tiistai 28. lokakuuta 2014

Katharina Hagena: Yö ei unohda

Tiistai, 24. syyskuuta

Ellen ja Benno 8 minuuttia myöhässä, sen jälkeen kaikki paikalla.

Come Heavy Sleep, Lachrimae-motiivi ja kertosäe.

Laskettava paremmin, laulettava läpikuultavammin.

Harjoittelemme toista säkeistöä: Tule loppuni varjo, rauhani hahmo.

Katharina Hagenan teos Yö ei unohda (Vom Schlafen und Verschwinden, Minerva 2014, suomennos Helen Moster) on monikerroksinen tarina, joka imaisee lukijansa unien, salaisuuksien, unettomuuden, koston, mielen särkymisen ja ennen kaikkea itsensä kadottamisen poluille. Joku saattaa yrittää pyristellä pois, mutta yökiitäjien seitit ovat terästä vahvemmat ja niin palaat kerta kerran jälkeen kuoroharjoituksiin, joita johtaa Joachim. Hänen tyttärensä Ellen, on somnologi eli unitutkija, joka tekee tutkimusta unihäiriöistä ja laulaa myös kuorossa, kuten myös Ellenin tytär Orla. Muita kuorolaisia ovat Andreas, Marthe ja Benno. Kaikki on kuin pienen tilan näyttämöllä, sillä kulissina toimii kuoro, jonka sisäinen murtuma on lähtenyt liikkeelle erään henkilön katoamisesta ja sen synnyttämästä vihasta. Liekkiä ylläpitää kateus, sillä miten toisella voi olla se, mitä ei minulla. Miten toisella voi olla tuo suloinen uni, tuo luottavainen...

Laulu loppuu uhkavaatimukseen: Tule, ennenkuin viimeinen uneni saapuu, tai älä tule enää koskaan.

Alussa en tajunnut että tässä laulussa on kyse minusta.

Tai älä tule enää koskaan.

Hän ei tule, joten minä lähden.

Mutta minä en lähde yksin.

Katharina Hagena on kasvanut kirjailijana huikeasti. Luin häneltä vuonna 2009 teoksen Omenansiementen maku (Der Geschmack von Apfelkernen) ja pidin tuosta suloisesta, omenantuoksuisesta ja –makuisesta kirjasta paljon. Kirja oli Saksassa ilmestymisvuonnaan Saksan myydyin kaunokirja ja sen oikeudet myytiin 25 maahan. Yö ei unohda ei voi saada laatusanaa suloinen, mutta se saa niin monta muuta enemmän. Ensinnäkin kirjan juoniseitti on äärimmäisen kekseliäs. Tavallinen kuoro ja pieni vihreä kirja, johon yksi kuorolaisista tekee merkintöjään. Lukijalta vie aikaa keksiä, kuka on kursiivien tekstien takana ja kun se selviää kaikki muuttuu entistäkin kiinnostavammaksi:

Vihreä kirja, laulaminen, se se on, se repii minut auki, rikkoo minut. Se mikä on sisällä työntyy ulos.

Repeydyn auki.

Mutta samalla pysyn kovana. Se onnistuu.

Toiseksi: Teoksen traaginen kaari on vahva ja kiehtova. Silta vailla murtumia. Tarinan henkilöt ovat kuin yökiitäjien sokeaa lentoa kohti tulta, mutta kaikki eivät tunne yön viestiä. Ellen pohtii elämäänsä, tutkimustaan, omaa unettomuuttaan, rakkauksiaan ja niiden loppumisia sekä ennen kaikkea tytärtään Orlaa. Hänelle vastaa kuin pimeän lävitse, unesta, kurillisen kuorolaulun kostonjanossaan unohtanut prima donna, joka ei aio unohtaa, mitä häneltä on viety. Kolmanneksi: Mitä pidemmälle luemme, sen tiheämmäksi käy tunnelma, Hagena käytännössä näyttää miten hän on kasvanut kirjailijana. Härkäsammakot mylvivät, joku huuhtoo kultaa Reinin yläjuoksulla, kosto on unen sisko, rakastavaiset metsäkolossaan, kanadanhanhet lentävät ylitse, mutta harmaahaikarat jäävät jättäen mystisiä  viestejään rantahiekkaan...

Marraskuu.

Kuoroa viimeisen kerran.

Tule, raskas uni.

Repiä, raapustaa, kirjoittaa. Hauras minusta on tullut.

Tule loppuni varjo, rauhani hahmo, ”shape of rest! laulamme toisen säkeistön ensimmäisen säkeen lopussa.

Tule. Tule. Tule.

Laulu kertoo ihmisestä joka ei tule.

