Kunpa hän voisi palata kaksi vuotta ajassa taaksepäin ja
ottaa vaarin siitä, mitä hän nyt tiesi.
Kunpa vain voisikin.
Näillä tiedoilla hän ei olisi missään tapauksessa liittynyt
sille deittisivustolle eikä ainakaan laittanut sinne sitä typerää ilmoitusta.
29-vuotias sinkkutyttö, punatukkainen ja tulinen. Rakastaa
villiä, rankkaa elämää. Etsii kipinää sytyttämään liekkinsä. Pidetään hauskaa,
ollaan ystäviä ja – ehkä enemmänkin.
Peter Jamesin kymmenes Roy Grace -trilleri Kuolema leikkii
tulella (Want You Dead, Minerva 2015, suomennos Maikki Soro) on ehdottomasti
hänen parhaansa. Mikä nyt kympille paremmin sopiikaan kuin kymppi! Kaikki on
kohdillaan: Jamesin suuresti rakastama poliisin operatiivinen toiminta peittyy
savuun ja liekkeihin ja Gracen hieman setämäinen kaikkitietävyys jää varjoon
tarinalle. Toki miehet ovat kirjassa sankareita ja roistoja, ja naiset sitä sun
tätä äärestä ääreen, mutta urhein on naispoliisi Bella Moy ja hyväuskoisimman,
mutta sisukkaimman tittelin saa kirjan päähenkilö Red Westerwood, joka hakee
itselleen ihmisparia deittisivustolta vaarallisella tekstillä eli alun
sitaatilla: ”29-vuotias sinkkutyttö, punatukkainen...” Red tuntee kuitenkin
onnistuneensa huimasti, kun hän vihdoin menee tapaamaan viestiinsä vastannutta
Bryce Laurentia uudessa mustassa mekossaan Cuba Libre –ravintolaan ja huomaa
heille varatussa pöydässä jäissä olevan samppanjapullon sekä ruusun hänelle
tarkoitetun paikan lautasella. Ja sitten saapuukin herra Laurent ja sen jälkeen
mikään Redin elämässä ei ole enää tavallista eikä tylsää:
Hänen ei tarvinnut odottaa kauan. Parin minuutin kuluttua
häntä kohti asteli uskomaton ilmestys. Pitkä mies, jonka lyhyet hiukset oli
muotoiltu geelillä ja joka näytti aivan nuorelta George Clooneylta. Hänellä oli
hieno, musta pellavatakki avokaulaisen paidan päällä, kalliin näköiset farkut
ja tummat nauhattomat kengät, ja itsevarmin hymy, jonka Red oli koskaan nähnyt
– hampaatkin olivat valkoiset ja virheettömät. Hän oli luonnossa vielä komeampi
kuin valokuvassa.
Tapaamisesta alkoi Redin uskomattoman intohimoinen rakkaussuhde
mieheen, joka oli upea rakastaja, komea, rikas, kiinnostava...Kaikki olisikin
voinut ehkä jatkua näin elleivät muutamat pikkujutut olisi alkaneet herättää
epäilyä ja suurimman niistä aiheutti Redin äiti, joka toimi life coachina ja
oli alkanut selvittää Laurentin menneisyyttä...
Red alkaa tajuta olevansa vaarassa ja päättää jättää
Laurentin. Hän joutuu vaihtamaan osoitetta, käymään terapiassa, tuntemaan
alemmuutta perheensä ja etenkin menestyneen asianajajasiskonsa edessä, sillä onhan
hän jälleen tehnyt typerän valinnan. Se kuinka typerän selviää kohta kaikille,
sillä Bryce Laurent näyttää, että hänen kanssaan ei ole leikkimistä, häntä ei
jätä kukaan ja kuka sen uskaltaa tehdä, ei saa koskaan kuulua kenellekään
muullekaan. Vastaus on yksinkertainen ja pahaenteinen:
Tultahan sinä halusit, Red? Saamasi pitää.
Tarinan kursiiveissa päästään Laurentin, puhdasverisen
sosiopaatin pään sisälle, ja mitä pidemmälle luetaan, sen suuremmaksi kasvaa
kauhu. Bryce on kuin liikkuva palopommi ja koston kohteina ovat muutkin kuin
paennut rakastettu, jolle narsisti on kehitellyt upeimman ja hitaimman
finaalin. Kerrankin minuakin kiinnosti tekniikka, sillä Laurentilla on hyvin
edistyneitä ja pitkälle vietyjä keinoja puskea kostonsa läpi.
Nyt siis menossa jo kymmenes Roy Grace –dekkari, johon Peter
James, menestynyt brightonilainen, jo 15 000 miljoonaa kirjaa myynyt,
käsikirjoittaja, tuottaja ja kirjailija, on pannut niin parastaan, että kumosin
oman uuden sääntöni ja luin sudenhetkeen. En vain voinut lopettaa! Minua
kiinnostaa moni asia, myös narsismi ja siihenhän tässä pääsee oikein uppoamaan,
kun lukee pakkomielteisen Laurentin mietteitä itsestään, Redistä, tämän
vanhemmista ja kenestä vain, joka on ikinä uskaltanut häntä loukata.
Kirjan luvut ovat tiheät ja vetävät. Kaikki alkaa
keskiviikkona, 23. lokakuuta ja päättyy tiistaina 12. marraskuuta. Loka-marraskuinen
koleus ja pimeys toimivat täydellisinä kulisseina sairaan mielen luomalle
liekehtivälle näytökselle. James tekee loistovedon, kun hän ensimmäisten
tragedioiden jälkeen palaa myös aikaan kaksi vuotta aiemmin, kun Red ja Bryce
vasta tapasivat ja kaikki oli kuin romanttisesta elokuvasta. Näin syntyy
kontrasti, johon verraten nykyisyys on kuin pala helvettiä. On myös kiehtovaa,
että tarinaaan otetaan mukaan Redin eläkkeellä olevat vanhemmat, jotka asuvat
vanhaa kaunista taloa Pond Cottagea, harrastavat puutarhaa ja purjehtimista.
Myös Redin alemmuudentunne raskaana olevaan, menestyvään isosisko Margotiin
piirtää omaa kuvaansa päähenkilöstämme. Sunnuntailounaalla vanhempiensa luona
Red myös ärtyy siitä, miten vähän hänen mielestään hänen mielipiteistään
välitetään, sillä tarjolla on lammasta, vaikka hän on kerta kerran jälkeen
toistanut, että hänelle kelpaavat evät, mutta turkki, tassut ja kaviot enimmäkseen
eivät. Eikä erityisesti lammas! Näin lukija pääsee tutustumaan naiseen, joka
kirjoitti lehteen vaarallisen deitti-ilmoituksen ja luo palasista mielikuvan,
jota joutuu kirjan lopussa kyllä tarkentamaan, sillä kaikki palapelin osat
eivät sovi yhteen.
Heille, jotka ovat lukeneet Roy Grace –sarjaa ja joita
kiinnostaa Royn vaimon Sandyn katoaminen, lupaan tällä kertaa paljon enemmän
Sandya kuin aikaisemmin. Ollaan roikuttu löyhässä hirressä, mutta nyt köysi
kiristyy.
Tämän savuisen, vetävän, tulella kirjoitetun kirjan kanssa
vietin huikean jännittäviä yön tunteja, joista en antaisi yhtääkään pois, joten mitä
tähän muuta voisi sanoa kuin: Peter, you made my night!
”Täältä äiti tulee, oletko sinä valmis, kultaseni?”