Ei, en ole enkeli-ihmisiä, mutta tämä Hannen enkeli pysäytti minut kuin seinään. Kuvan värit ovat uutta, maagista Hannea ja se jokin tässä saa minut nyt kertomaan, mitä toivon eniten ja ainostaan joululahjaksi. Ehkä keijukuva ei olisi riittänyt saamaan minua seisahtumaan...tähän vuodatukseen.
Toivon joululahjaksi aikaa. Vain aikaa. Mieheltänikään en halua mitään muuta kuin aikaa, sillä mikään tavara ei ole yhdessävietetyn ajan vertaista. Meillä on aika tiukassa eli olemme aikaköyhiä! Nyt kun uusi kaikkinielevä harrastus vie Lumimiestä pitkien työpäivien jälkeen, olen entistä aikaköyhempi. Vain ajalla on minulle enää merkitystä.
Vaikka olen itse käärinyt pieniä paketteja, kaikki kirjoja, pehmeitä paketteja tai elokuvia, niin olen huomannut aloittaneeni vuoden mittaan uudenlaisen traditon: Kutsun ystäviä lounaalle ulos. Näin kummatkin voimme keskittyä toisiimme, ilman turhaa passaamisen ja siivoamisen stressiä ja näin aidosti olla läsnä toisillemme. Minä olen vielä sen verran boheemiksi muuttunut, että siivoaminen ei ole elämäni intohimojeni kärkipäässä, joten miten mukava onkaan sulkea ovi takanaan ja lähteä kaupungille tapaamaan ystävää. Nyt olen laajentamassa tätä ideaani niin, että olen ehdottanut muutamille ystäväpariskunnille, että tapaamme seuraavan kerran jonain viikonloppuna kaupungilla hyvän ruoan äärellä. Näin kaikki saavat täydesti osallistua seurusteluun, vuorovaikutteiseen länsäolemiseen, eikä yhden tarvitse huhkia passarina. Nyyttikestit eivät tilannetta yhtään parantaisi, sillä sitten jää jälkeen kuitenkin aina kasa astioita ja muuta siivoamista. Tähän tietysti joku voi ehdottaa, että 'kaikki voivat tiskata ja siivota yhdessä', mutta kun minä en halua seurustella tiskaten ja siivoten, vaan keskustellen ja herkuista nauttien. No, ehkä se on jonkun juttu, mutta ei minun. En edes kovasti yrittämällä saa 'kicksejä' siivoamisesta tai pyykkivuorista.
Toivon aikaa syntymäpäivä-, hääpäivä- ja joululahjaksi. Toivon koko loppuelämäni vain aikaa ja läsnäoloa. Sitten kun olen sateenkaaren tuolla puolen, en pyydä enää kenenkään aikaa ja kaikki saavat minun puolestani säästää aikaansa jopa haudallani käymiseltä. Aikaitsekkäät saavat silloin tuhlata ainoan elämänsä tunnit vaikka pölyjen pyyhkimiseen tai urheilukentän ympyrän kiertämiseen loputtomasti, vuodesta toiseen... , mutta: Minä olen nyt, en huominen!
Mieti tarkkaan, onko lähipiirissäsi aikaköyhä puoliso, lapsi, ystävä tai muu henkilö, jolle voisitkin lahjoittaa tavaran sijasta aikaelämystä.
Love
Leena Lumi
PS. Ja tässä lisää aika-asiaa Allulta auf Deutsch. Kiitos!
kuva Hanne
Hannen enkelit ovat lumoavia,katson tässä uutta jouluista enkeliä...
VastaaPoistaYhteinen aika,niin tärkeää Leena,hyvä kun muistutat siitä:)
Jael, niin ovat ja myös muutkin kuvat kuin enkelit, esim. Joulutyttö, Syystyttö etc.
VastaaPoistaOn se. Se on kiveen hakattu asia.
Ole hyvä.
Niin, aikaa... Kumpa sitä voisikin jostain saada: rauhallista, ihanaa aikaa ilman kaikkia kiireitä, aikatauluja ja muita paineita! Muistan sellaista olleen joskus lapsuudessani... :D
VastaaPoistaMinäkin ihastuin tuohon enkeliin, mutta jostain syystä en voinut kommentoida Hannen blogissa. Ja toivotan sinulle paljon hyvää aikaa! Se on tosiaan tärkeintä - ja parasta, mitä voi saada tai antaa :)
VastaaPoistaTuo enkeli pysäyttää. En ole myöskään muuten enkeli-ihmisiä.
