Hei tänään!
Ei, en ole enkeli-ihmisiä, mutta tämä Hannen enkeli pysäytti minut kuin seinään. Kuvan värit ovat uutta, maagista Hannea ja se jokin tässä saa minut nyt kertomaan, mitä toivon eniten ja ainostaan joululahjaksi. Ehkä keijukuva ei olisi riittänyt saamaan minua seisahtumaan...tähän vuodatukseen.
Toivon joululahjaksi aikaa. Vain aikaa. Mieheltänikään en halua mitään muuta kuin aikaa, sillä mikään tavara ei ole yhdessävietetyn ajan vertaista. Meillä on aika tiukassa eli olemme aikaköyhiä! Nyt kun uusi kaikkinielevä harrastus vie Lumimiestä pitkien työpäivien jälkeen, olen entistä aikaköyhempi. Vain ajalla on minulle enää merkitystä.
Vaikka olen itse käärinyt pieniä paketteja, kaikki kirjoja, pehmeitä paketteja tai elokuvia, niin olen huomannut aloittaneeni vuoden mittaan uudenlaisen traditon: Kutsun ystäviä lounaalle ulos. Näin kummatkin voimme keskittyä toisiimme, ilman turhaa passaamisen ja siivoamisen stressiä ja näin aidosti olla läsnä toisillemme. Minä olen vielä sen verran boheemiksi muuttunut, että siivoaminen ei ole elämäni intohimojeni kärkipäässä, joten miten mukava onkaan sulkea ovi takanaan ja lähteä kaupungille tapaamaan ystävää. Nyt olen laajentamassa tätä ideaani niin, että olen ehdottanut muutamille ystäväpariskunnille, että tapaamme seuraavan kerran jonain viikonloppuna kaupungilla hyvän ruoan äärellä. Näin kaikki saavat täydesti osallistua seurusteluun, vuorovaikutteiseen länsäolemiseen, eikä yhden tarvitse huhkia passarina. Nyyttikestit eivät tilannetta yhtään parantaisi, sillä sitten jää jälkeen kuitenkin aina kasa astioita ja muuta siivoamista. Tähän tietysti joku voi ehdottaa, että 'kaikki voivat tiskata ja siivota yhdessä', mutta kun minä en halua seurustella tiskaten ja siivoten, vaan keskustellen ja herkuista nauttien. No, ehkä se on jonkun juttu, mutta ei minun. En edes kovasti yrittämällä saa 'kicksejä' siivoamisesta tai pyykkivuorista.
Toivon aikaa syntymäpäivä-, hääpäivä- ja joululahjaksi. Toivon koko loppuelämäni vain aikaa ja läsnäoloa. Sitten kun olen sateenkaaren tuolla puolen, en pyydä enää kenenkään aikaa ja kaikki saavat minun puolestani säästää aikaansa jopa haudallani käymiseltä. Aikaitsekkäät saavat silloin tuhlata ainoan elämänsä tunnit vaikka pölyjen pyyhkimiseen tai urheilukentän ympyrän kiertämiseen loputtomasti, vuodesta toiseen... , mutta: Minä olen nyt, en huominen!
Mieti tarkkaan, onko lähipiirissäsi aikaköyhä puoliso, lapsi, ystävä tai muu henkilö, jolle voisitkin lahjoittaa tavaran sijasta aikaelämystä.
Love
Leena Lumi
PS. Ja tässä lisää aika-asiaa Allulta auf Deutsch. Kiitos!
kuva Hanne
Kodin Kuvalehdestä no 24 löysin Viimeinen kiusaus palstalta Suvi Rüsterin ohjeen Paistetut punaiset luumut - Luumuja ja rommitotikastiketta.
500 g luumuja
4 rkl voita
3 rkl siiprappia
0,5 tl jauhettua kanelia
Rommitotikastike:
2 dl kuohukermaa
2 keltuaista
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl rommia
Valmista ensin rommitotikastike. Vaahdota kerma. Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa vaahdoksi.
Lisää munavaahtoon vaahterasiirappi ja rommi. Vatkaa vielä pari minuuttia, kunnes seos on kuohkeaa.
Sekoita munien joukkoon kermavaahto. Kaada kastike kastikekannuun ja nosta pakastimeen 30-40 minuutiksi. Anna kastikkeen kylmetä kunnolla.
Huuhtele luumut, halkaise ne ja poista kivet.
Kuumenna voi paistinpannulla. Lisää luumut, siirappi ja kaneli. Paista 3-4 minuuttia, kunnes luumut ovat pehmeitä.
Tarjoa lämpimät luumut heti kylmän rommikastikkeen kanssa. Laita kastike kulhoon.
Guten Appetit!
Vuoden 2011 kuuma ryhmä blogissani 120:n tänä vuonna luetun kirjan joukosta on tässä:
Elif Shafak: Rakkauden aikakirja (Gummerus 2011)
Lionel Shriver: Jonnekin pois (Avain 2011)
Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle (Tammi 2011)
Katja Kettu: Kätilö (WSOY 2011)
Geert Kimpen: Kabbalisti (Bazar 2011)
Tämä ryhmä ei selittelyjä kaipaa, loput senkin enemmän, mutta haluan sanoa tietenkin voittajakirjoista jotakin - lyhyesti. Jo lukiessani vuoden alussa Rakkauden aikakirjaa, tiesin lukevani vuoden parasta teosta. Luin tarinaa afganilaisesta runoilijasta Mawlana Rumista ja kuume nousi. Miten selvitä vailla intohimoa kieleen, kirjaan tarinaan, kun:
En ole kristitty, juutalainen enkä muslimi, en hindu, buddhalainen, suufi enkä zen. En ole yhdestäkään uskonnosta tai kulttuurijärjestelmästä. En ole idästä enkä lännestä...Paikkani on paikaton, jäljettömyyden jälki.
