PITKÄÄN KALLIOLTA MERTA KATSELIN...

Pitkään kalliolta merta katselin, kunnes puolivahingossa sen syleilyyn putosin.
Ja heti huomasin, tajusin, että näin hellää syleilyä en tiennyt olevankaan,
en näin intohimoista kosketusta uskonut kokevani. Näin onnelliseksi en koskaan uskonut tulevani.

Sanotaan, että meriä on seitsemän ja ne kaikki tulisi seilata, mutta minä en näe kuin yhden,
sillä, kun oma meri on löytynyt, lakkaa muiden etsiminen ja tähystäminen,
koska tunnen, tiedän: Hän on se Meri, jota aina tulen rakastamaan.

from T to M

NEITSYT 22.8. - 22.9.

Neitsyt on palvelun merkki; otat herkästi vastuun ja teet suunnattoman määrän työtä ajattelematta juuri lainkaan itseäsi tai palkkiota. Viihdyt paremmin tosiasioiden ja tilastojen parissa kuin tunteiden maailmassa, mutta pystyt kuitenkin syvästi ymmärtämään toisia ja olet onnellisin voidessasi auttaa muita. Koska olet luotettava, perheesi ja lähimmät ystäväsi voivat olla varmoja siitä, että pyrit tunnontarkasti auttamaan heitä kaikin mahdollisin tavoin.

Neitsyen merkissä syntyneenä sinulla on sangen herkkä ajattelukyky – teet tarkkoja havaintoja ja osaat eritellä asioita. Näet asiat selvästi ja tarkasti ja olet nero huomaamaan kaikessa pieniä virheitä. Pyrit täydellisyyteen niin kiihkeän pikkutarkasti, että jos tapaat jotakin mikä ei täytä vaatimuksiasi eikä ole riittävän erinomaista, sinun on kerta kaikkiaan muutettava sitä. Sinun olisi kuitenkin käsitettävä, että harvat ihmiset kykenevät tai edes haluavat kyetä ymmärtämään tinkimätöntä ja erittelevää luonnettasi. Et saa aikaan yhteistoimintaa etkä ystävyyssuhteita, jos olet liian kärkäs arvostelemaan tai moittimaan.

Arvostat terveellisiä elintapoja ja siisteyttä. Ne ovat ihailtavia ominaisuuksia, ellet anna niiden tulla suorastaan pakkomielteiksi. Toisista on epämiellyttävää, jos arvostelet heidän ruokavaliotaan tai saatat heidät noloon asemaan huomauttamalla kaapin päällä olevasta tomuhiukkasesta.

Raha-asioissa olet järkevä ja taloudellinen ja haluat pitää muutaman euron piilossa odottamatonta tarvetta varten. Joskus sinäkin saatat mahtailla, mutta kerskailusi kohde on luultavasti hyödyllinen vaikkakin kallis esine. Ne Neitsyet joilla on esteettistä makua suosivat usein harvinaisia kirjoja ja taide-esineitä.

Neitsyet ovat pikemmin älyllisiä kuin tunteellisia ja heidän synnynnäinen pidättyvyytensä estää heitä ilmaisemasta todellisia tunteitaan. Heillä on hyvin ihanteellinen käsitys kodista ja perheestä, mutta he ovat enemmän käytännöllisiä kuin romanttisia ja helliä suhteessa läheisiinsä. He saattavat olla melko valikoivia aviopuolison suhteen, mikä johtuu osaltaan myös siitä, että he vaativat aina täydellisyyttä ja ovat liian arvostelevia jopa pikkuasioissa.

Neitsyt –ihmisenä olet älykäs ja hyvä keskustelija, vaikka sinulla onkin taipumus liioitella asioiden yksityiskohtia. Sinun olisi pidettävä arvostelusi ulkokohtaisena ja asiallisena paljastamatta ihmisten pikkuvirheitä, jotka vain sinun terävä ja erittelevä älysi on havainnut.

Neitsyestä heijastuu usein hänen merkkinsä kaksinaisuus: hän voi olla erinomainen älyniekka, filosofi ja tiedemies – toisaalta hän on käytännöllinen ja järkevä. Tätä yhdistelmää on vaikea voittaa, mikäli Neitsyt toimii tarkoituksenmukaisesti ja uutterasti.

Toisten on usein vaikea ymmärtää Neitsyen luonnetta; vastuuntuntosi ja halusi palvella muita näyttää usein sopivan huonosti yhteen sinulle luontaisen tosiasioiden kylmän arvioinnin ja ihmisten tunteettoman arvostelun kanssa. Vaikuttaa aivan siltä, kuin ajatuksesi olisivat jotenkin erillään tunne-elämästäsi.

Vaikka suhtaudut joustavasti hankaliin tilanteisiin ja selviät nopeasti vaikeuksista, sinusta tuntuu usein, että jännittyneisyys ja hermostuneisuus ovat jonkin perussairauden oireita ja yrität parannuskeinoa toisensa jälkeen, kun ehkä tarvitsisit ainoastaan elämäntahdin muutosta. Jokin harrastus tai muu virkistysmuoto auttaa sinua saavuttamaan kaipaamasi henkisen ja fyysisen tasapainon.

Koska olet syntynyt Neitsyen merkissä, sinulla on useita merkittäviä ominaisuuksia. Kykenet tarkkailemaan itseäsi selvästi ja kiihkottomasti. Sinun olisi yritettävä päästä liiallisesta arvostelunhalustasi ja ahdasmielisistä piirteistäsi.

Neitsyiden olisi etsittävä itselleen puoliso, jonka luonteenlaatu sopii yhteen heidän luonteensa kanssa; tällöin heillä on suuremmat mahdollisuudet viettää sopusointuista ja onnellista yhteiselämää.

SWEET NEW YEAR!

