maanantai 28. maaliskuuta 2011

TULPPAANITARHAN LUMO

Floristi Else Leivon ja historianopettaja Vesa Leivon yhteistyön tulos, Tulppaanitarhan Lumo (WSOY 2011) on kohtalokas kuin kevättulva, äkillinen kuin huhtikuun romanssi ja yhtä koukuttava kuin suklaa. Siis minä en saisi lukea näitä puutarhakirjoja, sillä taas tuli uusi inspiraatio. Eikun kaksi...Kun historia, kauneudentaju ja käytännön taito menevät yhteen, syntyy teos, jossa huumaava valkonarsissien tuoksu saa sinut toivomaan jo syksyä päästäksesi istuttamaan uutta lumoa, jonka nimi on ’Ulster Bride’ tai saa sinut rakentamaan puutarhasi mitättömimmästä nurkasta puolivarjoisan pikkulehdon, jossa lumikellot aloittavat, ’Silver Chimes’ narsissit jatkavat, tähtitulppaanit säestävät ja lopulta lehtoakileijat ja vuorijumaltenkukat sallivat kevään airueiden rauhassa kuihtua niiden lehtien samalla taltioidessa jo seuraavan kevään kukintoa. Helmipihlajat suovat varjoaan ja alamme odotella syyskimikkejä ja Suurta Sipulikukkien Istutuspäivää, jolloin täysin hillittöminä istutamme puutarhaamme jo uutta kevättä…


Minulla on puutarhassani ja lehdossani yhteensä yli 300 lajiketta, mutta ei yhtään tulppaania! Minä pidän niistä, mutta meidän myyrät pitävät vieläkin enemmän. Siis olenkin erikoistunut kaikkiin muihin mahdollisiin sipulikukkiin ja vain ihailen kauniita kuvia tulppaaneista ja käyn Viherlandiassa niitä ihmettelemässä. Tämä Tulppaanitarhan Lumo kertoo onneksi muistakin sipulikukista, joten antia on kaikille Sipulikukkien Rakastajille 77 lajin ja lajikkeen verran. Juuri meille, jotka joka vuosi päätämme, että ’ei enää mitään uusia istutuksia, mutta sipulikukkia ei lasketa, eihän’! Ei ainakaan Tulppaanitarhan Lumon jälkeen, sillä nyt minussa vahvistui narsissiharrastaja. Se ei johdu pelkästään kirjan vangitsevista kuvista, vaan myös siitä, että kirjan kirjoittajat pitävät Villi niitty –nettikauppaa ja oikeasti elävät puutarhaelämää ja sain nyt uusia vinkkejä sipulikukkieni menestymiseen sekä tietysti uusia lajikkeita. Nyt tiedän myös, miten voin hyödyntää erinomaisen kellarini ja se tieto on luvussa Viljele ruukussa. Else ja Vesa Leivo ovat erikoistuneet harvinaisten kukkasipulien myymiseen, joten suosittelen kaikille nyt uudenlaista innovatiivisuutta ja rohkeutta. Pidän kovasti luvusta, jonka nimi on Viktoriaaniset narsissit. Tässä vähän esimakua:

1800-luvun loppuun mennessä eri narsissilajikkeiden lukumäärä oli kasvanut sadoista useisiin tuhansiin erilaisiin hybrideihin. Tämän ajan taidokkaita kasvattajia olivat muun muassa William Herbert, G.H.Engleheart sekä Robert ja Sarah Backhouse. Pohjoisirlantilainen Guy Wilson loi puolestaan mainetta taitavana valkoisten narsissien kasvattajana.

Tänäkin päivänä vanhojen lajikkeiden kauneus ja niiden helppous yllättää monet. Yli sata vuotta vanhat viktoriaaniset lajikkeet keräävät yhä enemmän huomiota.


Myös meillä voi vanhassa kulttuurimaisemassa ja autioituneiden torppien pihapiireissä löytää yllättäen sadoittain runoilijanarsisseja (Narcissus poeticus var.recurvus). Yhdessä akileijojen, syreenien ja yksittäisten pionien kanssa ne kertovat mökkien reunoilla uskomattomasta elinvoimasta. Nämä paikat henkivät puutarhahistoriaa.

