perjantai 5. huhtikuuta 2013

Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia


Onko mitään niin kiihkeää kuin kevät ja sipulikukat! Kun oikea kevät vihdoin kuohuu koskena, nousevat kiitolliset sipulikukat jo maasta vaikka lumesta ja kestävät myös jos päälle sataa vielä kevään viimeinen lumi. Olen nyt kohta kolmekymmentä vuotta istuttanut sipulikukkia isolle tontillemme ja oppinut kantapään kautta, mitä myyrät minulle sallivat ja mitä eivät. Onko krookus, varhainen kukkija kuitenkaan se omin minulle, kun se kuitenkin usein aikaa myöten lisäravinteista huolimatta pienenee kukinnaltaan vuosi vuodelta paitsi eräs lila lajike, joka leviää jo toistakymmentä vuotta rajusti. Kiitollisimpana kaikista leviävät scillat sinisenä kukkamerenä ja niiden toivoisi olevan aina eli ei kiitos nurmikolle. Massiiviset texas-, dallas- ja tahitinarsissi-istutukset voivat upeasti, vaan mikään ei vieläkään voita runoilijan narsissia, lumotusti tuoksuvaa Poeticus Actaea, joka kantaa muassaan menneen maailman tunnelmia. On erehdytty, on osuttu nappiinsa, mutta yksi on varmaa, minulle ei ole puutarhaa ilman sipulikukkia!

Tommy Tønsbergin ja Kenneth Ingebretsenin kirja Hehkuvat sipulikukat – 250 kauneinta lajia (Hageselskapets løker og knoller, Minerva 2013, suomennos Kirsi Tuominen) tarjoaa sipulikukista kaiken mitä vain ymmärrät kaivata. Tarjolla on kasvitiedettä tyyliin Sipuli vai mukula, oma juttunsa kevät-, syys- ja kesäkukkijoista, parhaiden sipulikukkien hankinta, sipulien oikeaoppinen istuttaminen, hoitoa ympäri vuoden, lisäys, taudit ja tuholaiset, ryhmäistutukset, kukkasipulien hyötö juhlapäiviä varten sekä laajin kasviosio koskien sipulikukkia, mitä olen ikinä nähnyt.

Sipulikukat eivät ole siskoja keskenään, sillä toiset vaativat enemmän. Kaipaamani kesälumipisara (suvikello), 'Leucojum aestivum', kaunotar, jonka jokaisen terälehden kärjessä on vaaleanvihreä pilkku, on kostean paikan kukkija, jonka hankinnassa kannattaa olla tarkkana:

Lumipisaroiden kanssa onnistuminen voi olla vaikeampaa, koska ne alkavat kasvattaa versoja ja kukkanuppuja jo syksyllä. Jos ne nostetaan silloin maasta ja pakataan myyntiin, versot eivät pääse koskaan kehittymään. Parasta olisi istuttaa jo kasvussa olevia taimia, kaupasta tai tutun puutarhasta hankittuja. Voit myös kokeilla liottaa niitä ennen istuttamista ja katsoa, auttoiko se.

Jos haluat lukea, miten minä onnistuin, lue juttuni Kesälumipisara eli suvikello

Vain yhtä en jaksa ikinä ymmärtää: Sipulikukkien pitää saada kukkimisen jälkeen rauhassa kuivattaa lehtensä, että ravinteet palaavat sipuliin ja näin olen tehnytkin jopa letittäen penkeissä olevien narsissien kuivuneita lehtiä, mutta kun niitä saa jakaa vasta lehtien kuihduttua. Miten ensinnäkin niitä enää löytää, sillä suosituksenahan on istuttaa sipulikukat sopivien perennojen joukkoon ja miten niitä löytäessäkään voi kaivaa ylös, kun samassa paikassa jo nousevat särkynyt sydän, akileijat, lemmikit, unikot…Alkusuven kukkijat eivät takuulla tuosta mylläämisestä pidä. Aivan oma lukunsa ovat suuret narsissikentät vaikka lehdossa, jossa erilaiset saniaiset eivät vähästä hätkähdä.

