keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

MAALISKUUN LÄMPÖAALTOA, EROTIIKKAA PELIIN JA VIELÄ KERRAN MERIHARAKOISTA

Lämpöaalto hellii nyt ja tuntuu, että valtavat kinokset ovat yhtä höttöä. Alan nyt lopettelemaan tämän viikon postauksiani, mutta kohta saapuvasta vieraastani huolimatta vaellan seuraavina päivinä blogeissanne, sillä nyt siihen ei ole aikaa paljoakaan irronut. Meillä on siis tapahtunut viime ja tällä viikolla paljon outoja asioita, mutta en niitä enää jaksa, enkä halua tässä ruotia. Mietitään nyt vain eteenpäin paitsi että on aivan pakko kertoa ketkä ovat nyt lukeneet tämän

ja he ovat: Ilse, Susa, Lumiomena, Anki, Anni M., Anja ja minä. Sen lisäksi tätä lukevat nyt ainakin Valkoinen kirahvi ja Naakku. Great!  Lähdetään viikonloppua kohden ja jos Pablo Neruda, taide ja erotiikka kiinnostavat niin menkääpä tänne ja kurkatkaapa myös tänne 

Maahan naulittuna kuin kuoreton, riivitty kirsikkapuu,
suonet ja sylki ja sormet
ja kivekset täynnä outoa kiihkoa
minä katselen tyttöä joka on paperia ja kuuta,
makaavaa, värisevää, huohottavaa ja valkeaa,
ja nännejä kuin kahta erillistä salamerkkiä
ja jalkojen ruusunkajoista yhtymäkohtaa,
jossa hänen rakonsa värähtelee öisin ripsin.

Kalvaana suunniltani
tunnen kuinka sanat hajoavat suussani,
sanat kuin hukkuneet lapset,
ja hampaista kasvaa suinpäin laivoja,
ulapoita, kärventyneitä leveysasteita.


Minä lannistan hänet maahan kuin miekan, kuin peilin,
ja kuoliaaksi asti levitän hänen arat reitensä
ja pureudun hänen korviinsa ja valtimoihinsa
ja päästän hänet silmät suljettuina vajoamaan
vihreän siemenen sakeaan virtaan.
Minä ajan hänet täyteen unikonkukkaa ja salamaa,
kiedon hänet polviin, huuliin, neuloihin
ja itkien tungen häneen orvasketeni tuuman tuumalta
rikollisesti pusertaen ja märkänä tukka.


Minä panen hänet pakenemaan kynsiä ja huohotusta,
pois ajasta, pois olevasta,
niin että hän kiemurtaa pehmeään ytimeen ja happeen,
tarrautuu muistoihin ja verukkeisiin
kuin pariton käsi, kuin erillinen sormi
joka vilkuttaa avutonta suolakynttään.


Hänen täytyy unissaan juosta ihonsa teitä
pölynharmaan kumin ja tuhkan maahan,
ja huitoa tieltään veitsiä, lakanoita ja muurahaisia,
silmiä jotka valahtavat häneen kuin kuolleet
ja mustaa ainetta joka pisaroi
kuin sokeat kalat tai sakkaiset luodit.


- Pablo Neruda -
Valitut runot (Tammi 1983)
suomennos Pentti Saaritsa
pajunkissakuva IInes
taidekuva Gustav Klimt/ Adam & Eva

30 kommenttia:

  1. Kuten toisaalla kirjoitin, joskus tuntuu, että sanonta "annetaan murheita vain sen verran kuin jaksaa kantaa", tuntuu ihan höpönlöpönpuheelta. Kyllä niitä joskus vain tulee niin paljon kerralla, että montaa ihmistä jo hirvittäisi.

    Rakastan Kustav Glimtin taidetta, niissä on nainen niin kauniina, rehevänäkin, säkenöivänä! Ja Nerudan runot sitten...♥

    Saan muuten tänään hakea postista sen odottamani Tommyn Runo 1970-2010..Yli 600 sivua pelkkää Tommya ♥

    VastaaPoista
  2. Susa, niin...kaikilla asioilla on tapana kasaantua, ne tulevat kerralla. Kohtalokaan ei tunne kohtuutta.

    Rakastan Gustavia siitäkin huolimatta, että häntä on käytetty jo ihan mihin tahansa 'kräsään'.

    Oooooo! Siis sano vain, että Tabermannin Eroottiset runot!

    VastaaPoista
  3. Hienosti sanottu Leena, Kohtalokaan ei tunne kohtuutta. Siinäpä olisi upea runokokoelman tai romaanin nimi. Niin totta!

    VastaaPoista
  4. Hanna, sitä joskus putkahtaa...kiireessä, se syvin tosi. Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Muistaakseni minä olen lukenut tuon kirjan myöss, sinun aiemmasta suosituksestasi...
    Olen lukenut niin monia kirjoja viimeaikoina, että aivan menen sekaisin..
    Muistaakseni tykkäsin kirjasta ihna älyttömästi..

    Oletko aiemmin kirjoittanut kirjasta?
    Kysyin sulta jotain irlantilaistarinaa ja suosittelit tätä, olikohan se niin ??