VastaaPoistaLeena, kirjoitat ajankohtaisesta asiasta. Ajasta perheen ja ystävien kanssa on tullut ylellisyys, johon ei ole varaa - eikä aikaa.
VastaaPoistaHyvin sanottu ja ajateltu, Leena. Joskus on ihana kutsua vieraita kylään tai kyläillä itse (ja lapsiperheiden kesken tämä on melkein selviö, sillä suurista suunnitelmista huolimatta lapsistamme ei kasvanut sellaisia, jotka istuisivat tässä iässä kärsivällisesti ja hiljaa ravintolapöydässä pitkiä aikoja, hehee), mutta minustakin on usein nautinnollisinta tavata kotien ulkopuolella. Helsingissä se onkin usein itsestäänselvyys, kun taas pienemmissä kaupungeissa se on ehkä hieman eksoottisempaa.
VastaaPoistaHyvää alkanutta jouluviikkoa!
Hieno, hieno kirjoitus. Aika on priorisointia; haluamme vain niin monia asioita, että aikaa ei tunnu jäävän lopulta mihinkään tärkeään. Priorisointi on vaikeaa, koska se perustuu arvoihin, sihen, mikä on minulle todella tärkeää.
VastaaPoistaJa minusta myös on hienoa lähteä ulos ystävien kanssa ja säästää itsensä jälkitöiltä, ellei saru nauttimaan niistä ihan erityisesti.
Hieno juttu tuo ajan toivominen, sitä minäkin joskus elämässäni toivoin, kun tuntui kaiken menevän ohi, ajankin. ja tuo ystävien tapaaminen jossain viehättävässä paikassa on ihana ajatus, saa tosiaan käyttää sen ajan vain seurusteluun, ei passaamiseen.
VastaaPoistaOikein hyvää aikaa tähän jouluviikkoon.
Marleena, niin...sellaista viipyilevää aikaa, sitä, että oltiin läsnä toisillemme, sitä oli joskus lapsuuden kesissä, joulupyhissä...toisessa ajassa.
VastaaPoista***
Helmi-Maaria, tämä on enkeli tässä on nyt kuin vertauskuva jollekin, mitä emme tavoita. Voisihan siinä olla keijukin, haltija, perhonen...Pidin vain tämän siipiolennon väreistä ja olemuksesta, jossa on jotain Valonkantajaa, Ajanantajaa.
Kiitos täysin samoin sinulle!
***
Sorvatar, olkooon tämä sitten Erityisenkeli, Valonkantaja, Pysäyttäjä. Ajassa tai sen puutteessa etenkin, tarvitsemme pysäyttäjiä, jotka heättävät tajuamaan, mikä on tärkeintä ja mitä ei ole loputtomasti ja minusta tuntuu juuri nyt, että se on aika. Aikaenkeli!
Karoliina, kiitos. Niin, onhan pienten lasten epäviihtymys pitkien, keskustelevien aterioiden äärellä koettua faktaa;-) Silti sinne jonnekin jää siemen itämään ja yhtäkkiä saa huomata, että itsellä onkin aikuinen tytär, jossa sama siemen itää. Napakymppi!
VastaaPoistaVarmaan pikkukaupunkilaisuus minussakin on aina kantanut sitä ideaa, että kotiin kutsutaan vieraita koko viikonlopuksi, mutta jo vierailun valmistelut vievät usein osan voimista, puhumattakaan kolme päivää pyörivästä ravintolan pyörittämisestä ja sen jälkeen viikon lakanapyykistä. Tosin muistot kultaavat myöhemmin tätä kaikkea, mutta olisi kiva kokea livesti, eikä muistoissa. En puhu välttämättä edes itsestäni vaan siitäkin, kun itse menee vieraaksi ja emäntä vain passaa, vaikka piti olla ystävien kohtaaminen, läsnäolon hetki.
Kiitos samoin sinulle!