Rakastan omenoita! Jälleen on sose jäähtymässä...;-) Parin viikon kuluttua on juutalainen uusi vuosi ja silloin kastellaan omenanpaloja hunajassa ja
toivotetaan: Sweet New Year!

SUNNUNTAI EI OLE ENÄÄ ANKEA

Sunnuntai ei enää ole ankea. Kun olet sinä.

Elämä ei enää ole muualla. Kun olet sinä.

Olen vihdoin kotona. Kun olet sinä.


- Maija Tumppila -

RED FLOWERS WITH BLUE CAFE BY CHRIS REA

http://www.youtube.com/watch?v=0pKeiRFg7lc

AND JUSU IN THE NATURE

...maybe he wants to see more...

MY SISTER'S HOBBY...

THE BEARS!

MY SISTER'S DOG JUSU

Very often my sister is sleeping on the floor...

MAY I INTRODUCE...

...my sister and the text in her cap is: The walking catastrophe;-)

TWO UNIQUES: SUZANNE AND YYTERI BY NIGHT

Lumoavaa viikonloppua kaikille! Nyt on hieman hektinen viikonloppu, mutta ehkä tämä Leena Ruosteen ottama valokuva ja iki-ihana biisi vievät lopulta minutkin rauhan satamaan...

http://www.youtube.com/watch?v=kFDynsY9_tQ

TO EVE WITH LOVE FROM LEENA

TÄNÄ AAMUNA OLISI HYVÄ...

Tänä aamuna olisi hyvä syntyä merenvaahdosta, uida mustekalojen kanssa,
rintani kelluisivat kuin meduusat, olisin tahraton ja kimaltava.
Poimisit meritähtiä, helmiä hiuksistani.
Nuolisit sylini suolan.

Mutta minä olen aallokko
sihisevää sähköä, lihansyöjäkasveja,
vieraita elämänmuotoja,

minä olen vesi
joka nousee yötä pitkin silmiisi.


- Heli Slunga -

TÄHTI

Näitkö tähden lentävän?
Sen tie värisee vielä sinessä.

Sydämeni on valoisa ja kuuma;
hengästynyt tähti on pudonnut sinne.
Olen värisevä kaari kätesi alla,
vuorilla kaikuva riemuhuuto,
nauru, onnellinen nyyhkytys.

Näkijän autuain kasvoin,
ihanasti hymyillen
kuuntelet, rakastettuni,
suurta kohinaa yössä:
huumauksen mahtava virta vyöryy
tuoksuviin, villeihin metsiin.


- Katri Vala -

RIEMU

Kuulitko, armaani,
tuuli kulki laulaen helisevästi
aivan poskiemme välitse!
Sen riemu ei ole suurempi kuin meidän.

Laula minulle laulu merestä,
joka hengittää suurten tähtien alla,
sillä pelkään silmieni palavan,
jos niitä yhä suutelet.
Kun sinä laulat
näen rakkautemme meren,
jossa ajelehdimme,
tähtien kuvajaiset värisevät jäsenillämme.
Tuhat vuottako jo liu'uimme näin
vaikko vain tähden sammumishetken?

- Katri Vala -

HURMION TYTTÄRET

Katri Vala: ”Mitä on tämä sanoihin ja toisten runoihin ja romaaneihin vihkiytyminen, saman suuren yhteisen virran tunnustaminen ja tajuaminen? Kirousta vai siunausta?”

Ja minä vastaan taakse vuosikymmenten: Kati, se on taivas ja helvetti! Ja se on sitä etenkin nyt, kun olen kaksi vuorokautta elänyt runoilijoiden Katri Vala ja Elina Vaara ’ihon alla’. Olen tanssinut kiihottavaa shimmyä, polttanut Klubi 7:ää, katsonut Yrjö Jylhää syvälle tummiin silmiin, Olavi Paavolaisen kanssa olen kylpenyt alasti puutarhalammessa, olen kirjoittanut ’tulessa’, olen matkustanut Pariisiin kokemaan atmosfääriä, olen itämaisesti pukeutuneena tanssinut suitsukkeiden innoittamana haaremitanssia, olen pettänyt Tähtikeinun kirjoittajaa, olen kieltolaista viis nauttinut hurmaavaa madeiraa ja liian monta punssia, olen kirjoittanut ja saanut rakkauskirjeitä, olen kadehtinut ja ollut kadehdittu, sillä olen ollut sekä Kati (Katri Vala) kuin myös Keke (Elina Vaara), mutta ennen kaikkea olen saanut olla mukana Tulenkantajissa, suudella Waltarin kanssa ja elää ’20 –luku, jolle olisin kuulunut – oikeasti.

Ja kaikki tämä syy on Sadun! Tämä ihana nainen, Satu Koskimies on tehnyt minulle, teille, runon viemille kirjan Hurmion tyttäret (Tammi, 2009), jonka jälkeen hukkuu hurmioon ja minulle tämä vain syventää runon virtaa, sillä nyt täytyy löytää lisää suomalaisten runoilijoiden koottuja runoja…
Tehän muistatte, että aloin jokin aika sitten esitellä teille Katri Valan runoja ja sitten tein esittelyn myös Katrista itsestään. Tämä oli kuin kohtalon sormi, kun Hurmion tyttäret saapuivat luokseni. Kirja alkaa tyttöjen kiihkeästä nuoruudesta, joka on fantasiaa täynnä. Tällöin he ovat vielä Karin (Kati) ja Kerttu (Keke). Heti ensi sivuilta tajusin, että myös Satu Koskimies on ollut siellä, siinä nuoruuden ihmemaassa, jossa luettiin Välskärin kertomuksia ja sitten tehtiin näyttämöverhot vanhoista lakanoista ja näyteltiin Välskäri. Siellä olin minäkin, mutta rooliani en enää muista. Satu ehkä muistaa omansa…Me kirjoitimme päiväkirjaa, kuviteltiin henkilöitä, aloitettiin ruutuviholle monet romaanit, mutta ennen kaikkea me olimme päättäneet: meistä tulee kirjailijoita. Kun Elina Vaara (Keke) kirjoitti ylioppilaaksi, hänellä kävi tuuri, sillä aiheena oli runous! Sama tapahtui minulle! Ja molemmat saimme tietysti laudaturit…., miten mahtoi olla Sadun laita?
Satu Koskimies on kirjoittanut vahvan, eletyn tuntuisen romaanin runoilijoista Elina Vaara ja Katri Vala. Hän käytti metodia, jonka olen kohdannut ja josta olen erityisesti pitänyt Bo Carpelanin Axelissa ja Ernst Brunnerin Edithissä, eli kuvitellut tositietojen pohjalle maailman, joka on ollut mahdollista tapahtua. Hän on ollut siellä, sillä kuulen aivan selvästi minulle tutumman Katin äänen kautta koko kirjan! Satu itse kertoo:

”Tulenkantajien hurmioitunut aika, 1920-luku, innosti minua eläytymään hetkiin, tapahtumiin ja tunteisiin, joiden tiedän tai kuvittelen olevan ajan runouden kasvumaata. Kuuntelin Katrin ja Elinan ajatusääntä, kyselin, mistä lähteistä runo syntyi ja puhkesi kukkaan, ja minkälaista tuolloin oli olla runoilija – etenkin jos hän oli nainen. Kuvittelin kuulevani, mitä he vastasivat. Heidän ajatuspuheensa avasi uusia ovia runoilijattarien salakamareihin.”

Kirjaa eläessä kuulin kolmannenkin äänen ja se oli Satu Koskimiehen ääni. Mikä eläytymiskyky! Tätä ei synny ilman kirjoittajan omaa paloa ja hurmiota! Pidin kirjassa kaikesta, mutta tällaisetkin lauseet jäivät mieleeni: ”Hulluus antoi meille viisuminsa. Meitä ei pidätetty yhdelläkään raja-asemalla.” Ja: ”Onhan meillä runoilijan rohkeutemme. Mainio kultainen kulkulupa, kun tarkemmin mietin.”

Kirjan kansi ja painoasu tukevat menneen maailman henkeä. Romaanin lukuihin jaottelu tapahtuu vuosilukuina, mutta aina mukana on myös naisrunoilijoidemme kulloisetkin nimet ja mikä tärkeintä, aina myös aikakauden hurmio, kuten vaikkapa alkaa 1924 ja nuorten taiteilijattariemme nimet ovat nyt Kati ja Keke, niin tunnelmiin vie: ” Voi häntä, jolle nykyisyys ei riitä! Hän vaatii myöskin ajan mennehen ja poimii niin kuin polttoyrtit siitä jok’ ainoon lemmittynsä askelen.”

Satu jatkaa: ”Katri vala ja Elina Vaara kasvoivat lyyrikoiksi elämäniloiseksikin mainitun 20-luvun aikana. Kun 30-luku alkoi, Elina solmi jo toisen neljästä avioliitostaan, Katri ensimmäisen, ja ainoansa. Hurmion täyttämät unelmavuodet olivat ohitse. Edessä odottivat vielä aavistamattomina niin henkilökohtaisen elämän kuin Suomen ja Euroopan kohtalonvaiheet. Tulivat toiset ajat. Tuli talouslama. Tulivat sodat.

Mutta jäljelle jäivät runot.”

Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret on täydellinen kirja!

Ah!, nyt minun tuli niin outo olo ja tunnen, että onkin yö ja koristetupakka avaa kannaksella valkoisen teriönsä levittäen päihdyttävää tuoksuaan…laskeudun lammen veteen ja annan miljoonien tähtien suudella kuumaa alastomuuttani…olen hurmiossa.

AN OLDFASHIONED, HOMEMADE APPLEJAM

Pihapuun omenia, vaikka pudokkaita, sitruunan mehua, tilkka vettä, kanelitankoja, sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan.

Pese omenat, kuori ja viipaloi rankaan asti. Laita omenalohkot kattilaan yhdessä sitruunamehun kanssa estämään niiden tummuminen. Laita sekaan myös muutamia kanelitankoja. Kypsennä omenia kannella peitettynä uunissa 175 asteessa noin pari tuntia. Poista kanelitangot. Soseuta pehmeät omenat vispilällä. Lisää valmiiseen soseeseen sokeria maun mukaan, lisää myös vaniljasokeria. Soseen voit pakastaa sopivan kokoisissa annosrasioissa. Kun tuot soseen tarjolle, sulata se, laita kauniiseen kulhoon ja tökkää mukaan muutama kanelitanko.

Lahjavinkki: Kaunis lasipurkki täyteen sosetta ja pari kanelitankoa sinne makua ja näköä antamaan.

WHAT'S THAT MAGICAL SMELL IN MY GARDEN...

...APPLES!

JA MINÄ OLISIN/AND I SHOULD BE: JESSICA LANGE

Jessicaan ihastuin nähdessäni kauan sitten elokuvan Postimies soittaa aina kahdesti. Hän teki siinä rajat ylittävän roolityön ja koko tuo elokuva on jo nyt klassikko. Ohjaaja Taavi Kassila on sanonut, että se elokuvan kohtaus, jossa Jessica ja Jack (Nicholsson) rakastelevat, niin että limput saavat kyytiä on elokuvataiteen paras rakastelukohtaus. Jessica on upea nainen, joka ratsastaa, pitää ulkoilmaelämästä, harrastaa puutarhan hoitoa, rakastaa noutajia ja palvoo Jakeaan.

RAKKAUTENI KOHDE OLISI/MY LOVE WOULD BE: JAKE GYLLENHAAL

Ja tässä mies, jonka kanssa ratsastan Kalliovuorilla. Olen mukana tässäkin kuvassa, mutta stailasin itseni pois, koska esiinnyn seuraavassa ja tämä oli nyt Jaken 'ruutu'. Ihastuin häneen elokuvassa Brokeback Mountain, jossa olin mukana valvomassa yhteisten ratsujemme olosuhteita. Mikäkö hänessä on se jokin? En kerro!

