JAELILLE JA TUURELLE ERITYISESTI

SIXTYNINE


Hän on älykäs ja röyhkeä.
Hän on kolme vuotta minua vanhempi,
mutta joskus hän tuntuu nuoremmalta.

Hän on maiharipoika,
rauhallinen ja romanttinen,
vaikka väittää ettei ole romantikko.

Minä olen tälle miehelle vaaraksi.

Eikun hän on minulle vaaraksi.

Paljonko saatan kertoa siitä,
mitä muistan hänestä?

Kyyneleet, vanhan kirkon varjot,
kielletyt leikit.

Mitä hän mahtaa tehdä tavattuaan minut?

Silittää nilkkaani ja juoda kyyneleeni,
sillä niitä hän oli paitsi autiossa maassa.

Hän on romantikko!



- kuusitoistavuotias -

http://www.youtube.com/watch?v=C9am9COGN04

CALIFORNIAN DREAMIN BY MAMAS & PAPAS

http://www.youtube.com/watch?v=dN3GbF9Bx6E&feature=related

Tänään eli 23.9. klo 22 TV1 Ulkolinja: Erään unelman loppu. Miksi Kaliforniasta tuli kriisiosavaltio?

ON TYLSÄÄ JA IKÄVÄÄ. ON MAANANTAI.

On tylsää ja ikävää.
On maanantai.
Kauniit sukkani repeytyivät
eilen tanssiaisissa.
Silmiäni painaa kolmiöinen
unettomuus.
Sunnuntai on rukouspäivä.
Jotkut hymyilevät autuaasti,
sillä he ovat uskovaisia.
Mutta minä odotan kärsimättömästi
jotakin, sillä mustalaisnainen puhui
syyskesän öistä.
En tahdo ajatella alakuloisuutta,
olen rakastunut!
Poika, jolla on leveälahkeiset
housut, samettihousut
ja, joka kiroilee liian usein,
hän se on!

- kuusitoistavuotias -

OTIUM SINE LITTERIS MORS EST ET HOMINIS VIVI SEPULTURA

Siis Pekka Mäkisen kuvaamien puolukoiden ja Senecan suuren viisauden kera, suljen nyt koneen ja lähden tekemään muuta...jotain muuta...lukemaan...ehkä...

EVEN MÄÄRÄYS!

Sain äsken Eveltä nootin, että minun täytyy sulkea kone ja mennä lukemaan. No, tietty minä tottelen ja yritän opetella uuden blogityylin eli en ole aina koneella. (Tämä minun on nyt pakko tähän sanoa, kun Madame tulee meille ensi lauantaina;-)

Minä siis sulkeudun nyt ensin istuttamaan muutaman tänään ostamani kukan ja sitten antaudun lukemisen hurmioon. Pahoin pelkään, että Reima suunnittelee kirjaa Blogilesken kootut kertomukset...Vitsi, vitsi, vitsi!

Viimeiseksi postaan yhden syksyisen kuvan ja yhden tärkeän lauseen, jos sallitaan...

JESSE JAMES

Mikä katse! Tähän ei yllä edes Javier Bardem, ainoastaan koiruus!
kuva Leena Ruoste

KASPERI JA JUKKA

Kasperi näyttää 'isille' mallia, missä koiran paras paikka!
kuva Leena Ruoste

MEMORIES: JUKKA IN THE ARMY

Keskellä Jukka ja minä kauan sitten...silloin minä olin kuin tyttäreni Meri nyt...alati odottamassa ja ikävöimässä.

TO TEEMU WITH LOVE FROM LEENA

http://www.youtube.com/watch?v=GXpF2xMlZyQ

BLACK COFFEE BY SARAH VAUGHAN

http://www.youtube.com/watch?v=jR8fsEDEvdc&feature=fvw

RIEMUITSEVA RAKKAUDENTUNNUSTUS

Katso, minä tulen tiellesi kuin päivännousu
ja heitän rakkauteni syliisi.
Se putoaa yllesi kuin ruususade,
se ympäröi sinua kuin sykähdyttävä auringonpaiste.

Oi armas, et sinä voi rakkaudelleni mitään.
Heitä se pois,
tallaa se jalkoihisi,
pakene sen alta maailman ääriin,
kaikkialle on se seuraava sinua.
Suurena, ihanana, riemuitsevana
on se ympäröivä sinut, minne kuljetkin.
Ja minun ääretön onneni on tekevä sinutkin onnelliseksi.

Etkö näe, että olen saanut armon korkeimman silmissä,
että tiet ovat avautuneet minulle äärettömyyksiä kohti?
Etkö ymmärrä, että siksi nyt seison edessäsi pystypäin
ja ylpeänä ja riemuitsevana huudan sinulle ihanan tunnustukseni:
Minä rakastan, rakastan sinua!

- Saima Harmaja -

HYMY HETKEN HYYTYNEENÄ

Eve on paitsi kääntäjä, myös runoilija ja tässä häneltä runo, joka on oiva osoitus hänen huumorintajustaan:


Hymy hetken hyytyneenä

En ollut miettinyt ikääntymistä
enkä piitannut vuosista lisääntyvistä,
kunnes sitten lehteä katselin
ja sen variksen kuvasta äkkäsin!

Se olen MINÄ, taivas varjelkoon,
laitan haukkumakirjeen kuvaamoon,
eikö sensuuri pelaa ollenkaan,
saako kuvia ottaa kuka vaan?

Kädet vavisten tarkistin levikin,
lähes seitsemäntuhatta! Arvatenkin,
nyt ne kaikki seitsemäntuhatta
pursuvat vahingoniloa.

Minä en kyllä ymmärrä,
tämä tapahtui liian äkkiä!
Vasta vuosi sitten miestä KAKSI
kehui minua upeaksi.

Minä uskoin heitä tietenkin
ja asian pelistä tarkistin.
Nyt katsellessani kuvaa tuota,
en miehiin enkä peiliin luota!

- Eve Rehn -

http://www.evekuismin.net/

CON TE PARTIRO BY ANDREA BOCELLI

http://www.youtube.com/watch?v=tcrfvP11Hbo

MUTTA JOS KIRJANI ON TUOMITTU...

Mutta jos kirjani on tuomittu häviämään tulen tuhoamana, rottien nakertamana, maustekauppiaan kalliin tavaran tötteröinä tai ruudin polttamana, niin en voi tälle kohtalolle mitään enkä ole sitä enää itse murehtimassa. Tomulleni ja luilleni on aivan samantekevää, luetaanko kirjaani kuolemani jälkeen vai ei, vaikka kirjoittaessani ajatusteni säilyttäminen tuntuu niin perin tärkeältä. Omana aikanani en vain ole löytänyt kovin monta kaltaistani ja siksi tahtoisin puhua kaltaisilleni, joiden uskon syntyvän tulevaisuudessa, jolloin oman aikani kärsimykset ovat synnyttäneet uuden aikakauden eikä polttorovioiden käry enää myrkytä maailmaa. Olisi tärkeätä heidän silloin tietää, etteivät he itse ole keksineet ihmisen vapautta, vaan heidän vapautensa on lunastettu monen heidän edeltäjiensä kärsimyksellä. Minkä me näimme pimeässä, sen he näkevät valossa. Tieto, jonka me keräsimme pimeässä vaaroja ja vainoa uhmaten, on oleva heidän valonsa.

Uuden aikakauden kynnyksellä/ Vallaton Waltari

MIKA WALTARI 19.9.1908 - 26.8.1979

Ilman kirjoja minun olisi vaikea elää. Ne tarjoavat minulle koko elämän rikkauden, ihmisajatusten rannattoman valtameren. Uupuneina hetkinä ne tarjoavat paon mielikuvituksen maailmaan, huumausaineen, jonka jälkeensä jättämä kohmelo on kohmeloista viattomimpia. Mutta oman kehityksen juuttuessa tavan ja ajatustottumusten kuolleeseen pisteeseen ne tarjoavat räjähdyspanoksia, jotka laukaisevat kehitystä sulkevan ruuhkan ja katkovat mielestä ennakkoluulojen ja auktoriteettiuskon sitkeät kahleet. Ihminen kasvaa henkisesti lukemiensa kirjojen mukana. Kirjat ovat tarjonneet minulle rajattoman vapauden, määrättömän onnen, etsimisen ja löytämisen rajun riemun. Siksi rakastan jokaista kirjaa, joka saa minut tuntemaan, etten vielä ole valmis, että edessäni on yhä määrättömästi etsimistä ja löytämistä, erehtymistä ja ymmärtämistä, hylkäämistä ja omaksumista hengen maailmassa.

Mitä kirjat ovat minulle merkinneet/
Vallaton Waltari

PÄÄTÖS

Itse Elämä kastoi minut uudeksi.

Riisui alasti syksyn kylmään,
sovitti ylleni tähtien viittaa,
päätyi jään ja lumen tähtiin.

Itse Elämä julisti minut Lumen Valtiattareksi.

Mikä helpotus kulkea miellyttämättä epämiellyttäviä!

Mikä onni olla tähtien mailla ja tajuta:

en ole mitään vailla!


- Leena Lumi -

UNOHDUS

Annoin sinulle
koko rakkauden
tähtineen ja okaineen
maapallon suuruisessa maljassa,
mutta sinä poljit
pienillä jaloillasi, likaisilla kengänkoroillasi
tulenliekin sammuksiin.

Pikkumainen rakastettu, suuri rakkauteni!

En luovuttanut taistelussa.
Etenin lakkaamatta kohti elämää,
rauhan maailmaa jossa leipä kuuluu kaikille,
mutta sinut kohotin käsivarslleni,
naulitsin suudelmani sinuun
ja katselin sinua niin kuin ei
kukaan muu voi ihmissilmin katsella.

Pikkumainen rakastettu, suuri rakkauteni!

Et antanut minulle arvoa jonka ansaitsin,
ja vaikka olin sinua varten
pannut säästöön verta, viljaa sekä vettä,
olin sinulle vain
hameellesi putoava hyönteinen.

Pikkumainen rakastettu, suuri rakkauteni!

Älä odota että käännyn katselemaan
sinua kaukaa, pidä hyvänäsi
mitä minulta sait ja kulje
petetyn miehen kuva taskussasi:
minä jatkan matkaani,
raivaan valoisia polkuja pimeyteen,
muokkaan maata suloiseksi,
annostelen taivaan tähdet
jälkeemme tuleville.

Jää matkan varrelle.
Yllesi on laskeutunut yö.
Aamunkoitteessa kenties kohtaamme.

Pikkumainen rakastettu, suuri rakkauteni!

- Pablo Neruda-

SALLI EN!

Salli en unohduksen lohtua minusta.
Sinä palat, näännyt janon kivusta.

Siellä, missä hellät kädet kerran sousi,
siellä verigladiolukset nousi.

Jossain kulkee lempeä tuuli,
vaan ei odota enää tyttö punahuuli.

Raivotar kulkee mustissa,
kuitenkin vain sinä tuskissa!

Sinulle hiljaa kerran kuiskasin:
Maista minut,
muista minut.

Nyt vain sinulla kaiho, kivut!

- Amanda Sten -

OLET SIINÄ, ENKÄ YMMÄRRÄ...

Olet siinä, enkä ymmärrä mitä tekisin käsilläni:
ne lennähtelevät hermostuneina, pikku varpuset,
kilistävät jääpaloja lasissa, kavaltavat minut.
Miksi et tunne tätä kipua, halua.
Olet siinä enkä tiedä miten olisin,
miten pitäisin silmiä.

- Heli Slunga -

SAIMA HARMAJA 1913 - 1937

Heikko

Kätes vahvenevat, kun huuliisi kosken,
kun painan kaulaasi vasten vaalean posken.

Mut elämän, jonka huuleni suovat,
sydämestäni pois sinun huulesi juovat.

Povi lyö, mut ei virtaa vereni minuun.
Meni voimani pois. Sano, jäikö se sinuun?

Mua jaksatko kantaa oudoilla mailla?
Pidä voima! On autuas olla vailla.

(1934)


Mietelmä

Niin usein uni pettää
ja usko unihin.
Niin usein pettää voimat
ja usko voimihin.

Niin usein pettää lempi,
niin usein innostus.
Ei koskaan petä kaiho,
ei sammu kaipaus.

(1927)


Nurmilintu

Ma, laululintu, siivin uupuvin,
en tahdo olla vapaa, sit' en kestä.
Maan suojaan lennän taivaan syvyydestä.
Pesääni vanhaan janoon takaisin.
Sun sydämes on pesä kaikkein parhain,
sun sydämesi, jonka löysin varhain
ja josta myrskyn siipi minut vei.
Oi, sano, rakkauttas vienyt ei
se myrsky, jonka turmantyöt me näimme,
se jyly pitkäisen, min alle jäimme,
mi lemmen aamutähden repi pois.
Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliisi jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.

(1934)

- Saima Harmaja -

MITÄ KIRJAILIJA KAARI UTRIO SANOI?

