Onhan täällä blogissa tullut kaikennäköistä kerrottua alkaen vaikka tästä huhtkuun kirjeestä teille. Kun siitä rysäyksestä oli selvitty ja saatu uudet kasvit istutettua tilalle, saapui pesukoneenkorjaaja just sillä viikolla kun vain satoi vettä. Meillä ei ole ikkunoita maantielle, joten emme voineet mitenkään tajuta, mihin herra oli raskaan pakettiautonsa ajanut: Meidän etupihalle ja jäänyt siihen jumiin. Lähtiessä hän ei tohtinut tulla asiaa meille kertomaan, vaan pyysi apua vastapäisen talon remonttimiehiltä, jotka sitten lykkäsivät hänet irti, mutta tulivat sitten kertomaan asiasta meille. Siinä meni vähän oranssia atsaleaa, kokonaan upea, uusi, vaaleanpunainen sammalleimu ja iso oksa sisääntulon pilvikirsikasta sekä hurmaavat 'lumiasterit' aivan sisääntulosta. Jossain välissä myös lumeton talvi näytti voimansa ja menetimme keskipihan upeimman pilvikirsikan. Etupiha oli kuin kynnöspelto ja etenkin ne syysasterit...Hädässä ystävä tunnetaan ja jo samana iltana rapuillamme oli iso pehko po. asteria ja sain kuin sainkin niistä upean pehkon kasvatettua eli kuvia saattaa olla luvassa. Jotenkin olin sitten valmis heittämään puutarhapyyhkeen kehään ja ajattelin, että olkoon, nyt vain uidaan ja nautitaan suvesta. Sitten kuitenkin alkoi tuttu syyshortensiakuume ja istutin Vanille Fraisen ja lopulta myös valkoisia varjoliljoja. Tänään, lokakuussa, olin lounaalla ystäväni kanssa Viherlandiassa ja sen jälkeen vaelsimme katsomassa kaikkea ihanaa ja lopulta kiertelimme vielä taimipihallakin, joka hienoa kyllä on edelleen auki. Kiinni nappasi! Näin helmiorapihlajan, jota olen jo jonkin aikaa halunnut etupihallemme, mutta ajattelin, että sitten 'vaikka ensi keväänä', sillä nyt Lumimies kaivaa läpi etupihan ojaa valokaapelille...Viis mistään saavuin kotiin mukanani helmiorapihlaja Crataegus x mordenensis 'Toba', joka kukkii hurmaavasti kesäkuussa ensin valkoisin kukin ja myöhemmin kukat muuttuvat vaaleanpunaisiksi ja mikä parasta pienessä puussa on upea ruskaväri:
Tämä tuli aivan eri paikkaan mihin piti, etupihalle kuitenkin, mutta samalle puolelle kuin mongolianvaahterat. Syy: Toiselta puolelta pitää ensin kaivaa isolla työllä ylös vanha unkarinsyreeni, johon nyt ei ole aikaa, sillä sen juurakko tulee yli 30 vuoden kasvun jälkeen teettämään työtä. Homma siirtyy ensi kevääseen ja oravilla säilyy siinä vielä kulkuyhteyspuu. Sen jälkeen siihen tulee toinen helmiorapihlaja ja se sijoittuu siis suurten syyshortensioidemme eteen, mutta ei pienenä puuna peitä niitä ja säestää ruskavärillään.
Nyt ei sitten muuta kuin jyrsijäsuojukset sekä helmiorapihlajalle että magnolialle. Vanillen kohdalla en tiedä, mitä teen, sillä se kasvaa tuossa pihavalaisimessa niin liki, että siihen on hankala sijoittaa jänisverkkoa, joka nousee yli lampun korkeuden...
puutarhaterveisin
Leena Lumi
Helmiorapihlaja kaunehin on...
Leena Lumin puutarhassa
Vuoden 2016 tammikuussa oli kolme viikkoa -30 astetta ja ilman lunta. Pelkäsin jo helmiorapihlajien menneen, mutta ne selvisivät. Kukinta vain hiukan myöhästyi.
Kaunista syksyä on puutarhassasi. Nyt saadaan ihailla tavallista myöhempään syksyruskaa.
VastaaPoistaArleena, kiitos, mutta olet niin kohtelias: Pihat ovat haravoimatta, ojankaivuu kulkee läpi pihan, kukassa ovat vain hortensiat, kun yksi pitkä rankkasade vei syysleimut etc.etc. No, astereita voi odotella ja köynnöhshortensian ruskaa. Tosiaankin, monet puut ovat vielä vihreitä.
