perjantai 12. marraskuuta 2010

ISÄ RAKAS, KAIKKI TAIVAAN TÄHDET SINÄ!

Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen toi. – Jos muistat sen virren, niin laula, laula se oi!

Muistatko isä? Sinulla oli vihdoinkin pieni tyttö, pieni, suloinen, paksu vauva, jota olit odottanut vuosia ja taas vuosia. Ehkä kaipasit häntä jo rintamalla, kun olit taistelemassa lapsellesi itsenäistä Suomea. Ehkä haaveilit hänestä jo sotasairaalassa, jossa olit toipumassa sodan haavoistasi. Ehkä näit hänet jo silmissäsi, kun rauhan palattua aloit rakentaa omaa elämääsi ikuiset kranaatinsirpaleet selässäsi.


Muistatko isä, kuinka koko Säkylä sanoi, että ’tuolle tytölle Viljo hakee vaikka kuun taivaalta’. Pieni nuhani oli sinulle maailmanloppu, johon haettiin apua vaikka keskellä yötä ja vähät eivät olleet nekään yöt, jolloin heijasit huutavaa prinsessaasi sylissä tai istuit hikimärkänä höyryhengityshupun alla seuranani. Työstä tultuasi et koskaan ollut liian väsynyt asettuaksesi nelinkontin lattialle, jotta tyttäresi sai riemusta kiljuen ratsastaa selässäsi huoneiston ympäri, ympäri, kohti auringonlaskua.

Ja ne pyöräretket pitkin pitäjää! Sinä polkien ja minä ylpeänä tarakalla istuen. Milloin mentiin mummolaan, milloin Pietilään tai Rauniolle, aina kuitenkin poikettiin oikealle tötteröjäätelölle. Sellaista jäätelöä ei ole enää olemassakaan, sillä se oli oikeata hellyysjäätelöä.


Muistatko isä, kun sairastuin vakavasti ja jouduin kuukausiksi sairaalaan, kuinka olit kuolla tuskaasi ja mitkään lääkärien vakuuttelut eivät antaneet Sinulle toivoa. Lopulta et voinut enää käydä luonani, sillä huusin vuorokauden suoraa huutoa lähdettyäsi ja minut piti sitoa sänkyyni kiinni. Muistatko, kuinka aloin toipua ja Sinä riehakkaana ilosta keksit, että nyt likalle tuodaan televisio! Aku Ankkoja luit minulle niin, että äänesi oli enää vain pelkkää pihinää. Ja nukuit kanssani lattialla, sillä sairauteni jälkeen minua pyörrytti sängyssä.


Ja isä rakas, muistatko ne ukkoset, joita pelkäsin niin, että istuin pimeässä komerossa tuntikausia. Ja kuka jälleen olikaan kanssani, oma isäni, maailman paras isä!


Rakas isä, kiitos Sinulle, että olit niin paljon kanssani. Kiitos, että olit aina jaksavainen ja ymmärtäväinen ja hellä. Kiitos, että aina seisoit puolellani ja kehuit ja kannustit lastasi. Ne hetket, jotka annoit minulle, eivät unohdu koskaan. Ne ovat elämäni tukipilarit, joihin nojaan, kun väsyttää. Ne ovat muistoja, jotka tähdittävät isän ja tyttären tarinaa. Ne samat tähdet haluaisin ojentaa valoksi ja iloksi kaikille isille ja heidän lapsilleen.

Muistatko isä, kuinka lauloit: Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa. Rakastan elämää, sille lempeni tahdon ma antaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä kantaa.


Isä rakas, kaikki taivaan tähdet Sinä!

♥:lla tyttäresi Leena

16 kommenttia:

  1. Miten kauniisti kirjoitit isästäsi Leena,ihan tippa tuli silmiin,ja sai minut muistamaan myös oman isäni siellä jossain ylhäällä.

    VastaaPoista
  2. Jael, kiitos. Isämme ovat kanssamme. Uskon minä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitit niin ihanasti isästäsi, kaikista taivaasi tähdistä. Ihana ajatella, miten läheisiä olitte. Kauniit muistot eivät koskaan katoa ja ihminen on olemassa niin kauan kuin hänet muistetaan ♥

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, sitten isäni on kanssani aina. Niin olen tuntenutkin.

    Isäni on antanut minulle sen vahvuuden, mistä ammennan. Hän on 4-ever♥

    VastaaPoista
  5. Sinulla on ollut ihana isä. Niin minullakin.

    Hän on aina luottanut meidän tytärten erinomaisuuteen niin vahvasti, että meistäkin on tullut kuin itsestään vahvoja. Välillä kyllä mietin, että tämä on saattanut vaikuttaa myös siihen, etten oikein osaa näyttää haavoittuvaisuuttani tai pyytää apua keneltäkään. Isille emme nimittäin koskaan ollut pikku prinsessoja tai jalustalla, vaan nimenomaan tasaveroisia, kaikkeen pystyviä ihmisiä.

    Hyvää isänpäiväviikonloppua!

    Karoliina

    VastaaPoista
  6. Kauniisti ja koko sydämesi lämmöllä kirjoitit isästäsi.
    Oikein hyvää yhteistä isänpäivää sinulle ja tyttäresi isälle. :)

    VastaaPoista
  7. Karoliina, on olemassa tutkimus, josta käy ilmi, että isän tytöt ovat pärjääjiä.

    Olen tehnyt empiiristä tukimusta ja näin se on. Nimiä mainitsematta voin kertoa, että meillä oli aterioimassa erinomaisesti menestynyt pariskunta. Aloin jotenkin pitkän illan mittaan ihmetellä rouva x:n puheita sisarestaan, joka on 'vain' kotirouva Ranskassa, mutta vahva, kaunis, onnellinen, innovatiivinen, valovoimainen...Kertojan olemus kuin pyysi anteeksi olemassaoloaan, vaikka oli sisartaan koulutetumpi ja aviomies ei taakulla mikään jyrä. Sitten rouva X sen sanoi: Minulla on tiedossa tukimus, jonka mukaan...me olemme sen tutkimuksen prototyypit...Sisareni oli aina ns. isän tyttö ja minä äidin tyttö. Katso minua!

    Elikö hän tutkimuksen todeksi vai onko se totta...jokainen saa itse tehdä sisäiset päätöksensä.

    Minä luin myöhemmin tukimuksen, että isän ihailu prinsessaansa kohtaan on tärkeää naisen myöhemmälle naiseudelle ja vahvuudelle...jokainen saa tässäkin päätellä itse, mitä haluaa, minulla on siitä ihan oma ainutlaatuinen kokemukseni.

    Karoliina, sinun kokemuksesi teki myös vahvoja pärjääjiä, mutta vain eri versiolla. Sinussa ei ole mitään luuseria!

    Kiitos samoin, Karoliina!

    VastaaPoista
  8. Unelma, kiitos ja ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  9. Ihana muistelma rakkaasta isästäsi Leena<3

    Tällaiset muistot kantavat meitä elämämme loppuun asti :)))

    VastaaPoista
  10. Aili, kiitos!

    Sinä sen sanot: Tässä ne eväät joilla jaksetaan.

    VastaaPoista
  11. Maria, tämä on kirje isälleni tähtiin. Kiva, että sun oli tämä hyvä lukea. Ehkä julkaisen tämän aina isänpäivän tienoilla, sillä mikään ei ole muuttunut, ei muutu, hänessä ja minussa. Paitsi, että se paha puristus on poissa ja lapsellinen kysymys: Miksi? Ikäväkin on saanut pehmeämpää sävyä kymmenessä vuodessa ja hyväksyminen valtaa tilaa...

    VastaaPoista
  12. Kiitos Leena, kauniisti kirjoitit isästäsi, ihan liikutuin::

    Vanhempieni erottua isäni jäi hieman etäiseksi minulle. Vanhempana asuimme samassa talossa, mutta se side ei koskaan muodostunut niin vahvaksi, kuin monella muulla.
    Isä on silti isä ja häntä muistelen lämmöllä kuin myös isäpuoltani.
    Mukavaa isänpäivän iltaa sinulle:)

    VastaaPoista
  13. Hanne, kiitos, että pidit, että kosketti.

    Isä on silti aina isä. Niinhän se on. Minulla oli nyt tämä erityinen onni, jota en osaa kätkeä.

    VastaaPoista
  14. Niin kaunis viesti Isälle.

    Eivät rakkaat koskaan katoa, vaikka lähtevätkin tähtiin, kuitenkin meihin jäävät..

    Kiitos jakamisesta, Hannah

    VastaaPoista
  15. Hannah, niin minäkin tunnen - nyt. En silloin heti, koska muut tunteet veivät kaiken tilan ja vaiston ja voimat.

    Jakamista varten täällä ollaan.

    Kiitos!

    VastaaPoista