Sen jälkeen kun suomalaisia kohahdutti selvitys, jonka mukaan joka toinen päivä yksi yli 65 -vuotias masentunut tekee itsemurhan ja tuli julki median raportti, että lääninhallitusten tekemien selvitysten mukaan vanhuksia sidotaan sänkyihin, teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan, kärsivät riittävän ravinnon puutteesta, kaatuilevat ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä, kohahdutti kirjailija Kaari Utrio, 67 vee: Hän ehdotti terveyskeskuksissa voitavan jakaa yli 70 vuotiaille "ystävällisiä unipillereitä" omaehtoiseen kuolemiseen.

Utrio ei aio ainakaan itse päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi, vaan ilmoittaa tautien tullessa "nitistävän itsensä".

Aiemmin näin radikaalia kantaa HYVINvointipalveluihin ei ole kuultukaan, mutta siinä mielessä Utrio ei ole yksin, että julkisuuden henkilöistä ei riitä jonoksi asti muitakaan kuntien vanhainkoteihin menijöitä.

Minulla ei myöskään ole pienintäkään aikomusta rasittaa vanhusten keräily-yksiköitä omalla persoonallani, kun aika on (noin 40 vuoden kuluttua), joten yksi paikka vapaana!

SELKÄLOKKI

kuva Jukka Ruoste

LOKKI

Ylitse meren pauhun,
kuulet lokin naurun.

Liitelee, kaartelee lintu valkoinen,
kohoaa ylpeästi taivaita hipoen.

Pudottaa äkkiä alas, kalan nappaa,
vesipisarat sulkia nuollen, jatkaa matkaa.

Yllä taivas sininen,
alla meri vaahtoinen,
välissä liitoa valkoista,
vapaata, uhmakasta.

Ylitse meren pauhun,
kuulet lokin naurun.

- Leena Vähä-Mattila -

LOKKI JOONATAN

kuva Jukka Ruoste

MARKKU BY JUHA TASKINEN

ELINA MUSTONEN SAIMAANNORPPIEN PUOLESTA

Cembalisti Elina Mustonen järjesti tukikonsertin saimaannorppien puolesta, kertoo tämän viikon Anna-lehti.

Saimaannorppa on isopandaakin uhanalaisempi laji, sillä maailmassa arvioidaan olevan vain noin 260 saimaannorppaa. Nopein tapa pelastaa harvinainen norppa on verkkokalastuskiellon aikaansaaminen huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, jolloin kuutit ovat vaarassa hukkua verkkoihin. Siis kysymys on kahdesta ja puolesta kuukaudesta!!!

Sirkka-Liisa Anttila on vastustanut verkkokalastuskieltoa perustellen sitä sillä, että ihmisten pitää saada harrastaa ja rentoutua mökeillään. Niinpä Juha Taskisen kuvaama Markku -kuuttikin kuoli huvikalastajapariskunnan verkkoon. Heidän vuosisaalis oli 8 ahventa ja Markku!

Optimistinen Martti Ahtisaari on sanonut: "Ihmisen ei tarvitse elää väärien mielipiteittensä kanssa loppuelämäänsä."

HAVE THE NICE WEEKEND WITH WIND OF CHANGE BY SCORPIONS

http://www.youtube.com/watch?v=taVW8Kv2HcQ

Kaalilaatikko - Leenan parempi

700 g paistijauhelihaa, 2 kilon kaali, 1 dl riisiä (keitetään), 1 ltr lihalientä, 4 keltasipulia, 2 tl maustepippuria, 2 tl suolaa, 2 tl valkopippuria, Herbes de Province pari ruokalusikallista (en mittaa, vaan ropistan reippaasti), 2 - 3 dl:a siirappia, enempikin käy, kaalin keitinlientä, jos tarvitaan lisää nestettä.

Koverra kaalin kanta pois. Halo kaali neljään osaan. Keitä miedosti suolatussa vedessä, kunnes lehdet tuntuvat pehmeiltä. Valuta siivilässä. Keitä riisi. Valmista vahva lihaliemi. Suikaloi jäähtynyt kaali erittäin pieneksi, samoin sipulit. Sujuu hyvin leikkuulaudalla hyvällä kokkiveitsellä. Sekoita isoon kulhoon ruskistamaton jauheliha, sipuli- ja kaalihakkelus, mausteet, siirappi ja riisi. Seoksen tulee olla löysähköä, joten jos tarvetta, lisää kaalin keitinlientä. Kypsennä noin 3 tuntia 150 asteen lämmössä. Mitä pidempi haudutus, sen parempi laatikko.

Kaalilaatikko vain tykkää uudelleen lämmityksestä. Maistuu oivalta omatekoisen puolukkahillon kera. Satakunnaksi tämä on minulle kaaliloora. Rannikkoperua eli tulee siitä, kun ruotsiksi laatikko on 'en låda', niin kansa on tehnyt lainasanan ja silloin se on hieman muuntunut...

Tämä resepti on esitelty maakuntalehden ruokasivullakin ja Bessu, joka ei ennen syönyt kaalilaatikkoa, haistaa Petäjävedelle asti, milloin minulla on kaalilooraa ja tekee sitten tikusta asiaa ja roikkuu kunnes lounasaika koittaa;-)

Kokeilkaa ja nauttikaa! Kaali on terveellistä ja mm. torjuu syöpäå. Sienihullut voivat murustella joukkoon vaikka kuivattua suppilo- tai kosteikkovahveroa.

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Elokuu 2014 ja syyskesän ensimmäinen kaalilaatikko, aina yhtä herkullista.

KATHARINA HAGENA AND TUURE!

Tuure was interviewing the famous writer Katharina Hagena, whose first book is the great succes! This picture is the little comfort for me, because I couldn't be in Helsinki on Wednesday, but I'm sure I'll meet her someday, somehow, somewhere...

MEMORIES: MY DAD AND OLGA

ISÄN VIIMEINEN TOIVE OLI KUPPI KAHVIA, MUTTA KAHVITUNTI OLI OHI

Kuolemaa tekevän vanhuksen inhimillinen kohtelu ei ole työntekijämäärästä kiinni, vaan asenteista. Näin ajattelee Maija (nimi muutettu), keski-ikäinen yrittäjä Etelä-Suomesta. Hän on pohtinut paljon vuosi sitten terveyskeskuksen vuodeosastolla kuolleen isänsä viimeisiä hetkiä.

- Isä oli kova juomaan kahvia. Hänen viimeinen toiveensa oli saada kuppi kahvia, mutta sitä ei annettu, koska päivän kahvitarjoilu oli jo ohi, Maija sanoo.