Kirjan tarinaan tulee mukaan kotirouva Ella Yhdysvalloista, joka viestii ruualla ja kattauksilla saamatta vastakaikua hänen tietämättä, mikä tie häntä odottaa idän mystiikassa. Siis jos kirja on hiukankaan kuin Kirjan kansa eli mystiikkaa, historiaa, seikkailua ja romantiikkaa täydellisellä tyylillä, se on minun kirjablogini ykkönen. M.O.T.
Ja sitten tulee tapaus Lionel Shriver, joka on ihan selvästi yritetty salata minulta;-) Sain uuden Oman Kirjailijan, joka liittyi välittömästi samaan sarjaan kuin minulla ovat John Irving, Siri Hustvedt, Ian McEwan, Mika Waltari, Joyce Carol Oates...ja Lionel teki sen ensimmäisellään minulle. Jonnekin pois on täydellinen kirja lukijalle, joka helposti ikävystyy, pitää kaikesta epätavanomaisesta, mutta kuitenkin sellaisesta, joka voisi olla mahdollista tapahtua. Kieli on täydellisen vetävää ja tämä nainen ei kaihda sanomasta mitään, joten vähän kuin naispuolinen Irving, mutta kuitenkin omaääninen raikkaalla tavalla. Se päivä ei minulle valkene, että jättäisin yhtäkään Shriveriä lukematta sateenkaaren tuolle puolen.
Kirjeitä kiven alle...niin paljon tuttua, mutta kuka pisti kaiken sanoiksi, kuka tohti/osasi/uskalsi: Marja-Leena Virtanen. Saatuani kirjan luettua soitin Marja-Leenalle välittömästi ja puhelimessa huomasimme, miten samoja reittejä kulkumme on käynyt. Paljon äänettömiä kyyneleitä. Sitten tulivat Helsingin Kirjamessut ja sain tavata Marja-Leenan ensin kahvilassa ja hän saapui myös pienen kirjabloggaajaryhmämme kanssa illanviettoon, jossa sain ojentaa hänelle symbolisen Leena Lumi Finlandian eli Aila Meriluodon Tältä kohtaa - Päiväkirja vuosilta 1975-2004, jota Marja-Leenalla ei vielä ollut. Illanviettoon liittyi monenmoista, sillä yksi ryhmästämme on lähdössä käymään lukiota todella kauas, mutta siitäkin yritän selvitä. Miten ihmeellistä, että Marja-Leena oli mukana juuri tässä tietyssä illassa...Arvosteluni kirjasta kertoo, mitä tunnen ja mitä sieltä ei löydy, sitä en ole vielä valmis kertomaan.
Katja Ketun Kätilö löysi minut, sillä ei minulla ollut tarkoitus sitä ottaa. Teen enemmän käännöskirjallisuutta kuin kotimaista, 'kotimaani on maailman kirjallisuus', joten tuskin olisin kirjaa löytänyt ellen olisi lukenut Joanan blogista Kätilöstä. Se iski ja heti! Tiesin, että tämä kirja minulle ja äkkiä. Ketun kieli on raakaa, kaunista, alastonta. Koko kirja on alaston ja Lapin virta vie mennessään eikä itsekään enää ymmärrä kaihtaa mitään vaan suorastaan pelkää suvantoja. Katjan kirja toi uutta tietoa Lapin sodasta, mutta enemmmänkin se toi kaiken esille kahden rakastavaisen kautta, heidän, joiden ei olisi sallittu enää sen jälkeen kun...Ja nyt toistan edelleen ihmetykseni siitä, että kun Suomessa tehdään naiskirjallisuuden historiaa kirjoilla Kirjeitä kiven alle ja Kätilöllä, nämä kirjat eivät löydy Finlandia -ehdokaslistoilta. Blogistanian Finlandia julkistetaan 2.1.2012 klo 20 ja elän toivossa, että himolukijat näkevät asian toisin.
Kabbalistia en todellakaan valinnut viidenneksi parhaaksi kauniin kannen takia, vaikka olenkin kallellaan kvataiteisiin. Kimpenin kirja on niin täynnä mystiikkaa, uskontoa, historiaa, seikkailua ja erotiikkaa, että vertautuu siihen kirjalajiin, johon minä väistämättä olen heikkona. Kabbalisti pohjautuu rabbi Hajjim Vitalin elämään ja tarina sijoittuu Galileaan Tsfatin kaupunkiin 1500 -luvulle. Kimpen on koulutukseltaan elokuvaohjaaja ja täytyy sanoa, että minä näin tämän kirjan filminä. Kokeilkaa ellette usko!
Lopetan kuuman sarjan esittelyn sitaattiin voittajakirjasta:
'Ole sinä minulle dost, niin minä olen sinulle kismet', kuiskivat puut minulle yön puutarhassa, jossa lumen valkeudessa ruusut alkoivat kukkia kun...
Älä kulje virran mukana. Ole virta.
Minusta tuntuu, että voisin kutsua kakkosryhmää jopa Sydänryhmäksi, sillä niin paljon tässä on kirjoja, jotka viilsivät sydämestä - ihanasti. Ryhmä myös kuvastaa osin, mitä muuta harrastan kuin lukemista. Nämä kirjat eivät ole enää paremmuusjärjestyksessä eli aikaisempien vuosien tapaan se kunnia kuuluu vain kuumalle ryhmälle.