PARAS YSTÄVÄNI OLISI/ MY BEST FRIEND WOULD BE:SELA WARD

Tässä nainen, jota jumaloidaan maailman kauneimpana yli 40 vuotiaana näyttelijänä. Katsoin ja pidin hänestä sarjassa Vielä kerran (Once and again), niin paljon, että katsoin sarjan kahteen kertaan. Hänessä mikään ei ärsytä. Hän vaikuttaa amerikkalaiseksi näyttelijäksi uskomattoman lähestyttävältä ja luontevalta. Hänessä on uskoakseni myös huumorintajua, luotettavuutta ja älyä, jotka ovat tärkeitä asioita parhaassa ystävässä.

ÄITINI OLISI/MY MOTHER WOULD BE: SALLY FIELD

Tässä tämä sydämellinen minidynamiitti. Olisin tarjonnut hänestä nauravan kuvan, mutta netin suojaukset estivät (eivätkö ne tajua, että tämä on mainontaa?). Ihastuin Sallyyn jo Teho-osastossa, jossa hän esitti yhden päähenkilön eli Abbyn äitiä. Nyt liimaan itseni takkahuoneen punaiselle sohvalle joka tiistai klo 20, kun tulee ihana Brothers&Sisters. Perheen persoonallista äitiä esittää Sally, joka enimmäkseen nauraa, hiukan sekoilee (jäi mm. vähän aikaa sitten kiinni marin polttamisesta;-), järjestää kaikkien asiat, mutta pieteetillä ja sietää paljon. By the way: Ostin sitten elämäni ensimmäisen TV-sarjan eli ensimmäisen tuotantokauden Brothers&Sistersiä. En tiedä, mikä sarjassa on niin ihanaa, mutta ainakin Sally ja sitten se, että perheessä on veljiä: Olen ihan pikkutytöstä kaivannut isoveljeä. Ja mikään sarjassa ei ärsytä!

VIHOLLISENI OLISI/ MY ENEMY COULD BE: DEMI MOORE

En tiedä, mikä hänessä tökkii, joten vihollinen on voimakas sana, mutta leikin nyt, että juuri hän olisi hyvä näyttelemään vihollistani. Soitin oikein tyttärelleni ja kysyin, että 'kuka on se näyttelijä, jota en voi sietää?' Vastaus: Demi Moore

VIIKON KEVENNYS

Sooloilijan blogissa oli kehoitus tarttua haasteeseen, jossa pitää kertoa ketkä näyttelijät esittäisivät erinäisiä rooleja, jos elämästäni tehtäisiin elokuva. Sooloilijallahan on kiinnostava elokuvablogi, jossa tulee käytyä usein.

Toivon, että arvoisat herralukijani eivät nyt yhtään nyrpistelisi nenäänsä ja tuhahtelisi, että 'noita naisten juttuja', sillä arvon herratkin eläisivät pidempään ihanassa seurassamme, jos leikkisivät enemmän. Jos minä jotain muutakin muistan Tommy Tabermannin tapaamisesta kuin kunnon moiskut poskille ja tiukan syliotteen, niin muistan hänen sanoneen vastauksena yhteen kysymykseeni, jossa olin vähän leikkinyt kuuluisan runoilijan runolla, että: "Minä pidän leikkimisestä!" Sain siis luvan leikkiä hänen runollaankin. Teki mieli kyllä pörhöttää hänen kiharoitaankin, mutta sain itseni pysymään joten kuten ruodussa. Ottakaa mallia miehet!

Tehtävän annossa kysytään: 1) kuka esittäisi minua 2) kuka olisi rakkauteni kohde 3) kuka esittäisi parasta ystävääni 4) ketkä olisivat vanhempani/tai kuka olisi äitini/isäni ja 5) kuka olisi pahin viholliseni

Nyt kaikki muutkin sitten jatkamaan tätä hassutusta, tulkaa mukaan!

ANNAMARI MARTTINEN 1960 -

Annamari Marttiselta on ilmestynyt neljä romaania: Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä, Mistä kevät alkaa, Veljeni vartija ja Kuu huoneessa.

Minä pidin niin kovasti kirjan Kuu huoneessa uskottavasta tarinasta, joka oli kirjoitettu kiitettävällä verbaliikalla, että tarjoan teille myös hänen varhempia kirjojaan, kunhan ne ensin käsiini saan.

KUU HUONEESSA

Annamari Marttisen neljäs romaani Kuu huoneessa (Tammi, 2009) on eletynoloinen nykypäivän selviytymistarina, johon monen on varmaan helppo samaistua. Ylimieliset saattavat naureskella kirjan Katjan ratkaisuja, mutta heiltä tekisi mieli kysyä, oletko koskaan kokenut oloa, jossa tuntuu kuin putoaisit syvään kuiluun? Oletko koskaan mennyt pankkiautomaatille ja yrittänyt nostaa rahaa ja rahan sijasta saatkin kuitin, että tilisi on 17 euroa miinuksella? Oletko koskaan ollut yliopistossakin opiskellut nuori nainen täynnä huumaavaa tulevaisuuden uskoa ja sitten löydätkin itsesi kotoa kahden lapsen äitinä ja ainoa seurapiirisi ovat taloyhtiön hiekkalaatikon ympärillä lapsiaan vahtivat muut äidit? Oletko koskaan ollut kotiäiti, joka odottaa miestään kotiin kuin kuuta taivaalle, vaan kun hän tulee, ei paratiisi tapahdukaan, vaan koet entistä syvemmän pohjaimun?

Marttisen romaani yllätti minut. En ollut aiemmin lukenut Annamarin kirjoja ja muutenkin luen eniten koko maailmaa järisyttäviä kirjoja, joista tulee ikiklassikkoja. Kuu huoneessa tuli minulle kuin vahingossa…, mutta luinkin sen kahdelta makuulta (=yön tietyt tunnit) ja Katjan tarina tarttui minuun kuin kärpänen tarttui kärpäspaperiin mammalan navetassa. Menin täysillä mukaan siihen käsittämättömään, jolla Katja yrittää pelastaa itsensä. Varmasti olen kokenut tästä osan alta kolmekymppisenä, vaikka olinkin tiukasti työelämässä. Varmasti oli helppo ymmärtää Katjaa, koska olen aina heikompien puolesta vahvempia vastaan. Olin sataa Katjan puolella ja Marttisen teksti oli niin sujuvaa ettei tarvinnut tuntea myötähäpeää kirjoittajan takia, vaan saattoi heittäytyä tarinan vietäväksi. Epäsoljuva teksti, esimerkiksi kankeat dialogit, pysäyttävät keskittymisen tarinaan, tai jopa pilaavat koko jutun. Kankea dialogi on muuten suomalaisten kirjailijoiden helmasynti, mutta en tiedä miksi! Annamari Marttiselle ei tätä syntiä voi taakaksi lukea ja ilo on lukijan.

Katja saa ystävältään Sadulta lehtiä, jotka kertovat, mikä auvo ja pelastus ihmiselle koittaa, kun hän löytää luontaisen ravinnon ihmeen. Katja lukee:

Vain ihminen syö kuumennettua ruokaa, eläimet eivät sitä tee. Jos haluat saavuttaa henkisen ja fyysisen terveyden, elävä ravinto on vastaus. Elävällä ravinnolla on tietoisuutta laajentava vaikutus, löydät vastauksen siihen, mikä on ihminen, mikä maailmankaikkeus. Väsymys kaikkoaa. Kaikkein parasta olisi syödä ruoka suoraan puutarhasta, koska silloin siinä on läsnä prana. Versojen idätys tapahtuu kätevästi esimerkiksi keittiön kattilakaapissa, koska et tarvitse enää koskaan kattiloita ja paistinpannuja.
Tästä alkaa Katjan tie ryhmään, jossa rahastetaan paljon. Silmän iiriksistä näkee koko ihmisen terveyden, joten iridologilla pitää käydä, vehnäjauhot häipyvät perheestä samoin kaikki sokeri, koska yksi ryhmän ’asiantuntija’ huomaa Katjan sairastava hiivasyndroomaa. Kaikki amalgaamipaikat pitää vaihtaa muovipaikkoihin vaikka velkarahalla. Ja kaikkia ryhmän jäseniä pitää aina halata kiusallisen kauan ja sitten maataan selällään kiviä otsalla ja vatsan päällä ja ties missä. Ruoka häipyy perheen kaapeista ja tilalle tulevat itujen idätysastiat, pitää ostaa laventeli- ja kukkatippoja ja pitää lähteä kalliille viikonloppukurssille Verson voiman kartanoon. Ja tärkeintä on uskoa enkeleihin ja oppaisiin. Ja yksi opas on nimeltään Erkka…
Mutta miten ihmeessä tähän oikein tultiin? Suuren väsymyksen ja turhautumisen kautta. Katjasta tuntui ettei hän ollut enää muuta kuin toisten jälkien siivooja. Mikään ei kiinnostanut. Vanhempi lapsikin alkoi olla murrosikäinen ja aiheutti raastavaa huolta alkaessaan olla iltaisin poissa kotoa. Katja ei paljoakaan puhu miehensä Tapion kanssa. Tapio onkin tarinassa kuin sivusivuroolissa eli ei paljon ollenkaan. Rahat ovat tiukoilla, mutta siitä huolimatta Katja ostaa melkein kaiken luontaistuotekaupasta, vaikka esimerkiksi jo yksi luomuhillopurkki maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin tavallinen kaupan lettuhillo. Mutta eihän enää ole lettujakaan, ainakaan sellaisia, mitä muu perhe söisi, sillä lapset alkavat vieroa syystä kotiruokailua samoin aviomies.

Mutta mitä millään on väliä sillä onhan enkelit ja Erkka sekä kuu huoneessa!

Vai onko sittenkin väliä?

***

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Jum-Jum

JOTAIN MUUTA KUIN ELÄMÄÄ

http://tuurenrunot.blogspot.com/

VALKOPOSKIHANHIA MUUTTOMATKALLA

Nämä valkoposkihanhet ovat matkalla etelään. Nyt he tosin viivähtävät pari viikkoa Raumalla lepäämässä ja jatkavat sitten matkaansa. Tuli mieleen aivan iki-ihana Peukaloisen retket, joka kertoi Martti-hanhen seikkailuista. Kuvan lähetti raumalainen Leena Ruoste.

IINEKSEN SYKSYÄ

Menkää katsomaan Iineksen kuvablogia, siellä kohtaatte monta hämmästyttävää asiaa kameran linssin läpi nähtynä. Ihan ammattilaistasoa ellei enemmänkin...

http://i-kuvat.blogspot.com/

MY MOTTO IS FROM OSCAR WILDE...

Very friendly S. told me today, that my motto is from Oscar Wilde. Ruth Rendell didn't tell that in her book The Water's Lovely..., but though, this is so effective: "We're all in the gutter, but some of us are looking at the stars."

MINÄ HYMYILEN, SILLÄ EN SAATA OLLA...

Minä hymyilen, sillä en saata olla hymyilemättä.

Tämä ei ole vain huulten hymyä,
sillä tämä hymy karkaa aina silmiini saakka,
säihkyy sieltä niin, että kaikki kysyvät:
Mitä ihanaa sinulle on tapahtunut?

Hymyni saa poskipääni hehkumaan
lanteeni keinumaan,
paljastaa niskani suudelmillesi.