Hänen isänsä teki kuolemaa useita tunteja huoneessa, jossa oli toinen, kohtuullisessa kunnossa oleva potilas, joka katseli televisiota. Toinen potilas joutui seuraamaan kuolinkamppailua ja omaisten surua vierestä. Tilanne oli vaikea omaisille jo siksikin, ettei isä ollut katsonut koko elämänsä aikana televisiota, mutta joutui kuolemaan sen pauhatessa.

- Miksei toista potilasta viety päivätilaan, jolloin isä teki kuolemaa? Pyysimme myös omaa huonetta, mutta asiaan olisi pitänyt palata vasta seuraana päivänä.

Isä oli myös pyytänyt päästä vessaan vielä kaksi tuntia ennen kuolemaansa. Häntä oli kehotettu pissaamaan vaippaan, minkä sekä potilas että omaiset kokivat nöyryyttäväksi.

Maija toivoisi, että kuoleman lähestyessä potilas saisi hyvää saattohoitoa kivunhoitoineen.

Kaikki turha lääketieteellinen hössötys saisi jäädä ja tulisi huolehtia siitä, että vanhus saisi elää viimeiset hetkensä ihmisarvoisesti niin, että hänen toiveitaan kunnioitettaisiin.

Maijan isä eli kotonaan omaistensa hoitamana myös vanhuutensa ja tarvitsi vuodeosaston hoitoa vain kaksi viimeistä viikkoa.

Päivi Seppälä/SST

KUKA HALUAA OLLA VANHUS SUOMESSA!

Olemme jo kauan saaneet lukea lehdistä ja katsoa televisiosta tositarinoita vanhusten huollosta Suomessa. Suomeen on muodostettu vanhusten hoitolaitoksia, joihin kukaan ainakaan minun tuntemani ei halua. Nyt jopa kirjailija Kaari Utrio on esittänyt eutanasiaa ja sanonut samalla, että hän ei halua koskaan vanhusten hoitolaitokseen! No, kukapa haluaa viettää yönsä sänkyyn hihnoilla sidottuna tai maata märässä vaipassa vuorokauden. Kuka haluaa olla sisällä aina pääsemättä koskaan ulos? Kuka haluaa jakaa huoneen jonkun vieraan ihmisen kanssa? Kuka haluaa, että määrätään, milloin herätään ja milloin mennään nukkumaan? Kuka haluaa, että hänen ylitseen puhutaan kuin häntä ei olisikaan? Kuka haluaa vaihtuvia ihmisiä ympärilleen? Kuka haluaa saada suvi-iltana unilääkkeen klo 18, että osasto olisi hiljaisempi? Kuka haluaa, että ovesta tullaan kutsumatta sisälle? Kuka haluaa viettää elämänsä vain itsensä ikäisten ympäröimänä ja ilman tuttuja elementtejään: oma kirjasto, koirat, kiinnostavat ystävät, yökukkuminen koneella, aamulla pitkään nukkuminen, omat viinit ja herkut, omat tuoksut, omat seinät, oma valta, oma rauha, oma mustarastaan huilu, johon suvi-iltana nukahtaa...

Eräs ystäväni on tehnyt ratkaisun niin, että on valinnut sen rakennuksen, jonka katolta hyppää ennen kuin on liikuntakyvyttömässä kunnossa. Monet ovat tehneet keskinäisiä eutanasiasopimuksia, jotka tehdään kuten elokuvassa Meri sisälläni eli avustetaan itsemurhassa, sillä Suomessahan saa eutanasiasta linnatuomion. Jotkut ovat päättäneet muuttaa Hollantiin ja vaihtaa saman tien kansalaisuutta.

Lukekaa myös tämän jälkeen postaamani juttu, joka oli Keskisuomalaisessa 14.9. Siinä on pieni pisara siitä, miten täältä voi aikanaan joutua lähtemään sateenkaaren tuolle puolen. Ja tehkää tiukka hoitosopimus. Malli löytyy minun blogistani hakukoneella ja hakusana on Viimeinen tahtoni/My last will.

Minä lupaan, että kun suuret ikäluokat tulevat raihnaiksi, tullaan meidän maassamme kokemaan uskomattomia tapahtumia ellei eutanasiaa laillisteta ja ellei vanhusten olosuhteista tehdä inhimillisä. Kauhistelemme keskitysleirejä ja reservaatteja, mutta samanaikaisesti itse ylläpidämme niitä kaikkein heikoimmalle kansanosallemme, joka olisi ansainnut vain parasta. Mikä häpeä!

ROSA LEENAE!

Tuure: O felicem me!

KISSAIHMISTEN ILOKSI

http://www.myllyranta.com

TAULU

Näin tämän taulun käydessäni Myllyrannassa ensimmäisen kerran. Silloin pidättäydyin kuin myös toisella ja kolmannella käymällä, mutta koska kuva tuli uniini, olin nyt päättänyt tehdä unen todeksi ja neljäs kerta toden sanoi. Taulussa on outo kaiho ja käännetty selkä tarkoittaa jotain...ehkä poislähtöä...tai uuden alkamista... Tämä on taulu, jonka funktio on tunne!

http://www.myllyranta.fi

TANSSIJATAR

Tanssijatar ei lähtenyt mukaamme, mutta sai ihailumme.

http://www.myllyranta.com

KYNTTILÄLYHDYT JA TAULU

http://www.myllyranta.com

LOUNAAMME

http://www.myllyranta.fi/cafe

BESSUN JA MINUN MYLLYRANTAPÄIVÄ

Myllyrannan Sisustuskeskus Mäntässä on kaikkien naisten todeksi tullut toive. Olen jo muutaman kerran postannut teille hankintojani sieltä kuten sen yhden taulun ja ne seinäkynttilälyhdyt, mutta kertaus on opintojen äiti, joten tänään saatte vielä ne ja minun tämän päivän hankinnat. Mitä ei näytetä nyt, ovat korut, jotka ostimme myöhempää käyttöä (lue:näyttöä) varten. Myöskään kaunis valaisin, jonka ostin vierasmakkariin tunnelmavaloksi ei suostunut onnistumaan kuvassa, joten sitä en voi nyt esitellä.

Olimme perillä Mäntässä klo 11 ja menimme suoraan syömään;-) Ruoka on aivan ihanaa ollut aina. Monasti on ollut herkullista kanaa runsaalla paprikalla, joka on minun herkkuani, mutta tänäänkään ei tarvinnut valittaa. Söimme alkuun kanakeiton, sitten oli salaattia monella sortilla ja pääruokana silakkapihvit muussilla tai kokoperunoilla ja tillikastike. Sämpylät olivat tuoreita ja jälkiruoaksi oli kahvia ja Domino-keksejä. Erinomainen valkoviini ryyditti tyylikkäästi ruokailuamme ja silmämme eksyivät useasti ikkunan takana siintävään Keurusselkään.