Marja-Leena ja sitten kun priorisoi, niin siinä on vasta oma mielipide tapetilla. Vasta yksituumaisuus tuotttaa tässä aika-asiassa tulosta ja aikalisää.
VastaaPoistaJälkityöt on juuri se sana, jota monikaan ei tajua. Paitsi nainen aina! Viikonloppu yövieraita tarkoittaa, että vierasmakuuhuone on valmis seuraavia varten about viikon päästä. Siinä on pyörinyt monta koneellista sitä ennen ja rauta on suihkinut.
Ja meillä on vierasserviikin käsinmaalattua, joten ei voi pestä edes pesukoneessa. Kauneudesta kärsii tässäkin, mutta ravintolassa se ei maksaisi. Viimeksi kun olimme Ranskalaisissa koroissa, serviisi oli Taika -sarjaa.
***
Mummeli, äitini on 84 vee, mutta en ole varma, onko hänelä vieläkään aikaa;-) Aina on joku homma menossa. Voihan tämä olla joku geenivikakin...
Voithan sinäkin vaikka koska ehdottaa jollekin ystävällesi, että 'nyt ei kökötetä meillä vaan mennään kahvilaan tai ravintolaan'. Säästyt monelta vaivalta ja jää aikaa vaikka lukea tai katsoa joku elokuva tai lähteä Himmun kanssa pitkälle lenkille.
Kiitos samoin sinulle!
Aika on tärkeää, ja ihmiset joiden kanssa se vietetään. Pitää muistaa se, useammin.
VastaaPoistaMinä olin kerrankin rohkea ja itsekäs, kun ilmoitin töihin, että en sitten tule takaisin huomisen tämän vuoden viimeisen työpäivän jälkeen ennen kuin vasta tammikuun toisella viikolla. Ja pidin pääni - nyt saan olla melkein 2,5 viikkoa vapaalla. Harvinaista herkkua - viimeksi näin on käynyt toissakesänä.
Pysäyttävä enkeli todella!
VastaaPoistaNoita samoja teemoja on menossa täälläkin.
Meillä on traditiona nykyisin aikuisten lasten (puolisoineen) kanssa mennä vuorotellen jokaisen järjestämänä johonkin kulttuuritapahtumaan ja sitten sen jälkeen syömään ravintolaan. Kulttuurinautinnot laukaisevat samalla ihania keskusteluja.
Samoin joulutraditioni uusin tänä vuonna viikkojen järjestelyiltä ja rajaan juhlan aattoon, jolloin syödään pelkästään osallistujien mieltymysten mukaisia herkkuja. Joulupäivänä lojutaan pyjamissa ja katsotaan elokuvia ja luetaan kirjoja ja puhutaan mukavia.
Suketus, olet Aikarohkea. Pitää uskaltaa ottaa aikaa, vaikka tämä meidän työelämäme on rakennnettu on/off -tyyliin eli joko menet oravanpyörässä ja lujaa tai saat lähteä puh-pah-tästä-pelistä-ulos.
VastaaPoista***
Irene, aikuiset lapsemme opettavat meille uusia käytäntöjä. Kaksi vuotta sitten meillä meni myös tyttäremme toivomuksesta joulu uusiin 'puihin' ja siitä kerroinkin jo aiemmin eli ihan sama vaikka olisi pyjamajoulupäivä. Katsellaan elokuvia, jutellaan, syödään hyvin, mutta ei välttämättä jouluperinteisesti etc. Minä melkein luulen, että tästä on iloa meillekin, jotka lapusuudessa saimme sen yhdenlaisen ja ainakin perheen äidille aika rasittavan joulumallin.
Hei Leena-IhaNainen!
VastaaPoistaNykyään on muotia itse tehty kiire. Tunnen lähipiiristä erään henkilön, joka sairastui pahasti melkein 30v. sitten, ja hänellä on puheissaan kova kiire (jonnekin). Vaikka töitä ei ole tehnytkään vuosikymmeniin, kiirettä riittää.;DDD
Mielestäni se on ihmisen tärkeilynhalu, joka sen "kiireen" tekee. Useinkin.O_O
Totta on, että meidän aikamme on rajallista, se kestää vain elämämme ajan---.
Teemme siis päätöksen: tänä jouluna meillä ei ole kiirettä, minnekään. Otamme rennosti, meitä ei voi pakottaa kukaan tekemään sitä, mitä emme halua!
Oikein KIIREETÖNTÄ JA HYVÄÄ JOULUNAIKAA Sinulle ja läheisillesi, Leena!<3<3
Hienoa, tässä ja nyt kumpa olisikin vieläkin enemmän aikaa jotta oman ajan antoa voisi lisätä, itse annan aikaa ystävilleni monessakin asiassa, mutta välillä on nukuttavakin:)
VastaaPoistaKyllä se mielen rauha lähtee sieltä ihmisestä itsestään kas kun me kaikki olemme erilaisia mielihaluiltaan...eriasia on sitten sairaat ihmiset, he tarvisevat aikaamme enemmän kuin uskommekaan, kenties voivat parantuakin sairaudestaan ainakin mieli voi heillä paremmin. Apua voi antaa myös monenlaisissa asioissa joita ei itse henkilöt eivät pysty suoriutumaan heitä on paljon.
Mutta itsestään on pidettävä hyvä huoli, jotta ei pääse ruostumaan ja siten ei ainakaan voi antaa aikaansa muillekaan.
Tässä välissä kirjoitustani puhelimeni soi ja lähdin sitä etsimään en löytänyt mistään,..en...
noh se sekoitti nyt ajatukseni, lähden etsimään..siis puhelinta.
Kiitos sinulle käynnistäsi kiitos Leena ja jos tarkoitit sitä naiskuvaa, niin se on vanha valokuva, joka on ommeltu pussukkaan.
Ylin kuva on tosi vanha ruusu maalaus.
Hyvää ja antoisan valoisaa joulunaikaa<3
Aili-IhaNainen, nyt tulet ja sanot tuon Lumimiehelle;-)
VastaaPoistaOlen kyllä osittain kanssasi samaa mieltä. Osa kiireestä, osalla ihmisistä on itse rakennettua. Mutta sen kyllä huomaa ja sitten ajattelee, että 'jos hän noin haluaa, niin senkun.'
Elämä on niin lyhyt ja sitten se on ohi. Vajaa vuosi kun Eve, ihminen täynnä elämää, poistui joukostamme. Joulu tuo kaikki tunteet pintaan...
Minulla kaikki kiire seisahtuu joulurauhan julistukseen. Silloin oikein putoaa pysähdys ja ajattomuus.
Kiitos samoin sinulle ja perheellesi, Aili♥
Sirkka, tosi on, että ei ole antaa edes aikaa ellei pidä itsestään huoli. Minä en nyt niin kauheasti olisi aikaa antamassa, vaan haluaisin sitä läheiseltäni paljon enemmän. Nyt olen Aikaloukattu!
VastaaPoistaOlen auttanut niin monia, niin monella tapaa vuosien ja vuosikymmenien saatossa, että ajattelin muutaman kivan vuoden kuuluvan ihan vain minulle ja perheelleni. Ja olenhan nytkin vanhan koirani omaishoitaja...
Minun kännykkäni on aina hukassa. Se löytyy sitten tosi oudoista paikoista...ja pidän sen äänettömällä, joten aika vaikea löytääkin. Even kanssa tykkäsin puhua jopa puhelimessa mutta hän meni tähtien tuolle puolen viime vuonna heti joulun jälkeen.
Kiitos samoin sinulle!
Käynkin vielä kurkkaamassa sitä ruusua...
Minäkään en ole yhtään enkeli-ihminen, mutta Hannen töistä pidän kovasti. Hän saa aikaan juuri oikealla tavalla koskettavaa tunnelmaa.
VastaaPoistaAjan antaminen lahjaksi on ihana idea. Minä tarjosin jokunen aika sitten lounaan lahjaksi ystävälleni, joka saavutti jotain hienoa. Istuimme tovin kiireettömällä lounaalla, juttelimme kaikesta.
Ihanaa jouluviikkoa!
Anna, ei ollut tarkoitus ohittaa sinua, anteeksi!
VastaaPoistaNythän sanotaan, että kenellä on aikaa, on varakas. Raha ei ratkaise kaikkea, mutta joskus rahalla voi ostaa myös aikaa.
***
Katja, niinpä. Ja tänään löysin häneltä oikeasta palkista Rantaenkelin...tai olikohan se Enkeli rannalla tms.
Kiireetön lounas ystävän kanssa kaiken hössötyksen keskellä voi joskus olla se silta, jonka voimin taas jaksaa.
Kiitos samoin sinulle!
Onpa osuva juttu! Eilen juuri äitini kanssa keskustelimme siitä, että miten tämä elämä on mennyt tällaiseksi, ettei koskaan tunnu ehtivän nähdä läheisiä. Äiti oli illalla sairaalassa tätinsä luona pienessä joulujuhlassa, hän oli katsonut ympärilleen vanhoja ihmisiä, jotka ovat pahasti dementoituneita ja heidän puolisonsa silittivät kättä ja huolehtivat niin kauniisti. Tuli kotiin kovin liikuttuneena ja sanoi, että pitää oikeasti muuttaa omia asenteitaankin. Sillä vaikka on tosi raskas työ, joka vie liikaa aikaa ja energiaa, hän ei halua enää ettei ehdi nähdä ystäviä ja sukulaisia.
VastaaPoistaAikaa tosiaan. Tämä on tärkeä aihe.
Hanna, kiitos. Tuleekin mieleen, että olemmeko me aikamme peilejä vai onko meissä oikeasti nyt joku vika, kun 15 kilometrin päässä asuvien ystävien kanssa pitää sopia kalenteri kädessä puolta vuotta etukäteen tapaaminen. Ja tämä on ihan meidän elämää ollut jo vuosia.
VastaaPoistaKännykkä on yksi levottomuuden lietsoja myös. Minulla se on aina hukassa;-) ja jotkut pitävät aina puhelintaan auki ja vastailevat melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Piti kasvaa näin isoksi tytöksi ennen kuin itsetunto kasvoi sen verran, että kykenin sanomaan ystäville kohteliaasti, että jos tavataan, niin seurustellaan eikä puhuta puhelimeen. Se asia on nyt kunnossa, eikä minua ole edes hylätty.
Nythän oli muistaakseni Hesarissa muutama päivä sitten juttua, miten ihmisten vuorokausirytmi on muuttunut. No, jos aamusta pitää edelleen lähteä töihin ja silti valvotaan puoleen yöhön, se kertoo vain siitä, että aikaa haetaan yöstä lisää. Viikonloppuna yritetään saada sitten unirästejä nukuttua pois oikein urakalla ja tässä kehässä mekin pyörimme.
Äitisi oli tilanteessa, jossa havahtuu väistämättä näkemään miten elämä virtaa, karkaa käsistä. Kiva kuulla, että kädestä kiinni pitäjiä riittää ja toivottavasti kaikille. Seuraan nyt vierestä tilannetta, jossa ystäväni äiti on dementian takia hoitokodissa ja mikään ei tunnu sujuvan ja joka viikko joku katastrofi päällä. Hän on tietenkin ihan uupunut, vaikka luuli, että kaikki helpottaa, kun äitinsä pääsee turvalliseen hoitoon. Mm. hänen kanssaan emme tänä vuonna ehtineet nauttia perinteistä joulukahviamme yhdessä ja rauhoittua vaikka asumme vajaan kilometrin päässä toisistamme. Tämä on nyt kyllä ensimmäinen kerta kai yli 10 vuoteen, mutta silti.
Minua ei yhtään ihmetytä, että ihmiset oikein etsivät mahdollisuutta vaihtoehtoelämään oli se sitten mitä tahansa, kunhan ei vain tätä.
See!, en meinaa saada juttua tästä aiheesta loppumaan...
Sinä sen taas sanoit! Miten tärkeä kirjoitus, Leena ja vielä näin joulun alla, jolloin monen elämä on yhtä joulun tekemistä ja suorittmista. Sitten jouluaattona läheisten kanssa onkin nääntymys ja väsymys vastassa, odotukset rippeinä kuusen kanssa kaatopaikalle menossa. (Ja hieman tietenkin taas kärjistettynä)
VastaaPoistaMutta aidosti: läsnäolo. Pysähtyminen siihen tilanteeseen, missä on. Kuunteleminen. Keskusteleminen. Kohtaaminen. Stressittömyys ja suorittamattomuus. Aikaa. Olla ja elää. Tuntea ja kokea, olla luova. Sillä niin se vain on, että luovuus ja hyvä olo - ne kasvavat rauhasta ja tilasta.
