lauantai 13. heinäkuuta 2019

Meriharakoita, lukuvinkki, vieläkin yksi hortensia ja....


Meriharakoissa on jotain vetoavaa! Asuessani vielä länsirannikolla Luvialla, en muista näitä silloin nähneeni siellä enkä myöskään Kuivalahden mökillämme. Joutsenia sitten senkin edestä. Lankoni Pekka Mäkinen on nämä kuvannut Luvialla, joten lajit siirtyilevät. Näistä linnuista tuli mieleeni lukuvinkki:


Tässäpä kirja, jota ilman en voinut olla. Annoin pois jossain arvonnassa, mutta halusin lukea aina uudestaan ja sitä paitsi kirjastoni suorastaan huusi Fletcherin Meriharakoita. Tässä kirjassa on sitä jotakin...


Aina on tilaa vielä yhdelle hortensialle, mutta enpä olisi uskonut, että se voisi taas olla Endless Summer! Kun mainittu hortensia tuli markkinoille, laitoin sen etupihalle. Kukkien värit vaihtuivat sen mukaan, millä kastelin etc. Yllättäen huomasimme, että etupihallamme alkoi seisoa aivan vieraita ihmisiä kasvia ihailemassa....Jossain vaiheessa sitten siirsin sen alapuutarhaan ja mitä sitten tapahtui, en muista, mutta ehkä se ei pitänyt siirrosta tms. Nyt tämä ei ole enää sensaatio, joten istutin sen etupihan kukkapenkkiin, jossa leimukukat eivät enää viihdy, kun niitä varjostaa yksi kapea kuusi. Tämä tuli siis puolivarjon paikkaan ja sen vastapainona vasemmalla on köynnöshortensia. Jotkut ovat sanoneet, että terassihortensiat voi istuttaa syksyllä ruukusta maahan ja ne nousevat keväällä. Taimipihan puutarhuri sanoi, että eivät nouse. Äitinikin oli yrittänyt länsirannikolla ja oksat jaksoivat suojaisalla pihalla nousta, mutta ei kukan kukkaa ja äitini on huima viherpeukalo. Kerroin, että en nyt halua mitään isoa hortensiaa, niitä on monta ja tämä tulisi penkkiin. No hän sitten tarjosi heti Endless Summeria, joten kokeillaan taas. Vaikka on mukavan viileää, on järkyttävän kuivaa, joten paljon kastelua, sillä uusia istutuksia lisätty. Seuraava projekti on sekoittaa hiekkaa, oikeaa hienoa santaa multaan ja vetää virta sitä alas pohjoisen japanilaista rinnettä. Sitten villikukkien siemeniä eikä missään tapauksessa lannoitusta!


Tässä Luna esittelee etupihan projektia Nurmikosta kukkaniityksi!


Nyt alkaa jo olla aika tiheää. Takana vanha, syksyisin hyvin kukkiva syyshortensia ja vasemmalla äidiltä saatu lehtien väriä vaihtava kivankokoinen pensas purppuraheisiangervo Amber Jubilee.

Mukavaa suven jatkoa♥ Me tänään grillaillaan, chillaillaan ja silleen...

Love
Leena Lumi

PS. Mitä kertoo dekkarista se, että luin sen blogiini viime vuonna, kirja meni jossain arvonnassa ja nyt ostin sen lukeakseni uudelleen. Yöt valuvat kuin kuuma laava...Kaikkein erikoisinta, että Karen Clevelandin trilleri Koko totuus on agenttitarina,mutta se on sen lisäksi erittäin jännittävä avioliittoromaani!

6 kommenttia:

  1. Meillä täällä Turussa on myös järkyttävän kuivaa. Mikään kastelu ei riitä.
    Tuo Meriharakat on vielä lukematta, mutta joku päivä niin luen sen.
    Rentoa viikonloppua Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eikö vain.Jotkut voivat luulla, että ei ole kuivuutta, kun on viileää. Minulla kuivuivat varjoliljat ja nyt niitä epätoivoisen yritän elvytellä. Hyvin hoidettuinahan ne alkavat lisääntyä!

      Minusta se voisi olla sinun kirjasi. Kertoo kahdesta siskosta, mutta kertojana isosisko. Jos vain sinulla on jotain tarttumapintaa aiheeseen...Minulla oli. Tarina on erikoinen ja hyvin irlantilainen myös.

      Kiitos samoin Mai♥

      Poista
  2. Meriharakat on kauniin näköisiä, niin kuin on myös tuo hortensiakin. Toivottavasti saisitte yösateita, niin ei tarvitsisi kastella kamalasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, niin samaa mieltä. Kiitos♥ Toivotaan, toivotaan...

      ♥♥

      Poista
  3. On muista minäkään koskaan noita luonnossa nähneeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, nyt niitä kuulemma on sitten jo Luviallakin eli lajit siirtyvät, ajat muuttuvat.

      ♥♥

      Poista