Kirjavuoteni eniten odotettu teos oli Helen Rappaportin Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät (Helsinki-kirjat 2011), joka täytti pienimmätkin odotukseni. Helen on kiinnostava kirjoittaja ja osasi täyttää traagisen perheen kohtalosta kertovan kirjan nyansseilla, joista en ollut kuullutkaan. Kirja liittyy historia- ja etenkin Romanov -harrastukseeni. Kaunis kirja kaikeltaan.
Julie Orringerin Näkymätön silta (Otava 2011) kertoo tarinasta, josta ei paljon ole kuultu eli juutalaisesta työpalvelukomppaniasta Euroopassa. Itseasiassa Orringer kertoo isoisänsä vaietun salaisuuden auki. Kertomus alkaa siitä kun nuori unkarilainen arkkitehti saa stipendin opiskelemaan Pariisiin, mutta sitten opinnot keskeytyvät, koska hänen on palattava Unkariin ja liityttävä siellä juutalaiseen työkomppaniaan. Kirja on melkein 800 sivua, mutta kerrankin jätän puhumatta tiiliskivestä, sillä tämä tarina olisi voinut vaikka jatkua. Kurjuutta pelkääville voin kertoa, että tähän kirjaan mahtuu paljon sitä huumaa, jota löydämme juuri vuosilta ennen toista maailmansotaa, mutta pakko myöntää, että huumaa myös katkeaa ja tapahtuu paljon. Kirja on kuitenkin selvitymistarina sekä kertomus suuresta rakkaudesta niin parisuhteessa kuin perheen sisällä. Kirjan kansi on niin kaunis, että huimaa, joten eipä ihme, että jopa Orringer pitää kantta yhtenä kauneimmista, mitä hänen kirjallaan maailmalla on. Kannen kuva on Otavan ja kannen suunnittelu on Katja Kaskealan. Tässä kirja, jota voisin suositella kaikille!
Axel Munthe - tie Caprin huvilalle (WSOY 2010) on jäänyt aivan liian vähille blogisavuille. Tämä kirjallisuudentutkija Bengt Jangfeldtin teos on avain Munthen omaan kirjaan Huvila meren rannalla (Boken om San Michelle, 1930). Sen lisäksi lukija pääsee sisälle siihen, mikä satutti originellia seurapiirilääkäriä, joka tuli kuuluisaksi ostettuaan Caprilta vuoren, voidakseen estää italialaisia virittämästä sinne pyydyksiään linnuille. Kirja sisältää kaksikin isoa yllätystä, jotka liittyvät kiinteästi Ruotsin hoviin, joten jos vaikka vain Pohjolan historia kiinnostaa niin tässä upea kirja aikalaiskuvilla. Minä vaikutuin siitä, miten aikaansa edellä herkkä tohtori oli eläinsuojelukysymyksissä ja tämä kirja oli lääkettä haavoilleni, joita aina saan eläinten huonosta kohtelusta. Tämä on sinällään ihan kiinnostava jokaiselle historiasta kiinnostuneelle, sillä väistämättä Euroopan tavat ja kuuluisuudet saavat teoksessa osansa.
Ja sitten tuleekin kirja, joka yllätti minut täysin. Kate Mortonin kirjalle Paluu Rivertoniin (Bazar 2011) en asettanut paljoa odotuksia, mutta niin vain tapahtui, että kirja vei. Tässä on kaikki ainekset kyllä tehota meikäläiseen, sillä olen hulluna sotien välisiin vuosiin ja heikkouteni brittiläisyyteen tiedetään. En vain uskonut Mortonia näin vetäväksi kirjailijaksi. Riverton on täynnä intohimoa, aikakauden tyyliä, surumielistä kaihoa, julmuutta, kimallusta ja etenkin erittäin hyvää kerrontaa. Mitä tähän sanoisi muuta kuin: Kirja voitti minut kantta myöten, joten alistun. Ilolla!
William J. Mannin Elizabeth Taylor - Hollywoodin kuningatar (Helsinki-kirjat 2011) on osa elokuvaharrastustani, mutta tämä kirja ei päässyt listalleni vain siksi, sillä teenhän välillä useitakin filmitähtielämänkertoja. Tämän kirjan vahvuudet ovat kiinnostava perinpohjaisuus, yllättävän kauniit, tosin välillä myös naurattavat ja itkettävät kulissien takaiset kertomukset, sekä etenkin polku kohti jumalaista Liziä sekä säädyttömän karkeakomeaa Burtonia. He ovat niin yksi yhteen tässäkin kirjassa, että vaikka Elizabethilla oli useita avioliittoja, niin lukija kokee, miten pariskunta Taylor-Burtonin liitto oli juuri se...tähtiin kirjoitettu...kallioon hakattu. Täytyy myöntää, että tämän kirjan myötä aloin ymmärtää ja sitä kautta arvostaa Tayloria paljon enemmän, vaikka kaikista hänen ylilyönneistään en pitänytkään. Jos haluat todella tietää, mitä tapahtui kulissien takana ja mistä syntyi legendaarinen Kuka pelkää Virginia Woolfia, lue ihmeessä tämä kirja. Nyt minä tiedän, mistä on tehty tuon elokuvan unohtumattomat roolityöt. Ja kansi sitten...Kun pyysin Lumimiestä minun ohjeistukseni mukaan tekemään tämän ryhmän kollaasia, hän laittoi mitään sanomatta Lizin isona keskelle, minkä kuvan löydätkin kun rollaat vähän alaspäin.
