keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Jonnan puutarhassa - kalliolla


Nyt vierailemme Jonnalla kotikadullani. Kun lähden meiltä näen heidän talonsa näin. Tuijat ovat vielä nuoria, kuten talon asukkaatkin, joilla virtaa riittää, sillä aina on joku projekti käynnissä. Kun saavun etupihalle



näen toukokuulla näin. Vielä ei paljoa näy kasveja, mutta sitäkin enemmän kiveä ja laattaa sekä jyrkkää kallioseinämää ja ylhäällä grillikota.



Ja siellä ylhäällä näyttää sitten tältä:



Alhaalle jää yksi terasseista eli 'aurinkolaituri'.



Ja pöydällä toukokuussa orvokit, jotka näyttivät vielä viikko sitten näin upeilta:



Kallion kolossa pöytäryhmän takana on kolo, jossa kasvaa keltakurjenmiekkoja.



Näitä ei tarvitse koskaan kastella, sillä vuorilta virtaa. Tässä samat kukat kesäkuulla
:


Kaunis hirsitalo sisältää monia ihania yksityiskohtia, kuten tämä Jonnan äidin tekemä lyijylasi-ikkuna:



Ja tässä kivikkoistutuksia varhain keväällä:



Ja suunnilleen samasta paikasta kuukautta myöhemmin:



Esikot kukkivat vielä, lisäksi kahta väriä sammalleimua, hopeahärkkiä ja jotain mehikasvia...



Rappuja kalliotontilla riittää ja tässä yhdet ylöspäin. Kukkiva puu on kirsikka.



Talon kauniita pikkuikkunoita ja kirsikankukkia.



Kallionkolot voivat olla myös hyötypuutarhaa. Tässä kasvaa raparperi.



Kahteen suuntaan kiipeää köynnöshortensia, joka tässä ei vielä kuki.



Tässä sama köynnöshortensia ja kuunliljat.



Sama ryhmä suhteessa aurinkoterassiin.


Tässä sitten jotain ihan uutta minulle. Luulin, että Jonna on alkanut klipsiä upeita tuijiaan;-) Tämä on oikeasti myynnissä tämän mallisena ja kuulemma säilyttää muotonsa.



Jonna rakastaa pallotuijia ja muitakin ikivihreitä. Näitä palloja oli juuri tuotu lisää, mutta olivat vielä ruukuissa ja vasta ihan pikkuisia.


Vastapäätä saunaterassia on kylpypalju, jossa voi kylpeä vaikka uutena vuotena tähtitaivaan alla. Stailaus on minun, minkä huomaatte ehkä  alakuvasta paremmin:


Pinkkiin hullaantunut kuljettaa mukanaan jotain pinkkiä minne ikinä meneekään!



Mukana kuvauksiani seuraamassa on toinen talon lapsista, tämä ihanuus Peppi. Me jatkamme Jonnalla vielä syksymmällä, sillä hänellä on sitten aivan erilainen syyshortensia kuin mitä ovat minun hortensiani. Otin siitä toukokuun kuvan, mutta käyn nappaamassa myös heinä-elokuulla ja syyskuulla, niin näette eri aikoina. Sen lisäksi saatan vielä kuvata niitä astereita kallion kolossa, joita minä kutsun lumiastereiksi, sillä minulla ne kukkivat vasta ensi lumesta joskus loka-marraskuulla.



Lopetan tältä erää tähän kuvaan kukkien ja kiven saumattomasta liitosta. Kiitän Jonnaa, että olen saanut piipahdella heillä milloin huvittaa ja kiitos, että saan vielä vähän jatkaa myöhemmin. Nyt kuitenkin rauhoitutaan kaikki lomille ja kuunnellaan vaikka miten kissankellot soittaa ja unohdetaan kaikki muu paitsi suven ihanuus ja mansikoiden maku.



Lupasin jatkaa Jonnan puutarhassa piipahtelua loppusuvesta, mutta kaikki ei mennyt kuin haaveiltiin. Se huippu jää nyt pois, sillä aloin ihmetellä Jonnalle, miksi hänen upea syyshortensiansa näyttä vähän toispuoleiselta. Ja sitä mitä en sanonut, oli ihmetys siitä, että se ei enää näkynyt meidän portille hämärtyvässä illassa kuin upein katuvalo...: Heidän hortensiansa oli siirretty jonkin matkaa! En olisi siitä sanonut puolta sanaa, jos olisin tajunnut. Nyt siis ihailemme näitä kuunliljoja, jotka runsaina kiertävät kalliota ja niiden takanahan nousee vielä nuori köynnöshortensia. Ja tämän kallion yläpuolella on sitten



tämä grillikota, mutta nyt elokuun ympäröimänä. Sijainti on talon takaa ylös vuorta....