    VastaaPoista
  6. Tammikuussakin kyselin sinulta samaa...
    kävin katsomassa tuon kirjan arviointiasi..
    Eli onko "Ennen sarastusta"
    jatkoa meriharakkaan?

    VastaaPoista
  7. Oi, että minä sitten pidän Nerudasta. Aina, kun kuulen miehen nimen ja luen runojansa, mietin Isla Negran huvilaa ja Atlanttia, sitä rannatonta merta, jota katsellessa ehkä tämäkin runo on syntynyt.

    Meritunnelmissa Meriharakoiden parissa edelleen (rasittavuuteen asti kiireinen viikko ehkäiseen lukemiseni, pah!).

    VastaaPoista
  8. Hanne, oletko sinä lukenut Meriharakat? Kirjoititko siitä jotain? Olen tehnyt tästä arvostelun eli löytyy, kun klikkaat kantta sivupalkissa tai sitten haulla.

    Minä suosittelin sinulle irlantilaista Regina McBridea ja hänen kirjaansa Ennen sarastusta.

    Ei mikään ihme, jos sekoitan sinut, kun sekoan jo itsekin;-)

    Ennen sarastusta ei ole jatkoa eriharakoille. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa, paitsi siis paljon merta. Ennen sarastusta on mytologiaa: hyljenaisia ja erotiikka etc. Lue!

    Meriharakat on semmoinen sisaruussuhdekirja, jossa on paljon merta ja levän tuoksua ja tragedia.

    VastaaPoista
  9. Valkoinen kirahvi, sama täällä, sama täällä, Pablo aina sielussain ja hänen rantansa, merensä...

    Ei mitään stressiä, sinä olet tässä nyt kuitenkin mukana, enkä minä muiltakaan ehdi enää etsiä sitä kohtaa, jossa ko. kirjan postaus on. Kiinnostuneet saavat itse etsiä. Kiva kuitenkin, että sen teet. Minä tulen sitten sen lukemaan.

    VastaaPoista
  10. Ihanaa että "lämpöaalto" helliii teitä;onhan kevään jo aikakin tulla...Rakastan Nerudan runoja,joista olen pitänyt teinistä saakka,upeita! Samoin kuin Klimtin kuva. Modiglianikin sopii niihin hyvin:D Toivottelen sressitöntä aikaa vieraan kanssa;D

    VastaaPoista
  11. Minullakin olisi Meriharakat kirjapinossa odottamassa, samoin kuin Irlantilainen tyttö! Yritän paneutua niihin ensi viikolla kun koittaa yövuorot ja loma! :) Täytyy sanoa, että Meriharakat kiinnostaa kyllä todella paljon, niin kauniisti siitä on kirjoitettu monissa blogeissa.

    Mukavaa loppuviikkoa Leena!

    VastaaPoista
  12. Jestas, sinä ahkera nainen, ei taaskaan perässä pysy :D

    Neruda on joskus ihana, joskus ei...mutta Aila vei mennessään -ja johti siihen, että hamusin lisää runoja, tuo sama Susan mainitsema Tabermann (636sivua!!)on tännekin tulossa :D
    Toivottavsti jo tällä viikolla, ehtisi lueskella viikonlopulla samalla kun odottaa makkarin seinämaalien kuivumista :DD

    VastaaPoista
  13. Jael, kiitos ihanasta linkistä! Ja ne kuvat ovat todellakin huumaavia...

    Jaamme rakkauden Nerudan runoihin...ja taiteeseen.

    Kiitos!

    Odotan nyt ensimmäisiä lumikelloja...

    Naakku, parasta nyt lukea se Meriharakat, sillä linkitin sinut jo;-)

    Pepi, niin...Nerudallahan on niitä vallankumousrunoja myös. Meriluto on aivan huippua ja Tabermann on Tapaus;-)

    Jahas, toivottavasti makkarin seinät on nyt sitten kuvattu myös. Mun suosikkiväri löytyi siitä Wanilla Country Chic -kirjasta, jossa se English Style -asunto.

    VastaaPoista
  14. Piti heti kurkata kuvat ...nyt taitaa olla aika liki sama -on postattu jokin aika sitten kun laitoin katoksen ja verhon sängyn päälle.

    Harkinnassa hiekka... ☺

    VastaaPoista
  15. Nerudan runoja olen rakastanut lukiolaisesta saakka (samoihin aikoihin löysin Tommyn ja Pablon, jo 20 vuotta sitten ;-)). Ja Klimtiin taas ihastuin joskus viitisen vuotta sitten. Minulle Wienissä oli kaksi isoa elämystä: toinen oli nähdä Klimtin maalauksia ja toinen kuvitella John Irvingin Kaikki isäni hotellin-kirjan jäsenet kävelemään Wienissä kaikkien niiden hullujen ja huorien kanssa.

    Kiitos linkityksestä Meriharakoiden osalta. Kirja sai ansaittuja blogisavuja ja on upeaa nähdä, että niitä savuja tullee nousemaan lisää.