Kasvustojen jakaminen on kuitenkin ehdottomasti suositeltavaa jo kukinnan heikentymisen takia. Paakku nostetaan ylös ja sipulit erotellaan varovasti toisistaan. Uutta mullosta voi parantaa vaikka kompostin ja kauppamullan sekoituksella.

Se englantilainen unelma, jossa kevätkukkijat peittävät nurmikot, on meillä melkein vain scillan eli idänsinililjan varassa. Lyhyt kasvukautemme on vain niin kiihkeä, että pitää malttaa antaa scillojen kuihtua rauhassa, vaikka nurmikko vaatisikin jo leikkaamista. Paitsi jos olet aikeissa niityttää nurmikot luonnonkukille, kuten minä yritän tehdä. Yrittänyttä ei laiteta tässäkään asiassa. Vakuutan, että scilla leviää kuin unelma ellei kukaan ruohonleikkuuintoinen pilaa kaikkea.

Monet haluavat itse hyötää sipulikukkia jouluksi ja muiksi juhlapyhiksi. Se on helppoa ja antoisaa puuhaa, jossa sipulit istutetaan syksyllä ruukkuihin, kastellaan kevyesti ja sijoitetaan ruukut pimeään, jossa lämpötila on noin -5 astetta. Tämä vaihe kestää noin 5-8 viikkoa, jona aikana kasvit juurtuvat ja imevät kosteutta. Sen jälkeen ne siirretään valmistautumaan kasvuun viileään ja pimeään huoneeseen, jossa lämpötila on 10-12 astetta. Kun versot ovat kasvaneet 3-5 cm mittaisiksi, taimet voidaan siirtää valoisalle ikkunalaudalle. Ellei tämä touhuilu kiinnosta, voi sipulit hankkia preparoituina eli ne ovat saaneet valmiiksi kylmäkäsittelyn ja kukinta-aikaan voidaan vaikuttaa siirtämällä ruukkua viileästä lämpimään ajoittaen kukinta haluttuun ajankohtaan.

Kasviosiossa on esitelty sekä yleisimpiä että myös harvinaisempia sipulikasveja. Kustakin kasvista löytyvät perustiedot ja kuvaukset, joten vasta-alkajakin selviää, mutta löytyy uutta myös kokeneelle puutarhurille. Ihan ’syötiksi’ mainitsen nimen sieltä toisen täältä: viinilaukka, pisaralaukka, gardanlaukka, kellolaukka (aaaah!), upea ruohosipuli 'Wallington White’, vaarinlaukka, balkaninvuokko ’White Splendour’, kyynelhyasintti, isotähtihyasintti ’Alba Plena’, monta erilaista kevättähteä, syysmyrkkylilja, loistomyrkkylija ’Album’, erilaisia kannuksia, daalioita, talventähtiä, koiranhampaita, pikarililjoja, erilaisia lumikelloja (oih!), miekkaliljoja, kurjenmiekkoja ja:

Varjokasviharrastajana varjoliljaa ei käy ohittaminen. Värejä löytyy vaaleasta tummaan roosaan, myös valkoisia muotoja löytyy. Varjolilja sopii hyvin villiintymään luonnontilaisille alueille ja suosittelen vaikka juuri nurmikkojen tilalle. Leviää sekä siementämällä että sivusipuliensa avulla. Siementaimet kukkivat 4 tai 5 vuoden kuluttua. Juu, ei tässä ole mitään virhettä eli näin se on. Sain punakukkaista varjoliljaa eräältä ihanalta blogiystävältä ja mukana tuli valkoisen varjoliljan siemeniä. Nyt sitten vain odotetaan tätä ihanuutta:

Hehkuvat sipulikukat on jokaisen puutarhurin unelmakirja. Teki mieli syödä osa kuvista, mutta sitten muistin kaikki ne myrkyllisyysjutut. Kannattaa muuten huomata tuo kellolaukka, jossa huokailin, sillä se on todella kaunis, hyvin vanamon oloinen herkkyydessään ja värissään. Kasvi on kotoisin Alpeilta, Etelä-Ranskasta ja Pohjois-Italiasta. Ihan kirjan lopussa on hakemisto sekä suomalaisilla että tieteellisillä nimillä.  Sitä ennen kuitenkin mahtava määrä narsisseja sekä luonnollisesti toinen toistaan houkuttavampia tulppaaneja:

Kuvan kaunotar on ’Fancy Frills’, roosa, joka kuuluu ripsureunatulppaaneihin. Terälehdet ovat roosat ja niissä on valkoinen alaosa. Jokainen terälehti on ripsureunainen toimien katseenvangitsijana, hetkeen pysäyttäjänä, sipulikukkakimaran etuoikeutettuna finalistina.


*****



24 kommenttia:

  1. Kyllä kestää ennenkuin täällä tuo aika on käsillä! Lunta luvassa kai taas lisää ja hiihtokelit edelleen loistavat. En yhtään pidä tästä välikaudesta, rospuuttokaudesta. Minulla muurahaiset ilmeisesti ohjailevat kasvua noiden tiilimuurien ympärillä, huoh..Istutin viime syksynä tulpaanin sipuleita, en muista edes minne...toivotaan, että edes joku niistä osoittaa kiitollisuutta ja kukkii minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nette, mutta köynnöshortensioissa jo lehdet yrittävät aueta ja seinän vierellä scillat. Tämä saari on taikaa!

      Me tehtiin syksyllä se ympäri talon muurahaismyrkytys, jossa siis grunttia valellaan sillä luoksella, joka ei vahingoita kasveja.

      Poista
  2. Oooohh Miten K a u n i s ja houkutteleva kansi!
    Ja muutenkin: upeita kuvia: tulisi jo lämmintä ja sulaisi lumet !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, eikö olekin ja siältö menee samassa tahdissa.

      Kunpa huhtikuuta ei olisi...

      Poista
  3. Oi mitä ihanuuksia esittelet:) Ja ihan tuntemattomia ainakin minulle, kuten esimerkiksi kesälumipisara, miten kaunis!
    Saas taas lumien sulattua nähdä mitkä ovat omista sipulikukista selviytyneet.
    Ihana kirja, kiitos taas ♥
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, samaa mieltä;) Minäkään en tuntenut kuin murto-osan näistä kukista. Kesälumipisaran olen nähnyt jossain puutarhakirjassa aiemmin. Nyt pitäisi alkaa miettiä sellaista omalle pihalle tai sitten 'tyydyn' niihin vaaleanpunasiin muscareihin.

      Joka kevät sama jännitys!

      Ole hyvä♥

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Upea kirja!

      Täytyy varata ja unelmoida tulppaaneista sun muista, kilpaa hassun koiran kanssa, joka meidän pihasta pistää aina mehukkaimman väriset tulppaanit poskeensa. Ihan totta, keltaiset ja punaiset löytyy aina naps vaan poikkaistuina, muutama terälehti nurmikolla paljastaa Huldan syylliseksi :)

      Poista
    3. Erja, ihan tosi;) Olga saattoi kaivella, mutta ei ikinä niitä syönyt.

      ...mutta jotenkin tämän kirjan kyllä voisi syödä.

      Poista
  4. Ihania nuo sipulikukat, mutta liljoja hieman vierastan syystä, että keräävät liljakukkoja, minulla oli joitain liljalajeja, mutta hävitin ne kun kukot riehuivat. Pelkäsin että leviävät isoon kuunlijlakokoelmaani, kuten jostain luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, mulla on vähän sama juttu, mutta kun tässä pihalla oli vanhastaan tiikerililjaa, toki sen annan olla ja kun aloin himoamaan tuota valkoista varjoliljaa, tietysti otin iloisesti vastaan myös punaista. Mulla on myrkyt kuin Christein dekkarissa lijakukkojen varalle, joten ei niiden kannata tulla.

      Oi niin, kuunliljat ovat niin vaikuttavia. Löysin yhden ihanan lajin, pieni, kauniin sinivihreät lehdet ja valkoinen kukka, se on Hosta Halcyon. Nyt sitä ei taaskaan tunnu saavan mistään.

