Kallionauhuksilla syksyyn ja miten paljon kahdessa päivässä voi tapahtua

Kallionauhuksia 'Desdemona', ison kalliomme läheisyydessä. Tämä ei ole enää raivaamatonta entistä mongolianvaahterametsikköämme, sillä yllättäen huomasimme, miksi etupiha ei ollut alkusuvesta täynnä valkoista ja sinistä scillaa, eikä sen jälkeen alkanut lemmikkien meri. Meni vähän tajuta. Myös Wim's Red kukkii toispuoleisesti, mutta hyvin runsaasti.Kaiken syy oli valon vähyys, vaikka olimme joitakin vuosia aikaisemmin kaadattaneet hortensioita varjostavan valtavan hopeakuusen. Eikun saha käteen ja vietiin ihanista mongolianvaahteroista puun paksuisia oksia. Ei ollut maapohja kuten ennen vaan kuin kuiva aavikko. Tekee aina pahaa kaataa tai sahata isoja oksia, mutta joskus on pakko. Katsokaa kuvaa tarkkaan. Puutarhamme on täynnä Kartiovalkokuusia, mutta meille on tänä syyskesänä tullut jotain, jolle ennen sanoimme ehdottoman 'ein'. Mongolianvaahteroiden keskellä seistä töröttää timanttituija 'Smaragd'.  Ja sen takana magnolia, jonka vyöhyke on I. Tein yhden mokan sen kanssa. Neuvoin muille Facebookin magnoliaryhmässä, miten torjutaan hallaharsohissillä pakkasviimat ja miten saadaan pikkulinnut nokkimasta nuppuja eli  vanhoja CD-levyjä villalangalla oksille keväällä. Viimeisen unohdin, joten jokainen nokkaistu kukka jäi aukeamatta. Oma moka!

Etupihalla on nyt neljä kartiovalkokuusta sekä yksi iso, eilen istutettu tuija. Hyvin sopii, sillä yllättäen timanttituija on niin tiheä, että se näyttää havulta. Vastapäätä autiomaata, jonka eilen saimme aikaiseksi, on tiheääkin tiheämpi osa puutarhaa eli ikivanhat, suuret syyshortensiat 'Grandiflora', syyshortensia Bombshell sekä kärhöjä ja äidiltä saatuja Amber Jubileum pensaita, jotka vaihtavat usein väriä. Huomatkaa miten osa kukista on jo ohi. Ennen näin on ollut lokakuulla, sillä vertailin kuvia täällä

Tässä näkyy nyt nuorin kartiovalkokuusi edessä ja koko ison tontin vanhin sen takana viistoon oikealle ja siitä oikealla on timanttituija. Fanitan kartiovalkokuusia, mutta nekin tarvitsevat valoa. Ja keväisin lempeän herätyksen huoneenlämpöisellä vedellä. Näitä taitaa olla jo yksitoista. Nyt vaihtelu voitti ja tuo iso oli 40 prosentin alennuksessa ja mies kaupassa, joten sehän tuli sitten suurin.

Tässä varhempia kuvia eli kukat ovat jo hyvästelemässä.

Tässä kuva ilmeisesti vuoden 2017 lokakuulta ja kukat ovat täydessä vauhdissa. Kolme suurta mongolianvaahteraa, joista yksi syysvärissä oranssi, yksi viininpunainen ja yksi keltainen. Meri kutsui näitä puita sademetsäpuiksi ja näissä hän ja kaverit saivat kiipeillä.

Kallionauhus vuodelta 2017, jossa näkyy nuorin kartiovalkokuusistamme sekä takana yli 40 vuotta vanha syyshortensia, joita on kaksi. Ovat nytkin täydessä kukassa, mutta jotain on muuttunut. Tehtiin me muutakin kuin sahailtiin mongolianvaahteroita, mutta siitä myöhemmin.

Tässä etupihamme viime syksyltä. Siis mongolianvaahteroiden puolelta. Punainen edessä on syyshortensia Wim's Red, joka on kaikkien kehujen arvoinen. Katsokaa kukinta linkistäni. Aloittaa ihan valkoisena. Sitten Helmiorapihlaja, jonka takana tarhakurtturuusua ja ihan oikealla ne oksat, joita ei enää ole. Jos katsotte tarkkaan, huomaatte, että mongolian vaahterassa on tukikeppi tai 'pönkä'. Se halusi jo pois. Sen sisällä oli tervettäkin osaa, mutta myös kolo, jota vähän suurensimme: Nyt sinne voi joku tehdä pesän. Maapohja on vielä parempi kuin tänä vuonna nyt. Yksi kauneimmista eli valkoinen scilla ei vaahdonnut kukkamerenä ja samoin oli lemmikkien kanssa.

Hyvästi ihana elokuu♥ Tervetuloa syyskuu♥

Mikä on sinun ilmastotekosi? Minä istutan joka vuosi ainakin kaksi puuta. Tässä jutussa kaadetaan, mutta elämäni ei mene niin kuin pakon edessä. Nyt on kastanja, valkea kuulas Casper Julianille, edellisvuonna kuusia, sitä ennen helmiorapihlajia....Joka vuosi jotain puita. Lisäksi, koska ihanaan haapaamme, joka on eliöstölle tärkeä puu, ja siihen tuli tyvilaho, oli se kaadettava, jätimme eläimille haavikon ja haavan lehtien havinassa ikkuna auki sitten luenkin iltamyöhään.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa