sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

BLOGISAVUJA: HURMION TYTTÄRET, KIRJAN KANSA, NÄKYMÄTÖN SILTA JA JONNEKIN POIS

Minun piti nyt alkaa tehokkaasti näpytellä wordille kirjaa, joka kertoo miten voimme ehkäistä syöpää syömällä oikein, mutta sitten sain Lurulta kommentin Hurmion tyttäriin ja tässä sitä taas mennään;-) (Huom. jos googlaat, niin tämä on uusittu ainakin kolmasti, valitsin nyt sen, johon Eve oli kommentoinut.)Tämä Satu Koskimiehen kirja Hurmion tyttäret (Tammi 2009) kertoo runoilijoiden Katri Vala ja Elina Vaara elämästä ja ystävistä sekä myös paljon muista kuuluisuuksistamme, jotka kuuluivat Tulenkantajiin. Tämä kirja oli vuonna 2009 koko blogini toiseksi paras kirja ja vain Geraldine Brooks meni ohi teoksellaan Kirjan kansa (Tammi 2009), jota pidän edelleenkin yhtenä parhaimmista kirjoista, mitä olen ikinä lukenut. Siis toivon näille molemmille kirjoille paljon blogisavuja! Minä niin innostuin, kun Luru on nyt lukenut Hurmion tyttäret, joka on myös se kirja, jonka annoin jouluna 2009 lahjaksi Evelle, Rainer Maria Rilken runojen suomentajalle: Tahto tahtojen/Der Grosse Wille. Me kyllä ehdimme yhdessä innostua kirjasta niin paljon, että perustimme Roihuavat Soihdut ja ensimmäinen perustava tapaaminen ryhmän jäsenillä piti olla Even rakkaassa Berliinissä...
Kirjan kansan kansi on täydellisen nero, sillä kuvassa oleva vanha paperi kertoo koko tarinan muutamalla tahrallaan, yhdellä hiuksella etc., mutta lukekaa kirja, niin saatte tietää salaisuuden.
Blogisavuja myös Julie Orringerin kirjalle Näkymätön silta (Otava 2011), joka on niin harvinainen sarjassaan, että kaikki, jotka ovat sen lukeneet, ovat siitä pitäneet. Sain todella ilahduttavan viestin kaukaa eräältä lukijalta, joka kiitti minua kirjan löytämisestä. Hän oli pitänyt teoksesta todella paljon! Niin minäkin.
Sitä voisi luulla, että minulla on addikti kirjaan Jonnekin pois (Avain 2011) mutta ei ole. Minulla on addikti Lionel Shriveriin!  Siis palaan kaikkiin hänen kirjoihinsa aika ajoin ja eilen illalla meillä oli Lumimiehen kanssa kiintoisa kirjallinen keskustelu aterian äärellä kirjoista Jonnekin pois ja Kaksoisvirhe, (Avain 2007) josta pidän myös ihan mielettömästi. Ja hups!, nyt luenkin sitten Poikani Keviniä...Lainaan nyt osia Kirsi Pihan jutusta Kaksi elämää yhden hinnalla hänen kolumnipalstaltaan Kirjattua lehdestä Nykypäivä:

Harva kirja on koskaan jättänyt niin pysyvää ja häirtsevää muistijälkeä kuin Lionel Shriverin kirja poikani Kevin. Shriver osaa kirjoittaa vaikeista aiheista siten, miten 'ei kuulu' kirjoittaa tai ajatella. Ainakaan ääneen.

Uusimmassa kirjassaan Jonnekin pois hän käsittelee jälleen vaikeita aiheita, kuolemansairautta, elinikäistä rappeutumissairautta ja vanhuutta tavoilla, jotka joku voi kokea häiritseviksi.

Shriverillä ei tunnu olevan mitään tabuja, vaan päinvastoin hän haluaa riisua hahmonsa mahdollisimman paljaiksi, ikäviksikin. Kuolemansairas ei suostukaan jättämään kauniita hyvästejä leegiolle ystäviä ja tuttavia, jotka käyvät visiitillä. Rappeutumissairaudesta kärsivä teini odottaa täysi-ikäistymistään, jotta voi päättää oman elämänsä.

Ja toisaalta kuolemansairasta vaimoaan hoitava mies, jonka elämänsäästöt hupenevat...

Ja silti kaikki hahmot ovat sympaattisia, ajattelevia, pääsosassa olevat ihmiset hyviä ihmisiä vaikeissa tilanteissa, joissa huomaa, että se mitä elokuvissa tapahtuu onkin kaunisteltu totuus. Siinä missä...

Kaikilla on omat ongelmansa ja Shriver kuvaa hyytävästi sitä, kuinka itsekkäitä me ihmiset sittenkin omien ongelmiemme kanssa olemme, ja kuinka vaikeaa on muistaa, että vaikka joku ei satu valittamaan, tällä saattaa olla kotona melkoinen murhenäytelmä menossa.

Shepherdin sisko valittaa, pomo valittaa, äiti....

Loppujen lopuksi Shepherd päätyy elämässään erikoiseen ratkaisuun, sellaiseen, mistä ystäväkin olisi ehkä ylpeä, jos olisi näkemässä. Eräänlaiseen lopulliseen downshiftaamiseen.

Erinomainen kirja, jota lukiessa joutuu pohtimaan asioita monesta näkökulmasta.