24 kommenttia:

  1. Omenansiementen maku ei herättänyt mussa mitään kiinnostusta silloin ilmestyessään. (Kävin just lukemassa sun jutun siitä, ehkei se olisikaan ihan niin "makea" kuin silloin ajattelin. Mutta ehkä kuitenkin melko keveä, sellainen tiettyyn hetkeen sopiva sulostuttaja?) Mutta tämä jo pelkästään valitsemiesi lainausten perusteella on houkuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä en voi kuvitella sinua lukemassa Omenansiementen makua. En vain näe sitä. Ei se ollut siirappia, sillä siinä oli se hapokas omenalaji ja siitä se lähti se jutun vääryysjuonne eli Hagena osoittaa kykyjä erinomaiseen juonivetoisuuteen, mutta on kirjallisesti kyllä hyvin tyylikäs, kuten noista sitaateista toivottavasti huomaat. Omenansiementen maku on just sulostuttaja. Hömppä se ei ole, sillä sellaista en vain jaksa.

      Tämä on arvontalistalla...;)

      Poista
    2. Olen kauhea tosikko: Sain nyt ahdistusta siitä, että tämä kirja ei ole noissa kauneimmissa kansissa...Rakastan yökiitäjiä. Ah, voin tuoda tämän mukaan ensi vuonna ns. mustana hevosena.

      Poista
    3. Okei, vahvistit silloisen tuntemukseni. Jätän Omenansiemenet jatkossakin lukematta, suosituksellasi.;)

      Ihana tosikko! <3 Ensi vuonna mustaksi hevoseksi siis.:)

      Poista
    4. Sanna, se ei vain ole sun kirja, mutta tämä ja...Teräs ovat.

      Kiitos<3 Ihan pakko...ensi vuonna.

      Poista
    5. Niin ja siis sinä tietty taas muistutat minua;)

      Poista
  2. Omenansiementen maku oli loistava. Etenkin rakenteeltaan, hämmästelin ja ihastelin sitä rakennetta. Ehkä tämäkin pitää laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, jos pidit Omenansiementen mausta, pidät tästäkin. Minäkin pidin Hagenan esikoisesta ja sehän oli menestyskirja monessa maassa. Tämä on vain vieläkin parempi. En voi spoilata juonta, sillä sellainenkin tässä on, mutta siis vähän tummempi ja edelleen tyylikäs rakenne, upea kieli. Kääntäjäkin on tehnyt varmaan loistotyön. Ensin harmittelin kun nimeä ei ollut suoraan käännetty, mutta kyllä se näin sopii tähän paremmin. Suosittelen!

      Poista
  3. Huomasin tämän Minervan uutuusluettelossa ja lisäsin Ehkä luen -listalleni. Nyt tuntuu, että kirja täytyy pikapuoliin siirtää Lue tämä! -listalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, laita vain suoriksi Lue tämä! -listalle, sillä tässä on sellaista, josta moni kirjailija voisi ottaa vaikka vähän oppia: Olisi niin paljon enemmän kiinnnostavampaa luettavaa.

      Poista
  4. Muistankin tuon toisen Hagenan kirjan,josta kirjoitit.Ja tämäkin kuulostaa niin luettavalta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Bessu vei tämän tänään lainaan, lupasi nopea nopeasti ja siististi, sillä on mukana arvonnassa. Vaikka ensimmäinen Hagena teos olikin hyvä ja suloinen ja sitä ei unohda, nyt Katharina näyttää todellakin, mistä hänet on kirjailijana tehty.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirjavinkkaus :) kiitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos ja ole hyvä. Olisi kinnostavaa kuulla, mitä sinä pidät tästä.

      Poista
  6. Kylläpä alkoi kiinnostaa tämä kirja -kuin valo ökiitäjää ;) Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, miten minusta tuntuu, että sinä pitäisit tästä kirjasta. Paras ystäväni vei tämän pikalainaan ja nyt myös R. haluaa tämän lukea, joten kiire voi heille tulla;)

      Ole hyvä <3

      Poista
  7. Sait koukutettua taas: "Tavallinen kuoro ja pieni vihreä kirja, johon yksi kuorolaisista tekee merkintöjään. Lukijalta vie aikaa keksiä, kuka on kursiivien tekstien takana ja kun se selviää kaikki muuttuu entistäkin kiinnostavammaksi"

    Listalle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, yes!!! Hah-hah, mutta sinä pitäisit tästä. Bessu lukee tätä nyt pikana. Katsotaan pitääkö mun lainata tämä kirjastosta R:lle.

      No odota nyt huominen arvonta ensin;)

      Poista
    2. Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen maamme kirjastoihin. On mahtavaa, että voi käydä lainaamassa kirjoja, sillä eihän tätä kirjamäärää millään saisi mahtumaan kotiin saati sitten, että olisi varaa ostaa kaikkea mikä houkuttaa...

      Niin, sinulla onkin tänään arvontapäivä =) Onko R. onnettarena?