Nyt kaikki arvaavat:
Sinä eilen minussa. Minä eilen sinussa.
Rakkauden kemiaa. Hellyyden matematiikkaa.
Syyskuu!


- Leena Lumi -

MUISTATKO KERRAN SYYSKUUSSA?

Teinirakas, sanot ja hymyilet läpi vuosikymmenten.

Käteni tutusti vyötärösi ympärillä kuin silloin joskus.

Syyskuun yö ympärillämme kylmänä vaippana,

vaan ei hätää:

Lämmitämme toisiamme.



Vesi on märkää ja mustaa,

eikä hellyyttä kukaan enää pelkää,

vaan kosken lämpimin, hellin huulin sinua poskeen.



Kuiskaamme viimeiset sanat ja lähden,

mutta palaan ja kerran vielä:

Huudamme 'hei' ja 'hei'.



Ja siinä sinä seisot, kuin olet aina seisonut:

odottamassa minua.



Missään ei koske.

Ei satu ollenkaan.

Näin on hyvä.



- Leena Lumi -


http://www.youtube.com/watch?v=VR1bCGUVh1s

SYYSKESÄN JUHLA

Yöt ovat pimeät ja raskaat.
Hedelmät varisevat, varisevat.
Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa soi kuin valtainen rumpu,
hiljaa soi luumunsinisessä yössä.

Hedelmissä palavat kesäpäivät,
omenain kuullossa vaaleat yöt!
Punaiset tomaatit laulavat:
on lihamme aurinko!
Hedelmäin juhla, kypsymisen huume.
Elovalkeat leimuavat.

Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa värise kuin väkevä rumpu.


- Katri Vala -

KESÄN HIIPIESSÄ ELÄKEELLE...

Kesän hiipiessä eläkkeelle kuin vaivihkaa
aamukaste harmaannuttaa saraheinien ohimot.
Riemullista aikaa silti vielä riittää
ennen kuin talven hyinen viikate tienoot niittää.

-PM-

TULIPUNAISTEN GLADIOLUSTEN KUNNIAKSI: ILTA KAUKAISESSA PUUTARHASSA

Puutarhassa on valkoinen marmoriallas
ja sen ympärillä tulipunaisia gladioluksia.
Takana on korkea kukkula
ylt'yleensä mustien orvokkien peitossa.
Kaukaisten magnoliain tuoksu
keinuu korkeitten palmujen alla,
ja täplikkäät tiikerililjat värisevät.

Tietä peittää valkoinen santa.
Altaasta hehkuvat gladiolusten kuvat
ja syöksyy korkea suihku
kuultavanpunaisena laskevasta auringosta.
Kohta on aivan pimeää!


- Katri Vala -

SYYSPÄIVÄ

Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen.
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.

Pakota jo hedelmät, viimeisetkin kypsymään!
Niille vielä kaksi hellepäivää suo,
valmistumaan kiirehdi ja lämmössä luo
viimehetken makeus viiniin väkevään.

Ken nyt on vailla taloa, ei enää rakenna.
Ken nyt on yksin, pitkään olla saa,
hän valvoo, lukee, kirjeitänsä kirjoittaa
ja pitkin puistokatuja,
leijaillessa lehtien, rauhatta vaeltaa.

- Rainer Maria Rilke -
Suomennos Eve Kuismin, nyk. Rehn
Kuva Juha-Pekka Ikäheimo

THIS IS NOT PROUD MARY...

...THIS IS ME!

I'M WALKING IN THE LAKE THE DARK RED...

I'm walking in the lake the dark red gladiolous flowers in my arms in the last evening of the August and love every minute with the passion. These are now my new favourite flowers.

TERVEISIÄ VIOLETILLE BELGIAAN...

Violet, ehkä muistat sen postauksen, jossa sinulla oli niitä tummanpunaisia gladioluksia maljakossa...well...tämä siitä sitten seurasi: Minä kävelen pitkässä leningissä, kylmässä järvessä elokuun viimeisenä iltana syli täynnä tummanpunaisia gladioluksia! Kiitos Violet, uudesta intohimosta: Rakastan näitä voimakkaan punaisia, ylväitä kukkia tästä hetkestä ulapan tuolle puolen!

HELI SLUNGA

Miten sinä vapiset, pieni narttu/ kallat rinnoillasi/ ja kuu.

VARJOMADONNA

KOIRAVAUNUSSA KOTIIN

Se tavallinen tarina

1.
Letkunpuiston syksy, likainen jääriite, sateen silmäneulat, limaiset lehdet, ruskea lasimurska, mainostauluissa räpsähtelevät kalmakuvat, haisevat miehet, delirium tremens puistopenkeillä, kuka ottaisi talveksi sisään ja huolehtisi, kuka rakastaisi langenneita, olen varma, että keksin sinut itse tähän maisemaan, kuvittelen kolmanneksi grillijonoon, et sinä voisi tapahtua täällä.

2.
Hulluutta (vai epätoivoa) on selvittää osoitteesi, vaimosi nimi ja vakoilla tätä, seurata salaa kaduilla, tutkia rinnat ja lanteet, riisua ja paloitella, hakeutua tungoksessa ihon tuoksuun. Tuollaisen kanssa jaat aamujesi verkkaisen liikkeen, öittesi, uniesi vieraan pimeän, ja minä, hänen kukkea varjonsa, sytyn yksin, sammun yksin, valosi mukana.

3.
Hän on pätevä ja kätevä käsistään, naisellisessa perimätiedossa täydellinen ja tietää kuinka neuloja ja puiKkoja ja koukkuja käytetään. Hän neuloo, huulet tiukkoina, nukkien silmät, pettävän aviomiehen housunnapit, ei pistä koskaan harhaan, valuu verta, räkää, limaa, kyyneleitä. Hän on itseriittoinen ja täydellinen, hän tietää kuinka aviomiestä käytetään, kuinka tehdään pienet säröt ja haavat, jotka tuodaan syliini.

4.
Tässä huoneessa piti nussia
kuin huomista ei olisi,
ikkunan mennä huuruun,
sängyn hakata seinää, patjan parkua.

Miksi istun kädet sylissäni
päiväpeiton päällä
kun sinun olisi pitänyt tulla, meidän nussia,
ikkunan takana maantie
kaupunki mikälie
jossain Helsingin yläpuolella.

Hotellihuone haisee vierailta ihmisiltä.

5.
Baarikaapista vodkaa,
taivaskanavalta pornografiaa ja Jumalan puhetta,
alan rauhoittua perusasioiden ääreen, raueta,
voipunut pieni eläin parisängyn pesässä.
Humala on taivaasta laskeutuva maitoinen tissi.

Naapurihuoneesta kuuluu kaksi naurua.

6.
Aamulla juna,
joka vie hulluja narttuja koiravaunussa
takaisin Pohjoiseen
ja haureus on vain kaunis sana.


- Heli Slunga -

THE SWALLOW MOTHER IS FEEDING HER BABIES

The picture is by Pekka Mäkinen.

THE COUNTY FLOWER OF THE MIDDLE FINLAND

Daisy (marguerite) is the county flower of the Middle Finland.

IF THIS TINY HEDGEHOG WILL SURVIVE...

If this tiny hedgehog will survive, so you'll too! I promise it! Look at her sweet toes;-)
The picture is by Pekka Mäkinen.

TAIVAAN ALLA MATKALLANSA...

Taivaan alla matkallansa moni vailla turvaa on. Jokainen on vuorollansa auttaja tai avuton.

Joku kutsuu tukijaksi yhden päivän matkalle. Kulkea voit päivää kaksi, jos vain toista auttaa se.

Syvyydessä hämäryyden kukkii ystävyyden puu. Huomaatko, kun lohdutus sen arkipäivään kantautuu?


- Anna-Mari Kaskinen -
Kuva Minna L. Immonen

SAMOJEN TÄHTIEN ALLA...

Samojen tähtien alla itketään, rakastetaan. Toisille aika on tullut syntyä maailmaan.

Toinen on juuri tänään elämään väsynyt. Samojen tähtien alta lepoon hän lähtee jo nyt.

Samojen tähtien alle pieniksi synnytään loistamaan toisillemme valoa hämärään.


- Anna-Mari Kaskinen -
Kuva Minna L. Immonen

YKSIN ET VOI...

Yksin et voi kivun matkaan lähteä. Ohjaat katseen maasta kohti tähteä.

Yksin en voi surun työhön ryhtyä. Kuljet vierelläni. Kannat lyhtyä.

Yksin en voi nousta pelon laivasta. Olet, ystäväni pala taivasta.

- Anna-Mari Kaskinen -
Kuva Minna L. Immonen

CORONITA DE FLORES

http://www.youtube.com/watch?v=VR1bCGUVh1s

HAURAIN HAAVE

Kun mustista mustin murhe melkein murskaa alleen ajan ja ajattomuuden, menneen ja tulevan,
kun tummanpuhuva taivas jylisee Jumalan vihaa ja silmissäsi säikkyy pettymyksen peilikuva,
se pienin ja haurain haave herää hitaasti haukotellen.
Ei se ollutkaan kuollut.
Se vain nukkui onnellisen tietämättömänä ympärillään itketyistä itkuista, sydänten suruista.
Se tarttuu käteen hymyillen, ja kuiskailee hiljaa toivon ja lohdun sanoja
odotuksen ilosta.

- Sinikka Svärd -
Kuva Sinikka Hautamäki

KERRON SINULLE UNELMISTA

Kerron sinulle unelmista (Minerva, 2009) on suloinen runokirja antaa ja saada. Sinikka Svärdin unelmat kantavat arjessa, mutta oivalten arjen helmet. Runot saa hempeään hehkuun Sinikka Hautamäen viehättävä akvarellikuvitus, joka vienona säestää, vaan ei tukahduta unelmien viestiä.

Voiko kukaan koskaan sanoa: Älä usko unelmiin! Älä usko ihmeisiin! Minä olen nähnyt ihmeen ja uskon edelleen uusiin ihmeisiin. Minä uskon unelmiin, mutta olen myös vahvasti toteuttanut unelmani, joten sanon vain: Make your dreams come true.

Ehkä joku saa kipinän unelmiensa toteuttamiseen juuri kirjasta Kerron sinulle unelmista...


Huokauksia

Ei ole maailmassa ihmistä
joka ei kaipaisi rakkautta.
On kyllä niitä
jotka eivät enää kuule
sydämensä huokauksia,
kun liian kauan
ovat ne tukahduttaneet
leppoisalla leikinlaskulla.
On myös niitä
jotka kernaasti kertovat
kaikille onnestaan,
kuinka kovasti he rakastavatkaan,
vaikka yön pimeydessä
selkä seinää vasten
toteutumattomat toiveet
räpistelevät huoneessa
kuin levottomat lepakot.
Vaikeinta on olla itselleen rehellinen.



Kun meitä riisutaan

Kun meitä riisutaan
käyvät unemamme
yhä pienemmiksi.

Jos vielä kerran voisi
nähdä lapsen silmät,
kuulla kyyhkyjen kujertavan,
silitellä sinivuokkoa.

Kun aikamme hiipuu
seitinohuiksi säikeiksi,
jäävät jäljelle vain unelmat.

Kunpa vielä kerran saisi
tuntea meren ja metsän tuoksun,
antaa auringon hyväillä poskia,
päästää tuulen pujahtamaan
kauluksen raosta.

Ja kuin sadussa,
tapahtuu jotain merkillistä -
nuo pienenpienet unelmat
muuttuvat isoiksi ihmeiksi,
eikä niitä ryöstä meiltä kukaan.