*****

Niinpä. Lukekaa nyt kaikki yllä mainitut kirjat ja minä kerron teille kohta, mitä ainakaan ei saisi syödä ja mitä pitäisi syödä, jos haluaa välttyä syövältä ja lyön vakuudeksi tilastotietoja, joiden otannat ovat olleet todella suuria. Kun olen nyt tässä ravitsemusopissa tunnin ja pari, niin sitten pääsenkin jo lukemaan Poikani Kevin...Ja minusta Shriverissä on parasta juuri se, että hän kirjoittaa tabuista viis veisaten!

12 kommenttia:

  1. Siis todellakin telepatiaa;D Tuon suomenkielisen Kirjan Kansan kansi on englanninkielistä pokkariversion kantta paljon kauniimpi! Ihana kirja,melkein loppu enkä halua että se loppuu!!Samoin tuon Jonnekin Pois kanssa...

    VastaaPoista
  2. Jael, ja niitä oli aika monta juttua, jotka olivat sitä telepatiaa.

    Siis tuo kansi on aivan uskomaton!

    No, meillä jäi eilen filmi katsomatta, kun keskustelimme Jonnekin pois versus Kaksoisvirhe;-)

    Kirjan kansa olisikin voinut jatkua vielä toisen mokoman...

    VastaaPoista
  3. Ihana oli ensimmäisen kirjan kansi, tosi taidokas.. joskus valitsen kirjankin pelkän kannen mukaan, ei aina niin viisas valinta, mutta tuleepa hyvin erilaista kahlattua läpi. Kiitos jälleen LL:)

    VastaaPoista
  4. Mustis, minusta kirjan kannen pitää olla niin tyköottava, että lukija nostaa sen käteensä ja lukee edes takakannen referaatin. On sitä kyllä ostettu joskus ihan vain kannenkin takia;-)

    Ole hyvä!

    LL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin..Itse löysin Pekka Töpöhännän kirpparilta ja unohdin ottaa sen kuitenkin mukaani, nythän siitä on tehty kyllä uusintapainoskin, mutta se ei ole sama asia..

      Poista
    2. Mustis, minäkin olen tehnyt Pekka Töpöhäntää blogiini niillä uusilla painoksilla. Löytyy Leena Lumi's Librarysta.

      Poista
  5. Kolme noista olen lukenut ja kovasti tykännyt, nyt pitää sitten lukea Shriverikin.

    VastaaPoista
  6. Allu, sun pitää kohta saada tähtiä! Jos kävit ikinä pyhäkoulua, niin siellä sai tähtiä käynneistä yms. Ehdottomasti tuo Jonnekin pois ja Allumies tykkää siitä myös.

    VastaaPoista
  7. Minä olen lukenut noista vain Kirjan kansan, josta innostuin sinun blogiarviosi ansiosta. Kirjan kansaa on näkynyt blogeissa ihmeellisen vähän. Hurmiot tyttäret on kirja, jonka olen jo kauan halunnut lukea, Jonnekin pois odottaa jo hyllyssäni. Näkymätön silta on saanut valtavasti kehuja. Ensin ajattelin sen olevan jotain romanttista viihdettä kirjan kannen vuoksi (se on kaunis, mutta jotenkin liian...), mutta tiedän toisin. Sekin on varmasti lukemisen arvoinen, ja onneksi saanutkin paljon blogisavuja.

    VastaaPoista
  8. Katja, Kirjan kansan näkymättömyyttä voi ihmetellä. Esim. Jael luki sen juuri ja hän oli aivan innoissaan eli me molemmat olisimme halunneet kirjan jatkuvan...kertomuksen vievän eteenpäin aina vain.

    Hurmion tyttäret on minusta kultturiteko, vaikka onkin rakennettu fiktiivisesti, mutta tiedossa oelvista faktoista kiinni pitäen.

    Oi, miten odotankaan, mitä keksit sanoa kirjasta Jonnekin pois!

    Nyt kun katson kirjan lukeneena tuota Näkymättömän sillan kantta koen surumielisyyttä, mutta en ahdistusta. Kirja on aiheestaan huolimatta niin kaunis, mutta kertoo tapahtuneesta eli on osa Eurooppamme historiaa.

    VastaaPoista
  9. Täältä tulee savuja näille loistaville kirjoille blogittomalta lukijalta!

    Juuri niin, Shriver kirjoittaa tabuista niistä viis veisaten.

    Poikani Kevin on minusta erittäin hyvä, mutta niin rankka, että siitä tulossa olevaa elokuvaa en kyllä pysty katsomaan.

    VastaaPoista
  10. MarjattaA, perusta blogi! Voit postata, mistä ikinä haluat...

    Kiitos savuista, niitä aina tarvitaan.

    Olen ihan koukussa Shriveriin ja minä pidin myös Kaksoisvirheestä, jota en ole kuullut niin kovasti hehkutettavan. Miehenikin piti Jonnekin pois enemmän, mutta minusta tuntuu, että jokin Kaksoisvirheessä hieman hätkähdytti häntä, joten hyvä kirja;-)

    Poikani Kevin on Sriverin kuuluisin tähän asti ja rankka aihe, mutta pidän jällleen,miten hän tämän kertoo. Vastaavasta aiheesta olen lukenut muitakin, mutta näin kirjoittaa vain yksi. Ellet olet lukenut Spungenin Nancya, lue ihmeessä.

    Hyvin epätodennäköistä, että minä katsoisin elokuvan Kevinistä. Kestän lukea kovinkin rankkaa, mutta katsominen on aivan eri asia.

    Jään odottamaan blogiasi...Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista