torstai 22. maaliskuuta 2012

ETTEN PALAISI TUHKAKSI

Kun minut tuotiin kotiin vain muutaman päivän ikäisenä, koko kylä oli lumen peitossa, ja niin kauan kuin muistan minulla on ollut aivan erityinen suhde lumeen: toivon että tulisi lumisade, että se alkaisi yöllä minun nukkuessani, että lumi laskeutuisi oksille, katoille ja metsään, että lunta sataisi syvälle uniini, että valkeus peittäisi kaiken ja aamulla herätessäni maailma olisi uusi.

Gaute Heivollin teos Etten palaisi tuhkaksi (Før jeg bränner ned, WSOY 2012, suomennos Päivi Kivelä) muodostui minulle yllättäväksi sillaksi ylitse rankkojen öiden. En enää erottanut kipua, en yön tuskia, en niitä kauhuja, joita uneni minulle lyhyinä hetkinään tarjosivat, sillä kaiken huomioni vei tämä psykologisen tiheä tarina Finslandin kylästä loimottaen tulena, kipinöiden pelkona, rauhoittaen tuhkana. Ja kaiken keskellä äiti, uskossa ja toivossa väkevä, kerää jotain maasta…

Dag laski kätensä hänen olalleen ja se oli niin raskas että tuntui painavan hänet lattian läpi, ja samalla niin kevyt että melkein nosti hänet leijumaan. Pojan käsi täytti hänet lämmöllä, lämmöllä, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut, lämmöllä joka saattoi tulla vain Dagista ja jonka vain hän koko maailmassa saattoi ottaa vastaan. Ja vain hän koko maailmassa kuuli pojan äänen. Se kuiskasi hänen korvansa juuressa:


Äiti, äiti, pikku äiti kulta.

Kirjan kertoja on Gaute, joka palaa pitkän ajan päästä kotikyläänsä Finslandiin selvittämään outoa kymmenen palon sarjaa, joka oli kaikki ohi ennen keskiyötä kesäkuun 5. päivänä, päivä jälkeen Gauten ristiäisten. Gaute on kirjailija, josta piti tulla juristi. Dag on Alman ja Ingemannin, palopäällikön, ainoa lapsi, vanhemmilleen kaikki kaikessa. Molemmat pojat ovat sitä: Vanhemmilleen kaikki kaikessa. Molemmat pojat käyvät pianotunneilla, mutta vain toinen löytää kauneimman laulun ja se laulu soi vain tiettynä lyhyenä hetkenä, kun liekit ovat juuri olleet loistavimmillaan. Se laulu soi korkeimmin ja kirkkaimmin, sitä kohden hänen täytyy kulkea.

Gaute Heivoll tekee niin nerokasta kerrontaa sukeltaessaan pyromaanin pään sisälle, että lukijakin kokee olevansa joku muu, toinen. Uskallan verrata Gaute Heivollia toiseen norjalaiskirjailijaan, Aksel Sandemoseen. Sama kirjailijaääni, sama mahdottomuus paeta väistämättömän edessä, sama raaka juonne kaiken lävitse, sama taito sulkea lukija osaksi tarinaa, sama uskomaton kyky polttaa viha pois, mutta ei sallia unohdusta.

Kohtaamme tässäkin tarinassa, kuten Poikani Kevinissä, äidin, joka näkee lapsensa lävitse ja yrittää saada myös pojan isän uskomaan, että heidän lapsensa on sairas. Tähän ei usko palopäällikkö Ingemann:


"Ei hänessä mikään ole vialla", Ingemann vastasi, otti toisen ruuvin ja kiersi sen tiukasti kiinni. "Ei Dagia mikään vaivaa", hän jatkoi.


"Mistä sinä sen tiedät?" Alma kietoi villatakin tiukemmin ympärilleen ja risti käsivartensa.


"Koska hän on minun poikani. Minä tunnen hänet."

Upeasti Gaute Heivoll kuvaa samalla omaa henkistä kasvuaan muuttuessaan osaksi tarinaa, jonka tapahtuessa hän oli vain vauva, mutta palopaikan lähellä, kuten koko kylä. Ehkä savun tuoksu saavutti hänen vauvan mielensä ja jäi alitajuntaan vaatien myöhemmin katsomaan suoraan kohden itseään kylän toisen pojan, Dagin elämän kautta. Ehkä vasta Dag auttoi Gautea tajuamaan kuka hän on, sillä lukiessaan isoäitinsä päiväkirjaa ja eräitä kirjeitä, hän kohtaa siellä oman perheensä ja sen hiuksenhienon railon, joka olisi voinut aueta hänenkin edessään ellei…

Etten palaisi tuhkaksi on saanut ilmestymisvuonnaan Norjan tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Brageprisenin, enkä todellakaan ihmettele miksi. Tämä ’Norjan Finlandiaksi’ kutsuttu palkinto ei olisi voinut oikeampaan kohteeseen mennä!