Siltä varalta, jos olette järjestämässä reissua Myllyrantaan, laitan varoilta linkin kahvilaan, että voitte vaikka kysäistä, mitä ruokaa on minäkin päivänä tarjolla:
http://www.myllyranta.fi/cafe

LINDA OLSSON: WELCOME TO HELSINKI

Ruotsalainen Linda Olsson muutti miehensä työn perässä Uuteen Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi vuonna 1990. Kesti yli 15 vuotta ennen kuin hän sai romaaninsa valmiiksi, mutta esikoiskirjasta tuli niin suuri menestys, että se kantaa klassikon huntua syntymästään. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kirjan käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva.

Kirjan nimi on Let me sing you gentle songs. Tämän kirjan on kustantanut Gummerus A.D. 2009. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu aikaisemmin. Tämä kirja on Valonkantaja ja Tähtisumua. Tämä kirja antaa Toivoa, että elämässä vielä on Toivoa. Tämä kirja tuoksuu metsämansikoilta…

This book is called Let me sing you gentle songs. This book has been published by Gummerus A.D. 2009. This book hasn’t been written earlier. This book is The Light House and Stardust. This book is giving Hope that Hope still is. This book is smelling like wild strawberries…

TO KATHARINA WITH LOVE FROM LEENA

Katharina, I just love your book and apples!

Leena Lumi

SEITSEMÄN VELJESTÄ

On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiiltää kedolla, sumu kiiriskelee kellastuneiden lehdistöjen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen.

Tänä aamuna olivat veljekset nousneet ylös kovin äänettöminä, eikä ollut heidän muotonsa iloinen, vaan kiusan karmeus väikkyi heidän kulmakarvoillansa; aatos kouluretkestä, johon heidän kohta tulee lähteä, on matkaansaattanut tämän.

Mutta eivätpä he kuitenkaan pitäneet ylimääräistä kiirettä, vaan istuivat kaikessa rauhassa Jukolan pitkän honkaisen pöydän ääressä.

Vaiti he istuivat, ja mikä heistä alakuloisesti tuijotteli permantoon, mikä taasen synkeästi irvisteli kohden kukkokantisten aapisten punaista pinoa.

Osui silloin Juhanin katse akkunasta ylös kiviseen mäkeen, josta haamoitti Männistön muorin tönö. Ja tönöstä hieman sivumpana keikkui puuhakkaana muorin Venla.

Näin alkaa Aleksis Kiven tarina seitsemästä veljeksestä, jonka kirjan me kaikki lienemme koulussa lukeneet enemmän tai vähemmän pakollisena lukuna. Olivathan nuo tarinat sinänsä hauskoja ja varmaan kaikille jäi mieleen, kuinka veljekset jäivät kivelle sonnilauman saartamiksi tai sytyttivät talonsa palamaan jouluna ja joutuivat lähtemään yönselkään kotoaan. Silti. Ainakin minulla oli niin paljon muuta kiinnostavampaa luettavaa, sillä yhden merenrantakylän kirjasto oli vielä lukematta ja sieltä löytyi ihan muuta…

Toki jos meille olisi koulussa luetettu Riitta Nelimarkan Seitsemää veljestä (Tammi 2009), kaikki olisi ollut toisin, sillä nyt tarina ja kuvat tavoittavat kiinnostuksen. Taiteen tohtori Nelimarkan veljekset ovat melkein eri asia. Tuttu klassikko on muuttunut professorin vesivärisiveltimen ja huumorin avulla ’ilostelevaksi elämänkertomukseksi seitsemän jukuripäisen nuoren miehen vaiheista 1800-luvun puolivälin eteläisessä Hämeessä.’ Jos minä saisin päättää, niin tätä Seitsemää veljestä luettaisiin Suomen kouluissa!

Tätä nyt kun aikuisena lukee, tuntee syvää myötätuntoa poikia kohtaan. Isän vei karhu, äiti ehti tarjota ennen kuolemaansa monet pieksiäislöylyt pojilleen ja lopulta pitäjän uusi rovasti päättää, että orvot pojat on laitettava pitäjän lukkarin kouluun oppiaksensa lukemaan…Tosin professori Nelimarkan akvarellikuvitus vie taiteisiin kallellaan olevalta osan huomiota, sillä kuvitus on uskomattoman upea. Silti muistan nyt kuin ensimmäistä kertaa lukeneeni Simeonin kuumatkasta, joka kyllä taatusti vangitsee sekä nuoren että aikuisen lukijan, sillä sen verran kauhua ja seikkailua siinä on.

Hurja tarina on myös Syntien sovitusretki, jota sitten seuraakin Uusi meno Impivaarassa, kunnollisen elämän salat ja sen suomat ilot alkavat valjeta orpopojille ja kuin sen ylistykseksi Nelimarkan sivellin juhlii koko aukeaman verran loihtien kuvan jo lehdettömästä koivikosta, jossa: Talvi taittui kevääksi, suvi kulki kohti syksyn purppuraa, ja jälleen liehtoi pakkanen tienoita veljesten elellessä ja uurastaessa Impivaaran mailla…

Ja toden totta: veljekset oppivat lukemisen salat. Kirja päättyy onnelliseen loppuun, kuten hyvän tarinan kuuluukin päättyä ja pojat pitävät Jukolassa kunnon juhlat, joihin kutsutaan joka ainoa mies ja vaimo, koiras ja naaras, jonka he kohtaavat tiellä matkalla kotiin. Kutsutaan aina maaherrasta Toukolan tallukkaan.

Hyvät lukijat, tässä oiva kirja lapselle lahjaksi tai muuten vain. Tämä herättää kiinnostuksen paitsi suomalaiseen kulttuuriperintöön ja sen aarteistoon, saattaapi myös herättää piilevän kuvataiteilijan. Mutta tämän kirjan sivuja ei töhritä, tämä on aarre, joka kulkee sukupolvelta seuraavalle!

EMILY DICKINSON 1830 - 1886

Wild Nights Wild Nights!
Were I with thee
Wild Nights should be
Our luxury!

Futile - the Winds -
To a Heart in port -
Done with the Compass -
Done with the Chart!

Rowing in Eden -
Ah, the Sea!
Might I but moor - Tonight -
In Thee!

- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson


Villit yöt, villit yöt!
Kun meitä ei mikään estä,
nautimme villien öittemme
ylellisyydestä!

Turhia tuulet
jos sydän jää satamaan,
kompassi kuollut,
kartasta ei tarvetta.

Soudella Eedenin aalloilla,
ah mikä aava!
Kun tänä yönä jo olisin
laituriisi saava!

- Emily Dickinson -
Suomennos Merja Virolainen

LINDA OLSSON TAVATTAVISSA...

Menestysromaanin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummerus 2009) kirjoittanut Linda Olsson esiintyy Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla keskiviikkona 16.9. klo 16.30 ja osallistuu sen jälkeen Akateemisen kirjakaupan lukupiiriin.

Mikä antoisa kirjallinen päivä tuleva keskiviikko Helsingissä onkaan!

KATHARINA HAGENA TAVATTAVISSA...

Saksalainen Katharina Hagenan menestysromaani Omenansiementen maku (Minerva 2009) julkistetaan Goethe-instituutissa Helsingissä (Mannerheimintie 20 A) keskiviikkona 16.9. klo 15. Kirjailija on paikalla tavattavissa, joten eikun menoksi!

EVE REHN

Eve Rehn has translated Rainer Maria Rilke's poems in the book Der Grosse Wille/Tahto tahtojen, and she'll continue. Eve is shining Lady and the Good Friend, who loves animals, enjoys delicious food, wine and discussion.
You can meet her in http://www.evekuismin.net

RUUSUN SISIN

Missä on ulkopuoli tähän sisimpään?
Kipu millainen
moiseen palttinaan peitetään?
Mitkä taivaat väikkyvätkään
näiden avointen
ruusujen lähteessä?
Ne niin huolettomina
suovat terälehtien levätä
- lomittain, irtonaisina
kuin ei vapiseva käsi niitä koskaan voisi varistaa.
Nehän tuskin omin avuin
koossa pysyvät,
monet täyttyivät jo ja tulvivat
valoon päivien,
jotka täytenä
- täydempänä mailleen laskeutuvat,
kunnes uneksi muuttuu koko kesä,
synnyinsijaksi unelmien.

- Rainer Maria Rilke -
Suomennos Eve Rehn

RAINER MARIA RILKE 1875-1926

Das Rosen-Innere

Wo ist zu diesem Innen
ein Aussen? Auf welches Weh
legt man solches Linnen?
Welche Himmel spiegeln sich drinnen
in dem Binnensee
dieser offenen Rosen,
dieser sorglosen, sieh:
wie sie lose im Losen
liegen, als könnte nie
eine zitternde Hand sie verschütten.
Sie können sich selber kaum
halten; viele liessen
sich überfüllen und fliessen
über von Innenraum
in die Tage, die immer
voller und voller sich schliessen,
bis der ganze Sommer ein Zimmer
wird, ein Zimmer in einem Traum.

- Rainer Maria Rilke -

GERDA VON MICKWITZ 1862 - 1948

JÄÄRDA-TÄDIN MATKA SYNTYMÄSTÄ KUOLEMAAN GRAMOFONIN ÄÄNTÄ KIRJOITTAEN
KIRJ. TUURE NIEMI 14.9.09

Jäärda oli vallankumouksen tytär. Hänen ensimmäiset sanansa lienivät pelkkää rääy'ntää kun hän syntyi Pietarissa tuhatkahdeksansataaluvun puolivälissä. Jäärdan vanhemmat olivat baltiansaksalaista sukua, isänsä jopa Saksan kautta Tsekeistä asti. Syntyi näin konservatiiviseen ja vanhaan sukuun, Jäärdä otti kuitenkin maailmakseen toisten uhkaamiseen.
Isän asemapaikaksi nimettiin myöhemmin Helsingin sotilaslääketietellinen sairaala. Nykypäivänä tuo sairaala on osa yliopistoa, sijaiten kansalliskirjaston vieressä Unioninkadulla. Näin myös pikku Jäärda matkusti Helsinkiin ja tulevaan isänmaansa Suomeen. Perhe asettui Mercatorinkujalle - sinne missä nykyään Forumin kauppakeskus ulottuu.

Hänen vanhempansa laittoivat hänet kuitenkin kouluttautumaan ja hän otti paikkansa eräästä Ranskalaisesta Tyttölyseéstä Bulevardilta. Kun tyttölyseé oli suoritettu loppuun, Jäärdan vanhemmat kustansivat hänen filosofian ja kirjallisuuden opinnot Potsdamissa ja Münchenissä. Siellä hän sai uuden ulottuvuuden uhmaamiseen, kun suuri feministein aate nosti päätään tuossa saksalaisessa ajatustehtaassa. Se iski myös Jäärdaan, ja kulkeutui näin juuri valmistuneen Jäärdan mukana Helsinkiinkin.

Siellä isä-eversti ei enää katsonut Jäärdan toimia hyvällä. Hänestä oli tullut kumouksellinen kun erään kahvilaillan jälkeen hän oli perustanut muiden koulutettujen naisten kanssa Naisasiainliike Unionin. Jäärda kuitenkin sai häneltä elinkoron, jonka turvassa eli ja kirjoitti.


Jäärdasta kasvoi todellakin suomalainen. Hän omisti elämänsä ja kolme romaaniaan suomalaisnaisten aseman parantamiselle. Hänellä oli kirjeenvaihtotovereita ympäri Eurooppaa, kuten Thomas Mann ja Englannissa toimijoita saavan suffragenttiliikeen asianaiset. Hänen toimistostaan Bulevardilla kulki solkenaan valkoisia kirjekuoria.

Vaikka suomalaiseksi tulikin, Jäärda ei koskaan oppinut suomen kieltä. Hän kirjoitti saksaksi kaiken, mutta osasi myös ruotsia ja ranskaakin. Päivänsä hän vietti perustamassa Deutche Schulen kirjastoa ja väittelemässä innokkaiden opiskelijoiden kanssa kahviloissa. Jäärda eli täysillä, kuin ei olisi huomista ollenkaan. Siitä, ja silloisen radikaalista toiminnasta huolimatta häntä ei koskaan pidätetty riehakkaan ja manifestaatiopainotteisten iltojen päätteksi. Syy lienee se, että hänen isänsä oli noussut armeijassa kenraalin arvoon, suvun aateluus oli tunnustettu Venäjällä, ja hänen isänsä oli saanut kaikista korkeimman arvonimen eli todellisen salaneuvoksen titulatuurin.

