maanantai 29. marraskuuta 2010

JOS HALUAT TIETÄÄ, MITÄ TAPAHTUI NELJÄLLE AMARYLLIKSELLENI...

Jos haluat tietää, mitä tapahtui neljälle valkoiselle amaryllikselleni, joita hoivasin puutarhassani läpi koko suven, mene Sarille
Niitä tulee nyt kaupasta lisää niin monta kuin sielu sietää!
Tässä yksi (pimeä) kuva viime talven ihmeestä, kun joulun ajan amaryllikset lähtivät uuteen kukintaan! Käsittämättömät ovat kukkien tiet...

7 kommenttia:

  1. Älä välitä, en ole saanut minäkään niitä uudelleen kukitettua, hujoppi lehteä vain kasvattivat. Luovuin koko touhusta, tehköön ne joilta se onnistuu.
    Amaryllis on mahtavan näköinen kukka ja valkoisena niin kaunis.
    Sipulissa on todellista voimaa.
    -Hanne-

    VastaaPoista
  2. Hanne, en yritä enää ikinä! Mikä touhu.

    Valkoiset amaryllikset ovat kuin lumen kuningattaria. Ne tekevät kodista juhlan. Niiden runsas kerronneisuus on toisesta maailmasta. Ja niiden valkoisuus on joulun ja talven ylistystä.

    En halua mitään muita joulukukkia kuin valkosia amarylliksiä!


    (Vastasin tähän jo kerran. Se katosi jonnekin. Saas nähdä kuin nyt käy...)

    VastaaPoista
  3. Tuli näkyviin, minulle on usein käynyt, et olen kommentoinut mielestäni joissakin blogeissa ja kun menen uudestaan katsomaan, ei sitä olekaan siellä. Blogitaivaassa taitaa olla paljon hukkuneita kommentteja...
    -Hanne-

    VastaaPoista
  4. Amaryllis kuuluu minullekin jouluun ja valkoisena se on juuri paras.

    VastaaPoista
  5. Viime jouluna minä löysin ekaa kertaa kunnolla joulukukkien maailman, ilon! Aikaisempina vuosina on ollut lähinnä joulutähti, jos sitäkään. Viime vuonna päätin rohkeasti kokeilla Amaryllistä ja rakastuin, siinä on ehkä joulun upein kukka kyllä! Aionkin pian hankkia jo ensimmäisen/t lipaston päälle ja hyasintteja haluan myös. Eilen tosin huomasin uutisista, että niiden minun mielestä vähän tylsien tummanpunaiset joulutähtien rinnalle olisi tullut ihanaa "viiruisaa" tai hentoa vaaleanpunaista jne! On niitä varmaan ollut ennenkin, mutta minulle se oli uusi juttu;)

    VastaaPoista
  6. Voi kun nuo amaryllikset ovat niin kauniita, tulee aina joulu mieleen kun niità nàkee.

    VastaaPoista
  7. Hanne, se katoaminen tapahtui mun omassa kommenttilootassa, kun kommentoin tähän eilen sulle. Se pyysi MULTA SANAVAHVISTUSTA OMASSA LOOTASSANI! Siis silloin vastasin pidemmästi kukkien oudoista teistä, mutta se katosi...johonkin.

    Allu, viime vuonna kun niitä oli neljä samaan aikaan täysillä kukkivaa, alkoi tuntua kuin asuisi linnassa...Seinillä vielä ne takorautasiet kynttilälyhdyt, jotka ostin Myllyjärveltä.

    Susa, mun entinen suosikki oli se jättisuuri, vlakoinen joulutähti. Nyt on aika toinen. Jos halaut nimenomaan valkoista amaryllistä, sitä ei joka paikasta saa. Viimeksi ostin Sokoksen kukasta. Viherlandia olisi varmin.

    Marianne, toivottavasti olet siirtänyt osan suomalaisesta joulusta sinne Italiaan. Hyvänen aika sentään, opeta sun miehesi syömään lipeäkalaa, imellettyä perunalaatikkoa ja räätikäslooraa (lanttulaatikkoa);-) Saisi varmaan sokin, mutta ei puhuisi niin rumasti kuin Berlusconi suomalaisesta ruoasta.

    Totuus: Meilläkin on joulupöytä muuttunut. Kinkkua on vain vähän, lanttulaatiikko on pois, tai ostan kaupasta yhden ja jatkan sitä kermalla ja mausteilla. Tilalle ovat tulleet useampi kala, mäti, mun yrttivalkosipulisilakat, maksapateet etc. Imelletyn perunalaatikon valmsitan sitkeesti joka aatto hämäläiselle miehelleni.

    VastaaPoista