Minulla on Ebba Witt-Brattströmin kirja, Ediths jag. Kuuntelin hänen luennon täällä Göteborgissa, hän ei tykännyt Ernst Brunnerin kirjasta, kirjoitti oman...
Hannele, siitä kirjastahan monet ruotsalaiset suorastaan suuttuivat...Jos luet kirjan, niin saat tietää, miksi. Minä taas pidän tuollaisesta uskalluksesta, enkä katsonut Edithiä loukatun, sillä hänhän oli aikaansa edellä ja halusi tietoisesti rikkoa rajoja ja myös tabuja. Toki olin rakastanut saada kuulla tuon luennon på finska. Minulla on Edithistä muitakin elämänkertoja, mutta ei mainitsemaasi, joten kysynpä kirjastosta, onko se käännetty. Luen muuten kyllä RUNOJA mielelläni myös alkuperäkielellä.
Uskon sen! Brunner on varmaankin tuonut hieman voimakkaasti esille tiettyjä asioita ja vahvoilla painotuksilla. Mutta oletko lukenut kirjan? Henkilöihin ja matkoihin ja asumisoloihin liittyvät faktat ovat yksi yhteen aikaisemmin lukemani kanssa. Ernst on vain käyttänyt ns. taiteilijanvapautta eli mennyt itse runoilijan pään sisälle ja luonut sitten kaunokirjallista fiktiota, mutta rajoinaan faktaa. Tätä on useasti käytetty kirjallisuudessa ja jokainen lukija tietää, että Brunner ei ole voinut TIETÄÄ EDITHIN AJATUKSIA. Ernst Brunner on tehnyt Edith Södergranista fiktiivisen elämänkerran, kiinnostavan romaanin.
Itse pidän erityisesti kohtauksesta,jossa Edith ja ystävänsä vuokraavat ns. Valkjärven kiesit (äitini on kotoisin Valkjärveltä) ja aloittavat hurjan, kuuman suvipäivän ja nuoruuden innoittaman ajonsa kohti Terijoen hiekkoja.
Kun on lukenut sen sata kirjailijaelämänkertaa tuberkuloosin likeltä, tietää, miten sairaus vaikutti myös psyykkeeseen, eikä ollenkaan latistavasti. Erittäin osuvasti tämän on kuvannut Thomas Mann fiktiivisessä romaanissaan Taikavuori, mutta tuleehan siitä väreitä myöskin runoilija Saima Harmajan päiväkirjoissa ja itse runoissa.
Hannele, kiva, että olet kiinnostunut myös kirjallisuudesta! Tämän blogin tarkoitus on olla eniten juuri kirjoja, mutta olen huomannut, että tässä ajelehditaan kuin lastu laineella aiheesta toiseen, kuten kunnon keskustelussa ja kiinnostavassa seurassa on tapana.
Minulla on Ebba Witt-Brattströmin kirja, Ediths jag. Kuuntelin hänen luennon täällä Göteborgissa, hän ei tykännyt Ernst Brunnerin kirjasta, kirjoitti oman...
VastaaPoistaEdith on ykkönen!
VastaaPoistaHannele, siitä kirjastahan monet ruotsalaiset suorastaan suuttuivat...Jos luet kirjan, niin saat tietää, miksi. Minä taas pidän tuollaisesta uskalluksesta, enkä katsonut Edithiä loukatun, sillä hänhän oli aikaansa edellä ja halusi tietoisesti rikkoa rajoja ja myös tabuja. Toki olin rakastanut saada kuulla tuon luennon på finska. Minulla on Edithistä muitakin elämänkertoja, mutta ei mainitsemaasi, joten kysynpä kirjastosta, onko se käännetty. Luen muuten kyllä RUNOJA mielelläni myös
VastaaPoistaalkuperäkielellä.
Sooloilija: Niin on!
Siis: Toki OLISIN rakastanut saada...;-)
VastaaPoistaKyllä Ebba Witt-Brattström tietää ja tunnistaa, että Edith rikkoi rajoja ja tabuja. Tietellisesti tuo Ernst Brunnerin kirjs ontuu.
VastaaPoistaUskon sen! Brunner on varmaankin tuonut hieman voimakkaasti esille tiettyjä asioita ja vahvoilla painotuksilla. Mutta oletko lukenut kirjan? Henkilöihin ja matkoihin ja asumisoloihin liittyvät faktat ovat yksi yhteen aikaisemmin lukemani kanssa. Ernst on vain käyttänyt ns. taiteilijanvapautta eli mennyt itse runoilijan pään sisälle ja luonut sitten kaunokirjallista fiktiota, mutta rajoinaan faktaa. Tätä on useasti käytetty kirjallisuudessa ja jokainen lukija tietää, että Brunner ei ole voinut TIETÄÄ EDITHIN AJATUKSIA. Ernst Brunner on tehnyt Edith Södergranista fiktiivisen elämänkerran, kiinnostavan romaanin.
VastaaPoistaItse pidän erityisesti kohtauksesta,jossa Edith ja ystävänsä vuokraavat ns. Valkjärven kiesit (äitini on kotoisin Valkjärveltä) ja aloittavat hurjan, kuuman suvipäivän ja nuoruuden innoittaman ajonsa kohti Terijoen hiekkoja.
Kun on lukenut sen sata kirjailijaelämänkertaa tuberkuloosin likeltä, tietää, miten sairaus vaikutti myös psyykkeeseen, eikä ollenkaan latistavasti. Erittäin osuvasti tämän on kuvannut Thomas Mann fiktiivisessä romaanissaan Taikavuori, mutta tuleehan siitä väreitä myöskin runoilija Saima Harmajan päiväkirjoissa ja itse runoissa.
Hannele, kiva, että olet kiinnostunut myös kirjallisuudesta! Tämän blogin tarkoitus on olla eniten juuri kirjoja, mutta olen huomannut, että tässä ajelehditaan kuin lastu laineella aiheesta toiseen, kuten kunnon keskustelussa ja kiinnostavassa seurassa on tapana.