Ja tässä etupiha komeiden tuijien vartioimana. Tuijien juurella monenlaista maanpeittohavua.

Kiitos Jonna, että sain vaivata pitkin kesää♥

Lukijani, ensi kesänä jälleen uudet kukat, uudet puutarhat, jos vain kaikki puutarhaunelmani käyvät toteen!

Love
Leena Lumi

Tässä ohikulkiessa Jonnan pihasta napattu kuva, jossa syyshortensia kivasti valaisee tummahkoa hirsitaloa ja upeita tuijia.


Jonnan tuijat syksyllä 2020 ja näitä on jo klipsittykin. Upeita ovat!


Samat tuijat joulukuun viidentenä 2020 kaamosvaloissa. En oikein onnistunut, kun tuli tuollaisia viivoja, mutta yritämme uudestaan ajalla ja ehkä myös kunnon lumilla.

32 kommenttia:

  1. Onpas kaunis piha. Tuo kallio tuo varmasti omat haasteensa, mutta myös paljon mahdollisuuksia.

    Voisko se mehikukkanen olla levisia? Mulla on samannäköinen, tosin kukkii pinkillä kukilla.

    Ihanaa aurinkoisen päivän jatkoa!

    -Tuija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, eikö vain. Siis vaikka meilläkin on suuri kallio, niin Jonnalla se todella on ja nousee talon takana ylös vuorille. Kallionkin voi saada kukkimaan!

      Kun sitä mehikukkaa en tunnistanut minä, eikä Jonnakaan;-) Jonnan äiti ei ollut paikalla...Kiitos vinkistä!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Voi että jotkut ne osaa. Mikä unelmien talo puutarhoineen. Minä olen ihan oikeasti yrittänyt, mutta mustapeukalo mikä mustapeukalo. Ilmeisesti minulla on niin murhaavat ajatukset, että kukat kuolevat kun vain katsonkin niitä päin. Ihme kyllä minulla on kaksi alppiruusua ja kolme hortensiaa, jotka ovat olleet elossa jo kolme kesää, mutta siihen ne jäävätkin. Mutta ihailen sitten entistä antaumuksellisemmin niitä, joilla ons ekä visiota että kykyä toteuttaa ne ja pitää vielä hengissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, ja jotkut jaksavat...Tämä on unelmaa ja huomaa, että vain muutama minuutti Päijänteen rantaan ja toisella puolella upeat lenkkimaastot, ei siis mitään asutusta, kun ylemmäs kiivetään: marjat, sienet, herkkutatit, kaikki...

      Minäkin olen killer, mutta vain sisäkukissa;-) Jos niistä postaan, ne on juuri tuotu kukkakaupasta. Niinkuin se upea valkoinen, jättimäinen jouluruusu. Senkin tapoin. Sain keväällä puutarhaan uusia jouluruusuja ja nyt niistä yksi kukkii YHDELLÄ valkoisella kukalla. Kannan joulua sydämessäni heinäkuullakin...

      Et ole paljoa kuvannut pihaasi. Hortensiat ovat jo kova juttu. Ne ovat niin sisustuksellisia sisällä sekä ulkona.

      Et ehkä ehdi nyt niin paljon puutarhaa, kun sulla on niin paljon kaikkea muuta. Kaikella on aikansa. Onneksi kirjasi kantaa kauniin puun nimeä...

      Italiassahan on vielä se kasteluongelma versus kuivuus ja kuumuus.

      Ole sinä nyt vain ja nauti - kaikesta!

      Kun olen hengissä selvinnyt 'sypresseistä';-), kerron sulle jotain siitä, missä ajatukseni ovat olleet jo kauan...

      Poista
  3. Mun "silmät" on jossain tuolla terassilla, joten lyhyesti:onpa kiva kalliotontti -ja muutama vuosi kun menee, kukkii jo varmasti aivan toisen näköisenä :D

    Pinkki tervehdys sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kyllä täällä kukkii nytkin jo, mutta Jonnalla on paljon ikivihreitä ja sitten kasveja, jotka ilmeisesti saavat ruskavärin...Minäkään en tunnistanut. Tämä sarja jatkuu elo-syyskuulla.

      Ja Jonna on intohimoinen sisustaja, joten ei sitä koskaan tiedä, mitä keksin alkaa kuvata.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Kaunis piha ja upea hirsitalo! Hienosti hyödynnetty kalliomaasto. Paljon vaivannäköä eittämättä ja viimeistään tähän aikaan vuodesta työ palkitsee tekijänsä. Toivottavasti muurahaiset eivät keksi noita hienoja kiveyksiä kuten meillä on käynyt. Käännän kirjaimellisesti ylös kivet ja kannot niitä häätääkseni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nette, kiitos ja on!