Isän kuollessa hän sai perintönsä ja eli sen turvin. Vanhentuessaan hän lukittautui kirjoittamaan päiväkausiksi huoneeseensa. Sisäkön piti huolehtia ja väen vängällä syöttää hänelle keittoa. Jäärdan elämään eivät kuuluneet miehet. Eikä lapset. Hän ei millään saattanut kuvitella alistautuvansa joskus jonkun hallintaan. Niin hän avioliiton näki.

Jäärda muutti lopulta erään siskonsa kanssa samaan asuntoon vanhetessaan. Mummi kävi heidän luonaan melko usein. Hän muistaa Jäärdan kovan kielen ja tulisen katseen sekä aidon taiteilijan temperamentin. Mutta pienenä mummina hän pelkäsi noita arvoituksellisia ja mielikuvituksellisia suuria saksaa puhuvia naisia. Hän käpertyi isänsä taakse pikku mytyksi, mutta kuuli kaiken. Ja niin hän toistaa kuin gramofoni sanasta sanaan kuulemansa jos hänet siihen yllyttää.

Kun Jäärdan sisko kuoli, Jäärda hankkiutui Deutches Alteshausiin vanhuudenpäiviään viettämään. Hänen uhmakkuutensa oli karissut vanhuuden tulon mittaan. Ja pitkä varsi oli taittunut jo monista kohdin. Kokonaisuudessaan hän oli varmaankin kitisevä. Henki pihisi jatkuvan puheen rinnalla niin että jäi useasti kakkoseksi. Hän kuolikin tukehtumiseen, kun yritti niellä päärynänpalaa, selittää Hegelin ajatuksia ja ajatella viimeisen kirjansa loppua sekä yrittää muistaa kirjoittaa takaisin Mannille. Niin hänen kasvonsa sinertyivät ja Jäärda-täti poistui.

Mummilan seinällä on hänen kuvansa, josta hän edelleen katsoo kärkkäästi ja hieman kopeastikin alas katsojaan. Hän on kuvassa kaunis, varmaankin juuri palannut Suomeen Saksasta ja uhmaa maailmaa valkealla hammasrivistöllään. Kuva on käytävän katon rajassa, katsellen sieltä kaikista korkeimmalta paikalta jälkeläistensä askelia - mummin kuljentaa pyörätuolissa, setien ja isin jykevää tallustamista ja meidän lastenlapsien eri-ikäistä elämää. Siellä on hänen Parnassonsa. Hänen vallankumouksensa, naisten aseman parantaminen, jatkuu edelleen. Gramofoninkin hidas sävelkulku varmaan kaikuu ikuisesti kuulijoidensa kammioissa.

http://www.tuurenrunot.blogspot.com/

KATHARINA HAGENA 1967 -

Katharina Hagena on päätoiminen kirjailija, joka asuu Hampurissa. Hän on opiskellut kieliä ja kirjallisuutta Lontoossa, Zürichissä, Dublinissa, Marburgissa ja Hampurissa. Esikoisromaaninsa myötä Katahrina Hagenasta tuli kerralla yksi Saksan tunnetuimmista ja myydyimmistä nykykirjailijoista. Helmikuussa 2008 ilmestyneestä kirjasta on otettu parikymmentä painosta, ja romaanin käännösoikeudet on ennätetty myydä jo 10 maahan.

OMENANSIEMENTEN MAKU

Oih! Oih!, teitä, jos olette yhtään kuin minä, joka hullaannun jo syksyisestä omenoiden tuoksusta puutarhassa! Voi, teitä, jos teette nyt mainiona omanasyksynä joka toinen päivä omenahilloa ja kotinne tuoksuu omenilta ja kanelilta ja vaniljasokerilta, te olette täysin mennyttä lukijaa, kun saatte käsiinne Katharina Hagenan Omenansiementen maun (Der Geschmack von Apfelkernen, Minerva 2009). Oli suuri ilo minulle saada tämä kirja juuri nyt ja lukea se keskellä omenasoseen tuoksua, suussani keltakanelin suloinen maku…

Katharina Hagena on löytänyt kynäänsä kultaisen lumouksen, sillä kirjoittaa tällainen perhetarina, jossa eräs perheestä perii isoäitinsä talon ja alkaa sitten löytää suvun salattuja asioita, voi helposti lipsahtaa tavanomaiseksi sukutarinaksi, josta puuttuu kirpakkuus, mutta Katharinan kynässä on lumous ja musteessa maistuivat omenat. Niinpä maistoin tekstiä ja uskoin tunnistavani Boskopian ja Cox Orangen maut. Hiukan oli mukana myös valkeaa kuulasta…

Iris perii siis isoäitinsä Berthan talon, mutta sitä ennen hoitokodissa asuvalta vanhukselta on viimeisen kerran hälvennyt dementian sumu ympäriltä ja hän kohdista katseensa kirkkaasti ja lausuu selkeästi: ”Anna rakasti Boskopeja, Bertha Cox Orangeja.” Tämän lauseen, näiden omenoiden ympärille kiertyy tarina, joka saa, kiitos omenoiden ja oudosti käyttäytyvän omenapuun, ympärilleen suloisen mystiikan hunnun, ja sieltä ei alta voi pois tulla, sillä tarina imee mukaansa ja Hagena laittaa lukijan kaipaamaan rakastelua kukkivan omenapuun alla tai naku-uintia pienellä järvellä, mutta ehdottomasti niin, että Max on tulossa myös juuri silloin uimaan…

En pidä ällöttävän makeasta omenassa, en siis myöskään kirjassa, joten Hagenan kirja on minulle kuin tehty. Mikään ei ontunut! Tarinan henkilöt kirkastuvat nopeasti lukijalle, joten hän voi antaa omenanautinnon viedä. Ensin olivat sisarukset Anna ja Bertha ja kaksi miestä, mutta kun Anna rakasti Boskopia, hän myös rakasti miestä, joka rakastikin Berthaa ja koska Bertha rakasti Cox Orangea, häntä rakasti mies, joka…Ja silloin olivat omenapuut kukassa:

Mitä kylässä kuitenkin kerrottiin, ja minkä myös Rosmarie, Mira ja minä usein saimme kuulla, oli tarina Deelwatereiden hedelmäpuutarhassa kasvavasta vanhasta omenapuusta, joka eräänä lämpimänä kesäyönä oli alkanut kukkia ja joka seuraavana aamuna oli peittynyt valkeuteen kuin talvipakkasilla. Näillä ihmeellisillä kukilla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi voimaa, vaan ne putosivat jo samana iltapäivänä hiljaa ja suurina hiutaleina maahan. Koko tilan väki seisoi kunnioittavana, epäluuloisena, ilahtuneena tai ainoastaan ihmetellen puun ympärillä.

