maanantai 22. marraskuuta 2010

CINEMAATTISTA BLOGIYSTÄVYYTTÄ

Cinemaarttista blogiystävyyttä koin tänään, kun sain Susalta tämän kuvan jättimäisenä korttina ja takateksti alkoi: "Leena, kun näin tämän kortin erään harjukaupungin puodin ikkunassa, tulit heti mieleeni!" Siis minä en edes kuumeessa  kuvittele ikinä olevani jumalainen Marilyn, mutta että joku tavalllisena marraskuun maanantaina muistaa Marilynista minut, on jotenkin hyvin 'high'. Mitä samaa minulla voisi olla Marilynin kanssa muu kuin blondius, rakkaus eläimiin ja kirjoihin, sillä Marilyn oli innokas lukija ja me olemme lukeneet myös samaa kirjallisutta. Olen lukenut myös hänen aviomiehensä Millerin teokset sekä kaiken, mitä olen Marilyn Monroen elämästä löytänyt. Marilynin elämä oli suuri tragedia, josta löytyy paljon samaa kuin on Joyce Carol Oatesin teoksissa.

Susa ei jättänyt tervehdystä Marilyn-korttiin, vaan sain myös My Fair Ladyn, jota minulla ei vielä DVD:nä ollutkaan sekä tietysti Geisha Harmony -suklaalevyn, jonka mainokseen minut kohta kutsutaan takuulla, sillä minä olen uskottavin selittämään miten lumoavaa on olla Geisha-riippuvainen.
 Jotenkin olen miettynyt näitä blogiystävyysjuttuja aika upeana asiana. Joku kirjoitti vähän aikaa sitten blogissaan, että bloggaajat ovat erakkoja tai osa-aikaerakkoja. Sekin pätee minuun. Minua rasittaa, kun avoimuuteni takia luullaan, että olen valmis jatkuvaan fyysiseen vuorovaikutussuhteeseen ja valmis joka kissanristiäisiin. Tarvitsen paljon tilaa ja myös yksinäisyyttä! Blogimaailmassa voimme tavata toisemme silloin, kun haluamme. Emme ole sidottuja olemaan tällättyjä, hyväntuulisia, innokkaita, hohtavia sovittuna päivänä sovitulla kellonlyömällä, vaan saamme itse valita aikamme kohdata toinen. Jos sitten vaikka kirjabloggaajat alkavat kokoontua hyvän ruoan äärelle kerran tai pari vuodessa, tuskin sitä kukaan kokee  muuta kuin pelkkänä riemuna.

Nyt pitää alkaa paketoida joululahjaa blogiystävälle, joka asuu kaukana, siellä Nerudan maassa...

Susa, kiitos♥

13 kommenttia:

  1. oi mitä ihanuuksia oletkaan saanut..

    minusta tuntuu välillä se niin ihmeelliseltä, kun voi saada läheisen, todellisen yhteyden sähköisen viestimen kautta..
    tuntuu kuin olisi niin sielunystävä jonkun kanssa...
    ja haluaisi tavatakin...

    VastaaPoista
  2. Oi mikä ihana piristys arkeen Susalta sinulle! Ihanaa, että blogimaailmassa voi tustustua ja ystävystyä ja löytää paljon ihmisiä joilla on samat kiinnostuksen kohteet kuin itsellä:) Hyvää viikon jatkoa Leena!

    VastaaPoista
  3. Hanne, tiedäthän, että osa tapaakin. Minä nyt vasta eka kerran kirjamessuilla ja ihan oltiin kuin olisi aina tunnettu. Siis takana blogiystävys, jota on ryydittänyt meilit. Tällöin alkaakin aika hyvin tietää toisesta jo sen,minkä tarvitseekin.

    Sanna, eikö vain olekin! Kiitos samoin, Saso! Kumpi olet mielummin?

    Susa:♥

    VastaaPoista
  4. Olipa todella mukava yllätys! Kirjoitit myös todella kivasti blogiystävyydestä ja blogimaailmasta.