Kolmosryhmä on minulle aina vaikein, sillä teen niin paljon puutarha-, sisustus- ja ruokakirjoja kuin myös dekkareita sekä jonkin verran lastenkirjoja että valinta menee rankaksi, kun kaikkia ei voi ottaa mukaan.
Vuoden paras ruokakirja on ehdottomasti Chris ja Carolyn Caldicottin Maailman parhaat kasvisruoat (Tammi 2011), paras lastenkirja on Raili Mikkasen Suomen lasten linnakirja (Minerva 2011), vuoden paras dekkari on Camilla Läckbergin Merenneito (Gummerus 2011) ja paras puutarhakirja on Else & Vesa Leivon Tulppaanitarhan lumo (WSOY 2011) ja se on sitä kaikeltaan. Pakko kertao, että Peter Jamesin Kuolema katsoo kohti (Minerva 2011) olisi ollut vuoden toiseksi paras dekkari. Läckberg todella yllätti.
Ja sitten tapahtui Daphne Kalotayn Bolšoin perhonen (WSOY 2011). Tässä kirja, jonka annoin lahjaksi tai arvontaani tms. Sen jälkeen en nukkunut ennen kuin kirja oli hyllyssäni eli ostin oman Sielukirjani kotiin. Tässä se kirja, jonka ottaisin autiolle saarelle ja lukisin aina vain uudelleen. Tässä kirja, joka kantaa samaa suloisen melankolian kauneutta kuin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Sirin kanssa vain nukahdin mustakarhujen huhuiluun ja Daphnen kanssa yöpöllöihin...
***
Mitä jäi sanomatta? Illan tullen (Gummerus 2011) poissaolo saattaa joitain hämmästyttää, mutta se jäi pois vain, koska taso oli niin korkea tänä vuonna ja vaikka minulle kyseessä on Cunninghamin paras teos, niin ei siltikään mahdu nyt mukaan. Mutta ellen olisi ottanut mukaan puutarhaa, lastenkirjaa tai ruokakirjaa, Illan tullen olisi ollut mukana ja sen lisäksi mukana olisivat olleet myös Siri Hustvedtin Vapiseva nainen (Otava 2011) sekä Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY 2011). Vuoden paras runokirja minulle on Erzsébet Tóthin Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011). Vuoden parasta sisustuskirjaa en pystynyt päättämään. mutta kanneltaan ja kuviltaan vaikuttavin on Anna Örnbergin Maalaisunelmia (WSOY 2011), tunnelmaltaan pidin eniten Ilona Pietiläisen Villa Charmesta, pienestä, viehättävästä kirjasta täynnä kauneutta.
Vuoden kaunein kirja on Linnut lumen valossa (Tammi 2011). Tekijät Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo.
***
Ketä listassani joku asia ärsyttää, muistakoon, että arvostelu on vain henkilön subjektiivinen mielipiteen ilmaus: Ei yhtään sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää.
Lopetamme lainaukseen Bolšoin perhosesta:
Silloin opin tietämään, ettei rakkaus ole vain ilon lähde tai leikki, vaan osa loputonta elämän tragediaa, yhtä lailla sen ikuinen kirous kuin kaikkinielevä voima, joka antaa sille merkityksen.
- Nadežda Mandelštam -
Love
Leena Lumi
Tänään tulee Teemalta alkaen klo 21.45 aivan loistava elokuva Eräs joulutarina (Un Conte de Noël), jota eivät mainokset pätki. Tallentakaa ihmeessä, sillä tämä tarina kestää uudemmankin katsomisen. Siis tällaisia elokuvia lähetetään arkena, kun monien pitää nousta aamulle töihin. Nyt tapahtui niin, että meidän jouluelokuvamme ei olekaan Woody Allenin Midnight in Paris vaan ihailemani Catherine Deneuven tähdittämä elokuva, jolle Arto Pajukallio antaa tämän päivän Helsingin Sanomissa viisi tähteä, eikä suotta. Pajukallio löytää adjektiivin, joka kuvaa filmiä täydellisesti: Suloisenkirpeä!
Jo viime vuonna haikailin tätä filmiä omaksi, mutta kiitos Hesarin, muistin nyt, mitä tarvitsen ensimmäisen joulupäivän iltana pöydästä noustua ja tiedän, että elokuvista pitävä tyttäremme ihastuu, kun äidin uusi joulutyyli jatkuu filmillisenä.
Emme anna Lumimiehen kanssa toisillemme tavaralahjoja, mutta jostain kumman syystä paketteja on vain tullut käärittyä, mutta muille. Rakastan antaa pieniä lahoja, joiden ainoa rajoite on, että niiden pitää olla kirja, pehmeä paketti, suklaata tai elokuva. Paljastan nyt luettelonomaisesti ne kirjat, jotka tänä vuonna käärin joulupakettiin tyttärelle ja hänen sulhaselleen, ystäville, äidille, siskolle, serkulle, kummipojalle...: Suomen lasten linnakirja, Jonnekin pois, Suomalaista voimaruokaa, Helppo japanilainen keittiö, Paratiisi, Villa Charme, Paluu Rivertoniin, Kirjeitä kiven alle, Maailman parhaat kasvisruoat, Kirjaston henget, Sydänmagneetti, Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät ja Vuoden Luontokuvat 2011.
Vastaan Susan haasteeseen koskien Lukutoukan katsausta vuoteen 2011. Kysymyksiä on aika paljon ja kun nyt aloitan, en vielä tiedä muutanko niitä hiukan tai karsinko, mutta alkuperäiset löytävät siis blogista Järjellä ja tunteella. Tiedän tämä olevan aivan liian paljastavaa ajatellen sitä, että ilmoitan kuuman ryhmän kohta, mutta ei kannata uskoa kaikkea, mitä lukee;-)
1) Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Lionel Shriverin Jonnekin pois, jota myös itse annan tänä vuonna lahjaksi ystävilleni.
2) Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole himolukija, mutta kaipaa lukuelämystä joululomalle?
Kate Mortonin Paluu Rivertoniin
3) Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?
Simon Beckettin Multiin kätketyt, jota ei pelastanut edes huomattavan onnistunut kansi.
4) Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneliä?
Marja-Leena Virtasen Kirjeitä kiven alle.
5) Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Helen Rapparportin Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät
6) Mitkä kirjat saivat mielestäsi liian vähän blogisavuja:
Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta, Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle ja Julie Orringerin Näkymätön silta
7) Mikä kirja oli suurin pettymys?
Kts. kohta 3.
8) Minkä kirjan ottaisti ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle luettavaksi uudestaan ja uudestaan?
Daphne Kalotayn Bolšoin perhosen, joka muistuttaa minua eniten Siri Hustvedtin kirjasta Kaikki mitä rakastin surumieliseltä tunnelmaltaan jota taiteen ja tragedian usva kauniisti kietoo hämäräänsä. Toinen kirja vie minut mustakarhujen huhuiluun, toisessa nukahdan yöpöllöihin, mutta suloinen tuska on niin sama....
9) Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan ellei sitä ole jo tehty?
Daphne Kalotayn Bolšoin perhosesta.
10) Minkä kirjan jälkimaku on pisin?
Katja Ketun Kätilön.
11) Mikä kirja oli suurin yllättäjä?
Lionel Shriverin Jonnekin pois.
12) Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia tai palasia seiltä täältä, jos sitäkään?
Johan TheorininVerikallio, mikä hämmästyttää minua itseäkin, sillä saman kirjailijan Yömyrsky tuntuu vieläkin kuin myös Hämärän hetki.
13) Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Lionel Shriverin Jonnekin pois ja Veronique Olvadén Mitä tiedän Vera Candidasta.
14) Mistä vuoden 2011 aikana lukemistasi kirjoista tuli sinulle sielukirjat/kirjat?
Susan Fletcherin Meriharakoista, Daphne Kalotayn Bolšoin perhosesta sekä L.M.Montgomeryn Sinisestä linnasta.
15) Mitä kirjoja suosittelisit juuri täysi-ikäisyyteen astuvalle tytölle?
Jamie Fordin Hotelli Panama ja Colm Tóibinin Brooklyn
16) Mitä kirjaa suosittelisit hänelle, jolle elokuvat ovat melkein yhtä tärkeitä kuin kirjat?
Wlliam J. Mannin Elizabeth Taylor- Hollywoodin kuningatar.
Mukavaa alkanutta viikkoa ja maantaikaan ei ole oikein maanantao, kun joulu on jo niin lähellä!
Taidan laittaa leivariin tulet, kutoa/neuloa, valmistaa vierasmakkaria tuleville, kehitellä kirjavuoden kuumaa ryhmää, kirjoittaa viimeiset joulutervehdykset, opetella yhden uuden kalareseptin entisten päälle, lukea vähän, 'suorittaa' niskajumpan, harjata Hänen Majesteettinsa turkin niin auki kuin voin...
Hei!
Kaikki, luulen minä, että kaikki odottavat lunta. Lumi on kaunista ja valkoista. Se rauhoittaa, innoittaa, valaisee ja on lempeää. Lumi voi olla myös kaikkein hellintä, kuten tässä Mirkka Rekolan runossa:
Sinä et koskaan saa niin hellyyttä
et koskaan niin kuin lumisateelta
tuhansia tuhansia hetkituhansia.
Valkoinen on minusta myös juuri oikea väri verhoihin, jotka mieluusti saavat olla pitkät. Pidän myös valkoisista kukista niin paljon, että kodistamme ei jouluna löydy muita kuin valkoisia amarylliksiä. Jouluruusu olisi, mutta kun se kaunotar ei viihdy hoidossani, vaan kupsahtaa jo viikossa. Seinätkin saavat olla valkoiset elleivät ne ole tapetilla tai satumaisen vihreät, kuten kirjastoni seinät, jotka maalasi aikanaan visualisti tyttäremme Meri. Myös serviisi saa olla valkoinen, että ruoka itse pääseee oikeuksiinsa. Ehkäpä sen takia meillä ei ole Paratiisia tai Taikaa ruoka-astioina. Väriä saa olla monessa muussa, sillä miten valkoinen valloittaisi ellei olisi kontrastia, josta peilata upeuttaan.
1) Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (Otava 2008)
2) Elif Shafak: Rakkauden aikakirja (Gummerus 2011)
3) Nauti kodistasi (WSOY 2010)
4) Susan Fletcher: Meriharakat (Like 2008)
5) Kyllikki Wahlström: Luvialaissii tarinoit ja kuvii (Luvia Seor ry)
6) Riitta Konttinen: Modernistipareja (Otava 2010)
7) Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla (Minerva Crime 2010)
8) Cecilia Samartin: Nora & Alicia (Bazar 2010)
9) Ola Lauritson ja Ulrika Davidsson: Herkuttele huoletta – GI-ruokaa juhlahetkiin (WSOY 2011)
10) Kitty Kelley: Oprah (Otava 2010)
11) Annie Rigg: Lahjoja keittiöstä – 100 vastustamatonta lahjaa kaikkiin tilaisuuksiin (Tammi 2011)
12) Klara Desser: Hienoja kalaruokia – Omega-3 ja veden herkut (Tammi 2011)
13) Geert Kimpen: Kabbalisti (Bazar 2011)
14) Siri Hustvedt: Vapiseva nainen – Hermojeni tarina (Otava 2011)
15) Sara Norrman: 20 valoisaa ja viihtyisää kotia Skandinaviasta (WSOY 2010)
16) Susan West ja Tom Monte: Herätä kauneutesi - hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan (Gummerus 2011)
17) Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – tie Caprin huvilalle (WSOY 2010)
18) Carlos Horrillo & Patric Morcas: Tapas (Tammi 2011)
19) Ursula Karvinen: Helppoa joogaa aamusta iltaan (Gummerus 2010)
20) Denise Mina: Yksin yössä (Like 2011)
21) Agneta Ullenius: Yrttimaa – Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas (Minerva 2011)
22) Ann Rosman: Majakkamestarin tytär (Bazar 2011)
23) Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)
24) ViherPiha: Värien lumoa puutarhaan – Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan (Gummerus 2011)
25) Riitta Tiitu: Wanilla Country Chic (2011)
26) Inger Frimansson: Parempi elämä (Like 2009)
27) Carol Shields: Pikkuseikkoja (Otava 2011)
28) Else & Vesa Leivo: Tulppaanitarhan Lumo (WSOY 2011)
29) Annamari Marttinen: Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (Otava 2002)
30) Jouko Rikkinen: Suomalaiset perinnekasvit (Otava 2011)
31) Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (WSOY 2011)
32) Heli Vilmi: Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)
33) Raili Mikkanen: Suomen lasten linnakirja (Minerva 2011)
34) Kerstin Engstrand: Uusia ideoita puutarhaan – Pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat (Minerva 2011)
35) Ruta Sepetys: Harmaata valoa (WSOY 2011)
36) Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kun suru on suurin – Lohdutuksen sanoja (Minerva 2011)
37) Linn Hallberg, Margareta Nordqvist: Sinttu on paras! (Tammi 2011)
38) Pirjo Rissanen: Äitienpäivä (Gummerus 2011)
39) Deborah Schneebeli-Morrelli: Yrttitarha ruukussa (WSOY 2011)
40) William J. Mann: Elizabeth Taylor – Hollywoodin kuningatar (Helsinki-kirjat 2011)
41) Katja Rinkinen: Vintagen viemää – 50 sisustusprojektia Parolan asemalta (WSOY 2011)
42) Peter James: Kuolema katsoo kohti (Minerva Crime 2011)
43) Stina Pyrrö, Hanna Marttinen: Puutarhan vihreä vuosi (Tammi 2011)
44) Inger Frimansson: Pahaa pelkäämättä (Like 2011)
45) William Shakespearen sonetit – Nautintojen ajan aarre (Gaudeamus 2010, toimittanut ja suomentanut Kirsti Simonsuuri)
46) Paul Svensson: Grilli kuumana (Otava 2011)
47) Johan Theorin: Verikallio (Tammi 2011)
48) Susan Fletcher: Noidan rippi (Like 2011)
49) Sari Sirkkiä-Jarva, Ilpo Kuparinen: Romuromanttinen sisustuskirja (Tammi 2011)
50) Claudie Gallay: Tyrskyt (Avain 2010)
51) Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja (Minerva 2011)
52) Ilona Pietiläinen: Villa Charme – Tuunaa ja kaunista kotiasi (2011)
53) Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011)
54) Mauri Kunnas: Yötarinoita (Otava 2010)
55) Maikki Harjanne: Minttu morsiusneitona (Otava 2011)
56) Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (Otava 2011)
57) Johanna Vireaho, Sari Tammikari: Onnellinen puutarhuri – haaveile, ideoi, toteuta (WSOY 2011)
58) Robyn Russell: Gluteenitonta ruokaa koko perheelle (Minerva 2011)
59) Colm Tóibín: Brooklyn (Tammi 2011)
60) Mary Higgins Clark: Perinnön varjo (Tammi 2011)
61) Minette Walters: Kuvanveistäjä (WSOY 1993)
62) Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Atena 2011)
63) Erzsébet Tóth: Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011)
64) Ann Örnberg: Maalaisunelmia – Sisällä ja ulkona (WSOY 2011)
65) Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Suuri seikkailu, Sinttu (Tammi 2011)
66) Laura Jackson: Jon Bon Jovi (Minerva 2011)
67) Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri (Gummerus 2011)
68) Reinhardt Haydin: HIM (Minerva 2009)
69) Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY 2011)
70) Mary S.Lovell: Mitfordin tytöt (Schildts 2011)
71) Åke Edwardson: Joudu jo sieluni (Like 2011)
72) L.M.Montgomery: Sininen linna (Karisto 1969)
73) Max Manner: 13. huone (Minerva Crime 2011)