    Hyvää yötä ♥

    VastaaPoista
  16. Pepi, siis löysin sen makkarin ja nyt tajuan, että olet alkamassa maalata sen seiniä...Kuvittele, jos me asuttais yhdessä;-)

    VastaaPoista
  17. Katja, tätä et usko, mutta Wienissä en ole ollut, vaikka meillä asuu ystäväperhe ihan Wienin lähellä ja he ovat olleet meillä, mutta me ei heillä. Sen sijaan itävalta muuten on tuttua.

    Minulla on tasan samat kaksi syytä mennä Wieniin. Kun näin lehdessä Gustav Klimtin maalaman kuvan Emilie Flögestä, leikkasin sen irti ja otin selvää, että alkuperäinen maalaus on Wienin kaupungin taidemuseossa. Se sama kuva siirtyi taidemuseon osoitteen kanssa juuri uusittuun Filofaxiini...

    Ole hyvä! Ilseltä oli hieno idea kirjoittaa niin, että tällainen savumerkkeihin innostunut nainen heräsi;-) En voinut olla sitten tarttumatta kirjaan ja levittämättä Meriharakkasavuja.

    Öitä♥

    VastaaPoista
  18. Hmmmmmm =)

    Hieno postaus! Runo ja kuvat ja kaikki!

    VastaaPoista
  19. Birgitta, kiitos♥

    Kun minä kirjoitan lämpöaallosta, saimmekin yllättäen tänne lumimyräkän.

    VastaaPoista
  20. Toivotaan lämpöaaltoa viikonloppuun, nyt näyttää hyvältä. Neruda puhuttelee aina ♥, kiitos kun toit sen elämääni. Lapset viikonlopun isällään , jee. Aion käydä vähän shoppaamassa, leffassa,ratsastamassa ja lukea! Aurinkoista viikonloppua Bestis! Mulla on sua jo ihan ikävä!

    VastaaPoista
  21. Iik! Tuli mummolle hiki tuota runoa lukiessa. Ja vielä se lämpöaaltokin vielä!
    Joten, elossa ollaan :-)

    VastaaPoista
  22. Anne, Muuratsalossa näyttää nyt, että tulee uusi lumimyräkkä.

    Ole hyvä vain Nerudasta.

    Meillä on nyt Kanadan vieras, joka kokkaa tänään. Lähdemme nyt lenkille. Viikonloppuna leffaa, kotoilua ja Viherlandiaa. (Olga tutkittiin viikolla nukutuksessa. Uudet lääkkeet, mutta sydän pelittää.)

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  23. Anna, no sinullahan kaikki toimii sitten niin kuin pitääkin.

    Tuo 'iiiiiik!' paljasti kaiken;-)

    Kuumaa jatkoa♥

    VastaaPoista
  24. Olgalle♥ paljon rapsutuksia ja haleja. Toivotaan että lääkkeestä on apua, vahva ja rakastava sydän jaksaa.Hyvää vointia upealle vanhalle koiruudelle!

    VastaaPoista
  25. Anne, Olga kiittää♥

    Ehkä myös rakastettu sydän jaksaa. Hän on antanut minulle parhaimpasa ja minä hänelle. Kuin myös Lumimies, joka polvistelee nyt jo iltaisinkin Hänen Majesteettinsa edessä silkkiturkkiin kuiskaillen...Olga on luxuseläkepäivänsä ansainnut. Kaikki hänen puolestaan ja ehdoilla. Nyt puutarhaan nauttimaan pientä rustoluuta...ja sen jälkeen vien vierastamme saaren ainutlaatuisiin maisemiin.

    VastaaPoista
  26. Taatusti rakastettu ja niin rakkaudella, lämmöllä ja huolella hoidettu. Olga nauttikoon eläkepäivistää täysillä, niin kuin sanoit hän on ne ansainnut. Sinulle jaksamista, ei ole helppoa, vaatii paljon työtä. Virkistykää vieraan kanssa upeissa maisemissa, siellä kelpaa vierastakin "ulkoiluttaa".

    VastaaPoista
  27. Minuakin koskettava postaus sinulla kun meriharakat, ne ensimmäiset kaksi, saapuivat tänään. Ja ainakin niillä näytti sitä erotiikkaa olevan kovasti paljon pelissä. Vai pitäisikö käyttää sanaa vietti, näin lintujen kyseessä ollen :)

    VastaaPoista
  28. Avletto, kiva, että edes hiukan kiinnostaa;-) Tyttäreni on Meri. Asun nyt ison järven rannalla, mutta kotimme on kuin valkoinen huvila meren ranalla, sillä kaikkialla meren rannalta kerättyjä kotiloita, meren ikiaikaisesti hiomia erikoisia kiviä, jopa meritähti. Sen lisäksi tässä talossa syödään merikalaa kahdesti viikossa ja kalasoppaan ei ikinä laiteta mitään maitotuotetta joukkoon, vaikka tässä maakunnassa tekevät sen maitoon tai lorauttavat kermaa mukaan.

    Olkoon mitä on, erotiikkaa tai viettiä, yksi lysti, ihanaa se on♥

    VastaaPoista