Jotain oli tapahtunut ja se maistui Boskopilta ja karvasmantelilta ja Anna kuoli keuhkokuumeeseen neljä viikkoa omenapuun kukkimisen jälkeen! Elämä kuitenkin jatkuu ja Bertha avioituu Hinnerkin kanssa saaden hänen kanssaan kolme omenapuissa kiipeilevää tyttöä Harrietin, Ingan ja Christan, joiden kohtaloa vanha talo seuraa hiljaisena, mutta vankkana. Tyttöjen tarinat ovat kiinnostavat, mutta eniten minua kiehtoi Harrietin ja Friedrichin rakastuminen, joka tapahtui silloin, kun oli kukkia, seksiä, rauhaa, Intian-puuvillaisia paitoja ja leveälahkeisia housuja…Kaikki katosi, mutta Rosmarie tuli…

Iris on siis jo kolmatta polvea tarinassa ja Christan tytär. Saadessaan vanhan talon hän saa myös sen laajan puutarhan, talon kätkemät suvun salaisuudet, isoisä Hinnerkin sodanaikaisen menneisyyden, asianajaja Maxin ja omat nuoruusmuistonsa kesiltä isoäidin luona, jolloin olivat Iris, Mira ja Rosmarie, sekä tyttöjen perässä roikkuva nuorempi poitsu, Miran pikkuveli Max… ja kaiken yllä leijuu kypsyvien omenoiden elvyttävä, eroottinen tuoksu…

Ihmettelen syvästi, miten kirjan kanteen on löydetty juuri oikea vihreä, miten Hagena kypsyttää lukijaa kuin omenaa aina tuoksuvasta valkeasta kukasta omenasoseeseen, joka tuoksuu kanelilta ja johon murskataan joukkoon muutama omenansiemen ja miten tämä kirja löysi minut nyt, kun valmistan omenasosetta niin, että kirjaa lukiessa mennyt ja nykyisyys sekoittuvat kuin omenat sosemyllyssä, leningilleni on roiskahtanut keltakanelia ja hampaissani pureskelen omenansiementä vaistoten, että jopa hedelmäpuutarhassa voi vaania varjo…

Erinomaista Katharina Hagena! Kunpa olisin voinut tavata Teidät juuri nyt omenoiden viikolla, mutta kun…: Ihania omenoita putoaa puutarhassa ja minua ei mikään pidättele nyt…,mutta tiedän, että ymmärrätte, mitä tapahtuu, kun on kerran maistanut omenansiementen maun.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Sanna/Luettua

SALAISUUS

Ruusu,
verenpunainen ruusu,
vie salaisuus merelle,
vie suudeltuna
hehkuvaan terälehteen.
Uni ja kipeys.
Uni ja kipeys.

Ruusu,
verenpunainen ruusu,
joka puhkesit,
näit meren ja taivaan,
vie salaisuus
uskollisessa kukanveressäsi,
vie kauas merelle.
Uni ja kipeys.
Uni ja kipeys.

Ruusu aallokossa,
vie salaisuus,
jolle ei ole maata,
ei rantaa,
vie salaisuus
meren hautaan.

- Yrjö Kaijärvi -

ENÄÄ LAUSU EN TURHAAN

Nyt tahtoisin olla viileä virta,
väsyneiden jalkojes vilvoittaja,
vain tuskasta uneen johtava silta,
yli helteisen pellon painuva hämärä ilta,
yön käsi joka kuusikon tummuudesta otsalles laskeutuu,
sadevihma sun luomilles päivässä palaneille,
syvä rauha painuva sielusi mainingeille,
sinun kauneimman unesi hiljainen runoilija.

Enää lausu en turhaan: minä rakastan sinua.

- Yrjö Kaijärvi -

PIENI LYHTY

Käy kautta harmaan taivaan
yölinnun laulu villi
kuin punaisena nauhana,
kuin punaisena nauhana
yön mustain kutrien.

Ja jostain kuuluu lehtien
ja kuivain oksain kahinaa.
Ja jossain soittaa huilu,
ja jossain soittaa huilu.
Ja jostain valo kelmeä
ui lomaan poppelien.

Ja heiluu pieni lyhty,
kun tuuli taittuu latvaan puun.

Varjosi, armas, pitkä,
on nurmikolla levoton.
Kätesi, armas, karkaa,
kätesi, armas, karkaa
kuin kala kädestä.
Silmäisi suuri rauha
eteesi minut vangitsi:
nyt olen kesy susi,
nyt olen kesy susi.

Ja pilvi kauas vaeltaa.
Ja katso, vihma tähtien
on taivaan holvin peittänyt.

Ja keinuu pieni lyhty
kun tuuli hyppii latvaan puun
sinun hiuksiesi yllä,
sinun hiuksiesi yllä.

-P. Mustapää -

LAULU

Tein lasinkuultavan laulun.
Älä luule, että voit
sen alta paeta. Siihen jäät
ja siinä aina soit.
Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton:
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.

Tein lasinkuultavan laulun.
Joko huomaat, tajuat:
se vaimentaen vahvistaa
suven äänet ihanat,
veden solinan, airojen kohahtelun
ja suhinan kaislikon.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.

- P. Mustapää -

KIRKAS SYYSPÄIVÄ

Metsä, maa ja taivas täynnä syksyn epätoivoista ihanuutta.
Ilmassa mullan väsynyt hymy ja huo´unta.
Taivaalla syysauringon kylmä kirkkaus.
Tummanvihreissä puissa loistaa verenkarvaisia läikkiä
ja maasta vilahtaa jonkun myöhästyneen kellokukan arka, sininen katse
keltaisten lehtien lomasta.

Mäkien rinteillä helottaa puolukan, myöhäisen hedelmän punainen valtimoveri.

Taivas, kesällä kuin maahanlaskeutunut, on vetäytynyt saavuttamattomiin.
Sen väri on tummentunut kuin olisi se lempeinä, suvisina öinä
imenyt itseensä myriaadien kukanterien sinen.

Kaikki, kaikki ovat kadonneet kesän täyteläiset hetket,
kukkivat päivät ja hymyilevät yöt.

Syysauringon kylmässä kirkkaudessa keinuu kypsien omenain
ja valmiiden tähkien tuoksu
ja metsästä kuuluu siementen hiljainen variseminen...

- Katri Vala -

MISTY BY ELLA FITZGERALD

http://www.youtube.com/watch?v=mQouJdvB80U&feature=related