Tulppaanitarhan Lumon kovin valtti ovat kuvat. Ne ovat upeimmat mitä olen koskaan nähnyt. Ne ovat taidetta! Osan ottaisin heti seinälleni tauluina. Sivujen paperi on jotain ihanaa, joka antaa kuville niiden himmeyden ja vetoavuuden, joka saa koskettamaan ja hivelemään. Sen jälkeen tulee sipulikukkien historia ja käytännön vinkit ja uudet ideat. Sen lisäksi pääsemme tapaamaan eräitä huomattavia sipulikukkaharrastajia, joista yksi on Ron Scamp, jolla on Cornwallissa yli 2600 eri narsissilajin ja lajikkeen viljelmä. Tapaamme myös viehättävän Josephine Dekkerin, joka on intohimoinen narsissien viljelijä ja erikoistunut historiallisiin lajikkeisiin. Siis jälleen kiinnostava historia kulkee matkassamme kera nautittavien kuvien. Kolmas vahvuus on kuitenkin asemointi. Se miten kuvat ja tarinat kulkevat kirjassa, missä ne ovat ja miten luvut on suunniteltu. Aloitamme Sipulin ytimestä, sitten Tulppaanit, Viktoriaaniset narsissit, Kadonnut aarre – vanhojen lajikkeiden löytöretki, Puutarhaelämää ja siitä Perintökalleuksien ja kestävän muotoilun kautta Istuttamiseen ja Ruukkuviljelyyn. Myös Puutarhan parhaat sipulikukat on huomionarvoinen tarina, jossa kirjan tekijät keskittyvät esittelemään omia suosikkejaan eri luokista ja viimeistään jos sinne asti on selvinnyt järjissään, niin nyt päässä alkavat soittaa suvikellot, ’leucojum aestivum ’Gravetye Giant’: Wild Garden –likkeen isä William Robinson jalosti kasvin ja nimesi sen Sussexissa sijaitsevan puutarhansa mukaan…

Edellisvuoden paras puutarhakirja Leena Lumissa oli Ihanat kärhöt, viime vuonna Luontopiha ja tänä vuonna voi käydä niin, että en pysty valitsemaan puutarhakirjoista parasta, sillä taso on nyt yllättävän kova ja se mitä olen aina kaihtanut eli saman toistaminen ja tylsyys, ei ole tullut ollenkaan vielä vastaan, vaan kaikissa tähän asti tekemissäni on ollut paljon uutta ja erilaista. Nämä kirjat vain vakuuttavat minut siitä, että puutarhalle antautuminen on osa Aistien Juhlien Vaalintaa ja vain taivas on kattona, jos sekään, kun sukellamme multaan pää täynnä mitä hurjempia suunnitelmia aina kasvien muodoista ja väreistä koko puutarhan näköisyyteen, jossa ehdottomasti tärkeintä lienee, että botanistin unelmakeidas on omistajansa näköinen: Kaunista turhuutta, nautintoa, salaisia siimeksiä, valon ja varjon leikkiä, hyödyllisyyttä, siilin pesiä, perhosten houkuttajia…


Nyt satelee kuitenkin meillä vielä lunta, mutta ei mene enää kauaa kun lumikellot, krookukset, scillat, muscarit, narisissit, pikarililjat…ja kaikki se lumo, mistä Else ja Vesa Leivon kirja kertoo tulee todeksi. Siihen asti suosittelen syväsukellusta tähän kirjaan, joka saa aikaan ihanaa, kutkuttavaa kevätlevottomuutta!

Kiitos Else näistä lumoavista kuvistasi♥

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

*****

Tästä kirjasta on tehnyt arvostelun myös ainakin Erja.

24 kommenttia:

  1. Silmäniloa ja unelmia kesästä, hyvä että edes kirjan sivuilta! Juuri lapioin lähes metrisessä hangessa viemäriliitäntöjä esiin. Tulee kohta uskonpuutetta kevään alkamisen suhteen. Keväisin olen upottanut maahan jo kukkineita narsissin ja helmililjojen sipuleita. En tiedä onko oikeaoppista, mutta joka vuosi noita nousee vaan enemmän maasta. Nyt olisi jo muutama ylikukkinut odottamassa... pöh, että se maanpinta tulisi esiin.