      Poista
  5. Kiitos maailmankaikkeudelle sipulikukista! Ne ilostuttavat kesällä ja talvella. Tämän kirjan taidan hankkia loppukesän lukemiseksi kun sipulikukkien himo taas iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, just niin! Jo lumesta kukkivat ja sitten pitkin kevättä ja tietysti kesäsipulikukat suvellakin. Ja sitten kun saapuu ihana joulu, ne taas ovat ilonamme.

      Tämä on sellainen, että ei jouda ollenkaan kirjahyllyyn vaan on olkkarin hyllyllä aina näkyvissä...kuten parhaat sisustuskirjatkin.

      Poista
  6. voi että minä tykkään tulpaaneista, mutta se ainainen ongelma niiden kanssa, kun myyrät syövät ne. Olen istuttanut valtavan määrän tulppaaneja, mutta sama juttu aina. Myös rusakot kaivelevat kukkapenkistä mukuloita, tai mikä lie öttiäinen...ne ovat tyytyväisiä, että saavat ruokaa. Ainoa onnistunut tulppaanipenkki tuli ystävälleni, kun istutin sinne tulppaanin mukulat ja perennat ja penkki kukoisti monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kuuntele: Niin oli minullakin 27 vuotta, kunnes luin Else ja Vesa Leivon kirjan Tulppanitarhan Lumo. Siinä on kikka, johon myyrätkään eivät pysty. Tein sen ja viime keväänä kuvasin blogiini valkoiset, kerrotut tulppaani-ihanuudet 'White Touch'. On aika rankka tehdä isolle alalle, mutta jossain penkillä helppo. Taidan kokeilla seuraavaksi lumikelloihin, sillä on todella epistä, että myyrät eivät salli Lumille lumikelloja.

      Kai sinulla nyt pärjäävät scillat, muscarit ja narsissit kuten minullakin...,mutta jos vain energiaa riittää saamme myös tulppaaneja. Tuo kirja on sinulle ihan must!

      Poista
  7. Ihanat sipulikukat, mutta kun ei fysiikka salli noitakaan!
    Kiitos tästä postauksesta ja oikein upeaa viikonloppua, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, niin ihanuudet ovat kesän airueet...Oletko nyt jotenkin sairas: Et ole meilannut mitään? putoan nykyään helposti kärryiltä. Se kai pahenee kaiken aikaa.

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥

      Poista
  8. Upeita nuo sipulikukat ovat. Meillä ensimmäiset lumikellot jo kukkivat käytävän reunassa, takanaan metrinen lumipenkka.

    Toivottavasti ne varjoliljan siemenet joskus itävät. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, minä yhtä vain en saa...eli lumikelloja. Paitsi jos teen sen Leivon pariskunnan tempun, johon myyrätkään eivät pysty. Mutta scillat nousevat meillä jo seinän vierellä hetkellä millä hyvänsä, vaikka piha on täynnä kinoksia.

      Toivon minäkin, sillä tuota kun pääsisi joskus jakamaan: Sen kehutaan voivan levitä todella hyvin ja haluan kadottaa nurmikkoa keinolla millä hyvänsä. Antamasi siemenet ovat kukkapenkissä, jonka reunalla, hedelmäpuutarahn puolella on Olgan viimeinen leposija, myös minun tuleva sama. Ylempänä olisivat sitten valkoiset varjoliljat ja haudalle laitan vain valkoisen särkyneen sydämen sekä valkoisen jouluruusun. Leena ja Olga kiittävät♥

      Poista
  9. Kuvat näyttävät tosiaan aika herkullisilta;)

    VastaaPoista
  10. Tulipas ikävä palsta-aikaa. Mulla oli järkyttävä liuta erilaisia tulppaaneja ja narsisseja. Hiukkasen niitä pieniä krysanteemeja, joista en osannut iloita, ja jotka jänikset sitten kuitenkin popsivat ;-)

    Varmasti upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, joka suvi sinä ikävöit sitä ja nyt ei vielä ole edes suvi: Tänään täällä on satanut lunta.

      Upea kirja sipulikukista!

      Näen sinut puutarhassa...se tulee vielä.

      Poista