      Poista
    3. Birgitta, minä ylistän Suomen kirjastosyysteemiä. Sen varassa lepää lukutaitomme, sen varassa on lukuintomme, sen varassa on se, että säätyyn katsomatta kaikki pääsevät lukemaan, mitä ikinä haluavat.

      Niin on. R. toimi jo onnettarena ja minä täällä aloitan just tehdä juttua;)

      Poista
  8. Kiitos tämän kirjan esittelystä. Nyt on luettu (kuten tuolla ylempänä jo uhkailinkin lukea) ja enpä olisi välttämättä osannut tähän tarttua ilman Leena Lumia.:)
    Mulla on ollut pitkään vähän blaah-olo ns. perinteisten romaanien suhteen.Olen lukenut joitain ja ne on ollut ihan hyviä, mutta. Tämän luin tosi kiinnostuneena ja tämä oli mulle enemmän kuin "ihan hyvä". Jos nyt ei vuoden upeimpia lukukokemuksia, niin jonkun lukuinnon tämä palautti (niihin ns. perinteisiin romaaneihin;)). Vaikka tässä oli tämä juoni, niin sitä avattiin ihanan verkkaisesti ja myhkäisesti, silti olematta pitkästyttävä. Ja muutenkin pääpaino tässä oli minusta kaikilla pohdinoilla. Vaikka olikin muutama iso tapahtuma ja tapaus, kirja ei kulkenut tapahtumasta ja toiminnasta toiseen, vaan enemmänkin kiersi niiden ympärillä. (Ööö, olenko yhä vähemmän tarina/juonivetoisen kirjallisuuden ystävä?;)) Ja henkilöitä ei kuvattu ja selitetty puhki, ihanaa. Mua viehätti erityisesti kaikki viittaukset, ajatukset ja tarinat nukkumisesta ja unista, hämähäkeistä, linnuista, hengittämisestä, sanoista...
    Muuten, viimeksi kun koin loppukeväästä tämmöistä tympääntymistä "perusromaaneihin", luin Mannin Buddenbrookit ja se "nosti minut suosta". Että kovaan seuraan pääsi nyt Hagena.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ole hyvä<3 Tiedän, että tämä kirja ei ole elämää suurempi kuten vaikka Mannin Taikavuori, mutta jotenkin huomaan Hagenassa tiettyä isoa kehitystä. Pidän siitä kun juonta kuljettaa hitaasti tiivistäen ja osa jätetään kertomatta. Tarinan katkera nainen oli kuvattu hienosti ja hitaasti. Miten se kateus kasvoi.

      Minuakin kiinnostavat unet...ja myös nukkuminen, sillä nukun tosi huonosti keväällä kun Suomen aurinkomyrsky alkaa. Meillä on makkarissa pimennys, mutta se ei auta. Luin just jostain, että ihmisen aivoissa joku tietää, onko aurinkoa vai pimeää. Olen paennut joskus jopa Saksaan nukkumaan keväällä!

      Minä en muista satavarmasti olenko lukenut Buddenbrookit, mutta tv-sarjana olen sen katsonut. Sen sijaan dokumentin Mannin perheestä haluaisin omaksi. Siinä oli kaikki.

      Taikavuori kuuluu minulla ihan maailman parhaiden kirjojen joukkoon...

      Kiitos, että taas kerran jaksoit haamulukea, vaikka ei tämä sinne 1-3 sarjan tulekaan. Mutta nyt on uusi ongelma: Näkemiin taivaassa oli liian hyvä;) Koko lista meni uusiksi eli apua! R. aloitti eilen Näkemiin taivaassa, sillä pakko saada tukea. Sinäkin voisit, sillä sinä ja R.: Minä tarvitsen teitä!

      <3

      Poista
    2. Voi ei! Nyt sun pitää hillitä hyvien kirjojen lukemista ennen kuin julkaiset listasi.;)
      Mä luulen, että nyt R:n tuki saanee riittää, sillä en usko, että kerkeän lukemaan tuota Näkemiin taivaassa ennen sun listan julkaisua. Ellen sitten tänään käväise ohimennen kirjastossa ja vilkaise löytyykö hyllystä... Kerkeän tai en, sähköpostituki on aina olemassa, jos joudutvielä vuoden parhaat -paniikkiin.;)

      Poista
    3. Sanna, sorry, olen myöhässä, sillä eilinen päivä vei. No, nyt on enää - kai - tulossa vain jännitystä ja lastenkirjaa ja sitten joku, jota en vielä tiedä.

      Et varmaan ehdikään ja se saattaa olla kirjastossa varattunakin. Meillä viime yönä R. oli hän, joka valvoi ja luki, oma päivänä oli eilen tiukka. Menin aikaisin nukkumaan (klo 23) ja R. siirtyi kirjaston vuoteeseen ranskalaisen kirjansa kanssa.

      Voi olla, että meilaan sulle vielä päivää ennen...

      <3

      Poista