PoistaApua, kaameeta vaikka vahinko pesukoneenkorjaajalta olikin. Kun tähän meidän tönöön uusittiin salaojat sanoin remonteeraajalle, että varoo sitten noita kasveja, eritoten 93vee mummilta saatuja Rhodoja. Sydän löi tuhatta, kun näin Rhodojen olevan multakasassa tien poskessa. Pari oli säpäleinä, mutta yhdestä olemme saaneet kasvatettua ison ja jylhän keittiön ikkunan eteen, aivan kuten mummillakin mökillä keittiön ikkunan edessä.
VastaaPoistaMummi vielä antoi lahjaksi kun tytär täytti 1-vuotta ja oli ajatus, että tytär saa jonain päivänä omalle pihalleen. No nyt onneksi saa, mutta läheltä piti. :) Kukkivatkin vielä aina tyttöjen synttäreiden aikaan toukokuun lopussa/kesäkuun alussa. :))
Hyvää yötä Leena, ihana puutarhajuttu, eikä kuvakaan lainkaan sekava. <3
Tiia
Tiia, tämä vuosi jää aikakirjoihin ja ihan kaikkea en toki voi kertoa;) No, Lumimies kaivaa itse sen valokaapeliojan ihan sen takia, kun minä en halua niitä ukkoja kaivelemaan mun hortensioiden likelle. R. ottaa kuntoilun kannalta ja minun ei tarvitse pelätä kasvituhoja. Toivon, että ensi vuonna ei tapahdu MITÄÄN!
PoistaIrlannissa asuimme Galwayssa pari viikkoa hotellissa, jota ympäröivät puiden korkuiset rodot. En olisi uskonut ellen olisi itse nähnyt. Onkohan sun rodossa vaaleanpunaiset kukat...Alappa tehdä sinäkin ensi keväänä viimeistään puutarhasta myös juttua;)
Ihania muistoja nuo suvun kasvit. Äidilläni on hänen äitinsä aikaisia leimukukkia. Ja minulla malvikit ovat lähtöisin siemenistä, jotka eräs sukulaismies lähetti minulle yhtenä jouluna ja silloin hän oli ihan terve, mutta jo kuukauden pääsät poissa.
Tuo helmiorapihlaja piti istuttaa vasta ensi vuonna eli se olisi ollut meidän 30-vuotishääpäiväpuu. Nyt niitä tuleekin sitten kaksi eli olemme toisistamme erillämme ja sitten yritämme kasvattaa oksiamme yltääksemme yhteen;) Mitä se Gibran sanoikaan, että olkaa kuin puut, jotka kasvavat erillään ja antakaa tuulen kulkea lävitsenne...no, en sitä nyt muistakaan....
Kiitos samoin Tiia ja kiitos. No näyttää sekamelskalta, mutta ehkä se on sitten se totuus nykyhetkestä. Tämä sulle nyt: "Good night, sleep tight, wake up, in the morning light."
Onpa teillä siellä kauniit ruskavärit! Ihana tuo hortensioiden, magnolian ja helmiorapihlajan yhteisistutus.
VastaaPoistaSaila, kiitos. Minustakin tuntuu, että tuo meni nappiinsa. Ja keväällä vielä sisääntulon toiselle puolelle sen raskun unkarinsyreenin tilalle kaveri tälle. Tuosta magnoliasta nyt ei sitten voi olla varma, koska se on I-vyöhykkeen kaunotar, mutta yhden talven se jo selvisi.
PoistaRuska on vielä osittaista, esim. yksi pilvikirsikka on kuin tulessa ja muut vielä vihreitä.
Helmiorapihlajaa sai keväällä ihailla monessakin blogissa. Se on myös minun hankintalistallani. Muutama vuosi sitten jänikset jyrsivät toisen Syyshortensiani aivan maan tasalle, mutta kyllä se sieltä lähti kasvamaan. Kovin vahva se ei ole vieläkään. Niinpä laitoin viime syksynä uuden Vanille Fraisen ympärille verkot ja aion tehdä sen nytkin. En anna jäniksille mahdollisuutta kaluta ihanuuttani.
VastaaPoistabetween, minähän tämän harrastukseni takia tietty luen puutarhablogeja ja minusta tuntuu, että löysin tämän kauniin pikkupuun Anun blogista. Toisaalta meillä on lastenkirja Malinka kuuntytär, joka kertoo komeasta kissasta ja hänen sulhasistaan ja siinä mainitaan orapihlajapuu, se jäi nakuttamaan alitajuntaan, että 'millainenkohan se mahtaa olla?'
