Nyt tahtoisin olla viileä virta,
väsyneiden jalkojes vilvoittaja,
vain tuskasta uneen johtava silta,
yli helteisen pellon painuva hämärä ilta,
yön käsi joka kuusikon tummuudesta otsalles laskeutuu,
sadevihma sun luomilles päivässä palaneille,
syvä rauha painuva sielusi mainingeille,
sinun kauneimman unesi hiljainen runoilija.
Enää lausu en turhaan: minä rakastan sinua.
- Yrjö Kaijärvi -
Kunpa omaisisin yhtä laajan runokirjaston kuin sinä! aivan vihertävänä kateudesta ja toisaalta iloisena siitä, että tarjoat näitä meille. Runous helposti lähestyttävänä on runoutta sinun blogissasi!
VastaaPoistaTuure, minä aloin runokirjojen keräämisen sinun iässäsi - tyhjästä. Sinulla on jo joitakin, se on hyvä alku.
VastaaPoistaJos se on helposti lähestyttävää, olen onnistunut. Valikoin aina hartaasti, mutta minun heikkouteni rakkausrunoihin on jo tullut toteen näytetyksi.
Tämä on hieno runo.
VastaaPoistaLuettuaan sen, haluaisi samanaikaisesti heti tietää ja ei oikeastaan lainkaan ikinä tietää, mikä hänen rakastaan on riepoi...
Eve, ehkä nainen rakasti kahta...se on tragedia.
VastaaPoista