    VastaaPoista
  2. Anne, sama täällä ja vielä monta kertaa tänään. Vähän aikaa sitten tuli Päämies lumitöistä...

    Anne, se on juuri oikein. Sekin mkerrotaan tässä kirjassa. Minäkin teen niin aina.

    Ehkä saamme kerrankin nopean kevään...

    VastaaPoista
  3. Oijoi.. näistä kirjoista tulee upeita inspiraatioita, mutta puutarha vielä puuttuu. Toisaalta on ehkä hyvä, että saan harjoitella kasvien hengissäpitämistä muutamalla kultaköynnökselläni, ennenkuin alan suuremmista puutarhoista haaveilla. Mutta sitten joskus... ♥

    VastaaPoista
  4. Peikkoneito, kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Minä luin F.H.Burnettin Salaisen puutarhan aika monta kertaa ennen kuin pääsin omaani rakentamaan.

    Minä olen suuri sisäkukkien tappaja;-)

    Se puutarha on sulla sitten joskus, jos sitä haluat, lupaan sen♥

    VastaaPoista
  5. Nyt taisi löytyä puutarhakirja, joka on melkein täydellinen minullekin! Rakastan kahta eri kukkaa yli kaiken: keväällä tulppaaneja ja keskikesällä unikoita. Molempia on nuorella pihallamme lukuisia lajikkeita jo nyt. Kun muutimme taloomme syksyllä 2009, istutimme pakkasilla maahan liki sata tulppaaninsipulia ja kukkaloisto viime keväänä oli aika hieno. Nyt syksyllä laitoimme vielää 30 sipulia lisää. Olen huono muistamaan lajikkeiden nimiä, mutta tämä kaunis kirja varmasti toisi tietooni nekin.

    Ja Salainen puutarha, josta Peikkoneidon kanssa kirjoittelit, oi se on maailman ihanin puutarhakirja. ♥ Alkaakin olla aika lukea se taas!

    T. myös sisäkukkakilleri

    VastaaPoista
  6. Katja, istuta joka vuosi vähintäin sata. Minä olen tehnyt niin jo yli 20 vuotta;-)

    Tämä on ihan sinun kirjasi. Jotenkin brittiläinen...Ja olet niin kuvalumoutuvaa tyyppiä, että tämä on ihan sun juttu. Ja minullekin uusia vinkkejä, miten saan sipulikukkani menstymään paremmin. Ja mistä sitäkään saatoin tietää, että narsissi ei pidä kuivasta, vaan pitää olla kostea paikka...Lehto on lehto, mutta kyllä sielläkin kuivia paikkoja voi olla. Tämän jälkeen taidan uskaltautua kokeilemaan vaikka tuota äulster Bridea' ellei se ole järkyttävän tyyris.

    Arvaa, montkao viirivehkaa olen tappanut...taas yksi tekee kuolemaa ja kaikki muukin. Siksi leikkokukkia usein!

    Katja, keskity sipulikukkiin ja sitten muutamiin näyttäviin isoihin perennoihin -aluksi. Sipulikukat ovat niin luotettavia ja niitä on ihana valita ja istuttaa etc. Ja sinullahan on jo se upea särkynyt sydän. Sitä voi sitten joskus jakaa. Minulta saisit suviaikaan sitä lempikukkaani eli Iris Sibiricaa...Valkoisten tasapainottajana pinkkiä ja myös sinistä.

    VastaaPoista
  7. Taas tuli himo uuteen puutarhakirjaan, vaikka niitä on hyllyssä kyllä riittämiin, ainakin miesväen mielestä.

    Aina keväisin ( jos se joskus saapuis) tulee mieleen, et olis tarvinnut syksyllä istuttaa niitä sipuleita maahan, mutta syksyllä en saa mitään aikaiseksi puutarhassa.

    Se on sama vuodesta toiseen, vaikka tiedostankin sen, pienenä puolustuksena kerron, että olen ihan äärettömän allerginen niille pienen pienille polttiaisille ja niitä on syksyisin ihan valtavasti joten jätän mullat silloin rauhaan. Nauraisit kippurassa, jos näkisit mun päävarusteeni, kun olen marjapuskissa, ne kun pistävät päähän ja ohimoon.
    Aurinkoisten päivien toivossa:)
    -Hanne-

    VastaaPoista
  8. Ai niin,unohdin sanoa, että tuo edellinen postauksesi oli ihana ja se perunanarsissi on kait toiselta nimeltään vihkotasetti.
    -Hanne-

    VastaaPoista
  9. Hanne, minä olen taas syys-lokakuussa kaikkein energisin. En tiedä minne kaiken energiani kanssa menisin, joten istutan sipulikukkia, suunnittelen ja piirrän kaaviokuvia, mistä nousee mitäkin etc. Oi, sysykuu on maailman ihanin kuukausi...

    No, osta sitten tämä puutarhakirja ja tee suunnitelma. Sulla on koko kesä aikaa miettiä, mitä sipulikukkia syksyllä istutat. Mitä jos minä nyt päättäsin sun puoelstas, kun sain kuulla, että haluaisit, että olisi, mutta et toimeennu: Tästä kirjasta saat innoitusta!

    Hanne, mikä on pieni polttiainen? Minä olen 'allerginen' hirvikärpäsille. Muuta harmia en ole syksyssä huomannut ja niitäkään ei ole puutarhassa...Minä en naura mitään, mikä liittyy allergioihin, sillä Meri oli allerginen melkein kaikelle ja elimme kevään siitepölykuukaudet muualla paossa tai kauhusta kankeina, sama sitten heinien tuleentuessa...

    VastaaPoista
  10. Hanne, kiitos!

    Mistä tuo peruna siihen sitten tulee, kun sitä ihmettelevät puutarhaihmisetkin...ja kukka on kaunis. Minulla luki toisena kertana niissä pusseissa Sir Winston Churchil ja toisella kertaa Bridal Crown. Viime mainittu lappu on nyt edessäni. Niitä olen laittanut maahan myös aika paljon. Tasetti kuulostaa kauniimlta kuin peruna...

    VastaaPoista
  11. Leena polttiainen on pienen pieni lentävä itikka,joka pistää tai puree ja päänahkaan tai kulmakarvoihin mielellään. Se on melkein silmin havaitsematon eikä pidä sellaista ääntä, että ihmiskorva kuulisi.
    Hyttyslakin reijät ovat liian isoja, niistä ne pääsevät helposti läpi.
    Pistosta nousee päänahkaan kutiavia herneen kokoisia paukuroita vieri viereen.
    Kerran toinen silmä meni umpeen kun yksi pisti kulmakarvoihin ja kudosnesteet valahti luomella alaspäin.
    Hyvin harva edes huomaa sellaisia olevankaan. Minä nyt satuin joku vuosi sitten herkistyyn niille.
    Hyttysen pistosta minulle ei oikeastaan tule edes paukuraa ja ne onneksi pitävät ääntä, kun lähestyvät ihmistä:)

    VastaaPoista
  12. Kävin tänään Tulppaanien lumo -näyttelyssä Helsingissä, se oli upea ! Laitan huomenna kuvia ja juttua siitä....
    Tuon kirjan aion ostaa. Se on vielä niin persoonallisen kauniskin : )
    Ja kirjoitit taas niin ihanasti, että ihan senkin takia kirja houkuttaa...

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus ja varmasti ihana kirja! Minä sain ensimmäiset sipulit istutettua viime syksynä ja nyt jännitän, miten se onnistui ja mitä sieltä nouseekaan - kunhan joskus päästään tuosta lumesta eroon...

    Ai, voisinko minäkin istuttaa maahan nuo jo kukkansa pudottaneet ruukkunarsissit ja -krookukset, ja myöhemmin -helmililjatkin? Ostettiin juuri siementen lisäksi vähän kevätsipuleitakin, tai no oikeastaan juurakoita ja mukuloita. Olisin halunnut niitä vaikka kuinka paljon, mutta aika arvokkaita ne olivat.

    VastaaPoista
  14. Minä vastustan kans kovin tuota perunaa...

    Tuo kirja on aivan syötävä ja taas tulee kiire lähtö, kun liimaannuin kiinni tänne...täytyy laittaa aamupääsykielto tänne itselleni ;)

    VastaaPoista
  15. Hanne, ota joka aamu polttiaisaikaan Zyrtec! Toisilla se toimii.