      Minusta murkut ovat todellinen ongelma. Me poistamme nyt kiviä talon toiselta reunalta ja siihen tulee ensi keväänä sitä hyvin vatkatun vispipuuron väristä sammalleimua. Sitä sirotetta vaan kivien alle, jos säilytät kivet.

      Keksin juuri, millä voin kiittää Jonnaa: annan sitä ruusua, jota ei saa mistään kaupasta. Sinä tiedätkin sen...

      Eikö sulle tule tuosta paljusta mitään mieleen. Se sopisi teillekin. Kesät viihdytää lapsia, tietysti valvotusti ja sitten syksyn kuutamoöinä sinä ja...

      Poista
  5. joo, kalliolla kukkulalla on hienoa....

    VastaaPoista
  6. Ohhoh, ompa paikka muuttunut edukseen. Kaunis piha ja talo on ihana. Hyvin hyödynnetty tontti ja jänniä yksityiskohtia. Tänne oli kiva kurkata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä on muuttunut niin, että kun en siitä tehnyt lenkkiä vähään aikaan ohi, en meinannut samaksi tuntea.

      Kalliosta on moneksi. Nyt tulee mieleen se sun kuistin vastainen rinne...

      Poista
  7. Kaunis piha ja ihana Peppi! Minulla on sellainen muistikuva,että taisit osoittaa tuota taloa minulle viime kesänä.
    Näitkös muuten minkälaisen erikoisen kukan kuvasin blogissani,aikamoinen tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niin muista minäkin, mutta voimme käydä taas. Kai me nyt sata metriä voidaan lenkkeillä ennenkuin...asetumme odottamaan, mitä R. meille grillaa;-)

      Tulenkin heti katsomaan...

      Poista
  8. Kaunista ja tyylikästä. Paikka kuin satumaasta! Saarellanne asuu selvästi puutarhaihmisiä.

    Olipa lomaa tai, nyt ovat vihannekset ja mansikat parhaimmillaan. Mustikatkin alkavat kypsyä, tämä on todella ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kunpa tietäisit. Valitsen juuri seuraavaa 'uhria' ja hän on ensimmäiseltä koulutkseltaan puutarhuri. Sellainen tosi kiva ja taas aivan tasainen piha, eikä kalliosta tietoakaan eli ei ihan meidän kadulla, mutta saarellamme.

      Jonnan piha on muuttanut koko katua ja talokin on kokenut melkoisen muutoksen.

      R. tuo minulle joka päivä töistä tulleessaan rasiallisen mansikoita;-) Jää ensi viikolla lomalle, joten sitten pitää itse toimia.

      Minä rrrrrakastan satokautta. Olen intohimoinen säilöjä. Työllistän muita eli ostan mustikat ja vadelmat. Kantarelelleja, jos en saa tarpeeksi meidän lehdosta, ostan niitäkin. Ja tänä vuonna teen kirsikoita jotain, josta kerron sitten myöhemmin...Luumut syödään kaikki tuoreena puista ja omena-kanelihillossa aion olla muutamia ihania viikkoja.

      Oi aika ihanin! Ja perho sinisiipi!, totesi jo P.Mustapääkin.

      Poista
    2. Kalliolla kukkulalla on kaunis hirsitalo upeine puitteineen. Olet hienosti ja taitavasti kuvannut kaikki yksityiskohdat, joita nauttien tässä silmien ja sydämen tykytyksen aikaansaadusta katselen ja tunnelmoin paikkana, joka on aivan lumoava!
      Kokonaisuus on viehättävän tunnelmallinen ja vuosien varrella nähtävyydet vain syvenee.
      Siis
      vuosien huom, luin kyllä että kuvaat myöhemmin kuinka ovat näistäkin kuvista istutukset muuttuneet eri kuukauden aikoina.

      Kaunis kiitos sinulle Leena kuin myös Jonnalle ja ihanuudelle Peppi koiralle!

      Poista
    3. Sirkka, kiitos psta! Ja kiitos.

      Kaikki syvenee vuosien varrella...pidän omastakin pihastani vuosi vuodelta enempi. Ja ajatuksetkin syvenevät ja kaikki.

      Ole hyvä ja hurmaavaa viikkoa sinulle, Pionikuningatar!

      Poista
  9. Miten ihana piha Jonnalla.<3333

    Oikein upeaa tätä viikkoa, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, eikö vain, kiitos psta.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  10. Aivan ihana paikka, voi sentään, tuolla on kyllä jokunen puutarhatunti vietetty, mutta tulos on aivan loistava. Pidän itsekin tosi paljon kivistä, ihana paikka. En tiedä minäkään tuon mehikasvin nimeä varsinaisesti, mehikasvi, mikä mehikasvi. Yleensäkin olen huono muistamaan kasvien nimiä, siksi nyt olenkin laittanut laput talteen, kun ostan uusia. Kaksi iltaa olen kukkapenkkiäni laitellut ja miettinyt siihen kasveja, taitaa jäädä loput syksymmälle, jos on kuumaa ja kuivaa niin saisi olla koko ajan kastelemassa, mietin tässä vielä sellaista pistettä i-päälle siihen penkkiin, sellaista väriläiskää ja eilen jo meinasin ostaa kotakuusaman, mutta vielä jäin arastelemaan,kun se on niin arka paleltumaan talvella, kaunis oli...pitäkööhän mun hakea se? Se sopis kyllä loistavasti tuohon keskelle...:)))
    Hih..mukavaa loppu viikkoa Leena<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Kivet jotenkin tuovat kukat esille ja siksi pidän meidänkin kalliosta. Jonna & co ovat aina kiinni jossakin projektissa. Tuo etupihan laatoituskin oli kova juttu, mutta nyt sen saa pidettyä siistinä ja sitten kukkia muualle.

      Ihan sama mikä mehi, joku mehi vaan...;-)

      Usein syysistukset ovat kaikkein parhaita. Sen sata kertaa olen sen saanut todeta aina puita myöten.

      Kuvittele: Yksi jouluruusu kukkii nyt yhdellä valkoisella kukalla! Pitäisköhän vielä lannoittaa....Taitaa olla parasta jättää se kevääseen.

      Tietyt kuusamat ovat viehättäviä. En edes tunne mainitsemaasi. Tiedän sen kauniin tuoksuköynnöskuusaman, jota minulla olisi ellei kaikkialla kiipeisi köynnöshortensia.

      Teen vielä yhden kasvipostauksen ja se on ruususta, jota ei myydä missään...Ajattelin antaa Jonnallekin, kun nyt riittää jaettavaksi. Ties vielä, mihin sitä kiikutan.

      Sulla ei palellu mikään! Olet oikein viherpeukaloiden kuningatar.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Onpa totta tosiaan kaunis, ja mikä ylisuloinen koira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos!

      Peppi on vauva ja suloinen ja ikisuloinen!

      Poista
  12. Onpa ihana piha! Ja tuollainen palju olisi aivan unelmaa: elokuun lämpiminä iltoina vaikka lyhtyjen valossa ja uutenavuotena tosiaan tähtikirkkaan talvitaivaan alla. Oi!

    Hieno stailaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö! Kiitos psta. Olen aina kuvitellut, millaista se olisi jouluna...tiedäthän: Eräät kantavat joulua aina sydämessään. Nytkin puutarhasa valkoinen jouluruusu kukkii YHDELLÄ kukalla. Niin juuri: Oi!

      Ja sullapa vasta ne särkyneet sydämet siellä menstyvätkin...Onnea!

      Poista
  13. Voi mikä ihanuus siellä naapurissasi on. Ihanaa, että olet saanut kuvata heidän pihaansa.
    Haasteellinen tuollainen kallioinen piha, mutta hienoksi ovat laittaneet.

    Nautitaan kesän helteistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, niinpä: Saari täynnä puutarhahulluja;-) Oli tosi kiva, kun saattoi piipahtaa pilvisinä päivinä. Aurinko vie kukilta värit. Odotas kun näet heidän speciaalin syyshortensian...

      Haaste voi muuttaa kaiken vähän kiinnostavammaksi: Mikä ilo saada kallioiden kolot kukkimaan!

      Tänään oli niiiin kuuma, että nyt MEIDÄN jättivarjo siirtyi yksin Olgalle. Meille riittävät vaahteran varjot ja aurinkohatut. Paitsi minä istun varjossa ja R. aina auringossa. Miten se olikaan...'viisaat istuvat varjossa...'

      Nauttimisiin!

      Poista
  14. Kiitos kun veit meidän tuollaiseen kauniiseen paikkaan ja vielä lupaat lisääkin. Kalliot on kauniisti käytetty hyödyksi! Kiva kun saamme vielä uudestaankin nähdä kasvien kehittymistä!
    Oikein sulokesää loppuviikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ole hyvä. Olen höveli likka lupaamaan ja sitten on kova työ pitää kaikki,mitä on tullut luvattua;-) No, tässä tulee yksi välivaihe, jonka sinä sitten huomaat, ja sitten minäkin vähän otan löysemmin ja sitten taas vähän Jonnalle...

      Kallio ja kivi on aina upea mahdollisuus!

      Kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
  15. Kaunista! Puutarhurin käsille terveyttä. Me palaamme huomenna kotiin katsomaan kukkiiko siellä enää mikään vai onko helle tehnyt tuhojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kiitos.

      Niin ihanaa ollut seurata teidän matkaa. Käyn tänään lukemassa kaikki loput, sillä vielä ei ole ollut aikaa. Mutta Se Yksi Paikka...kiitos!

      Poista