OLENNAISTA

Tarvitseme täyttymättömiä toiveita, ehkä enemmänkin kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä meistä tulee sietämättömän pöyhkeitä, ahneita ja armottomia.
Ilman niitä eivät pettymykset saa tilaisuutta opettaa meille ihmisyyttä.
Ilman niitä emme oivalla olennaista.

- Sinikka Svärd -
Kuva Sinikka Hautamäki

ELOKUUN KUKKIA: KALLIONAUHUKSIA

HILJAISUUS

Rakas kuuletko, käteni kohotan -
voitko kuulla sen...?
Jokaista liikettään kuunneltavan
aina epäilee yksinäinen.
Kuuletko, rakas, silmäni suljen
sen pystythän kuulemaan!
Kuuletko rakas, ne aukaisen...
...miksi täällä et olekaan?
Jää näkyviin silkkiin hiljaisuuden
liikahdukseni vähäisin,
piirtyy vasten verhoa kaukaisuuden
liikutukseni pieninkin.
Hengitykseni tahdissa
tähdet radallaan kulkevat.
Tuoksut huulilleni juomaan tulevat.
Voin sirot ranteet tunnistaa
kaukaisten enkelten.
Ajatukseni kohdetta: Sinua
kuitenkaan näe en.

- Rainer Maria Rilke -
Suomennos Eve Rehn

EVE REHN

Eve Rehn on monilahjakkuus, sillä paitsi että hän on Rainer Maria Rilken runojen kääntäjä, on hän myös itse kirjoittaja ja laulaja sekä osaa entisenä kilpatanssijana rytmin salat. Hän on myös säteilevä ystävä, joka rakastaa kaikkia eläimiä, nauttii hyvästä ruoasta, viinistä ja keskustelusta. Sinäkin voit tutustua Eveen: Http://www.evekuismin.net

EMILY DICKINSON 1830 - 1886

Emily Dickinsonilta on säilynyt noin 1775 runoa, fragmenttia ja luonnosta. Hän ei otsikoinut runojaan, vaan numeroi ne.

Dickinsonin runoja on julkaistu suomeksi 1930 -luvulta lähtien. Ne ovat ilmestyneet tavallisesti suppeahkoina valikoimina, joita ovat tehneet muiden muassa Katri Vala, Helvi Juvonen, Aale Tynni ja Aila Meriluoto. Laajimmat viimeaikaiset suomennosvalikoimat ovat Sirkka Heiskanen-Mäkelän ja Keijo Virtasen toimittama teos Valitsee itse seuransa sekä Heiskanen-Mäkelän toimittama Maailma, tässä kirjeeni. Merja Virolainen on suomentanut ja toimittanut teoksen Golgatan Kuningatar (Tammi, 2004).

Dickinsonin runojen mitta on tavallisimmin jambi, mutta hän kirjoitti myös trokeeta ja daktyyliä. Mitallisten runojen lisäksi hänen tuotannossaan on koko joukko runoja, joissa ei ole mittaa kuin osittain sekä sellaisia, joissa ei ole mittaa lainkaan.

Dickinson käyttää taiteilijan valtuudella isoja alkukirjaimia, vaikka sana kuuluisi kirjoittaa pienellä. Ehkä hän halusi näin antaa sanalle erityistä painoa. Myös ajatusviiva hän käyttää vallattoman runsaasti.

Emily Dickinson on yksi merkittävimmistä yhdysvaltalaisista 1800-luvun kirjailijoista muiden muassa Harriet Beecher Stowen, Ralph Waldo Emersonin, Nathaniel Hawthornen, Henry Jamesin, Edgar Allan Poen ja Walt Whitmanin ohella. Hänet tunnetaan niin omaleimaisena runoilijana kuin modernismin, ennen muuta imagismin, edelläkävijänä.

ON IHANAMPAA SINUT MENETTÄÄ KUIN...

On ihanampaa sinut menettää kuin saada
muu kaikki minkä haluan.
Jään, totta, janoon näännyttävään,
vaan kastetta sain sentään pisaran!

Kaspianmeren ympärillä pelkkää hiekkaa,
ja meri merta on silti.
Ei ilman kuolleita rantojaan
Kaspianmerta olisi.


- Emily Dickinson -

SIDO VAIN MINUT, VAAN YHÄTI...

Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.

Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistys huulillain,
yhäti sinun vain.


- Emily Dickinson -

EI VUOSIENKAAN ERO VOI MEITÄ EROTTAA...

Ei vuosienkaan ero
voi meitä erottaa,
ei noidan poissaolo saa
loitsua raukeamaan.

Tuhannen vuotta hiillos
tuhkassa liekkejään
odottaa, kättä, lopulta
tuikahtaa, ymmärtää.


- Emily Dickinson -

GOOD MORNING - MIDNIGHT - I'M COMING...

Good Morning - Midnight -
I'm coming Home -
Day - got tired of Me -
How could I - of Him?

Sunshine was a sweet place -
I liked to stay -
But Morn - didn't want me - now -
So - Goodnight - Day!

I can look - can't I -
When the East is Red?
The hills - have a way - then -
That puts the Heart - abroad -

You - are not so fair - Midnight -
I chose - Day -
But - please take a little Girl -
He turned away!


- Emily Dickinson -

THESE ARE THE DAYS THAT REINDEER LOVE...

These are the days that Reindeer love
And pranks the Northern star -
This is the Sun's objective,
And Finland of the Year.


- Emily Dickinson -

I'M NOBODY! WHO ARE YOU?

I'm Nobody! Who are you?
Are you Nobody - Too?
Then there's a pair of us!
Don't tell! they'd advertise - you know!

How dreary - to be - Somebody!
How public - like a Frog -
To tell one's name - the livelong June -
To an admiring Bog!

- Emily Dickinson -

WITH THEE, IN THE DESERT...

With thee, in the Desert -
With thee in the thirst -
With thee in the Tamarind wood -
Leopard breathes - at last!

- Emily Dickinson -