    VastaaPoista
  5. Blogiystävyys on ihanaa, ja se on parhaimmillaan oikeaa ystävyyttä. Ihanan paketin olet saanut ihanalta Susalta ♥

    Pidin myös Muuratsalon saarella ottamistasi kuvista. Asut upeassa paikassa!

    Hyvää yötä!

    VastaaPoista
  6. Tomomi, tämä aihe pyörii minussa, Muistaisin kirjoittaneeni tästä ennenkin, mutta olen saanut tähän nyt uutta näkökulmaa tuosta bloggaajien väitetystä erakkomaisuudesta. Sehän ei ole ihan sitäkään, vaan halutaan itse päättää milloin jaksetaan olla sosiaalisia. On kiva tulla yllätetyksi hauskasti.

    Lumiomena, juuri niin: Ihana paketti ihanalta Susalta. Näin unta, että Ihanalle Susalle tapahtuu myös kohta yllätyksellistä...

    Tämä saari on taikaa!

    Öitä♥

    VastaaPoista
  7. Ihana paketti! Kauniisti kirjoitit blogiystävyydestä.Ensi viikolla on täällä taas blogitapaaminen kaikkien viininmaistajien seurassa;D

    VastaaPoista
  8. Jael, kiitos!

    Israelin viineistä on minulla tuossa tulossa sinulle yksi lehtijuttu. Lähetän sen sitten vaikka joulukortin mukana. Erittäin positiivinen juttu viineistä ja sen lisäksi ruoasta. Lumimies taas intoutui, mutta minä kerroin sitten, miten jopa aloet kuivuvat siellä...En siedä kuumuutta.

    VastaaPoista
  9. Leena;Kiva ja kiitos,oliskin kiva lukea miten siellä kirjoitetaan näistä ihanista täkäläisistä viineistä (ja ruokakin on niin hyvää)-Viime päivinä on kuumuuten tullut helpotusta:öisin alle 20 astetta (eilen yöllä 17 astetta)ja päivällä vähän alle 25 astetta,joten ihan siedettävää,illalla jopa täydellisen miellyttävää,Kuitenkin haluaisin kylmempää vielä ja sadetta,jota edelleenkään ei kuulu!

    VastaaPoista
  10. Jael, tämä on vain sanomalehtijuttu, mutta koko sivun juttu. Tuo ruoka tuossa näyttää yhtä hurmaavalta kuin sinun. En edes tiedä, mitä siinä on;-) Odotan nyt vain, jos tulee muuta lähetettävää. Tässä nimenomaan siis kehutaan myös ruokaa.

    Tuo kuivuus on kauheaa. Illat varmaan jo alkavat olla samettia.

    VastaaPoista
  11. Musta on aina ihanaa saada kortteja. Todella harva niitä enää lähettelee vaikka useammin pitäisi. Meillä on yksi ystävä, jolta tulee säännöllisesti postikortteja. Nyt sitten postin laitteet ovat tehneet postikorttien kuvapuolelle sellaisia viivoja, että korttien lähettely on vähentynyt. Ystävämme haluaisi laittaa hienoja kortteja, jotka systeemi sitten pilaa. Nyyh...

    Kaunis Marilyn-kortti. Todella upea nainen =)

    Vai että bloggaajat on erakkoja. En kyllä suostu edes osa-aikaerakoksi ;-)

    VastaaPoista
  12. Birgitta, tämä iso kortti tuli kuoressa ja vielä pahvien välissä. Mitä ihmeen viivoja ylikallis Itella voi vetää ihmisten korttien päälle?

    Marilyn: Upea ikuisesti.

    No, sellaista on täällä muutamat, minä mukana, ruvenneet pohtimaan. Ei siis epäsosiaalisia, mutta omaa aikaa arvostavia. Enhän minä voi edes keskittyä, jos pitää koko ajan olla menossa. On aika mennä. On aika kirjoittaa. On aika keksittyä. On aika katsoa itseään sisälle. On aika olla ihan vain hiljaa, jos uskaltaa.

    VastaaPoista