    Sariw, tämä on sekä houkuttava että koukuttava ja vain alleviivaa sitä, miten kanttavaa on juuri sipulikukkainnostus. Taidan nyt uskaltautua kokeilemaan vähän erikoisempiakin lajikkeita.

    Kiitos tiedosta, käynpä tänään sinulla.

    VastaaPoista
  16. Karoliina, sipulikukat juuri ovat osa kevään yllätystä.

    Toki istutat ne maahan, ne nuukahtaneet. Niin minä olen tehnyt vuosia. Jos haluat paraatapaikalle, jotain nyt kukkivaa, vie ne jonnekin syrjemmälle, mutta mieluiten hyvään multaan, kastele istutuskastelu ja unohda. Seuraavana keväänä ilahdut. Näin saat vähitellen ympärillesi paratiisin, josta on vaikea kuvitella ikinä lähtevänsä...Minä elän tätä kaikkea jo todeksi, sillä olen parikymmnetä vuotta laittanut sipulikkia minne ikinä ne vain mahtuvat.

    Sari, Hanne ehdotti vihkotasettia. Edes Sariw ei nyt ollenkaan kertonut, mikä on kasvin nimi...

    Oi, muistan nuo sinun todella aikaiset aamusi...Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  17. Rakastan tulppaaneita ja -juhuu- meillä kukkii jo muutama minitulppaani.

    VastaaPoista
  18. Allu, ne ovat niin hurmaavia, kuten voit nähdä tämän kirjan kannestakin.

    Mitä jihuu? Meillä ne kukkivat, kun teillä jo ovat lakastuneet;-) Kaikkein ihaninta on odottaa lumoa.

    VastaaPoista
  19. Ihanaa on odottaa kevään ensi kukkien lumoa, mutta kärsivällisyyttä se kysyy!! Tänäänkin sai huhkia lumitöissä! Että koska nämä nietokset oikein sulaa...
    Tosi houkutteleva kirja ja kukkien historiasta on kiva tietää.
    Marjatta13

    VastaaPoista
  20. Marjatta, tosi on, että lumitöitä on nyt saanut tehdä monta kertaa päivässä.

    Tässä olisi myös sinullekin oikein lumoava kirja. Minä olen takuuna, että nauttisit;-)

    VastaaPoista
  21. Ihanalta kirja vaikuttaa. Tuo on kyllä ihan pakko saada itselleen.
    Meilläkin toissa talvena myyrät söi tulppaanin sipulit, saa nähdä miten tänä vuonna käy. Mutta narsisseja eivät syö joten niitä haluan lisää.
    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  22. Susanne, et ikinä, ikinä usko millaisia narsisseja on olemassa ja katso tuota 'Ulster Bridea'.
    Viikonloppuna on kirjamessut Jyväskylässä, jossa voi tehdä myös hankintoja...

    Minä aikani laitoin tulppaaneja, mutta sitten järki tuli avuksi. Kaikki muut sipulikukat saavat olla rauhassa ja scillat leviävät kuin...kuin kulovalkea.


    Kuvat ovat todellakin huomiotaherättävän vaikuttavat.

    VastaaPoista
  23. Kuulostaa ihanalta! Taisin lukea Leivon pariskunnasta jutun jostain lehdestä (Kodin kuvalehti?) hiljattain. Pariskunta hoitaa yli satavuotiasta taloa ja perinnekasvien puutarhaa Loviisassa... Runoilijan narsissi kuulostaa todella... runolliselta!

    VastaaPoista
  24. Se juttu oli Kodin Kuvalehdessä. Otin siitä jo kuviakin ja piti postata juttua, mutta kun nyt on vähän liian kiire.

    Tämä on LUMOAVIN tämän vuoden puutarhakirjoista.

    Runoilijan narsissi on hyvin sitkeä, lisääntyy upeasti ja tuoksuu viehättävältä.

    (Katsoin juuri blogiluetteloani ja minun pitäisi olla lukijasi, mutta en löydä sieltä blogia Pienen talon emäntä...onko sinulla käytössä useita nimiä?)

    VastaaPoista