PoistaÄlä nyt sano, kun en taida voida sitä Vanillea suojata ainakaan verkolla! Syyshortensia lähtee vaikka halkeaisi, minkä meille yhtenä vuonna teki raskas lumikerros. Olin varma, että siitä nysästä ei mitään enää lähde, mutta se on nyt yhtä komea kuin toinen samanikäinen.
Saat mut nyt pelkäämään: Ehkä meidän pitäisi mataloittaa sitä vekkoa, sillä nyt se menee valaisimen yli...
On se siunaus, että syksy on näin kaunis. Olisi kamalaa hypätä kesästä suoraan loskakeleihin. Syödään silmillämme ja sydamellä näitä värejä. Mukavaa syksyä sinulle Leena lunta odotellessa.
VastaaPoistaRiitta, eikö vain. Loska on paha sana. Näin teemme. Kiitos samoin sinulle, Riitta, lunta odotellessa.
PoistaTeillä on tosiaan ollut vastoinkäymistä puutarhassanne ! Harmillista !!! Tuo helmiorapihlaja on ihan uusi juttu mulle, mutta kiinnostuin kovasti ;) Meillä on vanhan talon piha joka piti repiä auki kuutisen vuotta sitten salaojituksen ja muun kaapeloinnin takia, moni pihan alkuperäiskasvi ei tykännyt siirtelyistä ja hävisi kokonaan. Nyt sitten pikkuhiljaa maltilla uutta kasvillisuutta lisätty ( no, se maltti ei aina onnistu ) Iloa syyspäivääsi ♥
VastaaPoistaRiitta, tämä vuosi jää aikakirjoihin! Tämä on sellainen kasautumisteoria, joku Murphyn laki.
PoistaÄitini innostui tästä kun luin hänelle (puhelimessa) kaiken, mitä tästä sanotaan ja hän ehti ostaa omansa ennen minua. Istutti sen niin, että näkyy olohuoneen isosta ikkunasta, kuten myös se uusi syyshortensia Bombshell. Kokeile sinäkin!
Meillä on tuo kaivuuhomma hyvässä mallissa ja yhdenkään kasvin juuristot eivät ole tulleet vastaan. Maltti on valttia, mutta puutarhaintoilijat eivät aina jaksa odottaan. En vain pystynyt eilen vastustamaan kiusausta ja vanhastaan tiedän, että syysistukset ovat usein vähemmän työtä vaativia kuin kevään.
Kiitos samoin sinulle ♥
Moi.
VastaaPoistaTää on niin väärin. Äidillä ja sinulla on jo helmiorapihlaja, mutta minä joudun odottamaan ensi kevääseen!!!
No, ehkä saan teidät kiinni sillä kovalla kastelullani ja jos onni on myötä. Tuo kukinto aivan pöyristyttävän ihana. Se oli se, mikä herätti minut saamaan tuon puun.
Mukavaa päivän jatkoa!!
Lämpöisin terveisin
Hei Merja, myönnän, myönnän, elämä on epistä, mutta muista, että tämän löytyminen oli onnenkantamoinen;) Lähdimme M:n kanssa vain lounaalle ja sisäkukkia ostamaan...
PoistaMiten minusta tuntuu, että viisaat sanovat odottamisen tekevän nautinnosta suuremman. Sinulla on sitten ensi keväänä tuplasti iloa, kun nyt jaksat odottaa. Tosin meidän geeneillä ei yleensä tunneta sanaa kärvisällisyys, mutta jos nyt kerrankin...
Et saa, sillä annoit sellaisen vinkin sen tammen kanssa, jotta...;) Osta isompi taimi. Kuvittele, noita on siellä nyt kaksi, mutta en mitenkään sitä sinulle sinne saa. Marraskuussa on liian myöhäistä. Mää kuolen takuulla noiden kukkien ihanuudesta. Nyt tuleekin siis kaksi puuta, toinen on R. ja toinen minä ja sitten yritämme kurottua toisiamme kohden. Ja älä unohda, että syksyllä tulee tuo ruskaväri eli se paikka siinä teidän keittiön ikkunan alla olisi hyvä ekalle ja toisen voisit istuttaa sinne pation puolelle.
Kiitos samoin molempiin!
Tuo oli melkein aika hauska tarina;siis että pesukoneen korjaaja juuttui puutarhaan,mutta kurja juttu puutarhalle.Mutta onneksi sait lisää kasveja tilalle ja puutarhasi on kaunis kuten aina:) Nuo värit,ah!
VastaaPoistaJael, parasta tietysti, että ei niin vanha kone saatiin korjattua. Kuvittele se meidän etupiha, joka ei ole tarkoitettu autoille, monen sadepäviän jälkeen. Ne laatat vajosivat hiukan,mutta sitten kun äijä oli ajanut nurmikolle ja mun kasveile, oli niin syvät ruopimisjäljet, että vei kuukauden ennen kuin ne olivat kadonneet, saatu kadotettua. No, nyt on ensi keväälle niin isot paineet, että hyvänen aika sentään;) Kiitos.