Toivon aikaa jouluusi. Sellaista leppoisaa oloa ja eloa! Sitä, että ehtii huomata luhiutaleen leijailevan maahan.
Ja sinä toinen, joka sen taas sanoit: luovuus ja hyvä olo kasvavat rauhasta, tilasta...ja läsnäolosta.
VastaaPoistaSuorittamattomuus on monelle mahdoton olotila. Olen lukenut, että jos nykyihminen joutuisi viikoksi autiolle saarelle, hän ei kestäisi kohdata itseään ja tekemättömyyttä. Siis olisi ruoka ja juoma, mutta kaikki tekniset vempeleet ja virikkeet puuttuisivat. Tulisiko hän hulluksi? Minä olisin ihan vapaahetoinen koehenkilö. Kunhan vain olisi aikaa, rauhaa ja läsnäoloa.
Kiitos ja kiitos samoin sinulle! Ja sitten vielä ne lumihiutaleet...
Pysäyttävä enkeli, tänään se oli minulle toivon enkeli, unelmiin uskomisen enkeli.
VastaaPoistaAikaa... vain, se on tärkeää. Lämmin yhdessäolo, vuorovaikutus, pysähtyminen ja kaiken sen aistiminen jonka ohi säntäilemme.
Ihana ja koskettava muistutus sinulta jonka kanssa olen jakanut paljon elämäni tähtihetkiä, hyviä päiviä ja hunojakin. En lakkaa kiittämästä tästä ystävyydestä.
Hipsun tipsun hiljalleen, antaa joulun tulla. Tähtisateen tippua, ilman kiireen hippua *
Anne, minä näinkin Unelmiin Uskomisen Enkelin lentävän saaremme yllä...minne lie matkalla.
VastaaPoistaAikaa. Niin. Tiedät mitä minä ajattelen nyt, sillä näemme samaa unta, luemme toistemme etiäisiä kuin tähtien kirjoitusta yötaivaalla.
Meillä on ollut monenlaisia hetkiä, mutta onneksi me ollaa aina lopulta alettu itse säteillä tähtinä! Tämä
on 4-ever!
Muista viedä Feetulle puuroa! Kohta sataa tähtiä puutarhaani, eivätkä ne säry kilahtaen...
Ensi yönä mun on pakko nähdä tietty enneuni;-)
Mukavia hääpäiviä sun muita!
VastaaPoistaKiitos itselle paketista, avaan vasta aattona... Joo, minäkin syön kerran viikossa lounaan ravintolassa tyttäreni ja lapsenlapseni kanssa, tämä 3-vuotias rakastaa kaikkea ruokaa. Ihanempaa seuraa saa hakea ;)
Hannele, kiitos samoin, mutta eikai hääpäivää teillä näin onnettomana aikana;-)
VastaaPoistaJos mun tytär asuisi vielä likellä, mutta kun asuu Helsingissä. Meillä oli ennen niitä ihania äiti-tytär -päiviä, jotka yleensä päättyivät lounaaseen.
Ole hyvä vain ja avaa, kun siltä tuntuu.
Hauskoja synttäreitä!
Nykyihminen istuutui tuoliin, oli päättänyt ettei tekisi mitään. Heti alkoi ajatus nakertaa, mitä sitten tekisi.
VastaaPoistaOleminen - se on taitolaji. Milloin ovat ensimmäiset olemisen SM-kilpailut, vai menisikö se suorittamiseksi sitten sekin.
Autiolla saarella. Se on pelottava ajatus, kun elämästä riisutaan kaikki se, mikä peittää tyhjän.
Valkoinen kirahvi, jos sellaiset kisat tulevat, toivon että pääsen suoraan MM-kisoihin. Olisi niin kiva näyttää se toinen minä, kun kaikki aina unohtavat, miten nautiskelija härkänainen voikaan olla...Saisin kultaa!
VastaaPoistaAjattelin itsekin autiota saarta ihan tosissani, mutta ota huomioon, että eihän kirja ole mikään nykyajan vempain, kai sinne saisi yhden oikein paksun tiiliskiven ottaa mukaan ja Robertsin kahvia. osta muuten pussi sitä Robert Paulig Christmas Coffee...taidan siirtuä suklaakahviin vasta joskus pääsiäisenä.
