maanantai 9. toukokuuta 2016

Fiestaa Luvialla ja Reposaaressa


Niin mahrotont menoo on ollu Helatorstaista alkaen, että saavuimme eilen illalla kotiin ihan pyörryksissä. Kerron kaiken, mutta kuvia ei ole joka tapahtumasta, sillä tilanteet veivät. Kannattaa sitten huomata, että äiti on niin korkeassa iässä, että ensi vuonna tulee isot synttärit ja hän jaksoi silti hyvin mukana. Jätän nyt väliin mitä vävypoika eli R. anopille byggasi ja ollaan nyt vaan fiestassa. Lähdimme siis Helatorstaina, joka oli minun synttärini ja koska pojallani on tänään syntymäpäivä, vietimme ensin yhteissynttärit Tampereella, hänen förskottina ja omani ajassa. Kun saavuimme iltapäivällä äidille, meitä odotti kahvi/teepöytä, jossa


luvialaisen pitopalveluyrittäjän Sirkun gluteeniton täytekakku ja hänen valmistamansa voileipäkakku.


Tässä pöydässä meitä oli neljä, sillä myös sisareni mies Pekka liittyi juhlimaan vanhenemistani. En ole yhtään voileipäkakun perään, mutta nyt kakussa oli taikaa ja maistui!


Täytekakku oli niin herkullinen, että kävin sitä ottamassa jopa iltapalaksi salaa, kun R. keskittyi anoppinsa kanssa jääkiekkoon.


Äiti oli tilannut itselleen tällaisen kuntopyörän ja tätä suosittelen, sillä toisin kuin tavallisessa kuntopyörässä, tässä ei ristiselkä väsy ja myös kädet saavat oman liikuntansa. Nojatuoli kuvassa on äidin puutarhaan päin. Siinä istun katsomassa kun fasaanikukko saapuu kanoineen sekä myös ihailemassa äidin kaunista pientä puutarhaa. Ei toivettakaan fasujen kuvista, sillä nämä eivät ole enää niin kesyjä kuin vielä isän eläessä ja vanhempieni asuessa omakotitalossa.


Perjantaina lähdimme koko konkkaronkka Porin torille ja vähän myös kaupoille. Tiedoksi, että tätä siellä ei nyt ollut myynnissä: Sitä saa aina pääsiäislauantaina, ei muulloin! Ostimme tietty äitienpäiväruusun ja sitten minä ja sisko karkasimme Ratsulaan, kun äiti jäi vävynsä kanssa torille valitsemaan herkkuja, joita saa vain torilta. Tapasimme sitten sovitussa lounaspaikassa, mutta ei yhtään ruokakuvaa, sillä olimme aivan liian nälissämme muistaaksemme kameraa...


Lauantaina lähdimme syömään Merimestaan, joka on Suomen paras kalaravintola! Luvialla oli äidin pihalla helle, mutta tässä puhaltaa mereltä niin, että myönnän merituulen tuntuneen. Takanamme Merimesta.


Kirkas auringonpaiste sai siskon taas kuvatessa toteamaan, ettei hän näe mitään, mutta hyvinhän tämä meni kylmästä tuulesta ja liiasta auringosta huolimatta.


Tässä siskon kanssa. Kun on vain yksi sisar, ei ole ketään muuta kenen kanssa muistella, mitä hulluja tuli lapsena tehtyä. Meillä on viisi vuotta ikäeroa ja se oli lapsena iso ero ja myös teinivuosina, nyt sitä ei enää tunne: Molemmat yhtä hulvattomia, Merja ja minä.


Merimestan hurmaava Tuomo otti meistä monta skoolauskuvaa, mutta ulkoa tuleva aurinko teki tepposet ja kuvista tuli vähän tummat. Tässä kuitenkin klassiset aperativit eli gin tonicit ennen ruokailua.


Siis noutopöytä ja kylmä ja lämmin ruoka erikseen sekä tietysti jälkiruoka. Kertaakaan en ole vielä päässyt lämpimään ruokaan, en kertaakaan. Tässä annokseni kylmäpöydästä ja santsasin! Lautasella on kylmäsavustettua lohta (maailman parasta!), silakkarullia, graavilohta, mätiä kera sipulin, capresea, perunaa, melonisalaattia...


Merja ja äiti pien..., joka ei tiedä, että tässä ihanassa paikassa hän viettää ensi vuonna perheen kera, lapsenlapsensa Meri (&Sami) ja Jaakko mukana, tunnelmalliset synttärit meren pauhatessa ikkunan takana, mutta pöydissä kukkia ja kynttilöitä ja tietysti paljon herkullista syötävää.


Unohdin kuvata lämpimän ruoan, koska en sitä itse syönyt, mutta siinä oli jotain lämmintä lohta tai sitten vaihtoehtona lihamuhennos tms. Jälkiruokana oli perinteinen äiteinpäiväkakku kera kahvin, mutta sai myös mutakakkua, joka oli todella herkullista!


Sunnuntain yllätys äidiltä meille oli perinteinen äitienpäivälounas Luvian Tasalassa, joka on tuttuakin tutumpi seurojen talo. Täällä minä pikkuisena olin lavalla näyttelemässä, lausumassa ja vaikka mitä, vähän myöhemmin osa porukkamme pyöreistä synttäreistä vietettiin tässä ihanassa ympäristössä. Olin aivan vaikuttunut, että meitä oli vastassa hovimestari, joka vei meidät omaan pöytäämme! Ohjelmassa oli myös musiikkia, joten ennen viimeistä esitystä emme poistuneet. Lounaan järjestäjä on entinen koulukaverini Jukka Lanki, jolla on pitopalvelu 



Olisi pitänyt kuvata ruokalista Tasalassa, sillä en tiedä tästä kaikkia, mutta ainakin otin paljon salaattia, jossa oli retiisiä ja melonia, graavilohta, capresea, broccoligratiinia, lanttulaatikkoa (Luvialla laatikot ovat aina kunniassaan!) ja taivaallisia marinoituja silakoita. Niitä valmistan itsekin monella sortilla, joten osaan arvostaa, kun hyvää saan. Jälkiruokana oli unelmaista tyrnijuustokakkua, joka oli vielä hurjan kauniskin, mutta eipä tullut just silloin kamara mieleen...valitan.


Voitte arvata, että Luvia on minulle aina tunnemyrsky, nostalgiaa...Tasalan konsertissa soitti selloa Jyrki Kangas ja pianoa Pekka Homeri. Komeaääninen laulaja oli minulle uusi komistus ja erityisesti eräs saaristolaislaulu sai kyynelehtimään. Silmissäni korkeiden ikkunoiden takana lehteen juuri puhjenneet koivut...niin tuttua, niin tuttua.

äitienpäiväterveisin
Leena Lumi

Yyteri rakkaani, Reposaari se toinen mokoma vikittelijä:



Luvial lunt, isä haural käytti, Reposaares herkuil ja muute vaa vähä fiiras:



Pääsiäisen jälkihehkua Luvialta:



Reposaaren elokuun kuumaa huumaa...



Paikka jonne aina palaamme Sari Kalliomäen kuvaamana eli Merimesta:



Suosittelen!!!

29 kommenttia:

  1. Kyllä oli kiva katsella lukea ja katsella kuvia teistä ja ruuista. Upea punainen mekko Leena. <3 Voileipäkakku ei ole minunkaan mieleen tai ainakaan ne sellaiset, joita tehtiin ysärin aikoihin. Mutta nykyään kun olen maistellut ovatkin raikkaita eikä sellaisia majoneesikasoja.

    Aurinkoa uuteen viikkoon ja onnea vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiva kuulla. Kiitos<3 Pidän itsekin kovasti. Oli rannalla vaan hiukka kylmä, kun olin paljain säärin. Päätin, että kesä on nyt alkanut.

      En ole vuosikymmeniin syönyt voileipäkakkua. Ovatko kakut parantuneet vai maku muuttunut:) Ysärin aikoihin niihin väistämättä kyllästyi. Just se, tämä oli raikas eikä sellainen majoneesipommi.

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  2. Ihanaa, että teillä oli mitä onnistunein viikonloppu! Juu ja tutui paikoi ja ihmissi, nimeltäs ainaki. Homerin Pekka musisoi jo minun lapsuudessani. Voileipäkakku on hyvää, jos tekijä osaa sellaisen tehdä, maistuis varmaan sullekin. Miniäni osaa, moni leipomo ei ollenkaan. Tuli nälkä kuvia katsellessa, onneksi et kuvannut enempää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kiitos<3 Niin minunkin:) Nyt maistui! No kyllä hiukka harmittaa, kun se tyrnijuustokakku unohtui..Innostun aina juustokakuista ja kun siinä oli vielä se tyrni...

      <3

      Poista
  3. Oli kiva kooste hulvattomasta viikonlopustamme. Kiitos hyvästä seurasta. Hienoa, että saatiin äitikin vauhtiin mukaan. Nyt ei varmaan syödä koko viikkona mitään-on sen verran täysi olo. Minulla meni hieman lauantaina liina lujaa, mutta ei se kai ole vaarallista kerran vuodessa. Kiitos myös, että otitte valokuvia. Ovat hienoja muistoja. Kesällä taas hullutellaan ja käydään Yyterissä uimassa, jos kelit sallii. Mukavaa kevätpäivän jatkoa!!
    Lämpimin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kiitos myös sinun! Kiitos samoin! Hän jaksaa meitä paremmin:) Me ollaan ainakin tänään leipä, tomaatti, tee -linjalla. Ei mennyt, ei mennyt...Kaikki oli sopivasti. Valokuvat ovat tärkeitä muistin tukijoita. Yritetään tähdätä elokuuhun!

      Kiitos samoin!

      <3

      Poista
  4. Oi miten lämminhenkinen ja herkullinen postaus! Ihana viikonloppu teillä on ollut ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos<3 Erittäin ja toivon, että teillä myös♥

      Poista
  5. Olipa teillä hyvä reisu sinne Satakuntaan. On ihana nähdö omaisiaan oikein ajan kanssa, vaikka kiirettähän se pitää, kun moneen opitää ehtiä.
    Ihanaa ajtkoa kotielämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ja säätkin olivat uskomattomat toukokuuksi. Pieni perhe ja kaikki asuvat kaukana toisistaan, mutta ensi vuoden lokakuussa kokoonnutaan viettämään äidin 90 -vuotissynttäreitä!

      Kiitos samoin siunulle&co♥

      Poista
  6. No vau! Olipa Teillä niin upea viikonloppu ja teidän kaikkien juhlat! Ihania juttuja teitte yhdessä ja herkut siihen vielä lisäksi! Ja tosiaan tuo punainen pukee Sinua erittäin hyvin!

    Kivipellon isäntä yllätti, helatorstaina käytiin myös Merimestassa ja voin sanoa myös että pääruoka jäi syömättä, jälkkäri ei, onneksi! Ihana paikka juhlistaa elämän kohokohtia kerrassaan!

    Siihen kuusikeskusteluumme vielä, punakäpyinen kuusi löytyi sattumalta Pinsiön taimitarhalta - Picea abies 'Acrocona', punaiset kävyt jotka muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Kasvutapa mielenkiintoinen pyramidimainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, oltiin eilen ihan pyörryksissä kun palattiin kotiin ja sitten aloin kastella rutikuivaa puutarhaa...:) Mutta ihania tapaamisia.

      Hyvä te!!! Koko ravintola jo tietää, että minä en ikinä pääse pääruokaan asti:) Jälkkäri pitää toki ottaa! Me käydään tuolla jopa marraskuulla, jolloin meri on synkkä, myrskyävä, upea...Kaikkina vuodenaikoina.

      Kiitos<3 Annan nämä tiedot äidille. Voihan olla niin, että kuva, jonka hän lehdestä leikkasi, oli juuri tuo eli kuvattu, kun kävyt täydellesen punaiset. Äiti ilahtuu<3

      Poista
  7. Oi, teillä on ollut ihania herkkuja! Ja niin paljon rakkaita ihmisiä. Minäkin muuten syön buffeteissa yleensä kaksi kierrosta alkupaloja, en välitä niistä lämpimistä. Ja jälkiruokaa, tietenkin!

    Kun katson tuota sinun sivupalkkiasi, niin taidamme molemmat lukea nyt yhteisen amerikkalaisen suosikkimme uusinta. Jaa, jaa, olen vielä aika alussa... Vähän kaipaan herran vanhoja hyviä aikoja, mutta ei passaa sanoa muuta ensimmäisen sadan sivun perusteella. ;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö:) Kummassakin paikassa söin vain kylmiä, vain Porin lounaalla oli lämmin ruoka silloin pe. Jälkiruokaa elämässä pitää olla!

      Arvasit oikein. En vain voinut ottaa häntä mukaani, sillä haluan nauttia herrasta, joka on jälen vauhdissa. No, en ole vielä edes puolessa välissä ja taidan lukea häntä tämän viikon ja ehkä ylikin. Nyt pidän paljon enemmän kuin Minä olen monta.

      <3

      Poista
  8. Voi Leena miten ihana bloggaus! Herkullisen näköisiä ruokia ja ihanan tunnelmallisia kuvia. <3 Minäkin katsoin Katjan laila sivupalkkiasi, herra Irving taitaa odotta minua postissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kiitos<3 Kokeiles joskus tuota Reposaaren Merimestaa! Herra Irvingin kanssa sujahdan kohta sänkyyn:) Hän ei ole mikään helppo herra, kuten ei Paul Austerkaan, mutta taidan olla kummankin koukussa pahasti.

      <3

      Poista
    2. PS. Aion lukea sinunkin juttusi Irvingin uusimmasta. On kiva kun luetaan samoja kiinnostavia kirjailijoita. Se ei ole yhtään tylsää, sillä aina tulee kuitenkin pieni kiva erimieli jostain tai sitten vain pyörrytään onnesta kaikki yhdessä:)

      Poista
  9. Olipas teillä ihana reissu! Tuon hameen väri pukee sinua :)
    Kalaravintola Räpsöössä on must paikka Porin vierailulla. Hienot esiintyjätkin teillä.
    Tyttärissä ja äidissä on paljon samaa:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, pakko sanoa, että täydellinen. Piti elää tänne asti, että löysi korallin. Se alkoi yhdestä korallinpunaisesta t-paidasta, jonka ostin reissusta keväällä 2013...

      Me käytiin siinä toisessa aina ennen mun vanhempieni ja siskon kanssa. Sain tähän susoituksen Reposaarelaiselta bloggajalta ja olen ikuisesti kiitollinen Sarille! Juu, ja kuvittele, ne olivat Luvina Tasalassa.

      Varmasti. Niin sanotaan Meristä ja minustakin, vaikka Meri on tumma kuten isänsä, mutta kuulemma silmät ja se jokin eleissä ja...: Näin se menee.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  10. Siellä on ollut monta syytä juhlaan. Ja paljon onnea.

    VastaaPoista
  11. Mahottoman kivalta kuulosti ja näytti reissunne, se on hyvä kun on perinteitä ja perinnepaikkoja.
    Meillä on perinteenä vain kakkukaffeet, ja ihan hyvä niin. Pari oli pois porukasta, mutta yhdeksän henkeä oli kuitenkin Lillan lippakioskissa aurinkoa paossa 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, teillähän kuulostaa olleen kunnon juhlat! Eihän me joka äitienpäivä tähän asti ainakaan, vaan ollaan oltu joka toinen vuosi pääsäisenä ja joka toinen äitienpäivänä. Nyt oltiin neljä päivää ja täällä oli ollut +25 astetta ja rapisevan kuivaa. Mm. uusi Pepi-päärynäpuu oli kuin kuolemassa ja lännenhemlokki samoin.

      Eksää ny tajuu, että täsä ol neljät juhlat: Tampereella mun ja pojan yhteissynttärit, sitten äidillä illalla mun synttärit ja se yksi muu syy, jonka tiedät ja sitten vielä äitienpäivä. Kolme päivää ulkona syömässä, eikä kumankaan äidin tarvinnut laittaa ruokaa.

      <3

      Poista
  12. Ihania kuvia ja reissutarinoita - rakastan niin tällaisia postauksia sinulta, virittävät itsenikin aina reissu-/juhlatunnelmiin, kiitos näistä! Ja syntymäpäivien tiimoilta onnittelut! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiva kuulla, kiitos<3 Onneksi saan vielä muutakin irti kuin kirjaa:) Puutarha pitää hiukan kiireisenä eli sieltä tihkuu varmaan jotain kesän myötä ja ties mitä vielä keksin. Kiitos<3

      Poista
  13. Oijoi, onpas kertakaikkiaan lumoava reissu ollut! Äitisi uusi kuntopyörä nostattaa kunnioituksen tunteita: vielä virtaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, aivan ihana<3 Niin Merjassa ja minussakin: Äiti taitaa olla tyttäriään kovakuntoisempi. Virtaa ja lujaa:)

      <3

      Poista