PoistaAivan ihastuttava tuo helmiorapihlaja, hennon vaalea pinkki, ihan sinun värisi! Tuskin maltan odottaa kuvia ensi kevään kukinnasta :)
VastaaPoistaUpeita ruskan värejä!
♥
Marietta, aivan: Ihan mun värisni;) Sama täällä: Aion kuvata kukintoja niin, että kaikki kyllästyvät, mutta minä en. Toisaalta...eihän noin kauniiseen voi kyllästyä.
PoistaKiitos! Paras on toivottavasti vasta edessä eli se köynnöshortensian limeväritys.
♥
Leena, kyllä sinä varmaan saat sen magnolian kasvamaan, kun täälläkin Elimäellä on saatu. Kävelimme alkukesällä Mustilan arboretumissa ihailemassa alppiruusuja ja atsaleoja ja eikös yhtäkkiä tullut nenääni ulkomailta tuttu tuoksu. Kovin isoksi ne eivät olleet magnoliaa saaneet.
VastaaPoistaMinun suosikkipensaitani ovat atsaleat. Niissä on niin upeat värit, jotka - kuten pensaan muotokin - tuovat aina mieleeni Intian kukkaloiston, sellaisena kuin olen sen elokuvissa nähnyt.
Marjatta, mutta tuo lajike...Myynnissä olisi ollut takuukestäviä, mutta niiden kukat eivät tuonneet minulle mieleen magnoliaa. Meillä on nyt magnoliatapetti, magnoliasuihkuaine, magnoliakosteusvoide ja suurennettu magnoliavalokuva seinällämme. Aamulla kun silmäni aukaisen, näen siis ihan ensimmäiseksi magnoliat.
PoistaTiia, blogissa Pionihulluutta kasvattaa kaikenlaisia magnolioita menestyksellä tietääkseni jopa pohjoisempana mitä on Keski-Suomi....
No kuule, Marjatta, olen saanut myös atsaleakärpäsen pistoksen. Minusta ne ovat mielettömän hurmaavia ja pidän siitä, että ne pudottavat lehtensä syksyllä. Ainakin atsalea Notherhn-Hi-Lights tuoksuu taivaalliselta.
Ehkä minunkin jää sitten magnolia pieneksi, sillä hyvin vähän se tänä suvena kasvoi, vaikka se oli eritysien vaalinnan alla kuivana kautena. Vieressä nyt ainakin sitten toinen kaunotar, jos toinen hylkää, vaan sitä toivo en.
Irlannissa asuimme Galwayssa hotellissa, jota reunustivat puun korkuiset kukkivat rodot...
Hmm, meidän helmiorapihlajan ruska ei ole ollenkaan noin kaunis, vaan keltaisenruskea... tänä vuonna ruska on täälläpäin ollut kyllä muutenkin aika vaatimaton.
VastaaPoistaPioni, mutta sulla on kauniimmat kukat kuin kellään muulla! Kaikkea ei voi saada;) Ajattelin kyllä linkittää sun helmiorapihlajajuttusi tähän juttuuni, että muutkin näkevät, mihin tästä todella on.
PoistaRuska ei ole tänä vuonna sama kuin viime vuonna. Olen yrittänyt kuvata samojakin kohteita, mutta ei ole viime vuoden vertaista. Ruskapostaus voi vaihtua ruikutuspostaukseksi. Kuivuus, se saamarin kuivuus, tämän on aiheuttanut. Tuurenpihlajatkin ovat lehdet ihan käppyrässä.
Viisasta tai ei, valitsin Viherlandiassa just sen ainoan, jossa oli jo ruksaväri valmiina;)
Voi hitsi, mutta jos haluaa;)
PoistaAinakin näissä postauksissa on kuva helmiorapihjajasta:
http://anunpuutarha.blogspot.fi/2014/06/hyvaa-juhannusta.html
ja http://anunpuutarha.blogspot.fi/2014/06/omassa-puutarhassa.html
Anu, tottakai kaikki haluaa;)
PoistaLaitoin tuon mun linkin siihen, missä se unelmainen kuva, mutta voin lisätä näitä, kun nyt kerroit, missä ovat. Kohta...Kiitos<3
Tuo omassa puutarhassa on se maaginen kuva, joka voi olla iso syy siihen, että minulla ja äidillä ja kohta parhaalla ystävälläni myös on tämä luoava pikkupuu ja siskokin haluaa;)
Poista