Miksi istua, kun muutenkin istutaan aina vaan ja sanotaan, että istuminen tappaa. Suoraan vatupassiiin vaan!
Näe se uni, sinä ihanainen noitanainen! Nyt on jännät paikat.Unelmiin Uskomisen Enkeliä tarvitaan ja sitä enkeliä joka sen unelman toteuttaa. Pidä peukkuja ja varpaita Sinä tähteni, valoni kantaja 4-ever. Once at life time...
VastaaPoistaAnne, mää arvasin sen! Nyt en nuku koko yönä...onneksi on kiinnostava kirja. Miten eräs aina sanookaan: Asioilla on tapana järjestyä.
VastaaPoistaNow or never!, sanon minä.
Loistan tähtenä, sadan hiutaleina, moninkertaistan valoni..mitä vain. Once a life time...and it's just now. Chirstmas time has always been full of magic.
Pelkään, että olemisen MM:ssä jäisit hopeelle, mut ei sekään mikään häpee olis.
VastaaPoistaOlen meinaan jo harjoitellut autiosaarta vastaavissa olosuhteissa, jossa ympärillä
usein pitkä hiljaisuus, yöllä täydellinen pimeys ja tähtitaivas ja seurana useimmiten
vain omat ajatukset.
Nyt olen varustaunut kisaan hankkimalla välineitä täydelliseen rentoutukseen ja
viime viikonloppunan katsoin leffan: "Olemisen sietämätön keveys"..grrr
Rauhaissa Joulun odotusta!
P_nen
P_nen, no pidänkin nykyään enempi hopeesta, joten oisko tuon niin väliä;-) Enhän osannut kuvitella saavani haastajaksi SINUA, joten suosiolla jään kakkoseksi noin kokeneelle. En edes huomannut harjoitella katsomalla mitään elokuvaa viikonloppuna, koska oli vieraita, mutta viime yönä sain etiäisen oudosta haastajasta, joten aloin lukea, miten outoa..., uudelleen Solženitsynin Vankileirien saaristoa. Suden hetkellä halusin kuitenkin pois Isä Aurinkoisen rakennelmista tajuten, että en ole vuosiin enää välittänyt kullasta, mutta silti kisa olkoon MM. Saat pitää kullan!
VastaaPoistagrrr!
Kiitos samoin kera valkoisen lumihunnun!
L_luminen
Olet todella löytänyt tähän hössötykseen "viisasten kiven". Se, mitä kaikkein eniten kaipaamme on yhteinen aika ystäviemme kanssa, ilman stressiä huushollin kulloisestakin kunnosta ja pölykerroksista pöydillä. otan vinkistä vaarin, sillä siivoaminen ei ole minunkaan intohimojani ja osaan kokata vain tavallista arkista ruokaa.
VastaaPoistaMukavia tuokioita ystäviesi kanssa yhteisillä aikaa antavilla aterioilla ja hyvää joulun odotusta sinulle Leena.
Anja, juu, mulla on ihan 'cool' olo. En antaudu nyt vietäväksi vaan olen minä itte.
VastaaPoistaKuka niitä hyllyjä tarkistaa, että onko pölyä vaikko ei. Pitää vain hankkia upeita joulukukkia katseen vangitsijoiksi ja koko ajan meillä ainakin ollaan ledien ja kynttilöiden valossa, joten kukaan ei näe tehdä siivoustarkistusta, jos edes haluaisikaan.
No, ruokapuoleen minä vähän panostan, kun siitä tykkään, mutta ei meillä enää muita laatikkoruokia ole kuin itse tehty imelletty perunalaatikko, jota ilman hämäläinen mieheni ei tunnista joulua jouluksi;-)
Kiitos samoin sinulle ja perheellesi, Anja!
Olen niin ylpeä, otettu, että enkelini pääsi sinun viisaitten, rakkaudellisten sanojen ja ajatusten todistajaksi.
VastaaPoistakiitos leena♥
Hanne, tämän enekelin täytyy olla taikaa: Hän sopii niin moneen. Hän on jo Lumikarpalossakin...
VastaaPoistaKiitos sinulle♥