sielukin lepattaa kuin haavanlehti tuulessa.

    Oikein hyvää pyhänseutua sinulle Leena<3

    VastaaPoista
  13. Voi hyvänen aika, taas Anonyymi, vaikka olen ihan polvillani pyytänyt, että 'kiitos, saisiko nimen myös...

    Mutta tuo aloitus ja lopetus paljastaa kirjoittajan;-)Käväisen vielä tykönäsi...

    Vastaus: Juu, juu, mutta kun minä en tunne eläväni ellen lepata ja ole kuin tulessa. Veri seisahtuu ja tulee sammalta päälle. Ja vihaan tylsää! Ja seisova vesi haisee! En ole pieni lampi, olen meri.

    Hellstenin aion nyt kuitenkin lukea yhtä monta kertaa kuin olen lukenut Bo Carpelanin Axelin ja se olin ihan täysi kymppi!

    Ei sitä koskaan tiedä, vaikka minusta tulisi villin ja boheemin sijasta, viileä ja arvokas. Toivossa on hyvä elää;-)

    VastaaPoista
  14. Siis tämä Hellsten on ihan pakko lukea, hitaasti ja ajatuksella. En ole kirjojaan lukenut, mutta useista haastatteluistaan mies on tuttu ja kiinnostava. Meitä omaa itseään karkuun juoksevia on valitettavasti maailma täynnä. Kunnes tulee seinä vastaan ja on pakko katsoa peiliin ja luodata omaa sisintään. Sait kirjan kuulostamaan niin houkuttelevalta, että hankin sen hetimiten luettavakseni. Nyt eläkeläisenä olen testannut jo senkin, putoaako taivas kolmen tyhjäätäynnä olevan ja mitääntekemättömän päivän jälkeen. Vakuutan, että ei putoa! Entinen työkaverini totesi aina, että "ruumis vatupassiin ja luukut kiinni". Kiire menee ohi. Kiitos kirja-arvostelustasi tälläkin kertaa. Viikonloppuja toivottelen samantien.

    VastaaPoista
  15. Anja, ei me mitään pakoon juosta! Olen tavannut sinut. Sinä olet yhtä kuumana käyvä kuin minä. Mikä virran seisottaa, mikä kosken patoaa! Mie en uso un olleen kolmee päivää tyhjäkäynil, e uso!

    Aivan. Olen juuri se tipu, joka pelkäsi sen taivaan putoavan päähän...se satukirjakin tuolta hyllystä löytyy, mutta nyt en lue sitä, ehkä ei olis koskaan pitänytkään;-)

    Osta tämä kirja ja sisäistä. Sain tänään ystävältäsi pienen lupauksen, että sinä ja minä tapaamme ensi keväänä valkoisissa merkeissä. Toivotaan, että kohtaamme sitten toisissamme buddhalaisen seesteisyyden!

    Rauhallista viikonloppua, Anja!

    VastaaPoista
  16. Moi Leena!

    Minä olin se tuhma Anonyymi, joka ei muistanut panna nimeään loppuun.

    Anteeksi mokani, ja muutkin mokat---.

    VastaaPoista
  17. Aili, se oli vitsillä, sillä tunsin sut heti;-) Mihin mää joutusinkaan ilman sinnuu!

    Ja anna sie anteeks ku mie oon nii levoto sielu!

    VastaaPoista