74) Jean Kwok: Käännöksiä (Bazar 2011)
75) Camilla Läckberg: Merenneito (Gummerus 2011)
76) Ian McEwan: Amsterdam (Otava 2000)
77) Rani –Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia (Gaudeamus 2010)
78) Kati Nappa, Simo Moisio: Metsän makuja (Otava 2011)
79) Raakel Liehu: Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY 2011)
80) Karin Slaughter: Kivun jäljet (Tammi 2011)
81) Kari Finngaard, Durdun Ullveit, Kari Renberg: Syksyn makuja (Tammi 2011)
82) Kate Morton: Paluu Rivertoniin (Bazar 2011)
83) Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää (Atena 2010)
84) Annamari Marttinen: Ero (Tammi 2011)
85) Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista (Minerva 2011)
86) Paul Auster: Sunset Park (Tammi 2011)
87) Pia Juul: Hallandin murha (Atena 2011)
88) Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja (Bazar 2011)
89) Jacques Bonnet: Kirjaston henget (Tammi 2011)
90) Päivikki Puska: Isoäidin hillokirja (Karisto 2011)
91) Chris & Carolyn Caldicott: Maailman parhaat kasvisruoat (Tammi 2011)
92) Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle (Tammi 2011)
93) Stacy Schiff: Kleopatra (WSOY 2011)
94) Selina Lake ja Sara Norrman: Romanttiset kodit (WSOY 2011)
95) John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011)
96) Emi Kazuko: Helppo japanilainen keittiö – Makumatkoja Japanin rikkaaseen ruokakulttuuriin (Minerva 2011)
97) Simon Beckett: Multiin kätketyt (Karisto 2011)
98) Lionel Shriver: Jonnekin pois (Avain 2011)
99) Mari Mörö, Petri Volanen: Paratiisi (Minerva 2011)
100) Virpi Kurjenlento, Sami Repo: Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011)
101) Wistawa Szymborska: Sata Szymborskaa (Like 2003)
102) Helen Rappaport: Jekaterinburg – Romanovien viimeiset päivät (Helsinki –kirjat 2011)
103) Peter James: Kuolema ei riitä (Minerva Crime 2011)
104) Michael Cunningham: Illan tullen (Gummerus 2011)
105) Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo: Linnut lumen valossa (Tammi 2011)
106) Maxine Clark: Risotto (Gummerus 2011)
107) Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö (Otava 2011)
108) Julie Orringer: Näkymätön silta (Otava 2011)
109) Satu Taskinen: Täydellinen paisti (Teos 2011)
110) Ruediger Schache: Sydänmagneetti – Vetovoiman salaisuus (Minerva 2011)
111) Anne Gullichsen: Satu ja päärynäpuun Pyrre (Tammi 2008)
112) Heidi Boyd: Kieputtamalla kaunista – Kiehtovat korut kotikonstein (Minerva 2011)
113) Leif Mannerström: Perinteistä joulupöytään (WSOY 2011)
114) James A. Duke: Parantavien ruokien opas – Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan (Otava 2011)
115) Jamie Lee Ford: Hotelli Panama (Karisto 2011)
116) Suomen Luonnonkuvaajat ry: Vuoden Luontokuvat 2011 – Suomen Luonnon Vuodenkierto (WSOY 2011)
117) Katja Kettu: Kätilö (WSOY 2011)
118) Pia Hall: Kausiruokaa kasviksista - 40 ruokaideaa kotimaisista kasviksista (Minerva 2011)
119) Heli Vilmi: Tuulten riisuma (Books on Demand 2011)
120) Staffan Skott: Romanovit - Keisarisuvun kohtalo (Shildts 2011)
Tämä liittyy nyt osaksi Leena Lumi Kirjastoa eli Leena Lumi's Library, josta löydät myös vuonna 2009 luetut sekä vuonna 2010 luetut.
Vilpitön pyrkimykseni oli lukea 'vain' 80 kirjaa, mutta en ole koskaan ollut hyvä matematiikassa...enkä...
Love
Leena Lumi
kuva Ramón Casas y Carbo
PS. Ja tästä löydätte Leena Lumin Vuoden 2011 Parhaat
Sinäkö elät vai elänkö minä:
toinen meistä nyt kuollut on.
Sullako onni vai lieneekö mulla:
toinen meistä on onneton.
Haudassa toinen ja
maanpäällä toinen.
Kumpi on ehtinyt
päähän tien?
Ah minä tiedän:
haudassa sinä
-kuitenkin minä se kuollut lien.
- Uuno Kailas -
Minne me jätimme Helin Hiljaisissa tuulissa? Jäikö hän siihen huoneeseen, jossa valkoiset verhot, kuivien ruusujen ja rakastelun tuoksu, siihen kauniiseen runoon, jossa lopulta kuitenkin kyyneleet:
Valkoiset lakanat,/ jonkun kauan sitten ompelemat pitsit./ Kauniit./ Avoin ikkuna,/ keveän, niin valkoisen hetken suoma/ rauha kosketti silloin./ Muistin./ Hiljainen sydän,/ kykenevä muistoihin./ Täysi tuska siitä, mitä oli,/ mitä enää ei ole./ Kyyneleet.
Ei se niin mennyt. Me jätimme hänet meren kalliolle seisomaan päin myrskytuulta vahvana ja uhmakkaana. Siellä hän seisoi ja kirjoitti tähtiin: Sinä särjit sydämeni kerran./ Koska rakastan sinua,/ annan sinulle mahdollisuuden/ särkeä sen uudelleen.
Nyt kuulen kuitenkin, miten tähdet särkyvät helähtäen ja Heli Vilmi puhuu uusimmassa kirjassaan Tuulten riisuma (Books on Demand 2011) tummalla äänellä surusta, pettymyksestä ja kaipauksesta, siitä, miltä tuntuu rakkauden jälkeen…
Valvon ja katson tähtiä./ Ne eivät halua puhua minulle tänään,/ eivät huomenna, / eivät ehkä enää koskaan./ Minun tähtitaivaani on sammumassa,/ sydämeni lakkaa hiljaa sykkimästä,/ vereni virtaamasta./ Pimeys sulkee minut pian hellään syleilyynsä.
Tuulten riisumassa on jälleen Helin omaa loistavaa kuvitusta, pääosin mustavalkoista. Mitään esipuhetta runoihin ei ole ja sitä minä toivon, sillä nainen runojen takana voisi kertoa, mistä hän ammentaa, ovatko runot omakohtaisia, omalta iholta revittyjä suikaleita vai puhdasta inspiraatiota, vailla omakoettua surunvisvaa. Minä itse rakastan runoja yhtä paljon kuin kaihdan niiden arvostelua. Runo on tunnetila ja koskea toisen tunnetilaan on liian intiimiä, se on melkein tabu. No, jos jotain sanoisin, niin sen, että Helin runot ovat jo toisen kokoelman perusteella kuin hengähdyksiä, haahkan untuvia tuulessa, suolaveden pisaroita, meren kyyneliä iholla. Tämä Tuulten riisuma on Hiljaisia tuulia tummempi ja särkyneet tähdet peittävät tutut kalliot. Kuitenkin, ihan jossain lienee vielä pieni kajo…vai voittaako ikirouta kuitenkin:
On olemassa toinen,/ niin koskettavan samanlainen/ ja täydellisen erilainen.
Näen sen hänen silmissään,/ hänen käsissään.
Hän on osa minua, /osa häntä.
Ja minä rakastan häntä/ enemmän kuin itse elämää.
Ulkona sataa jäähileitä, /syöksyvät läpi seinän.
Pienet punaiset ruusut/ tapetissa jäätyvät, / verhoissa jääpuikkoja./
Sydäntä ympäröi kuuran kerros,/ mikäpä ikiroudan sulattaisi.
Ensimmäinen ehdotukseni Amman todella piristävään kisaan on kuva Alice Seboldin kirjan Oma taivas kannesta, johon olen liittänyt rakkaimman ruusukuvani, kuvan juhannusruususta suviyönä. Seblodin kirja on uskomattoman vahva kantaen lupausta, jonka valossa jaksamme mitä vain. Kannessa heijastuu sama valo ja miten onkaan, valon lupaus loistaa myös kuvatun ruusun sylistä, ruusun, joka iloisesti kohottaa yhtä terälehteään kuin kujeillakseen samalla kun jo yksi lehdistä on irronnut kertoakseen tarinaa Oma taivaasta...
Toinen kuvani yhdistää kaksi intohimoani kirjan ja elokuvan ja sitä kautta palvomani kirjailijan Ian McEwanin. Kirja on Paluu Rivertoniin, joka on paitsi erittäin hyvä kirja, juuri sitä aikakautta, jolle olisin tuntenut kuuluvani. Kuvan vihreäpukuinen nainen on Keira Knightley elokuvasta Atonement, joka taas pohjautuu Ian McEwanin kirjaan Sovitus suorastaan palvoen teosta. Sanomattakin lie selviö, että myös Atonement edustaa sotien välisiä vuosia...
Kolmas ehdotus yhdistää kaksi nuorta, jotka olisivat voineet tavata toisensa jo kuvien ottamisen vuosina...kuten Atonementin rakastavaiset, he tiesivät ensikohtaamisesta, että..Rivertonin ja Atonementin kautta he aikamatkustavat näiden teosten aikakauteen - ikuisesti erottamattomina.
Neljäs kuva yhdistää vuoden 2011 kauneimman kirjan kannen minulle rakkaisiin asioihin: lumeen ja kynttilöihin, ehdottomasti vaaleanpunaisiin kynttilöihin. Myös lintuteema sopii, sillä pidän linnuista ja myös petolinnuista, kuten on kuvan upea Markus Varesvuon kuvaama tunturipöllö. Tämä kuva olkoon se L-alkukirjain kuvani eli Luonto, Lintu, Lumi, Liekit.
Toivon, etten ole ymmärtänyt tehtävänantoa väärin ja totean, että en osaa valita tästä vain yhtä. Näitä oli alunperin vieläkin enemmän;-) Kiitän kovasti tästä piristyksestä, sillä listasin kauhukseni tänä vuonna luetut kirjani enkä taaskaan päässyt alle sataan vaikka niin olin päättänyt. Nyt on aika vaihtaa kevennykselle ja keskittyä vaikka ystäviin, joulunodotukseen, ulkoiluun, itsensä hemmotteluun ja kaikkeen muuhun kuin lukemiseen ellei hirveästi vieläkin luetuta.
Love
Leena Lumi
Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.
Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin yhäti hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken - sodan vammatkin.
Vaan kuitenkin, hetkien välit ovat elettyä elämää täynnä. On tehty lapsia ja taloja ja työtä ja osallistuttu monenmoiseen, sodan rempoista, ikuisista sotamuistoista huolimatta. On ollut iloa ja surua niin kuin elämään kuuluukin. On asteltu sitä räsymattoa pitkin, jossa tummat värit ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, että ilo näkyisi paremmin. Surun tummuus: ilon kulissi!
Meitäkin on lyöty, lyöty kuin vierasta sikaa. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat omat ja purivat. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan muotia syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omistakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei vastata mitään, kun isänmaa on vaarassa. Eivät myöskään kokemattomuuttaan muistaneet tai tienneet, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan hyökkäystä vaan päinvastoin: Historia tuntee vain pedon totuuden.
Me sotainvalidit emme kuitenkaan ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, on nyt täydellinen rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt taas koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena - hetkemme on lyönyt. Mitäpä menetetyistä vuosista taikka raajoista taikka säryistä, kun isänmaa on vapaa maa. Kiitos siitä meille ja kaveria ei jätetä!
SOTAINVALIDI VM.-22
puolesta ja kiitollisena
tyttäresi Leena
Veteraanin iltahuuto
kuva Unelma
En tahdo enää elää aikana,
joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.
Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.
- Mika Waltari -
Finlandia
kuva Anne
