Innokkaana puutarhaharrastajana tiedän, että mikään ei niin
innosta puutarhailun ensivuosina kuin puutarhalehdet ja –kirjat. Vasta paljon
myöhemmin sitä alkaa etsiytyä katsomaan muidenkin puutarhoja sillä silmällä ja
alkaa jakaa kokemuksia toisten samasta lajista innostuneiden kesken. Itselleni
tuli todella kauan Viherpiha –lehti ja sitäkö ’syyttäisin’ siitä, että lopulta
puutarha vei melkein kaikki vuorokauteni tunnit runsaat kymmenen vuotta ja sen
jälkeenkin aimo määrän eli tänä vuonna tulee 30 vuotta puutarhaharrastusta.
Julkisuus tosin alkoi eräästä kuvasta ja jutusta maakuntalehdessä vuonna koivu
ja tähti: Olimme palanneet kesämatkalta Itävallasta ja en tietenkään ollut
kehdannut pyytää naapuria tekemään muuta kuin pakolliset kastelut. Niin hirveän
näköinen ei puutarhamme ollut vieä ikinä ollut, mutta olin hövelisti luvannut
jutun, joten ei muuta kuin antaa palaa...Tuli muuten tosi lyhyt juttu
järkyttävän isolla kuvalla minusta jättimäinen krysanteemiruukku sylissäni. Sen
jälkeen vuonna 2003 sain kirjoittaa puutarhastamme jutun toukokuun Viherpihaan
ja ammattilainen puutarhakuvaaja kävi meillä useammankin kerran, mistä jaksan
vieläkin iloita kiitos paitsi ihanan yhteistyön myös
Arto Rantasen tuoman
ristinummiruusun, josta on tullut aivan suosikkini. Siitä tuli sitten taas lisää kaikenlaista ja lopulta se
televisiointi, joka siirtyi ja siirtyi järkyttävästi myöhässä olevan kesän
takia, niinpä minulla olikin sitten samalla viikolla kuvaukset ja mieheni
pyöreiden syntymäpäivien järjestelyt...Vaikka se oli kivaakin, niin nyt
minun foorumini on blogini, jossa voin tarjota puutarhamme ilot ja harmit,
muutokset ja mietteet, mutta aina yhtä hanakasti tartun juttuihin muiden
puutarhoista.
Tällä kertaa lähdemme Viherpihan mukana tutustumaan
kahteenkymmeneen lehdessä esiteltyyn puutarhaan, jotka sijaitsevat eri puolilla
Suomea, etelästä aivan pohjoiseen ja saamme sekä vinkkejä että virkistystä,
kuten puutarhamatkoilla on tapana saada.
Suomen kauneimmat puutarhat (Minerva 2015) on toimittanut
puutarhaopettaja ja kokenut puutarhaneuvoja Kirsi Tuominen. Toteutus on yhteistyö Viherpiha-lehden kanssa. Ja tulos on runsas. Kuin se kuuluisa
räsymatto, mutta tässä kaikki vain niitä iloisia ja kiinnostavia ’raitoja’,
kunnes tarkentaa katsetta ja huomaa, että jokaisella puutarhalla on omat
värinsä, omat tarinansa, jotka takuulla erottuvat toisisistaan. Tarjoilen
teille kuvia ja piipahduksia ihan mutu-tuntumalla ja ne puutarhat, joita ei
tässä tuoda esiin, ovat aivan yhtä kiinnostavia ja kauniita kuin ne, joissa nyt
lyhyesti visiteeraamme.
Tämä itämaisen puutarhan kuva on vangitseva. Kyseessä on
Raija ja Juhani Hautalan puutarha Seinäjoella. Kyseessä kasvuvyöhyke IV,
pinta-ala 900 neliötä. Kuvateksti ei kerro mitä kuvassa ovat nuo sykkyräpuut,
mutta kun katson tarkasti näen ainakin pihlajan lehdet, joten nyt otaksun, että
kyse on tästä:
Etupihalla huomion kiinnittää tumma kasviryhmä. Ison
marjakuusen vieressä kasvaa kolme riippapihlajaa, joiden reidenpaksuiset oksat
ovat sykkyröityneet tippaleipämäiseksi katokseksi.
Tämä puutarha on ollut itämaisessa muodossaan kolmetoista
vuotta, mutta suunnitelmissa on vielä kahdeksankulmainen kasvihuone
hyötykasvimaalle.
Tämä kuva on kuin taideteos, mutta kuvateksti ei kerro kuin
luonnonkivistä, laatoista ja kuunliljoista... Minusta tämä on jotain enemmän.
Kuva on Sirpa ja Jukka Hämäläisen puutarhasta Mikkelistä. Pariskunnan
kohtalokas matka 2000-luvun alussa Barcelonaan vei heidät arkkitehti Antoni
Gaudin mosaiikkitöiden lumoihin ja jo seuraavana kesänä puutarhassa alkoi
mosaiikkivallankumos. Uskomattomia kuvia mm. kuusimetrisestä muurista, joka on
toteutettu mosaiikkitekniikalla. Kaikki on kuin taideteosta eikä mitään ikävää,
tylsää nurmikkoa! Tämä pari ei jätä mitään puolitiehen, vaan vuonna 2007 Sirpa
ja Jukka kävivät bysanttilaisen ja roomalaisen mosaiikin kurssin Roomassa,
missä tekniikka kehitettiin huippuunsa jo Rooman valtakunnan aikaan. Waude!
Yllä olevassa kuvassa Juha Laitamäen ja Hanna
Wallenius-Laitamäen viherhuone. Sijainti on Seinäjoki ja aivan erityistä on
upea viherhuone ja laaja patio. Hanna ja Juha toivoivat pitkään kotiinsa
lisää valoa, sillä 1970-luvun talojen ikkunathan tiedämme...
Me halusimme myös tilan, johon voi kävellä puutarhasta ja
josta voi kävellä suoraan puutarhaan, Hanna kertoo.
(Arvaatkaa vaan, olenko jo vuosia halunnut avata meillä
seinän takkahuoneesta suoraan puutarhaan kaksoisovilla...)
Hannalta ja Juhalta on paljon komeita kuvia ja antavia
yksityiskohtia.
Kuva on
Eija Klaucken puutarhasta, jonka sijainti on Loviisa
ja koko 1 hehtaari. Vyöhyke on II ja
Eijan puutarha on matkailukohde, eikä
ihme, sillä Eija on puutarhasuunnittelija, jonka taitavan suunnittelun alla
Eija’s Garden tarjoaa elämyksiä, joissa kohtaamme paljon englantilaista
Cottage Garden -tyyliä, mutta myös muita tiloja eli huoneita kuten Eija sanoo. Eija
jakaa ilolla osaamistaan sekä puutarhassaan että kirjoissaan.
Muurien, kasviaitojen ja köynnössäleikköjen avulla luodaan
syvyyden vaikutelmaa ja usein piilopaikkoihin johtava kaareva polku kiehtoo
mielikuvitusta.
Jokaisessa teemapuutarhassa on juuri siihen tunnelmaltaan
sopivat kasvit ja rakenteet. Esimerkiksi muuripuutarhaan Eija tilasi valmiiksi
patinoituneen näköiseksi käsitellyt tiilet suomalaisen tiilitehtaaan
tytäryhtiöltä Belgiasta.
Muuripuutarhaa värittävät havut ja kesäkukkien täyttämät ruukut
ja patsas tuo oikean salaisen puutarhan ja menneen maailman tuulahduksen.
Yllätys, yllätys, yllättäen olemmekin Tampereella
Marko Pilven puutarhassa. Markon puutarhan kuvia olen ihaillut jo jonkin aikaa hänen omilla sivuillaan ja myös
facebookin puutarha ja piha -ryhmässä. Pilven puutarha on vyöhykkeellä II ja pihan koko
on 1 800 neliötä. Tämä puutarha paljastaa isännän intohimon puutarhailuun,
sillä tilankäyttö on tarkalleen harkittu, jokainen kasvi on just oikealla
paikallaan ja ellei ole, isäntä nukkuu yön yli ja aamuksi on kasvin oikea paikka
valjennut. Marko luo puutarhaansa intuitiolla, mutta myös taidolla, sillä hän
on nykyään puutarha-alan ammattilainen.
Entinen ammatti Tampereen teatterien
valomestarina näkyy puutarhan loistavassa valaistuksessa, joka sytyttää Markon
suosikkikasvit atsaleat, alppiruusut ja ikivihreät kuin näyksi, jossa näyttelijät, kasvit, voivat tarjota parastaan.
Suuri japaninlehtikuusi suojaa pation ruokailuryhmää ja
taloa paahteelta ja on kaunis talvellakin neulasensa karistettuaan.
Japaninlehtikuusen vyöhykkeet ovat I-III ja se on menestynyt hyvin. Pilven
puutarhassa menestyy myös arempi verijapaninvaahtera sekä
mantšurianjalopähkinä. Kasvien juuret tavoittavat helposti pohjaveden, sillä
tontti on vain muutaman kymmenen metrin päässä Pyhäjärven rannasta. Nurmikkoon
kyllästynyttä ilahduttavat lukuisat kivetyt ja laatoitetut polut sekä tiheä
kasvillisuus, joka myös vähentää rikkaruohojen kitkemistä.
Siirtolapuutarhassa Helsingissä, keitaassa kaupungin
keskellä, tapaamme yksisirkkaisiin ihastuneen runoilija Thomas Brunellin, jonka
lemmikkikasvit ovat koristeheinät, iirikset, päivänliljat, kielot ja
kuunliljat. Thomas selittää:
En tiedä miksi. Mutta jokin selkeys siinä on, kun ei ole
erikseen lehtiruotia ja lehteä. Se on jollain tavllalla niin yksinkertaista,
vaikka itseasiassa yksisirkkaiset ovat paljon erikoistuneempia kuin
kaksisirkkaiset, jotka ovat suhteellisen uusia tulokkaita verrattuna moniin
muihin kasveihin. Esimerkiksi orkideat, joilla on aivan huikeita ominaisuuksia,
ovat yksisirkkaisia.
Brunellin puutarhassa takan vieressä kasvaa alppiruusu
’Nova Zembla’.
Laihialla käymme Tarkan markan puutarhassa, joka onkin
kovasti hyödyksi, sillä ainakin itselläni sokein piste on se, miten paljon
puutarha vie. Sitä on intohimonsa viemä ja toisaalta antaahan puutarha
moninverroin takaisin, mutta Laihialla opimme, että näyttävyyttä saa
nuukaillenkin. Uudisraivaajan urotyössä, luemme ingressistä, että:
Tähän suureen pihaan on saatu mahtumaan kaikki, mistä moni haaveilee: omassa puutarhassa voi saunoa, katsella veden välkettä, nauttia oman maan antimista ja ihailla kauniita istutusryhmiä. Niin koriste- kuin hyötykasvit kuin ihmiset ja eläimetkin mahtuvat kasvamaan sopuisasti rinta rinnan.
Kankaanpään perheen puutarha sijaitsee Loviisassa, vyöhyke on II ja kokoa puutarhalla on 4 000 neliötä. Erityistä suuri kasvihuone.
Kirjan osassa
Vuodenaikojen vaihtelua kohtaamme Ylöjärvellä
Pirjo ja Markku Mutasen 7 000 neliön puutarhassa alkusuven, jossa
maanpeittokasveina katseen vangitsevat runsaat
sammalleimumatot. Pirjon
kaareutuva penkki kukkii varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn omakotitalon takana
viiden aarin kaksoiskaarena. Istutuksen runkona ovat upeamuotoiset
kartiovalkokuuset Mutasilta nappaamme vinkin rusakkojen talvituhojen
torjumiseksi: Mutaset karsivat tontin rajalla kasvavista tuomista maahan
painuvia oksia, joita he levittävät pensaiden ja puiden väleihin. Tuomenoksat
saavat rusakot luulemaan, että tarjolla on vain pahanmakuista tuomea eivätkä ne
edes pyri jyrsimään istutuksia.
Töttermanin puutarhassa Helsingissä ollaan ruskan räiskeessä
sekä istutaan untuvatakit yllä nuotiopaikalla herkuista nauttien. Puutarhassa
on erityisen paljon ikivihreitä: tuiviota, rohtokatajaa, pesäkuusta, katajia,
pöytä- ja kartiovalkokuusia.
Talvea tervehdimme Eeva Saukon puutarhassa Espoon
Nuottaniemessä, joka osaa lumipuutarhaa arvostaa, sillä se tuo kauniisti esiin
kasvien muodot ja pehmentää. Lisäksi Eevalla on oikea orangerie eli
talvipuutarha, joka on rakennettu talon viereen. Siellä talvetetaan
talvenarkoja kasveja. Lämpöitila on vain muutaman asteen plussan yläpuolella,
mutta ilmasto on kuin Välimeren ja pelargonit kukkivat orangeriessa koko
talven.
Suomen kauneimmat puutarhat on puutarhaharrastajalle
innoittavan runsas. Jokainen puutarha esitellään runsain tekstein ja kuvin. Ainoa miinus ovat ainakin aloittelevalle puutarhailijalle epäslevät kuvatekstit, mutta selitystä löytyy sitten kyllä tekstistä. Jutut ja kuvat ovat Viherpiha -lehdestä ja lopussa
kerrotaan kaikkien tekijöiden nimet. Kirja jakautuu viiten osaan:
Vaikutteita maailmalta, Rehevää
kerroksellisuutta, Hyötypuutarhassa, Etelästä pohjoiseen ja Vuodenaikojen
vaihtelua.
Koska kuljemme kohti uutta kevättä, joka jo melkein on täällä,
piipahdamme lopuksi Loviisassa
Else ja Vesa Leivon puutarhassa, joka on
kuuluisa erityisesti historiallisista tulppaaneista. Luettuani Elsen ja Vesan
kirjan
Tulppaanitarhan lumo, sain oikein herätyksen ja aloin istutella joka
vuosi uusia tulppaaneita, joista olin jo kauan pidättynyt kiitos myyrien.
Kaikkiin lajeihin myyrät eivät tunnu koskevan tai sitten on ollut vain tuuria.
Tämä ihastuttava Cottage Garden –tyylin puutarha on kantaa mukanaan menneiden vuosisatojen
kukkatunnelmia.
Yläkuvassa näkyvä ’Lac van Rijn’-lajike on ensimmäisiä
viljetyjä tulppaaneja ja peräisin 1620-luvulta.
Cottage Garden –tyylissä kasvien sijoittelu näyttää hyvin
vapaalta ja luonnolliselta, vaikka istutukset voivat olla rajattuja. Kukkia ei
istuteta jäykästi penkkeihin, vaan niiden annetaan aaltoilla. Väreihin
kiinnitetään erityistä huomiota, samoin ryhmien yhdistelyyn, mutta asiaan
kuuluu, että mukana on myös hyötykasveja, kuten hedelmäpuita ja marjapensaita
sekä yrttejä. Juuri tällaisessa puutarhassa viihtyvät taiteilijapihojen
digitalikset,
jotka itse valitsevat kasvupaikkansa, sillä itsetietoinen kaunotar tietää tasan
tarkkaan, missä hän näyttää kauneimmalta. Juuri tällaisissa puutarhoissa julivat keijut, sillä
akileijat saavat täällä kasvaa missä haluavat.
Jokainen puutarha on jutun arvoinen ja sitä tämä kirja juuri on: Tarinoita puutarhoista.
*****