Alma kuuli kattotiilien räsähtelevän halki ja tömähtävän maahan kuin raskaat veltot linnut. Kipinäsade tempautui liekeistä ja ampaisi taivaalle, joka oli nyt aivan valoisa. Rakennuksen sisältä kuului korkea, laulava ääni. Alma ei ollut koskaan kuullut mitään sellaista, se oli valitusta joka muistutti laulua, tai laulua joka kuulosti valitukselta. Hän näki Dagin hymyilevän, ja hän oli ainoa koko maailmassa joka saattoi ottaa sen hymyn vastaan. Sitten hän kääntyi ja käveli lyhyen matkan kotiin.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Kaisa  Marke  Erja  Booksy  Liisa Tuulia/Lukutuulia  Katja Susa Minna  Karoliina   Anni M.  Elina/Luettua elämää

*****

Osallistun tällä kirjalla Kirjallisuuden äidit -haasteeseen.

37 kommenttia:

  1. Taas esittelit kirjan,jonka haluan lukea! En ole koskaan kuullut tästä kirjailijasta mutta nyt kyllä laitan korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä oli minulle yllätys. Mikä intuitio kehoitti tämän ottamaan luettavaksi.

      Näen jo Bessun kiitävän tätä noutamaan;-)

      Poista
  2. Minua kiinnostaa tämä kirja kovasti. Haluan lukea enemmän norjalaista kirjallisuutta ja Heivollin kirja vaikuttaa sellaiselta, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen. En ole vielä hankkinut kirjaa hyllyyni, mutta ehdin varmaan. :)

    (Ja arvaa mistä aloitin Shiveriin tutustumisen? En lue sittenkään Jonnekin pois:ia, vaan Poikani Keviniä. Aloitin sen eilen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmea henkillöä ajattelin tätä lukiessani tai saatuani luettua. Sinua siksi, että tässä olisi sinulle psykologisesti jännittävä kirja, joka ei ole dekkari. Ja Susaa siksi, että tämä on romaani, joka on jännittävämpi kuin moni huippudekkari. Ja Bessua siksi, että hän saattaa ajaa ylinopeutta, saadakseen tämän mahdollisimman pian;-)

      **

      Shriverin kanssa taitaa olla vähän niin, että ellet ole lukenut Poikani Kevin, et ole 'muka' lukenut Shriveriä. Paitsi, että tämä ei päde minuun, sillä oli upeaa löytää hänet Jonnekin pois kautta ja sitten vielä se uskomaton Kaksoisvirhe. Mutta minähän haluan lukea kaikki Shriverit, joten siksi Poikani Kevin. Syntymäpäivän jälkeen odottaa jotain ihanaa viikkoa...R on myös lukenut kaksi ensin mainittua ja lukee kisojen jälkeen Kevinin. En anna hänelle nyt muuta kuin Tuurin Ikitietä;-)...enkä ainakaan Keviniä, joka on rankinta, mitä olen ikinä lukenut.)

      Poista
    2. Tiedätkö, uskon että Kevinin luettuani tulen lukemaan muutakin Shiveriä. Hän kirjoittaa ihmeellisesti, ei tosiaan päästä helpolla, mutta imaisee mukaansa. Jonnekin pois on onneksi jo omassa hyllyssäni.

      Poista
    3. Hän kirjoittaa kaikki tabut kaataen. Minä en vieläkään tajua, mikä R:a niin järkytti Kaksoisvirheessä;-) Tai tiedän minä, tuntien keskustelun jälkeen: Shriverin naiset ovat omaa luokkaansa muussakin kuin miesten nimien omaksumisessa.

      Kerää ne kaikki! Minä olen jo hyvässä vauhdissa, sinä myös.

      Poista
  3. Minulla on juuri hankinnan alla tämä kirja, odotan kovasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellet pidä sataprosenttisesti, minä olen tunturipöllö.

      Poista
  4. En ole osannut bongata tätä kirjaa, mutta kuulostaa todella kiehtovalta (ja rankalta) kirjalta, joka täytyy lukea. Tuo alun lainaus oli kyllä ihan sinua/sinulle ;).

    VastaaPoista
  5. Maria, tämä ei ole niin rankka kuin luulisi eli voi kun sinäkin tämän lukisit. Tarina on vanha ja kirjailija kokee sen myöhemmin palatessaan kylään kuin aika olisi suodattanut kaikkein pahimman. Mutta riipaiseva tämä kyllä on ja eräänlainen todistusvoima äidin rakkaudesta.

    No, siihen alkuun olisi sopinut yksi muu kohta paremmin, mutta en psytynyt luopumaan tuosta sitaatista, kun se on niin minua eli arvasit oikein;-) Joku muu saa löytää sen sopivamman siihen.

    VastaaPoista
  6. Oi minuakin kiinnostaa tosi paljon tämä kirja. niin paljon, etten malttanut/halunnut lukea kaikkea, mitä kirjasta kerroit. Luen sit kirjan lukemisen jälkeen tämän sinun postauksesi.
    Kiitos taas ihana Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä kiinnostaa sinua niin, että luet tämän yhdeltä makuulta;-)

      Ole hyvä ja kiitos!

      Poista
  7. Leena, olen kerran katsellut kehitysvammaista poikaa seisomassa hurmioituneen katsomassa itse sytyttämäänsä maapaloa, josta olisi voinut tulla metsäpalo. Se oli niin outo kokemus, että jäi syvästi mieleen.
    Tämä kirja täytyy siis lukea. Kiitos, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, lue! Siis tässä on se, että tekijä saa jo hyvin pienenä outoa nautintoa tulipalosta, mutta kuka arvaa lopputuleman. Vain hän kuulee sen laulun ja sitten kerran oma äiti...

      Ole hyvä ja mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  8. Leena, tulen lukemaan tämän myöhemmin, sillä kirja on nyt kesken. En nyt edes vilkuile arviota, sillä olen niin kirjan tunnelmissa, etten halua mitään sen ja minun väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vain anna kenenkään häiritä. Minäkin olin hiljaa kuin hiiri ja toivoin ettei kukaan vain tule minun ja kirjan väliin.

      Poista
    2. No nyt on kirja luettu ja blogattu. Tässä oli minulle niin paljon, etten saanut kaikkea sanottua. Vaikka tämä oli minulle tosi henkilökohtainen tarina heittäytymisestä ajelehtimaan, ennen kaikkea tämä oli laajemmin tarkasteltuna tutkielma lasten ja vanhempien välisistä suhteista, mikä hienosti korostui sinun jutussasi.

      Hieno kirja, jolle annoin korkeimman blogiarvosanani, vaikka mietin ensin, onko arvosana liian subjektiivinen. Mutta ei se selvästi ole, kun sinä ja anni.M:kin olette tästä näin paljon pitäneet!

      Poista
    3. Ei tämä kirja anna muuta mahdollisuutta, sillä tämä on niin ihon alle menevä, pelottavan täydellinen, suuri yllätys.

      Jos minä pisteyttäisin, niin sama täällä eli kolme on lukenut ja kolme antanut täydet pisteet. Minä myös vein Heivollin Leena Lumi's TOP50:en, mutta veikkaan, että vuoden lopussa...

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Norjalanen kirjallisuus sitä usein on eli kiinnostavaa.

      En hämmästyisi vaikka tämä mies vielä kirjoittaisi Nobelin, mutta ensin kirjallisuuden Nobel Ian McEwanille.

      Poista
  10. Haluan! Pian tulen noutamaan ;) Ei kylla sakkoja enää tähän konkurssiin. Kuulostaa niin minunkin jutulta. Hieno arvostelu, suorastaan kouluttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos! Ei tietenkään mitään sakkoja;-)

      Muistatko pääsiäisviikon tapahtumat...Tavataan ehkä silloin, jos saat tilaa raivattua kalenteriisi.

      Poista
  11. Yritin pinnistellä muistiani, mutta en muista lukeneeni norjalaisen kirjailijan kirjoja.
    Tästähän olisi hyvä aloittaa, tuntuu mielenkiintoiselta.

    Nyt vaan on joku kevätväsymys, kun ei jaksaisi kiinnostua oikein mistään, outoa minulle joka elää keväästä:)

    Nyt muistin, olenhan minä lukenut Thorbjørn Egnerin: Kolme iloista rosvoa, Kasper, Jesper ja Joonatan.
    Jostein Gaarderin:Sofian maailma.
    Agnar Myklen teos "Laulu punaisesta rubiinista
    Löytyihän muutama norjalainen kirjailija jonka teoksen olen lukenut:)

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sultahan löyti lopulta pitkä lista. Luen juuri kirjaa, jossa nainen muistelee, miten vanhemmat ja opettajat yrittivät vahtia etteivät nuoret tytöt saaneet käsiinsä Punaista rubiinia;-)

      KAIKILLA on menossa nyt joku outo uupumus. Lohduta itseäsi sillä, että vertaiskärsijöissä löytyy!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  12. Vastaukset
    1. En edes huomannut, sillä minulla on lukihäiriö,kirjoitushäiriö, muistihäiriö, likaisten ikkkunoiden häiriö...;-)

      Poista
  13. kirjoitin juuri arvioni. tällä kertaa me molemmat tunsimme samoin, alusta loppuun. minäkin sain valvoa yöt hyvässä seurassa tämän kanssa. Miten hieno kirja! Ja miten hienosti kirjoitat siitä. Tuli kyllä sekin fiilis että ymmärsit tästä enemmän kuin minä, ehkä nuo kaikki merkitykset eivät aivan auenneet. ei sillä että se olisi haitannut mitään. Tässä kirjassa olin myös kovin kiitollinen epilogista, ilman sitä en olisi voinut olla. alkoi jo lopussa pelottaa, että sivut loppuvat kokonaan kesken.

    VastaaPoista
  14. Anni, nyt sää taas unohdat, että me on usein nähty samaa unta;-) Erityisesti silloin, kun muut eivät ole niin innostuneet (Rakkauden aikakirja esim.), sinä olet seisonut rinnallani kuin uskollinen puoliso.

    Tämä ei ole tarkoitettu helpoksi ymmärtää, mutta sitten voikin kysyä, että pitääkö kaikki niin läpiymmärtää.

    Kiitos!, ja tämä ON niin upea kirja, lukuelämys, etten sanotuksi saa.

    VastaaPoista
  15. Äh, kun on lukenut sinun ja anni.M:n arviot, pakko vain laittaa listalle tämäkin. Onneksi netti on niin suuri että pidempikin lista mahtuu... ja kesä lähestyy. Kesällä on aikaa lukea vähän enemmän. On. Varmasti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, minäkin jätän suveen kaiken, mitä nyt en ehdi;-)

      Tämän lukee nopeasti, sillä et voi pitää pausseja, et pysty.

      Juu, kesällä on aikaa. On varmasti. Onhan!

      Poista
  16. Minäkin odottelen tämän kirjan saapumista. Vaikuttaa erinomaiselta teokselta!

    Ja muistuttelen sinua taas Herbjörg Wassmosta, siinä vielä yksi loistava norjalaiskirjailija... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kannattaakin odottaa! Yllätyt!

      Laitan nyt suvilistalle Wassmon, Köngäksen sekä yhden muun...Kiitos muistuttamisesta, sitä kannattaa minun kohdalla harrastaa;-)

      Poista
    2. Sara, lue sinä nämä norjalaiskirjailijat, jotka minä olen jo lukenut:

      Aksel Sandemose, Anne B. Ragde, Sigrid Undset ja Knut Hamsun.

      Poista
  17. Radgen Berliininpoppelit ja sen jatko-osat aion lukea piankin, mutta nuo kolme muuta mainitsemaasi ovat aika vieraita minulle. Pitää tutustua, kiitos vinkistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ainakin Sandemose on monille, monille tuttu jo kuuluisasta Janten laistaan, joka on kirjan Pakolainen ylittää jälkensä alussa. Kuulin Sandemosesta Meriluodolta ja sitten löysinkin elämäni kirjan eli sandemosen Kadonnut on vain unta. Saman kirjailijan Ihmsisusi pitää sisällään toisen alter egoni eli Felicia Venhaugin. Toinen on Irvingin kirjasta Leski vuoden verran Ruth Cole.

      Ragden sarja on sekä hauska että traaginen.

      Ole hyvä!

      Poista
  18. Voi, Leena, tämä tärähti ihan kerralla luettujen top 5:een, tämän vuoden parhaaksi. Olen ihan tyrmistynyt. Gaute! Gaute!

    Voitko kuvitella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, norjalaiset ovat epeleitä kirjoittamaan. Aloitin aikanaan Aksel Sandemosesta ja hän on vieläkin eräs ykköskirjailijoistani (Pakolainen ylittää jälkensä, Kaddonut on vain unta, Ihmissusi etc.).

      Minulla tämä on varmaan myös kuumassa ryhmässä, mutta ennen kuin annat numeron Gautelle, lue Kochin Illallinen.

      No en muista sinun näin aikaisemmin innostuneen;-), joten: Gaute! Gaute!

      Hienoa!

      Poista